Kuuluneeko kutsu linnan?

Taannoin Jenni jolkutteli,

kera Saulin sinnitteli,

Salon maille matkaeli,

viipyi hetken tyylityttö

Sauli Suuren kultamailla,

kultansa kotikylässä,

– syntymäkotikylässä,

rahvaan joukossa ravasi,

torikahvit kurkkuun kaasi,

– koko kansansa lumosi.

Samaan aikaan ”sattumoisin”

Hausjärven jämerä likka,

Vicki Koskela kuleksi,

torin kulmalla kuleksi,

kutsui kurja nuorta naista

todella edustavaksi,

mannekiiniksi manasi,

kansakunnan kauneimmaksi

vaateviejäksi vikisi.

Saapa nähdä ”sattumoisin”,

ovi onko jo avoinna,

– linnankutsu kuultavissa!

Ken lienee tämä kehuja,

kuka kurja kulkurimme,

miksi outo on nimensä?

Tässä tyttösen tarina:

Orvokiksi kastoi pappi,

kukkaseksi kuulutteli,

– Vicki vain lyhenne siitä.

Ikää konsa hieman karttui,

Hausjärven tomera tyttö

kiersi maita mantereita,

Amerikkaa, Aasiata.

Siksi tyttönen, kehuja,

Salon keskustan asukki,

kahden maan on kansalainen.

Toinen niistä on Kanada,

toinen taasen vanha tuttu;

– paluumuuton myötä Suomi.

Kalastajan kauhunpaikka

Josko kiiski koukkuun jääpi,

kalan kehnon ottaa onki,

pakko sun on säälimättä,

kala rannalle mesoa.

Veteen jos sen turja päästät,

bryssä on sun kimpussasi

mukanansa muistikortti,

todisteena tempustasi.

Sakko siitä seuraamassa,

totta josko on ukaasi,

ukaasinsa uskomaton!

Vaarassa on Wallin-linja

Vaarassa on Wallin-linja,

puolustus perin hutera,

suojana vain ”sankarilla”

vaatimaton vallihauta:

– Halonen kera Kataisen.

Luottamus luja duolla,

– oma lehmänsä ojassa?

Muilta se on täysin mennyt,

Wallin-linjaa kaatamassa:

kepu, kokkari, demari!

Mummo, mamma, pappa, paapa

Isovanhempain iloksi,

tunnisteeksi tyttösille,

perintönä poikasille

rakkailla nimeä monta:

Mummo, mamma, pappa, paapa,

isu, suurmummu ja vammu,

isoäitee, ämmä, ämmö,

kyläukko, ukkivaari,

taata, taatto ja tuhari.

Paras kaikista on paappa:

kolme aata, kolme peetä,

– helppo muistaa pienen poijan,

jopa tyttö tylleröisen.

Kaisa kansamme pelastus 2

Murhemiellä sunnuntaina

surkutteli Suomen kansa:

Kimi, kurja turhaan korskui,

körötteli kärryllänsä,

– seitsemäs oli osansa.

Kaisa kansamme pelastus,

hiihti, ampui taitavasti,

podiumille kapusi.

Mallin näytti tyttö tuima,

Suomen ainut urho, miesi,

– ikuinen ilonpisara!

Pölhölän palavereissa

Pölhölän palavereissa

tavoite on taivaanranta,

tai se puuttuu päättäjiltä.

Pölhölän palavereissa

puheenjohtaja on nuija,

sakki surkea ja suuri.

Pölhölän palavereissa

pälpätys on pääasia,

keskustelu kelvotonta.

Pölhölän palavereissa

tora on tavanomaista,

pomo suosii sutturaansa.

Pölhölän palavereissa

kännykkä, ovi avoinna,

järki jäätynyt, lukossa.

Kaisa kansamme pelastus

Murhemiellä lauantaina

Suomen kansa surkutteli:

Mäki-Matti nyt lopetti,

– upean uransa päätti,

Hiihto-Matti kesken heitti,

– suksi kulkenut ei laisin,

”ulosti” alussa Tanja,

– kepin jätti kiertämättä,

Kimi, Heikki turhaan korskui,

– körötteli kärryillänsä.

Kaisa kansamme pelastus,

hiihti, ampui taitavasti,

podiumille kapusi.

Mallin näytti tyttö tuima,

Suomen ainut urho, miesi,

– ikuinen ilonpisara!

Manala periköön Maksin!

Konsa jälkeen hehkutuksen,

– jopa aivan ällöttävän,

ovat suuret sankarimme;

Kimi, järki, jäinen miesi,

ynnä Heikki heppaäijä

aivan ”yks' kaks' yllättäen”

Taaveina takarivissä,

kansa Formulat kirosi:

Manala periköön Maksin!

Uudistus tosi upea

Hyvin meillä maassa kaikki,

konsa kerran käytännössä

uudistus tosi upea:

Miliisi on nyt poliisi,

syylliset vain syyllisiä,

syyttömät liki vapaita.

Kaksi kelpo rinnastusta

Suomi-Finland ja Mosambik,

kaksikko erinomainen,

– tuskin tunnettu turuilla,

Chissano sekä Halonen,

kaksikko erinomainen,

– tuskin tunnettu toreilla!

Katkera on kettutyttö

Katkera on kettutyttö:

Meni hukkaan öinen askar,

turhaan kiersin kartanoita,

möyrin maita, mantereita,

öitä valvoin onnetonna,

pimeässä piileskelin,

kuljin, värjäsin, kuvasin,

turhaan tarhoja tapasin,

sinikettuja sivelin.

Katkera on kettutyttö:

Tuottavaa on turkiskauppa,

huutokauppa hullunmylly,

pilviä hipoo jo hinta,

ostajina oivat vallat

Etelä-Korea, Kiina,

Turkki, Kreikka ja Venäjä,

ja mikä pahinta tässä;

kärkipäässä Kiina ja Venäjä,

– minun onneni, iloni!

Hurja nainen Naantalista

Hurja nainen Naantalista

haukkui kaikki jees-jees-herrat,

viat, virheet toi esille.

Omat erheensä ohitti:

Olin täysin tietämätön,

kukaan kertonut ei minulle,

mitä tehdä ois' pitänyt,

– raportoida rakkineista!

Viisas mies on Mister Wallin

Viisas mies on Mister Wallin

vakavasti konsa vaati

– jopa uhkarohkeasti,

AaYy-herrojen ”iloksi”:

Saatava on suuret säästöt,

karsittava kaikkialta.

Liikaa on verovähennys,

– jäsenmaksujen osalta.

Auta ei nyt arvostelu,

eikä itku ”markkinoilla”,

tehtaissa ei ees toreilla,

– oli aate mikä tahansa!

Mistä sihteeri Jutalle!

Mistä sihteeri Jutalle,

johtaja Timon tilalle,

mistä miehet mittavaiset,

– apua kun ei akoista,

siinä paljon pohtimista,

– pähkinä joka demarin.

Tässä ohje oivallinen,

neuvo ilmainen minulta,

– pilkkakirveeltä pahalta.

Tässä neuvoni Jutalle:

Räty oiva ja sopiva,

kun on kerran pakko herrain,

Guzenina ruotuun saada,

karanteeniin kahden vuoden,

– hiljaiseksi lailla Hilkan!

Tässä arvuu AaKooTeelle:

Jungner oiva ja sopiva,

rakastava rahtirenki,

– kiltti mies ei kiusahenki,

kun on kerran pakko herrain,

– sopu sorja aikaan saada!

Romurallin rattimiehet!

Fernando, Lewis, Felipe,

Michael, Nico, Daniel,

Romain, Pastor, Paul di, Heikki,

Charles, Sergio, Vitaly,

Timo, Pedro de la, ”Bruuno”,

Sebastian, Mark ja Jenson,

sekä vielä viisi muuta

– kuskia kovaosaista!

Åålannin sota tulossa?

Svenska ”taalande” porukka

aikoo aivan armotonna,

väkivalloin vääntämällä,

kartoistansa kaikkialta

poistaa vaikka pakkokeinoin

Åålannista kielen toisen,

kadotella kartoistansa

maan ja myös sen Ahvenankin!

Nenän pitkän näytti Kaisa

Vaikka kesken vielä taisto,

Toimittaja Torvelainen,

kaiken tietävä kaveri,

Mäkäräistä mollaeli,

haukkui jo pataluhaksi.

Nenän pitkän näytti Kaisa:

Viime taiston tuoksinassa

hiihti tyttö hullun lailla,

käänsi laikat kyljellensä,

podium oli osansa,

kaukana ei myöskään kulta,

keskimmäinen pallipaikka.

Sukupuolikiintiöistä

Sukupuolikiintiöissä

hyvä yksi on asia:

Vihkaista nyt mahdotonta

kahta naista, kaunokaista,

kahta ”uljasta” urosta.

Hyvin kaikki ”sossulassa”?

Konsa puolue pulassa,

oma homma jo ”ohitse”,

jurnutteli herra Jungner,

– otti oppinsa Rädyltä,

”pönttö” pöntöstä puhisi:

Nyt me sossut tarvitsemme

kristakiuruja enemmän,

lintosia taas vähemmän.

Suuttui siitä sossusakki,

järkyttyi myös Jutta-rukka,

puhutteli poikastansa,

nuhteli takana nurkan.

Punaisena herra Jungner,

selkä nöyränä ”jalosti”,

pyysi anteeksi akalta.

Ulosmarssia ei tullut,

jäsenkirjoja jätetty:

– hyvin kaikki ”sossulassa”?

Hölmölä on Suomi suuri

Hölmölä on Suomi suuri,

– täynnä tyhmiä tekoja.

Professorin ruotimana

tässä teille niistä yksi,

– kaapattuna Keskarista!

Jyrki lausui ja julisti,

korvaan kuiskutti Jutalle:

Oi sä oiva ystäväni,

halot jos hakkaan mä sinulle,

– ja sinä naapuri minulle,

hyöty siitä hirmu suuri,

palkkaa saamme me molemmat,

valtio verotuloja,

ja mikä parasta vielä,

– kelpo kasvun kansantuote.

Jutta lausui ja hymyili,

Jyrkin suuntaan nyökytteli:

Koko kansa jos mukana,

pelastettu tällä Suomi,

– hyvinvointivaltiomme.

Talikkalan markkinoilla

Talikkalan markkinoilla

vanha konsti voimissansa:

Vee Tee tohtorin kepitti,

– viran vei nenän edestä.

Pahamaineinen pumaska

Turhaan kätkössä Kataisen,

jalan alla Jutta-raukan

on nyt outo ”lahjakirja”,

satasivuinen sopimus,

pahamaineinen pumaska,

tuki, turva Kreikan kansan,

konsa kenkään ei käsitä,

selkoa saa tekstistänsä,

– tajua tuon taivaallista.

Seuraamus on silti selvä:

Suomi säilyy maksajana,

– mi takaajan on osana.

Paluumuutto paikallansa?

Vanhana ja vaivaisena

moni pohtii päänsä puhki,

miksi läävästä mä lähdin,

– radikaalina katosin,

onko muuttunut jo murju,

onko oppi oivallinen,

paljon entistä parempi,

onko huoma hellyttävä,

kirkon helma suoja suuri,

paluumuutto paikallansa.

Vierellänsä miettii vieras:

Totuus täysin liekö tässä,

vaiko vielä syy syvempi;

– haave kirkkohautajaisten.

Minullekin mies ja ääni!

Konsa aikoi konkkaronkka,

radikaali surkusakki,

räkänokka rääväsuinen

vallan ottaa vanhuksilta,

dosenteilta, tohtoreilta,

– pomoilta yliopiston,

oli vaatimus vakava,

ukaasina ”mies ja ääni”.

Kari siitä vitsin väänsi,

Hesarissa herjaeli:

Minullekin MIES ja ääni,

valitteli vanhapiika.

Äänestys löi ällikällä!

Periaate pienen Suomen:

Miehellä on yksi ääni,

joka naisella samaten.

Jos taas maa on jättisuuri,

periaate täysin toinen:

Mies ja ääniä useita!

Velallisen uhkavaade!

Kertomus tosielosta,

– suurten poikien pidoista:

Jos et velkaani alenna,

sitä puolita visusti,

mitään et saa sä minulta,

euron euroa takaisin,

et killingin killinkiä,

– palanutta puupenniä!

Saulin valtti vastustaja!

Mäntyniemimittelössä

kuluessa kakkoskierron,

oli aivan ”yllättäen”

Saulin valtti vastustaja,

– pahimmillaan Pekka itse.

Meni hukkaan tutkitusti,

tuki puoluepomojen,

– pudonneiden pullistelu.

Kulttuuriväki sekava,

tukijoukko täysin turha,

– jopa haitaksi Pekalle.

Molempien mainostelu

oli aivan ”yllättäen”

ehdokkaille ennen muuta

rahareikä, hukkaputki,

lehdistölle herkku, hillo,

– tulolähde jättisuuri.

Kasvokirja, kurja Twitter

liki vailla merkitystä,

puhumatta nyt koneista,

– vaalin alla vallinneista.

AaKooTee alamäessä

Mitä mieltä AaKooTeestä,

– viisisanainen jos virsi,

on nyt kelpo kansakunta,

– paitsi tunnettu ”tusina”?

Vastaus on vääjäämättä:

Tora, riita ja rähinä,

epäluottamus ja potkut!

Talvitaiston päättöpäivä

Kohta meillä aika juhlan,

– päättöpäivä Talvitaiston,

taistelun, joka takasi,

jotta säilyi kielenämme

– sulosuomi, ei venäjä!

Nyt on taasen vaanimassa,

samaan päivään ”sattuneena”

vieras kieli, kummajainen.

Paikka on yliopisto,

– kutsujana kai Katainen!

Englanti hyvin esillä,

ainoaksi annettuna,

– Suomesta vähät väliä,

konsa Eurooppa kyseessä,

– sen tulevaisuus tukala!

Tarjasta tuli demari

Jälkeen tuoreen vallan vaihdon

kestänyt ei päivää kuutta,

konsa maistui vanha suola;

– Tarjasta tuli demari.

Seminaari sen osoitti,

paikkansa mitä parahin,

– paikka Erkin ja Jutan välissä.

Liitos varsin oivallinen?

Konsa Virkkunen vikisi,

pakkoliitosta lupaili,

oli Utsjoki jurona:

Pakko aina on pahasta,

meitä innosta ei Inari,

pohjoissuunta on parempi,

suunta selvä, luonnollinen.

Kaikki Norjassa paremmin,

siellä tarjolla on työtä,

jota nytkin saamme sieltä.

Uhkana ei ulkomailla

Unioni, ei Venäjä,

ja mikä jopa parasta;

– raha kruunu, eikä euro!

Kataisella niska nöyrä!

Ulkomailla ollessansa

– Kreikan pankkien edessä

Kataisella niska nöyrä:

Jees, jees, da, da, kyllä, kyllä,

vakuuksista en valita,

– salaisina aivan oivat!

Kotimaassa niska Jyrkin,

jäykkä on kuin heinäseiväs,

– ratakiskoa kovempi:

Sovittu mikä sovittu,

sinettiä en mä murra,

salaisuutta kerro muille,

– vaikka vaatisi lakimies!

Kotimaassa niska Jyrkin

taatusti ei taaskaan taivu,

ellei sitten Soinin sakki

Jyrkin niskaa kuntoon saata,

– kiropraktikoksi ryhdy!

Kolmen keisarin perintö

Vuosikymmenten kulussa

– jälkeen ”kurjan” Kekkos-kauden,

eli Suomi onnessansa,

vaurastui jo valtakunta;

hyvin kaikki Suomenmaassa!

Mutta, mutta miettikäämme,

miksi näin nyt, siis nykyisin?

Kukaan puutu, ei välitä,

vaikka vaanii huumehörhö,

– vaikka toinen tappaa toisen.

Paras naapuri on kuollut,

– mekasta ei muumiona.

Ahneus ei ole häpeä,

pikavippikään pahasta,

– köyhiä saa nyt kupata.

Ajan menneen arka aihe,

huutolaisuus – taas elossa,

muuttunut vain muoto muuksi,

– kirotuksi kilpailuksi.

Lukutaito on lamassa,

ymmärrys, äly ei riitä,

– maalaisjärki nyt jätetty.

Lähikoulu, se kamala,

– kiinnosta ei hyväosaista,

syrjäseudun pienkylillä

taas se kaukana – pakosta.

Täisauna takaisin saatu,

– pula suuri saippuasta?

Pirtti entistä parempi,

komeampi, korkeampi;

– savu korvattu homeella!

Kaikki kaupan on rahasta,

– oikeastaan sen pulasta:

tyhjänä on tykkänänsä

varuskunta, tehdashalli,

koulu, pappila ja – kirkko.

Konsa auottu aviisi,

luettu läpi Hesari,

vanha herra haudassansa

kääntyi kerran, kääntyi toisen,

sylki suunsa puhtoiseksi:

Te, te taatanan tunarit,

ettekö edes häpeä,

– syytä ainakin olisi!