Taakse
jäi Kerava, Kervo,
lähdin
mä lähijunalla
kohti
pohjoista mäkeä,
-
jossa riihi on edessä!
Oli
paikkoja vapaana,
yksi
ainoa, etäällä,
siihen
istahdin, rojahdin,
-
kera kahden matkalaukun!
Istui
siinä vastapäätä
arka,
nuori, vieras tyttö
hiiren
hiljaa paikallansa,
-
katsetta kohottamatta!
Minä
katseeni kohotin
alhaalta
ylös, varoen;
oli
maassa laukku, sen
lipussa
-
kaksi kaunista väriä!
Minä
lippua hipaisin,
tyttö
pienesti pelästyi,
nostin
pystyyn peukaloni,
-
kannustin, tuin, hymyilin!
Hetkeäkään
miettimättä
tyttö
ymmärsi eleeni;
oli
tarttunut jo suomi;
-
kuului suusta vieno ”kiitos”!
Astuin
mä ulos junasta,
onnellisesti
olin perillä,
tytöllä
etappi pitkä,
-
”päättymätön”, jatkui vielä!
Vielä
joskus jos tapaamme,
”Slava
Ukraini” mä lausun,
vastineeksi
saan mä silloin
-
”Herojam slava”, takuulla!