Kasvatuksen kauhunpaikka

Keuda se on kunnon koulu,

– kasvatuksen kauhunpaikka,

konsa kaikki kiltit lapset,

– puhumatta nyt pahoista,

saavat siellä syljeskellä,

– seiniin ynnä lattialle,

ihan ilman huomautusta,

– kaikki kunnon nuuskamällit!

Paavo sukkana sujahti

Mäki Arhin ärjähteli:

Miksi kiusaatte minua,

minä kulttuurikuningas,

ministeri mittavainen,

menen minne ma haluan,

vaikka Kiinan kammareihin,

– vaikka tossuissa risoissa.

Konsa koitti keskiviikko,

välittänyt ei mies muista,

koripallo kainalossa,

Paavo sukkana sujahti,

ulkomaille ähki äijä,

väliin jätti vääjäämättä,

kotokunnaan jättijuhlan,

avajaiset autuaiset,

– murkinat Musiikkitöllin.

Vieraskasvi kammottava

Vieraskasvi kammottava,

Suomeen tunkee suurin määrin,

– turistina tunkee tänne,

tilan turja vie omilta,

kaikki parhaat kasvupaikat,

omii ”oiva” itsellensä.

Viisaimmat jo vaatimassa:

Lupiini ja jättiputki

sukupuuttoon saatettava,

ennen peltojen patoa,

pihamaiden piiritystä,

– tuhoa ja turmiota.

Paavo, Paavo, Putki-Paavo!

Paavo-parka on pulassa,

kannata ei sossukansa,

oma joukko joutavaista,

Putkeen ei mene pyrintä,

– Mäntyniemihinku herran.

”Kusessa” sikakuvaaja?

”Hekumoitsi” jo Hesari,

sanoin suurin surkutteli:

Kohta poika on posessa,

”kusessa” sikakuvaaja,

tyly tuomio tulossa,

oma häkki ”onnelassa”,

– surkea kuin sikatilalla,

vastaajaa on vartomassa?

Ruikuta ei Ruotsin kansa

Ruikuta ei Ruotsin kansa,

euromaaksi mankuele,

konsa euro ongelmissa,

ehkä kohta kaatumassa,

– velkakriisissä vasiten.

Toisin laita surku-Suomen,

konsa ”viisaat” miehet, naiset,

päätti saada sen väkisin,

korvaajaksi kunnon markan,

eikä kansalta edes kysytty,

– vaikka kaiken tietää kansa!

Kansa näytti kaapin paikan

Papit, herrat, hienot rouvat

saivat turpaan Tuusulassa,

neuvosto nenä veressä,

itki pähkä päätöstänsä,

jonka kohteena kolehti,

– Palmusunnuntain paketti,

sillä toukokuun kulussa,

kansa näytti kaapin paikan,

kuunnellut ei käskijäänsä,

totta vie ei nyt totellut,

päätöksiä päättömiä,

kantoi runsaimmat roponsa,

”väärään” paikkaan vääjäämättä,

vastoin herrojen halua,

– oman mielensä mukahan.

Kesää tee ei yksi Pukki!

Nyt HooJiiKoo sen hokasi,
kesää tee ei yksi Pukki,

sahapukkina jos on sakki,

– koko kurja loppujengi,

seisomassa tunnin, kaksi!

Tuli Huuskonen takaisin

Tuli Huuskonen takaisin,

leikkilehden heitti Matti,

– ”harharetkensä” hävitti.

Helppo ollut ei paluunsa,

osanansa onni suuri:

Keskikaupungin kujilla

kapakoita kiersi toiset,

naisiansa nauratteli,

– otti ryypyn, ehkä kaksi.

Matti joutui kaukomaille,

Sipoon korven seutuville,

missä pakko mietteissänsä

lammikoilla luhmustella,

etsiskellä yöeloa.

Turhaan astui poikaparka

öisten ”perhosten” perässä,

turhaan tonttuna tohisi,

– löysi kirpun, ehkä kaksi.

Pihamaata kiersi kurja,

kulki silmät sirrillänsä,

etsi kettua, jänistä,

Sipoon sutta suurenmoista,

– löysi kurja kipsinaisen,

jolla uuma oli upea,

kapea, siis katsottava.

Hullaantui jo Huuskos-Matti,

ihastui ikihyväksi,

itkenyt ei kurjuuttansa,

polopoika polkujansa,

luontoretkeä rujoa,

– kolmen askelen eloa.

Olipa jopa vähällä,

äkkiseltään ettei äijä,

– luontoretkensä lumossa,

Newtoniksi nyt ylennyt,

aloittanut aikakautta,

uutta, suurta suurenmoista!

Jutalla ”kusi” sukassa

Jutalla ”kusi” sukassa,

– kauniimmin hätä kädessä,

konsa Merkel maata kaivoi,

Jutan alta julkisesti,

tyrmäsi tytön vakuudet,

– sossutantan vaalivaltin.

Konsa vaatii Iltalehti

vakuuksista vastausta,

selitystä selvänlaista,

hiljaa on hän hiiren lailla,

puhu akka, ei pukahda,

sillä vaarana on vaali,

Suomenmaassa uusi vaali,

uusi jytky jättimäinen,

suurempi kuni tsunami!

Kohta kaikki kiellettynä

Kohta kaikki kiellettynä,

missä mies on mainittuna,

– Suomi-poika sankarina,

jos on vallassa dosentti,

– Turun tauti tarttuvainen.

Siniristilippu-laulu

paheiden on alku suuri,

konsa siinä kuullaan kuinka

isät, veljet vihki viirin...

Maamme-laulu myös pahasta,

konsa siinä surku-Suomi

maa kallis on ”vain” isien.

Maakuntien laulut laajat

kuulla saavat kunniansa,

väkivalta konsa niissä

esillä on ehtymättä,

– paras on oma alue,

kaikki muu taas muukalaista.

Porilaisten marssi raaka

puuttuu listalta likalta,

konsa soi se kunniaksi

tasavallan ensinaisen,

vaikka senkin on sanoissa

veri, poika, vainolainen,

Suomenmaa ja sankarinsa,

– ne miespuoliset, ei naiset.

Armon saa myös oikeudessa

Hämäläisten laulu ”hento”,

vaikka mies, se urho uljas

tarttuu siinä toimeen, joskus,

konsa nainen näyttäväinen,

Hämeen impi, se jalo, siveä,

– maininnan saa saaliiksensa. 

Outo on sanan vapaus

Suomessa on huoli suuri,

murhe mieli kommunistin,

konsa pääse ei esille,

pieni sakki lailla suuren,

oma joukko lailla muiden.

Toisin laita tykkänänsä,

jos on valta kommunistein:

Kielto tiukka, täydellinen

mitään muilla on sanoa,

suuta aukaista, anoa.

Lontoo, Kontula ja Paavo

Mellakka missä tahansa,

aina paikalla on Paavo!

Todistetta kolme tässä,

sieltä päästä tuoreimmasta:

Kontula ja Lontoo kurja,

– Smash Asem päästä vanhemmasta.

Palo väärin sammutettu

Palopäällikkö pärisi,

huusi hurjana, kirosi:

Palo väärin sammutettu,

kun ei varrottu minua,

– esimiestä erinomaista,

ennen letkujen vetoa,

ennen liekkein hiipumista,

– ”suurenmoista” sammutusta.

Moskova on nyt Vapaus

Dekadia kaksi sitten

pieni lauloi suuren suohon:

Moskvasta tuli Wabadus,

– Moskova on nyt Vapaus.

Suomessa on onni olla

Suomessa on onni olla,

työtä tehdä ja oleilla:

Palkka juoksee joutuisasti,

vaikka Veikko on kipeä,

sairastelee Liisan lapsi,

raskaana on Riikka-rukka,

Vesa vanhempi taas vuoden,

haudattava vaari vanha,

sulhon saanut Tyynen tyttö,

päihdehoidossa Sakari,

AaYy antaa ”oppejansa”,

– lakko-ohjeita omille,

sekä vielä viimeiseksi,

konsa kelpaa vanha konsti,

ilmoitus oma ”ihana”:

Olen sairas päivää kolme,

– kalalle kun miehen mieli.

Mökä pienestä ilosta

Koko Helsinki höperö,

puoli Suomea sekaisin,

toimittaja torvelolta,

puutu ei ylisanoja,

kotikunnan jengi konsa

voitti äsken karsinnassa

osamatsin ensimmäisen.

Muistanut ei toimittaja:

Pitkä matka on pitoihin,

– suurten poikien iloihin.

Etäällä on Euro-liiga,

puhumatta pärjännästä,

itse liigan otteluissa,

– mahtimiesten mittelöissä.

Vaka vanha on väsynyt

Vaka vanha on väsynyt,
rivi yksi riittävästi,
tällä kertaa on minusta.

Ihasteli Iltalehti

Ihasteli Iltalehti,

silmät soikeina selosti:

Jutan tyyli koht' on oiva,

päivä päivältä parempi,

parantaa hän vauhtiansa

kuni possu juoksuansa,

– kyse kun on kynsistänsä,

silmäripsistä sipinä!

Neljä Paavoa parasta

Suomessa on neljä suurta,

neljä Paavoa parasta:

Väyrys-Paavo vääräleuka,

Saarijärven Pettu-Paavo,

Paavo raukka-Ruotsalainen,

sekä kaikkein kauneimpana

– Putki-Paavo Lipposemme.

Väyrys-Paavo vääräleuka,

kuvittelee alla vaalin,

jotta jätkä jänkämaiden,

kruunun saisi kutreillensa,

Viron, Ruotsin, Tanskan, Norjan,

– kuninkaiden kultakruunun.

Paavo raukka-Ruotsalainen,

kruununsa saa Pietarilta,

– taivaan portilta tulonsa.

Putki-Paavo, Paavo-parka,

on jo turja pyrkimässä

vaikka Kiinan keisariksi,

kun ei Eurooppa halunnut,

kuninkaaksi poikaa suurta,

– suurta, muttei suurisuista!

Kurjin on nyt pysti Paavon,

Saarijärven Pettu-Paavon,

konsa pakko ponnistella,

– jopa haudan uumenista,

petäjäistä panna puolet,

levitellä leivällemme,

toinen täyttää ohdakkeilla,

eduksi nyt Eurooppamme,

– Kreikan, Espanjan eloksi.

Täyden miljoonan menetys

Mietti miesi mielessänsä,

vakuut mistä miero saisi,

varten ostoa asunnon,

– ”millin” hintaisen ”asunnon”.

Meni pankkiin miehenpuoli,

pyysi lainaa ”pihtarilta”,

suurta summaa suunnitteli,

– miljoonaa, ja puolta päälle.

Heti summan saatuansa,

vakuudeksi antoi äijä,

puoli miljoonaa ”omasta”,

– äsken saamastaan potista.

Ilon otti sitten irti,

kiersi maita mantereita,

tykästeli tyttäriä,

– iloitsi kiroista viinan.

Konsa ”kettu” hetken päästä,

oli köyhä, ja varaton,

lausui ”pihtari” pahainen:

minkä vaaleissa lupasin,

– sen pidin, jopa ylitin.

Joukko-oppi, joukkovoima

Muisti menneitä Hesari,

joukko-oppia ”kehaisi”,

selaeli surman syitä.

Ojaan jouti joukko-oppi,

ala-asteen murheenkryyni,

ajan menneen ”mestarnäyte”,

unioni, alkiotkin,

tyhmä joukko tykkänänsä.

Samaan aikaan sattumoisin,

kauan sitten Suomenmaassa,

kera lippujen punaisten,

oli joukko joikumassa,

joukkovoimaa vaalimassa,

kuorolaulu kunniassa:

Kenen joukoissa sä seisot,

kenen kassia kuletat,

kuta kuusta kuulet kurja.

Nyt on tullut aika uusi:

Korisee jo kommunismi,

ahtaalla on Alkiokin.

Union toki elossa,

vähän aikaa vieru vielä,

konsa aina tunnetusti,

– joukossa on tyhmyys tiivis.

Oma taitoko ojassa?

Rovaniemen markkinoilla

heitti huulta sossusakki,

isotteli aikalailla

kuni ennen Nätti-Jussi.

Juttelua johti Jutta,

hymyili ja hyssytteli,

– toimi torvena totuuden.

Konsa äSAaKoon on vanki,

puhui suulla suuremmalla,

Ihalaisen Laurin lailla,

Lylyn Laurin leukaluilla.

Konsa äSAaKoon on vanki,

kahden Laurin kantapäillä,

tyrkytti tupoa Jutta,

usutteli Urpilainen.

Hötkyily oli otettu

Putki-Paavo Lipposelta,

unelmat akalle antoi

Martin Luther ”se kuningas”.

Mitä siis omaa akalla,

osoa omaperäistä?

Mieti, kerro se minulle!

Hullunrohkea hupakko

Uhkarohkea on yksi,

hullurohkea hupakko,

kohdata kun aikoo akka,

alpakan, vikunjan, laaman,

yli aidan ylvästellä,

poskiakin paijaella,

turpakarvoihin kajota,

vaikka vaarana on potku,

paha potku persuksille,

aasinpotkua pahempi,

mustelma ja murhemieli,

sairausloma lopuksi.

Kaulassa kireä köysi

Konsa päätti Putki-Paavo,

Mäntyniemeen matkustella,

jälkeen Tarjan tallustella,

hävisi halu monelta,

– esivaaliehdokkaalta.

Lehtis-Lasse, järkijätkä,

luopui siltä istumalta,

Piiru-Eero pitkään pohti,

into hiipui hiljallensa,

ennen urhon uupumista,

nöyrtymistä norjan miehen.

Jos on tahti tarttuvainen,

sama tahti askelissa,

– kasat housuissa jokaisen,

kohta jäljelle vain kaksi,

kaksi kurjaa kansalaista,

kaksi pappia parasta:

”isä”-Mitro, ”piispa”-Ilkka.

Helppoa ei myöskään heillä:

Pää on pölkyllä pidossa,

kaulassa kireä köysi,

– uhkana myös Paavin panna!

”Maiset miinat” mankelissa

Politiikan pientareilla,

Niinistö monen nimenä:

– Saulin, Villen, vielä Jussin.

Yksi vain on oikeassa,

yksi kolmesta kovasta,

kyse konsa Ottawasta,

– maamiinoista kun meteli.

Ville Vihreä on vielä,

mitään ymmärrä ei äijä,

puolustuksen ongelmasta,

– mittavasta maarajasta.

Saulin suunta Mäntyniemi,

siksi suunsa on supussa,

siksi käske, ei komenna,

Kataista pidä kurissa,

– järkitielle järjestele.

Jussilla vain järki päässä,

isänmaa etusijalla:

Sotilaita säästää miina,

suojana se on omille,

tulijalle este suuri,

pelote perin pätevä,

ja vielä mikä parasta,

miina on mun mielestäni,

– halpa, kustannustehokas,

mikä tiedoksi Jutalle,

– katsojalle kassan tyhjän.

Neropatti neuvoo toista!

Kuralla kun on talous,

virkamies joka sopessa,

Eloranta ehdotteli,

vuorineuvos vuorostansa,

alennusta pienenlaista,

pudotusta palkkasumman,

– julkissektorin osalta.

Suuttui siitä Tuire-tyttö,

– AaYy-akka aikamoinen,

konsa vaarassa on omansa,

aleta myös jättipalkan.

Keksi kurja virren vanhan,

muka uutena esitti:

Vaarassa on ostovoima,

lasku on kuni kapula,

rattaissa talouskasvun.

Vaikka Juttaa ei kehuttu,

mensalaiseksi sanottu,

keksi kurja konstin vanhan,

nosti naisen sihteeriksi,

pomoksi poliittiseksi,

– tukijakseen Tuire-tantan,

julkisuuteen jottei itse,

suusta päästä sammakoita,

unelmahötöstö houri,

jottei itse, järkevänä,

”vaivanpalkkaa” virkamiesten,

näyttävästi pilviin nosta,

– muka onneks' ostovoiman!