Kisataan
kovasti kohta,
ken
on kelpo keisariksi,
kenen
kutreille sopisi
kultainen
demarikruunu!
Kaksi
on ylitse muiden,
Antti
Rinne ja Timo Harakka.
Tässä
kulku kaksintaiston!
Kun
me miehet taistelemme,
ken
on kaunein kansakunnan,
turha
tulla Tuppuraisen
tänne
meidän mittelöihin,
Tytin
turha on inistä!
Pihalla
pidämme ämmät,
ulkona
vihaiset nuoret,
unholaan
jo jääköön Jutta,
eilispäivän
tähti suuri,
syöksemme
me miestenmiehet
muutkin
tantat aapasuohon!
Konsa
vielä Antti Lindtman
nuori
miesi listoinensa.
kauas
poies on pelattu,
alkakaamme
kaksintaisto!
Alkoi
Antti vanhempana,
-
kaksi kuuta kauniinpana:
Oi
Sinä Pyry-Harakka,
Langan
Vihreän väsääjä,
yksi
puuttuu nyt sinulta,
Sinulta
minipojulta,
puhtoinen
punainen lanka!
-
sekä sen mukana kaikki!
Tokaisi
Timo takaisin:
Oi
Sä vanha vaariseni,
ikälopuksi
todettu,
puhetaidon
jättiläinen,
Cicero,
Kato, Perikles,
oisit
jäänyt järkisyystä,
sinne
AaYy-jääräseksi,
lakkovahdiksi
vasiten,
sinusta
ei johtajaksi,
puolueen
pelastajaksi!
Luopunut
ei arvon Antti:
Oi
Sinä Pyry-Harakka,
oisit
jäänyt paikallesi,
pysynyt
itutilassa,
Langan
Vihreän virassa!
Aatteemme
verenpunainen
lain
ei kaipaa loikkareita,
eikä
taiteen maistereita!
Timo
jatkoi taistelua:
Taidetta
itsekin tapailit,
leikit
näytelmäsakissa;
oisit
jäänyt paikallesi,
Romeoksi
ehkä päässyt,
oppinut
rakastajaksi,
kalastajaksi
kansan äänten!
Kävi
taiston tuoksinassa
kalpaten
eto parille:
Suohon
päätyi kumpainenkin.
Antti
Rinne ja Timo Harakka,
-
kaveriksi Joukahaisen.
Jälkeen
jätkien kinailun
nousi
joukon johtajaksi,
Jutta
uljas-Urpilainen
tuli
turja Tuonelasta,
minne
Antti aikaisemmin
voimalla,
kirosanoilla,
oli
tyttösen sysännyt!