Näinkö siinä kävi - alias Karhukuvaajan kova kohtalo

Puoli Suomea pysähtyi

Kateellisna katsoi Tarja,
kuinka eilen empimättä,
puoli Suomea pysähtyi,
konsa kansa katseleitsi,
britti-kansan riemumieltä,
konsa saarivaltiossa,
kuninkaiden kultamailla,
Kate kanssa Williamin,
avioonsa asteleitsi.

Kateellisna katsoi Tarja,

kuinka eilen ”tiettävästi”,
britit saivat julkisuutta,
miljardipotin edestä,
velat saivat saataviksi,
– kaiken irti prinssihäistä!

Olin taasen oikeassa!

Vanha herra Väinämöinen,
oli taasen oikeassa,
konsa väitti ja vakuutti,
jotta Jimmy ja toverit,
Mary, Martti ja Gro Harlem,
eivät pääse Illin luokse,
puheille pomon parahan,
pomon Pohjoisen Korean.

Minusta ei ole karhukuvaajaksi, onko Sinusta?

”Kirppu” Kiljunen putosi

Kovin sattui surkeasti,
matkaajalle ”mainiosti”,
konsa suurin reissu-Lasse,
”Kirppu” Kiljunen putosi,
alas astui kukkulalta,
kuninkaiden kumpareelta,
rahvaan joukkoon jolkutteli,
– hymy ”hiukan” hyytyneenä.

Enää ei nyt äijärukka,

IPU-matkoista iloitse,
enää valtion varoista,
makseta ei matkojansa,
itse matkat maksettava,
rahat itse raavittava,
– taskusta ikiomasta.

Hallaisen Ahon unelma

28. huhtikuuta 2011

Vielä jonkin aikaa sitten,
unissansa ehkä Jussi,
(muttei koskaan valvoessa,)
kuvitella saattoi kurja,
jotta pääsee päättäjäksi,
päättäjäksi, päsmäriksi,
maahanmuuton ”murtajaksi”.

Konsa äänet annettuna,

vanha valta murskattuna,
aukes' paikka Arkadian,
paikka oiva pöydän päässä,
– nuijan varsi valiokunnan.

Viina viinassa pahinta!

Viinapullon nauttijoilla,
syöpä vaikka vaanimassa,
huolestu älä lisistä,
lisäaineista murehdu,
sillä tällä tietämällä:
Viina viinassa pahinta!

Mary, Martti ja Gro Harlem

 Jimmy Carterin keralla,
Mary, Martti ja Gro Harlem,
pyrkivät Kimin puheille,
– hattu kourassa kysyvät,
josko johtaja etevä,
pomo Pohjoisen Korean,
heidät tahtoisi tavata,
arat kuulla kuiskaukset,
kuin on laita ihmislasten,
onko ruokaa riittävästi,
purettuna suuret pommit,
ihmisoikeudet ilona,
– joka ihmisen osana.

Mitä Kim on miettimässä,

aikooko sanoa heille:
Turha teidän tänne tulla,
sammuneet on teidän tähdet,
te jo entiset elävät,
turha neuvoa minua,
minun tuikkeeni on kirkas,
– nyt, huomenna ja iäti.

Huhtikuun alun helmet

1. huhtikuuta 2011

Vakavasti vaatii Suomi

Vakavasti vaatii Suomi,

jotta YyKoon ilman muuta,
kumottava lentokielto,
Pohjois-Afrikan aroilta.

Syy on sillä siinä että,

Jukka-sääski saapumassa,
Suomeen on nyt Afrikasta,
kautta Gaddafin Libyan.

Tämä ei lie aprillia,

vaan totisinta on totta!

2. huhtikuuta 2011

Kumpi kahdesta parempi?

Onko akka vaiko jätkä,

politiikassa parempi,
onko Jutta julmetumpi,
vaiko Soini sukkelampi,
uljahampi Urpilainen,
vaiko Timppa taitavampi,
siinä meille on kysymys,
joka vaatii veikkaamista,
arvausta aikamoista.

Tässä on mun tietämäni,

vaatimaton väittämäni:
Taitaa jäädä tappiolle,
jäädä toiseksi toveri,
Jutta-rouva, hienohelma,
perus-jätkän jälkeen jäädä,
– vaikka toisin on pakassa,
pelikorteissa komento.

3. huhtikuuta 2011

Kerro, kerro, oi kuvastin

Kerro, kerro, oi kuvastin,

kuka heistä on osaavin,
kellä kasvot kaunehimmat,
lupaukset luistavimmat,
kuka puolelle punaisten,
juoksuhautoihin on jäänyt,
kuka kerjää kannatusta,
varjolla vähemmistöjen,
kellä valheet valkoisimmat,
ken on torvena totuuden,
Pravdan kiivas kannattaja,
ken on kuin vesimeloni,
päältä vihreän värinen,
sisältä perin punainen,
uuden Suomensa uhossa,
kuka leijonan ominut,
varastanut vaakunasta,
isänmaa keltä on kadonnut,
kuka taas on taitavasti,
kodin, uskonnon ominut,
kuka kehtaa kiivaella,
unelmista unta nähdä,
puhumatta nyt hötöstä,
rakkauden raavinnasta,
kuka kahta kannattavi,
ruotsin puolesta puhuvi,
ken on Unioni-uskovainen,
kuka bryssää ei rakasta.

4. huhtikuuta 2011

Ehkä pappina parempi

Jutta uljas Urpilainen,

papukaija kummajainen,
pahassa on nyt pulassa,
konsa kansa kaikkialla,
huumassa on Soinin Timpan,
työväki ei nyt tykästy,
innostu ei aatteestansa,
– josko se edes elossa!

Siksi pakko on todeta,

jotta tyttö tyylillänsä,
ehkä pappina parempi,
saarnamiehenä somana,
kääntäis' kansan kannallensa,
– pojat saisi polvillensa!

5. huhtikuuta 2011

Konsa kelvannut ei Oiva

Konsa kelvannut ei Oiva,

arvostettu atriaansa,
konsa upposi karille,
vaalimainos ”vertaa vailla”,
oivalsi jopa demari,
paras jättää poies Jutta,
äveriäs ärsyttäjä,
vaalimainokseen valita,
kuva kurja liikkumaton,
– pelkkä valkoinen paperi.

Toisin toimi porvaristo:

Mari, Jyrki mahtavina,
johdossa on joukkojensa,
eturintaman edessä,
pottia on putsaamassa,
– ellei Soini ”sattumalta”,
kerää kansan kannatusta,
koko pottia omista.

Marraskuinen Martin-päivä

Aika lailla ennakolta,

tehty on terävä päätös:
Ahtisaari on pyhimys,
rauhan enkeli rajaton,
marraskuinen Martin-päivä,
olkoon päivä päättymätön,
– pysyvän sovinnon päivä.

Moni mies nyt miettii vielä:

Sitten olkoon juhlan aika,
konsa rauha on rakettu,
rakettu ikuinen rauha,
Palestiinassa sovinto,
Israel turvassa todella,
– avulla on Ahtisaaren.

6. huhtikuuta 2011

Kerran kaija, aina kaija

Mainostöllön tenttisessä,

tuli taasen näytetyksi,
kerran kaija, aina kaija,
lain ei muutu kaija kurja,
papukaija muuksi muutu,
sata kertaa se sanaili,
papukaija paukutteli,
oli itse ensimmäisnä,
hokemana kauniin naisen,
asiassa kakkosena,
tuli suusta sukkelasti,
jotenkin joka välihin.

Asiassa itse akka,

pysynyt ei tyttö laisin,
puuta heinää hän puhisi,
potaskaa lie kaikki tyynni,
kirjekurssilta kerätty.

Annettuna konsa ääni

Annettuna konsa ääni,

ennakolta ääni ainut,
hyvä silloin on hymyillä,
mainoksille naureskella,
porvareita pilkkaella,
vinoella vihrehille,
näyttää kieltä keskustalle,
nenää pitkää kommareille,
sossutantoille samaten:
Hukassa ovat rahasi,
eurot, ruplat runsahimmat,
taalat, punnat pantattuna,
tajuntaani turhaan tunget,
turhaan siinä sä tuhiset,
ylistelet itseäsi.

7. huhtikuuta 2011

Porvarin on autuus, onni

Porvarin on autuus, onni,

jotta taas on taistelussa,
Eduskuntaan aikomassa,
Suomea kai kaatamassa,
kolmen sortin kommunistit,
pikkupuolueet pahaiset.

Ääni pois on äijäsiltä,

vasemmiston vaalijoilta,
kesymmiltä konkareilta,
sossutantoilta somilta,
– vakavilta ehdokkailta.

Lyhyesti lausuttuna,

sanottuna selkeästi,
ääni kunnon kommarille,
porvarin on autuus, onni,
demarille, vassarille,
hukkaan heitetty hedelmä.

8. huhtikuuta 2011

”Kekseliäs” köysitemppu

Ukko uljas ulkomainen,

Kalaisen Sataman kundi,
keksi keinon kelpo äijä,
kurja keinon kelvottoman,
nopsaan nousta rikkahaksi,
äkisti äveriääksi.

Tuoss' on oiva kauppakeskus,

tavaroita täynnä turja,
hyvä sinne sinnitellä,
katon kautta kiiveskellä,
alas tulla pitkin köyttä,
ilman jäljen jättämistä,
sorkkaraudan rahtaamista.

Vaan kuinka kävikään kurjan,

kelpo miehen mittavaisen?

Köysi katkesi katala,

ote liukkaasti lipesi,
murtui jalka muukalaisen,
pakomatka kesken katkes',
ontujalla onni petti,
putka ootti onnetonta,
köyhää, kurjaa kiertolaista.

9. huhtikuuta 2011

Jutta, Jesca ja Mikael

Kovapäinen kolmen sakki,

Jutta, Jesca ja Mikael,
kysyy huulensa hymyssä:
Vaihtoehdon etsinnässä,
aamutuimaan ootko akka,
äijä ilman ehdokasta,
vailla kunnon ”muuttomiestä”?

Muutta, mutta tietääkseni,

eipä heitä kelpo kundi,
kunnon akka, aikalainen,
vaihtoehdoksi valitse.

Vaihtoehto ainut aito,

korvaaja menon nykyisen,
(jos se jollain korvattava)
on nyt ”surku” Soinin sakki,
varma voittajan valinta.

10. huhtikuuta 2011

Kampanja ja koirankakka

Tuusula on kärkikunta,

kyse konsa kampanjasta,
kuinka koota koirankakka,
kyläteiltä ja kujilta,
– poies ihmisten jaloista.

Hannu kunnon kuntalainen,

kunnanjohtaja komea,
mannekiiniksi kipusi,
itse itsensä ylensi,
lupaavasti laittoi tarran,
oman pirttinsä pihalle,
roskiksensa seutuville:
Pakattuna tuokaa tänne,
koiranne kakat kujilta,
kissan pissat pientareilta,
mutta, mutta muistakaatte,
omastanne en iloitse,
paikka sen on valtuustossa,
– pöntössä puhujan ”oivan”.

11. huhtikuuta 2011

Raitista en mä rakasta

Jos et juo sä juhlassani,

olet äijä äkkiväärä,
kiusankappale, ketale,
ikuinen ilonpilaaja,
jos taas ryyppäät oikopäätä,
tuopin, kaksi kerrallansa,
peräjälkeen kertaa kuusi,
sekä kaadut kännipäissä,
yrjössä oot yltä päältä,
olet suuri sankarini,
hauska herra ”Helsingistä”,
juhlahetkeni hekuma.

12. huhtikuuta 2011

Tasa-arvoko tulossa?

Tarja Cronberg taitavasti,

rivakasti rinnasteli,
kaksi arvon ammattia:
Tasa-arvo taiteilijan,
vaatii vankkaa rinnastusta,
kanssa farmarin aseman.

Ehkä ehdotus on oiva,

kannatettava ajatus;
tosin toinen tiettävästi,
panee paskat pellollensa,
toinen syytää silmillemme,
– Oulussa jopa iholle!

13. huhtikuuta 2011

Itku, hammasten kiristys

Suuri surku sossuleirin,

Jutalla ja Jungnerilla,
itku, hammasten kiristys,
konsa julkaistu tulokset,
varjovaalin lista julma:
Ymmärrä ei meitä lapset,
nuoriso on nuokkuvainen,
pannassa väri punainen,
mutta, mutta tietäkäätte,
vika ei ole minussa,
johtajassa järkevässä,
kaiken kurjan kantajassa,
papukaijassa paraassa.

14. huhtikuuta 2011

Kehitysapu ei auta?

Tänään arkemme iloksi,

heittää HooÄS herjan hurjan,
tutkaelee kansan tunnot,
kehitysapua ”kehuvi”:

Apu passivoi inehmon,

laiskistaa liki jokaisen.

Pakko jatkaa on apua,

jotta auttaja eläisi,
työ ja tuoli taattu oisi.

Apu on ilo tyrannin,

aseostajan onnenlehti.

Rahan syytö surkeata,

kauppa paljon ois' parempi.

Apu ei mene perille,

vaan on kyllä kieltämättä,
välistävetäjän onni.

Kaiken kiistää pankkiporho,

viran puolesta vasiten,
täysin tyrmää toimittajan,
- kuinka lienee kanssa kansan?

15. huhtikuuta 2011

Etanoita meill' on työssä

Vakavasti väitti viisas,

Pietarin pomo pätevä,
vesilaitoksen vetäjä,
puhui totta tunnetusti:
Ilman laadun valvonnassa,
etanoita meill' on työssä,
jättiläiset järjestänsä,
ahertavat ahkerina,
– aivan palkkaa pyytämättä.

”Etanoita” myös on meillä,

mekin voimme elvistellä,
niitä kaupunki on täynnä,
heitti herjan Helsingissä,
johtaja perin pidetty:
Mutta paljastan mä sulle,
satumainen niillä liksa,
olematon niiden liike,
paitsi kello kuusitoista,
– päättyessä päivän ”rankan”!

16. huhtikuuta 2011

Kukaan kurjaa ei rakasta

Tänään ja myös sunnuntaina,

sata ystävää minulla,
tuhat tyrkylle tulossa,
meno toinen maanantaina,
arki armoton edessä,
kukaan ei minua muista,
kukaan kurjaa ei rakasta.

17. huhtikuuta 2011

Sauli Niinistö ja toinen!

Sunnuntaina kesken kilvan,

kesken vanhan vaalitaiston,
Taina West jo ennusteli,
tulevista jo turisi,
vaalivainosta vikisi,
joka vastassa todella,
konsa käydään kakkoskierros,
taisto Tarjan tantereista,
herruudesta Mäntyniemen.

Kakkoskierroksen osalta,

Taina tiukasti totesi,
varovasti vaikutteli,
ylisteli nyt vain yhtä,
seuraava oli sanonta:
Sauli Niinistö ja toinen,
– ”joku” kurja kummajainen?

Taina vallan viisahasti,

sanomatta jätti toisen,
jätti meille miettimistä,
kuka on se kelpo karju,
tyrkyllä tilalle Tarjan,
– vaikka kyllä tiesi ”turjan”.

Ilman yhtään auttamista,

tiedossa pian jokaisen,
Timo on se toinen ”turja”,
jota ei käy kieltäminen,
vaikka Jutta mitä sanoisi,
Mari suuta mutrustaisi,
Pekka päätänsä punoisi,
Paavo-kaksikko kiroisi,
apua idän anoisi!

18. huhtikuuta 2011

Gallup kuuli kunniansa

Äsken Soini suuta mursi,

valisteli jälkeen vaalin,
Gallup kuuli kunniansa,
otannat ihan pihalla,
erehtyivät ennustajat,
minun tietoni parempi,
sillä äsken alla vaalin,
herra Gallup hersytteli,
jotta PerSu on pulassa,
katkennut on nousukausi,
kävi toisin kautta Suomen,
jyrähteli jättijytky,
valtava ol' voittokulku,
PerSuin kulku kukkulalle,
kukkulalle Arkadian,
salin suuren päättäjäksi,
– päteväksi päättäjäksi.

*****

Minä itse en munannut,
ollut huonompi Timoa,
olin melkein oikeassa,
konsa kirjoitin kivasti,
manaelin maaliskuussa:

12. maaliskuuta 2011

Soini on tsunami Suomen,

hyvää tuova hyökyaalto,
vastakohta vaarallisen,
Unionin uhka-aallon.

Vanhat puolueet pulassa,

avutonna joutumassa,
alle ärjyn äänivyöryn,
koko maata kattavaisen.

Konsa Soini suurimpana,

panee pystyyn hallituksen,
pojilla paremmin kaikki,
onni tyttöjen osana:
Suomi taasen itsenäinen,
– kotimaa on kunniassa!

Sen pituinen se tarina!

Voittaja on yksi vainen

Voittaja on yksi vainen,
Timo Soinin PerSu-sakki,
muilla tappio takana,
joko kurja tai kamala,
(paitsi Suomen ruotsalaisten,
joilla entiset evähät).

Timo Soinin jättijytky,

Perus-Suomen perhanoille,
paikkoja toi kymmenittäin,
– yli herrain ymmärryksen.

Kadotti Kokoomus kuusi,

kuusi paikkaa parkumatta,
konsa pääsi suurimmaksi,
– vallan kahvan vaatijaksi.

Vihreät hävisi viisi,

kunnon kansan kasvateille,
kelvannut ei kettutyttö,
kahlekingi, karvanaama.

Jutta voittoa julisti,

vaikka kolme on vähemmän,
kolme entistä vähemmän,
– paikkoja punasakilla.

Kolme myös on isku kurja,
takaisku taivaallinen,
joka koitui kohtaloksi,
vasuriväen osaksi.

Yksi paikka yhtä kaikki,

Päiviltä on myöskin poissa,
yksi kuudesta kulunut,
tuoksinassa tuiman taiston.

Kuusitoista kurja määrä,

takaisku ihmeellinen,
osui Keskustan osalle,
– Maristakaan ei apua!

19. huhtikuuta 2011

Miksi Soini suosiossa?

Miksi Soini suosiossa,

Kiviniemi kaadettuna,
siinä meillä miettimistä,
pojilla on pohtimista,
tyttärillä tietämistä:

Toinen herra Helsingistä,

Espoossa elämä toisen,
toinen vallassa on vielä,
toinen vasta pääsemässä.

Toinen kaunis kasvoiltansa,

ruma toinen ja tukeva,
kukko tunkion on toinen,
kana toinen kaakattava,
puhuu toinen kansan kieltä,
toinen ei sitä tajua,
toinen tykkää Euroopasta,
toinen puolella omien.

Toinen syyssä syrjinnästä,

maahanmuuton murjonnasta,
pukahda ei paljon toinen,
puolta muille paljastele.

Selkä suorana on toinen,

kumarra ei keisareita,
unionin urkkijoita,
– eikä ”Torvea Totuuden”,
toinen taasen tiettävästi,
uskovi Unionia,
tottelevi torveloita,
maalaismummojen mukana,
lietekaivoon kai katosi!

20. huhtikuuta 2011

Kiitos varsin vaikeata

Parlamenttiin pyrkijälle,

kiitos varsin vaikeata,
vaikka vainen on valittu,
edustajaksi edennyt.

Kyse kun on kiitoksesta,

pari palstaa paikallansa,
palstamillejä jokunen.

Toisin laita tykkänänsä,

kun on tunku tyttärellä,
valtapyrky poikasella,
halu päästä päättäjäksi,
mustan auton istujaksi,
– takapenkille peräti.

Konsa äänet ansaittava,

kahdeksankaan tuskin kyllin,
palstaa kahdeksan ei riitä,
kylliksi ei kuusitoista,
– aviisin koko avanne.

Konsa äänet ansaittava,

”pakko” peittää mainoksilla,
ahonlaidat, aitanseinät,
maksulliset mainostaulut,
kylissä ja kaupungeissa,
– kaduilla ja peltoteillä.

Tämä siks' on mahdollista,

konsa tiedossa jokaisen:
Lyhyt meillä rahvaan muisti,
lyhyt kuin ipanan paita,
– vaali vastaava edessä,
päässä neljän vuoden, vasta.

21. huhtikuuta 2011

Kellä valta, sille peitto!

Taasen syynissä on shaali,

tapetilla torkkupeitto,
Kela konsa poisti peiton,
”varasteli” vanhuksilta.

Enää voimassa ei päätös,

joka tarkasti takasi,
jotta vanhus, mies tai nainen,
sadan vuoden saavuttaja,
lahjaksi sai shaalin, peiton.

Nyt on tarve toisahalla,

nätimmillä, nuoremmilla,
Arkadian änkyröillä,
nyt on saaja sattumoisin,
kokkari, kepu, demari,
kristitty ja ruotsalainen,
sekä virkeä vasuri,
– vaikka kaksikymppinen kaveri.

Tulevaisuus turvattuna

Suomen suuri tennisässä,

Jarkko Nieminen nimekäs,
vailla huolta saa pelailla:
Vaikka syöttönsä ei kulkis',
puris' kierre kurja, loiva,
liikkuis' jalka liian jäykkä,
vaikka katki ois' uransa,
sillä jälkehen uransa,
vielä mielestä monien,
iskuri olis' hän oiva,
– mattopiiskuri parahin.

Rosvona nyt onni olla

Vaikka kiinni jää teosta,

rysän päältä rynnimästä,
rosvona nyt onni olla,
– merirosvona vasiten,
nyt on ruoka turvattuna,
täysihoito kohteessansa,
Pohjanmaalla täysi turva,
– ennen koittoa vapauden,
kellään kun ei uskallusta,
syyttöön panna perhanoita.

Ennen vanhaan täysin toisin,

oli ennen eessä lankku,
kylmä kylpy, kuolo kurja.

22. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantain Pilatus

Kulttuurisivu pilasi,

monen päivän perjantaina,
Jeesus-tauluilla tuhosi,
hetken hiljaisen hävitti,
tarjos' ”taidetta” todella,
voimalla koko kokonsa,
– ”sutta” syyti silmillemme.

Käry kun käy kääpiölle,

jättilehdelle jäkätys,
kun on laskussa levikki,
– ”helvetti” Hesarin eessä,
kulttuurisivu surutta,
pesee kiiruusti kätensä,
on kuin entinen Pilatus:
Taiteilijat sen tekivät,
– viaton olen mä itse.

23. huhtikuuta 2011

Tunaroi taas Pöllö-töllö

Tunaroi taas Pöllö-töllö,

kutsui miestä morsioksi,
päätyi turja pässinpääksi.