Kuusi kultaista sivua!

Yhden miehen ansioilla,

- tänään armon vuonna tiutiu,

täytteli eto Hesari

kuusi kultaista sivua,

voimalla trion pätevän,

- Paavon, Teemun ja Elinan!

Oli lehden puntarissa,

- vankan vaa’an istuimella,

Sauli Väinämö Isohko,

- Mäntyniemen miesten miesi!

Pitkään helskytti Hesari

Saulin nyrkistä isosta,

vallankäytöstä visusta,

unilukkarin tavoista,

- ohjeista opettavista!

Sauli Suuri, suomalainen,

- poliitikko ja juristi,

toki tunnistaa rajansa,

mutta ”aina vie kasakka,

kaiken mi on irti jäänyt”,

- joskus vieläpä enemmän,

mitä laisin ei rajoita,

photoshoppailu Klaus Welpin

- raamittelu ei kehykset!

Moni miesi mahtavainen,

poliitikko, kauppakarju,

- elää pienessä pelossa;

puhuu vain nimettömänä,

valtiaansa ansioista,

- tsaarinsa vikatikeistä!

Mittamiehelle ei riitä

- hyvän päivän hyssyttely,

kättely pakonomainen

- kuudes päivä joulukuuta,

syytä on esillä olla

kotimaassa, ulkomailla

seitsemän ja kaksineljä

”tyhmempiä” neuvomassa,

- ”viisaille” vinoilemassa!

Talous kun on kuralla,

- ja Ee-Uu vararikossa,

vaikea on viisaan olla,

hiiren hiljaa alla peiton,

- kuunnella pötypuhetta!

Älähdys joka ikinen

kiukkuisiksi saa punaiset,

- herrat, rouvat, tyttölapset;

pidä oppisi, mölysi

- mahassa ikiomassa!

Lailla arvon Ahtisaaren,

- Tarja Kaarina Halosen

Sauli Väinämö takuulla

lounastaisi, atrioisi,

- suuren Brysselin sijoilla,

mutta kun nuo kurjat herrat,

kotimaan ”kovaosaiset”,

itse julkinälkäisinä

- sinne mieluusti menevät!

Mirella Marin, mokoma,

ei alistu, surmin suostu,

- alle korkean komennon,

vaikka kuuluu Saulin suusta;

- titta, ”jag är ju president”!

Kansa kaikkitietäväinen,

kaukaa viisas valtakunta,

kun kysytään, valtaa soisi,

- Saulille vähän enemmän!

Miesi itse miettii hetken,

olen jäävi, kannan tiedät,

- jääköön se siis kertomatta!