Demokraatti väitti että!

Tämän aamun alkaessa

Demokraatti väitti että

maksettu on naisten palkat

- osalta kuluvan vuoden!

Oitis siltä istumalta

palkanmaksaja mokoma

pani kiinni kassan kannen,

ilahtui ikihyväksi:

Pääsinpä minä vähällä,

kaunis kiitos siis sinulle,

Demokraatti ja demari,

tilanteen kun ilmoittelit!

Mistä suutahti Vladimir!

Mistä suutahti Vladimir,

Putin Tarjalle puhisi,

kirosiko kirkonkellot,

suuttuiko ikiajoiksi,

vaiko vainen hetkiseksi!

Tässä äsken Sotsin mailla,

jorinoissa Valdai-joukon,

Tarja kirkkoa kehaisi,

kellosoittoa ylisti,

Aleppo kun taistopaikka,

siviilien surma suuri!

Arpoi herttainen Hesari,

jotta syynä suuttumuksen,

kellonsoitto ollut oisi,

tyyli lännestä omittu,

ylenpalttinen ylistys!

Viki Liiksi, varma lähde,

väittää kyllä aivan muuta:

Sanomaan kun sattui Tarja,

- vasen laita, luottopakki,

jotta arvoisa Vladimir,

sitten viime kohtaamisen,

vanhempi on varreltansa,

Putin oitis suuttui siitä:

Minä vanhene en laisin,

ikuisesti johdan maata,

isänmaatani isonnan!

Tyhmä saattaisi kysyä;

eikö aika jo olisi,

eläkkeelle päästää Tarja,

ettei hermostu Vladimir,

Putin kuumene, kiroile,

isänmaatansa isonna

- yli läntisen rajansa!

Viisas vastaisi vasiten:

Antaa Tarjan touhotella

pitkät päivät pääksytysten;

tuskin arvon naapurimme

laisin on ikivihainen,

- nainen konsa on kyseessä,

suhde vanha ja ikuinen!

Katosi kuningaskulku!

Antti aimo vantaalainen,

ylen oppinut inehmo,

maisteri kai aivan kohta,

rippikoulun käytyänsä

aikoi ykskaks yllättäen,

taikka sitten tietoisesti

päästä puoluepomoksi,

jopa pääministeriksi

ohi toisen arvon Antin,

- Rinteen Antin ihmeellisen!

Kaatoi karjun temppu tyhmä,

viestintä salakavala,

lista ruususen punainen,

missä miesi määritteli

puhujaksi ken on kelpo,

ken on herttaisen sopiva

- hallituksen haukkujaksi!

Siihen loppui Antin lento

kuni broilerikanasen,

katkesi kuni kukolta,

- jolta kaula katkaistuna.

Aivan sillä istumalla

alta Antti vantaalaisen

mätäni punainen matto,

- katosi kuningaskulku!

Antti Wanda vantaalainen!

Antti Wanda vantaalainen,

- liekö lintu vai kalanen,

laati listan liikuttavan,

lain ei mustan vaan punaisen;

kysyjäksi ken on kelpo,

miehen mielestä sopiva

- hallituksen haukkujaksi.

Pakko tyhmän on kysyä,

- ihan tällä istumalla,

liekö puolue, demarit,

yhden miehen diktatuuri,

jossa aivan yllättäen

poissa on demokratia,

jossa tällä tietämällä

toinen arvon Antti, Rinne,

johdosta on pois sysätty!

Laulaja iänikuinen!

Jari Tervo, kirjailija,

Kirjamessuilla kirosi,

suolsi suuria sanoja,

haukkui varsin ”hillitysti”

PerusSuomen ja Sipilän,

miesi laisin ei tykännyt

Euroopan unionista

- ihmisoikeusmenosta!

Mistä muistamme me miehen,

- yllä kerrotun lisäksi!

Laulaja, iänikuinen

Pyhän kirjan maahan heitti,

- kirja ollut ei Koraani!

Tasa-arvo ei toteudu!

Tasa-arvo ei toteudu:
Synnyttänyt jos on nainen
lapsosia kymmenkunta,
on hän mielestä monien
superäiti arvoltansa.
Josko siittää kelpo miesi,
laittaa maahan lapsosia
kaksi tiuta tai enemmän,
häntäheikki on sanonta,
lehtolapsista jo juoru!

Totuus Lehdolta on laina,
omittu just Oskarilta!

Karuselli, kauppakeskus

Joskus päivänä pahana,

jonain vuonna, jossain kuussa

Keravan Poliisilaitos,

karu selli sen mukana

- kaupungista pois katosi.

Järvenpää kai vei molemmat

aivan varma en voi olla,

konsa vielä toistaiseksi,

putka kutsunut on muita,

- tiettävästi ei minua!

Kohta on tosi komea,

Karuselli, kauppakeskus

sijalla liki samalla,

konsa kaupungin eliitti,

- entinen sekä nykyinen,

suolsi suuria sanoja,

leka kourassa komeili,

vanhaa kaatoi voimakeinoin,

kurjia nurin kumosi,

rikkoi äSäRVee-lekoilla,

pahaisen pani alulle,

ilmi saatteli isoisen!

Tampereen ratikkaralli

Kun eilen oli menossa

Tampereen ratikkaralli,

arvon aamuinen Hesari

suolteli sulosanoja,

ylisteli yltä päältä

yhtä naista näyttäväistä.

Oli kelpo lehdykällä

kohteena kovaosainen,

kansakuntamme valio,

Sanna M Marin, demari.

Akka arkadialainen,

tuttu jo myös delfiineistä,

äkkivääränä ärisi,

pykäliä pyöritteli.

Kiivaassakin väittelyssä

nuori, nätti likkalapsi

kuriin sai sedät, tätöset,

hurjahuutoiset inehmot.

Rautarouva lienee kohta

likimain jumalolento,

Sauli Niinistön sijainen,

Pikku Kakkosen pomonen.

Niinpä on demarilassa

otsa märkänä monella,

Kaksikolla Antti, Antti

kovilla deodorantti!

Josko totta on tarina,

ja vailla ylisanoja,

joutaa herra Heinäluoma

heinätöihin maatilalle!

Josko totta on tarina,

ja vailla ylisanoja,

jo on Tarja maahan lyöty,

selätetty kakkoseksi!

Mora-puukko ja moraali!

Finlandian viisaat miehet,

professorit Martti, Martin

ärähtivät aika lailla,

konsa Suomi myy aseita

sellaisille valtioille,

jotka voivat tunnetusti

sotia rikollisesti,

kaiken aikaa tieten taiten

- väärin ottein taistelevat.

Mietettä pari minulta:

Saiko syytteen Neukkuliitto,

- puhumatta tuomiosta,

kun se hyökkäsi rajusti,

kesken taiston annetuilla

amerikkalaisilla aseilla

- päälle pienen naapurinsa!

Sakot saiko lahjoittaja!

Onko Ruotsi murhamiesi,

joku josko Suomenmaassa

Mora-puukolla vasiten

- surmaa toisen suomalaisen!

Olisiko Suomi vielä Suomi,

vaiko alla vieraan vallan,

jollei oisi onnekkaasti

jatkotaiston tuoksinassa

saanut Saksasta apua,

- nyrkki-, kauhukappaleita!

Tätä tästä oppiminen:

Josko aiot sä sotia,

aseet osta ennakolta,

- ennen taistoon ryhtymistä!

Paavo Suuri on nyt poissa

Paavo Suuri on nyt poissa,

konsanaan ei miesten miesi,

Noponen, enää selosta.

Sujui miehen Suomen kieli,

sinivalkea sanoma,

paremmin kuin kellään muulla.

Aikoinaan kun eetterissä

kesken kilvan, tuiman taiston

selostajan suusta kuului

peräpohjan myötätuuli,

Lapin kulta, kettu, riekko,

hermostui Repo-radio.

Eino S Repo ärähti,

pillastui läpikotaisin,

hyvän miehen hyllytteli,

pani pannaan parhaimpansa.

Apu-lehti auttoi miestä,

sijan sai sana Noposen,

pääsi palstalle selostus.

Teksti aito ja terävä,

sankari jalosukuinen

kulki sitten silmissäni

kirkkaammin kuin katsoessa

- lähetystä Suomen töllön!

Vihervassaridemarit!

Nyt on tällä istumalla

todistettu tieten taiten,

että paljon ei väliä

äänestääkö äijärukka,

arvon lempo akkaparka

demareita, vassareita,

taikka vihreää väkeä!

Politiikkaa tutki Turku,

selvitti yliopisto,

julki toi jopa julisti:

Väki vihreä rakasti

- kolme neljästä siis heistä,

demareita, vassareita.

Rakasti demarisakki

- kolme neljästä siis heistä,

vihreitä tai vassareita.

Vassarit piti vasiten

- neljä viidestä siis heistä,

demareista tai viherväestä!

Olkoon siis nimi porukan,

kolmikon, trion tai troikan:

Vihervassaridemarit!

Mukana olin minäkin!

Tuskan vuonna viisikuusi

alkoi Unkarin kapina,

- kapina ja kansannousu.

Täällä Pohjolan perillä,

maalaiskunnan maisemissa,

kymmenvuotias ipana,

pieni, laihahko kaveri,

- Kalevi, minä mitätön,

oli taistossa mukana,

- aseena jätepaperi!

Kiersi hän kylän taloja,

kylmässä liki paleli,

kulki, kulki ja keräsi;

tuskin turjake tajusi,

mitä sattui maailmalla,

- todella oli tekeillä!

Panos pieni ja mitätön,

tuskin ehti ees perille

ennen taiston laantumista,

kapinan kukistumista,

- sankareiden hirttämistä!

Mutta pienen pieneltä osalta,

kymmenvuotias ipana,

pieni, laihahko kaveri,

- Kalevi, minä mitätön,

oli Unkarin apuna,

vieraan vallan kaatajana,

- maailman pelastajana!

CeeCeeCeePee otti ja hajosi,

toki täysin tunnetusti

vasta vuosien perästä,

vuosikymmenten kulussa,

- mutta onneksi lopulta!

Apuna on astmarekka!

Lajina kun sprinttihiihto,

kyse kun on vuonomaasta,

apuna on astmarekka,

- sumute erinomainen!

Eipä silloin ihme liene,

että viisi ensimmäistä,

podium ja kaksi muuta

- tulee tuosta vuonomaasta!

Hurmaava hyväntekijä!

Äijä, josko aiot olla

hurmaava hyväntekijä,

keksi surkea tarina,

sodan keskelle sepitä,

itke, näyttele, lavasta,

kyynelsilmin sinnittele,

ryhdy puoluepojuksi,

laidaksi vasen valitse!

Äijä, josko aiot olla

hurmaava hyväntekijä,

muista tuttua totuutta:

Kohteena kovaosainen,

äiditön, isätön, orpo,

aina on aikuista parempi.

Äijä, josko aiot olla

hurmaava hyväntekijä,

aluksi älä varasta,

pikkusummia pimitä!

Konsa potti oiva, suuri,

kenkään ei sua epäile;

riski jäädä joskus kiinni

silloin on tosi mitätön,

- ja sun saaliisi isompi!

Ulkomaalainen agentti

Itäisessä naapurissa

jos on joukko poikkipuolin,

eri mieltä Kremlin kanssa,

kohta sillä on oleva

titteli erinomainen;

ulkomaalainen agentti,

siansaksaksi vakooja,

sabotööri, musta miesi!

Pirkkala tuli takaisin!

Pirkkala tuli takaisin,

kovempana kuin kokeilu;

toteen nyt on pakko panna

Tasa-arvo-oppikirja,

sukupuoli saa nyt jäädä

unholan unikuvaksi,

pojista lain ei puhuta,

tytöistä jopa vähemmän,

aivan pakko on nyt panna

vessat, suihkut yhteiseksi

tasa-arvotantereeksi!

Tapahtui demarilassa

Tässä päivänä eräänä

tapahtui demarilassa

äkkijyrkkä mielenmuutos;

muuan miesi mittavainen

viikon viihtyi puolueessa,

eron otti aivan itse,

peräti pakottamatta,

- Reijoa jos uskominen.

Tässä päivänä eräänä

tapahtui demarilassa

etanainen mielenmuutos;

muuan miesi mittavainen,

taisi olla Antti Lindtman,

toivoi apteekkialalle

lisää kunnon kilpailua,

- Markoa jos uskominen!

Moni varmaan muistaa että

vuosikymmenten kulussa

vaatinut on sossusakki

jotta tehdään täällä meillä

apteekkien haltuunotto,

- suomeksi sosialisointi!

Mannerheim on murhe suuri!

Venäjällä, Pietarissa,

vielä jälkeen kuolemansa

Mannerheim on murhe suuri,

muistolaatta murheenkryyni;

pakko se on piilotella

- museon takapihalle!

Äärijärjestöt, demari!

Joku josko on kuvassa

kera väärähkön porukan,

äärijärjestöjäsenen,

heti äänessä demari,

suuna päänä sättimässä:

Jäsenkirja kourassansa

oma mies kun ongelmissa

syystä melkeinpä samasta,

pahemmasta, kai peräti;

ensin tehtäköön kysely,

kuultakoon eto toveri,

turha teidän räksytellä,

pannaan panna meikäläistä!

Kiltti, kelpo koululainen!

Nykypäivän Suomenmaassa

ipana liki jokainen,

isän ihme, äidin lykky,

kiltti, kelpo koululainen

kulkee känny kourassansa,

handussa älypuhelin

aina valmiina varalta,

opettaja josko joskus

kiusannasta saisi kyllin,

perin pohjin pillastuisi,

suuttuisi sikarumasti,

jotta saisi saaliiksensa

some-palstalle sopivan,

pilkkalaulunsa pitävän,

kohteena opettajansa!

Satavuotissankarimme!

Perä-Pohjolan asukki,

siisti, sorja Suomi-neito,

- satavuotissankarimme

tavoiltaan on fiini, fiksu,

ikivanha ihmiseksi,

- valtioksi vielä nuori.

Vaikka nyt on Suomi-neito

vartaloltaan puolitorso,

- käsi toinen katkaistuna,

hameenhelma vaikkei heilu

läheskään nyt entislailla,

kosijoita riittää silti:

Hunajalle pyrkii karhu,

idän karhu, ihmemiesi,

kehumalla, uhkaamalla,

- hyvällä tahi pahalla.

Nato-peikko vuorostansa

kuiskii korvaan pohjoisesta,

pyrkii lailla miesten miehen

- etelästä alle helman!

Kuudes päivä joulukuuta

itsenäinen Suomi-neito,

ikivanha ihmisenä,

valtiona vielä nuori,

nakkelee vain niskojansa,

kosijoita ei hyväksy;

yksin pärjään mä paremmin

kuni orjana isomman,

- vaimona Naton, Venäjän! 

Pahalle jos annat sormen!

Pahalle jos annat sormen,

vaikka vainen pikkurillin,

surutta vie se sinulta

taatusti koko kätesi,

jopa sielun ja sydämen,

mikä taasen on todettu,

kirkossa, kapitulissa,

Suomessa stadin tasolla!

Arkkitehtuuriosaaja!

Kiinan keisarin kaveri,

melkein miesi Mäntyniemen,

Paavo Lipponen, demari,

on nyt tällä tietämällä,

- usko, usko taikka ällös,

arkkitehtuuriosaaja,

arvottaja aikamoinen,

konsa äsken mies valitsi,

siis pyrähti päättäjäksi,

mikä mahtava rakennus

arvoinen on Finlandian!

Niinpä miesi, aivan itse,

arvasi, valitsi, päätti:

Paras on minusta Railo,

arkkitehtuurielämys,

katsomo kupeessa kentän

Rovaniemen kaupungissa

sijalla sotatuhojen!

Kirkonkellot ja Aleppo

Sadan kirkon saattokellot

soivat aina iltasella

täällä meillä Suomenmaassa

aina YyKoon päivään asti,

kun on ahtaalla Aleppo,

- surman suussa ihmislapsi.

Saapa nähdä sattumoisin,

kuuluuko kumu komea

Kremlin muurin tuolle puolen,

ennen kuin on maan tasalla,

kartalta pois pommitettu,

tuhottu ikiajoiksi

armas Syyrian Aleppo!

Rasismikohu kamala!

Hurja huuto Suomenmaassa,

rasismikohu kamala,

Pomo konsa piileskeli,

oli kuin romani Allan,

”mustalainen” siis mukamas.

Meikki loukkasi monia,

äärilaitaa äänekästä,

tosikkosomeväkeä.

Pomo kun valeasussa

tutki firman toimintoja,

liikaa taas oli monelle

typerä stereotyyppi,

rasistisen raukkamainen,

negatiivinen esitys!

Ristejä ei Kiina kestä!

Ristejä ei Kiina kestä,

heikoilla on arvon aate,

kommunismi, siis todella!

Ateismi ainut aate,

Kiinan puolueen parissa,

parissa sen ainokaisen!

Ihan pelkkää pelleilyä?

Helsingissä, siis stadissa,

neljän johtajan valinta

totutusti taitaa olla

ihan pelkkää pelleilyä,

ajanhukkaa hulvatonta,

rahankäyttöä rajua,

valta kun on valtuustolla,

- politiikan päättäjillä.

Sata suurta sankaria,

pätevää ja päättäväistä,

haki paikkaa johtajaksi,

paperein pani parasta,

kehui itse itseänsä,

- maasta taivaaseen manasi.

Raaka rekrytointiryhmä,

selaili eto paperit,

raakkasi osan isohkon,

heikot heitti mappi ööhön,

- jatkoon pääsivät sopivat.

Raaka rekrytointiryhmä,

mukana joku demari,

kokkari, viherpipero,

mietti suuret päänsä puhki,

ajatteli aivoillansa,

ehkä tutkia on syytä,

hakijoiden kallot, aivot,

- käyttää ne kutistajalla!

Niinpä vuorossa on kohta

psykologi, konsulentti,

muutama mukava miesi,

kallispalkkainen kaveri,

- ja siis kallojen kutistus,

ennen tulkintaa tulosten,

rekryryhmän rynnistystä,

- ennen ehdotustekoa.

Pomoista isoin, etevin,

esittelee ehdokkaansa

- niin kuin miehellä on mieli,

stadin hallitussakille,

jonka jälkeen valtuustossa

päätös toimijohtajista

olla voi mikä tahansa,

kun mukaan on myös luettu

- mustahäntäiset hevoset!