Ville Niinistö ei usko

Kykyihmisten imussa

Ville Niinistö ei usko,

jotta totta on todella

puhe kasvihuonekaasuloista,

ihanasta ilmastosta,

ihan kohta koittavasta,

ikiaikojen kesästä,

ministeri konsa kerran

tilaa uuden uutukaisen

jäiden murtajan merelle,

Suomenlahden seutuville,

perukoille Pohjanlahden,

jos on yhtään uskominen,

mitä kertoo vääjäämättä

tuore keltainen pumaska,

budjetiksikin sanottu,

tulo- ja menoesitys!

”Nolla pilkku viisi” -linja

Vasemmiston kirveslinja,

sahalinja surkimusten,

kokkareiden kompromissi,

saatiin aikaan tässä eilen.

”Laki” vielä laittamaton,

vähäjärkisten on väline

kokoon saada äänisaalis,

kuluessa kuntavaalin.

Vai mitä sanotte tästä:

Jos on joskus hoidettava

vanhuksista yhtä vainen,

- taikka sitten yhtätoista,

kirves silloin hankittava,

saha saatava terävä.

Äkin tuore hoiturinsa

kahtia on katkaistava,

navan seudulta vasiten,

taikka jos se on parempi,

- pystysuuntaan halkaistava!

Mihin Kekkonen katosi?

Mihin Kekkonen katosi,

ei se Urho, vaan siis Jussi,

- kokoomuksen päästrategi?

Siirtyi turja johtajaksi,

äkin juoksi Jussi poies,

viestimieheksi vilisti,

jätti miesi Jyrki-raukan,

jätti kauaksi Kataisen,

mistä nautti Urpilainen,

- Jutta onnesta jyrisi,

hekumoi myös Heinäluoma,

riemun päästi Piiru-Eero,

- iloitsi iki-ajaksi!

Kolmetoista torveloista!

Kolmetoista torveloista,

kovapäistä, järkijäistä,

poikoa perin poloista,

tytärtä iki-iloista,

kauan sitten pinnisteli,

ylen viisaaksi yritti.

Lautakunta laittamaton,

- herrat siellä Helsingissä,

tyhmyyttämme ei tajunnut;

lakin päähän sai jokainen,

- lakin valkean jokainen!

Tässä päivänä eräänä

Kuopio kun kutsui meitä,

- aivan ykskaks yllättäen,

minä pieni pilperoinen

joukon jatkeena jorisin,

runon runnoa lupasin.

Pikaisesti, äkkipäätä

tällaiseksi sen tekaisin.

Josko kelpaa ei sinulle,

ällös suutu sä minulle,

- tee itse hyvä, parempi!

Ahdin anti Kallaveellä,

Puijon tornin parvekkeella,

oli antoisa ja oiva,

keskustelut kelvolliset,

mitä parhainta menoa.

Nyt on kaikki onnellista,

kukkona me tunkiolla,

kieumme ja kaakatamme,

ylen viisaita olemme.

Jälkeen oivien urien

eläke on ehta suuri,

(lapsen)lapset autuus, onni.

Vuosi yksi kun kulunut,

- vuosi pitkä piinallinen,

Taaborilla taas tapaamme!

Vuotta kaksi kun kulunut,

ohjelmassa on taas Oitti,

- opinahjo oivallinen,

viidenkympin vuosijuhla,

”remppajengin” riemuvuosi,

ja mikä kaikkein on parasta;

taasen jatkuu taivaallinen

iltapuhteiden purina,

- ikäloppujen luritus!

Yhden viikon seksilakko

Afrikassa huutaa akka,

akkajoukko innoissansa:

Pelasta Togo lakolla,

kaada kurja harvainvalta,

ylivalta yhden miehen,

Keinonsa on julma, raaka,

koko maata koskevainen:

- yhden viikon seksilakko!

Eri mieltä mies on siitä,

moni miesi mielessänsä:

Viikko liikaa on minusta.

Karanteeni kahden päivän,

yön yhden jo ylitys,

riittää kaatoon keisarimme,

- vallanvaihdon on takeena!

Sanaleikki Suomenmaasta

Lyyti kirjoittaa osasi,

täysin on eri asia,

nen jos on nimen lopussa.

Oli Erkko oiva miesi,

täysin on eri asia,

Erkko kun nimen edessä,

suvun turjan tarkenteena.

Keihäskolmikko komea

Ari Mannio manasi,

Tero ”Långbacke” toraili,

suuta mursi, murjotteli,

Pielaveen kun potra poika

Antti Ruuskanen repäisi,

viime keihäänsä viritti,

kohti taivoa tavoitti,

kotiin voiton varmisteli,

kotikunnaille kuletti.

Turhaan kaksikko kirosi,

punaisiksi itki silmät,

sillä tällä tietämällä,

tässä meillä on porukka,

- maailman paras porukka,

ja vielä lisäksi kaiken;

taakse jäi myös taitaville

- mestarmiestä varsin monta!

Hiihtohullun harharetki!

Suksi luistanut ei eilen,

pakkanen oli paossa,

kisamontussa kun kuljin,

Salpausselällä seisoin.

Turhaan tuijotin mäkeä,

lumeton oli Betoni,

pettyneenä mä peräti,

- Kisoja Kalevan katsoin!

Keskarin ”Kesäkuvasta”

Keskarin ”Kesäkuvasta”,

- ”parhaasta” ja palkitusta,

mitään selvää en ma saanut,

- ilman tekstin tuijotusta,

kuvatekstin katsomista.

Oli raati raadollinen,

selitys sekin sekava,

perustelu oiva, outo,

- mistä lainaksi lie saatu,

kuvaa huimasti parempi!

Jyrkin käsky kaikkein jyrkin!

Sulje suusi Suomen miesi,

pidä turpasi tukossa,

leukaluusi liikkumatta,

olkoon kielesi kurissa,

kiinni liimattu kitasi.

Sulje suusi kansalainen,

älä eurosta eroile,

euro onnemme on lähde,

ikiaikojen ilomme,

tuhatvuotinen tulomme.

Sulje suusi virkamiesi,

poliitikko sä poloinen,

kulje nöyränä, kumarra,

maata suutele surutta

- edessä etelän herrain.

Jälkikirjoitus kipakka:

Olkoon menneeksi inehmo,
puolustaa saat suomalaista,

- Kalevan kisakulussa!

Minä kauaksi katosin!

Keravalle vaikka kutsui,

kunnon kulttuuri, ja Sinkka,

- uusi uljaampi museo,

paljon entistä parempi,

vaikka paikalla luvassa

avajaiset autuaiset,

menonsa maan mahtavimmat,

- etelän koko eliitti,

minä kauaksi katosin,

kohti Lahtea kokeilin,

riensin miesten mittelöihin,

naisten taistotantereille,

väen parhaan paikkehille,

- Kalevan kisailoihin!

Kuulen siitä kunniani,

pääsenpä pataluhaksi,

jopa kenties vielä joskus

- kulttuuriministeriksi!

Unioniuskovaiset

Unioniuskovainen,

eurolinjan luottoherra,

”savolainen” saarnamiesi,

svenska taalande tosikko,

sankari sadan prosentin,

- stuppisuu, ei suutaan sulje,

paasaa täysin mieltä vailla,

lailla kelpo taistolaisen,

tavalla sinisalosen,

suunta vain on sankarilla,

täysin toinen torvelolla:

Moskovasta tullut Bryssel!

Syytä silti on kysyä,

onko pakko poikasella

viran puolesta vikistä,

äännähdellä ja inistä,

Jyrkin äänellä ähistä,

- Jutan puolesta puhua!

Raju myrsky myllerteli

Raju myrsky myllerteli,

isopurje pullisteli,

halki keskeltä repesi,

yli laidan lensi miesi,

katsoi kaksi kauhuissansa,

paapuurissa pyörtyi kolme,

sata ruumassa makasi,

tuhat yöllä yökötteli,

irti ponnisti peräsin,

köli kahtia hajosi,

kari kutsui kuolevia,

kylmä hauta kapteenia.

Sitten hölmönä heräsin:

Alus seilasi arasti

- väliä Åbo et Turku!

Kaikki riippuu kastikkeesta

Nykyisen ajan runonen,

täysin vailla häivää järjen:

Jos sä poikani poloinen

olet täysin tyytyväinen,

kaikki järjestyy sinulle.

Tarina tämä on totta.

Kalevan Kisat kolahti?

Tämän viikon taistotanner,

- kisamonttu kuulu Lahden,

kutsuu Suomen sankareita,

katsojia kaikkialta,

lännestä, itärajalta,

aina Hangosta, Utsjoelta

- ajaksi nyt neljän päivän.

Sunnuntai on päivä parhain,

- lajeinansa laadukkaina:

Seiväs, keihäs, kymppitonni,

maili, kiekko, kolmiloikka,

- monen muun kisan lisäksi.

Konsa juhli keihäskansa

Konsa juhli keihäskansa

Antin kaarta kaunehinta,

- pronssikaarta lontoolaista,

oli paikalla torilla

lähes puoli Pielavettä,

- toinen hengessä mukana.

Kansa kiitti ja ylisti,

sankariaan saatteleitsi,

maasta taivaaseen manasi.

Tarjolla oli torilla

makeaa mahan mitalla,

viina kaukana kisoista,

- kuohujuoman korvas' kahvi!

Opin antoi arkkipiispa,

Leo laski leikkimiellä:

Heitä kauas ensi kaari,

- se on toisille tuhoksi!

Moksiskaan ei ollut Antti,

- saanut ei sanattomaksi,

vääräleuka väänteleitsi,

liiton herroille hekumoi:

Soita piispalle puhelu

mitaleista jos on puute,

- valmennus vesiperällä!

Joensuun kisaeliitti

Mitä mieleen jäi kisoista,

eliitin jokikisoista?

Jukka-juoksija lopetti,

jälkeen sankaritekojen

jäyhät heitti jäähyväiset.

Murhemieli siitä mulla,

- ehkä myös monella muulla!

Keihäs-Ruuskanen kepitti

kisojen koko eliitin,

rahat kääri kaarellansa,

kyvyillänsä kymppitonnin.

Oli kentän katsomossa

lakanoita yksi vainen:

- Se Antin oli tukena.

Ehkä juuri siitä syystä

hänen hurja-heitossansa

tautia oli takana!

Missä lienee ollut toinen,

se hohtavan valkea lakana:

Tule sankari takaisin,

juokse Jukka vielä kerran!

Kisakatsomon lakana

Mietti miesi mierontiellä,

polopoika maailmalla,

rahatonna kuinka saada,

tieto tärkeä perille,

maammollensa tieto tuore:

Olen vielä mä elossa,

kotimaahani tulossa.

Salaa luikki sankarimme,

kisakatsomoon kipaisi,

polopoika mierontieltä,

kameroita kohti katsoi,

levitti ison lakanan:

Maammoni mun Suomenmaassa,

lähetä rahaa minulle,

- ja oon kohta ma kotona!

Kaksi maata kummallista

Länsimaassa jos luritat,

pilkkaa pistät marsalkasta,

oivaa on se kulttuuria,

- palkka valtion varoista!

Idässä jos innostunet,

keisarista vitsin väännät,

tuleva on tuomioksi,

- vuotta kaksi vankeutta!

Olen tehnyt putkareissun!

Olen tehnyt putkareissun,

yöllä istunut pytyssä,

juoppoputkassa lusinut!

Kerran kauan, kauan sitten

olin torvi-toimittaja,

juttuna oli minulla

yötyön autuus ynnä onni,

palokunta ja poliisi.

Nyt pääsee kuka tahansa,

- ihan pienellä rahalla,

nauttimaan iki-ilosta,

kun on Hangossa hotelli,

jossa huoneet on rakettu,

- poliisitalon tiloihin!

Kaikenkirjava tomaatti

Atria-sivun sisällä

Hesari taas helskytteli,

torstaipäivänä tokaisi,

tomaateista puhkui turja.

Oli oiva otsikkonsa,

- Kaleva-mitan mukainen:

”Kaikenkirjava tomaatti”,

mistä kiitos Kaarialle,

ylistys Satu-tytölle.

Tomaatti on nyt värikäs,

eikä aina vain punainen,

vai mitä sanotte tästä,

listasta ”mitättömästä”,

jonka äsken suomentelin,

ihan itseni iloksi,

taikka murheeksi monien:

”Musta Ryssä” muukalainen,

”Vihertiikeri” värikäs,

”Kulta-aurinko” korea,

sekä vielä viimeisenä

”Keltakonjakkivinetto”!

Mistä muistetaan todella?

Mistä muistetaan todella,

entisaikain ehta herrat,

herrat joutavat, jämerät,

siinä meillä miettimistä,

kovin paljon pohtimista!

Näinkö lie asianlaita:

Ahtisaari ”noopelista”,

- sekä otsalaastarista,

Manu-miesi Karjalasta,

jot' ottanut ei takaisin,

Tarja kissain kuolemasta,

surennasta Miskan, Rontin?

Ison herran inhapuuhat

Pelkkä palkka riitä ei minulle,

jotta viitsin tulla ”töihin”,

lueskella aamun lehdet,

- ennen kentälle menoa,

golfin kierrosten kulua,

jotta ”viitsin” iltasella

ryypätä ja rellestellä,

jotta ”viitsin” yötä myöten

- Suomen valtion varoilla,

naisten kanssa nautiskella

ennen aamun askaretta,

tilipussin tiirailua,
- bonuspalkan pohtimista.

Turvaneuvostotunarit

Kolmen kärjen taktiikalla:

- Sauli, Tarja, Ahtisaari,

aikoo Suomi sulloutua

Turvaneuvoston osaksi,

- jäseneksi vaihtuvaksi.

Kolmen turjan tuntumassa

turvana, takapiruna,

kulkee, kuiskii ehta Erkki.

Mauno viisaampi on muita,

etevämpi pääpomoja,

matkaa mies ei ulkomaille,

- pitää suunsa myös supussa.

Kansa, kurja, arkajalka

kysyy taasen kummissansa:

Miksi mennä mierontielle,

suurten valtojen välihin,

- miksi kiilata kisoihin?

Turvaneuvoston turuilla

surku-Suomen sankareilla

vaihtoehdot lie vähissä,

vaikka tarjolla on kolme:

- kyllä, ei ja tyhjä ääni.

Politiikan kärkipäähän

jos on pääsy joutavalla,

vastaus on täysin selvä:

- Kourassa on tyhjä lippu,

olipa kyseessä vaikka

äänestys silakan päästä,

- puhumatta tappeluista,

jottei suutu sattumoisin

ystävä, veli-Venäjä,

jottei karju kauheasti

läntislaidan maa, ei mahti!

Raju-Ruuskanen repäisi

Raju-Ruuskanen repäisi

(naisten jatkoksi janosi)

Seuraajan sai raaka ryhmä,

ärräpäiden ääriryhmä:

- Räty, Myyrä, Rautavaara,

konsa Lontoon loppupäässä

Raju-Ruuskanen repäisi,

kilpaa keihästä kepitti,

- kohti pilviä kohotti.

Oli heittonsa matala,

repäisy raju, matala,

- toki kunnon pronssikaari.

Jos se taivoa tavoitti,

olis' kultaa kaulassansa

tullut Anttimme takaisin,

- Lontoon taistosta takaisin.

Antoi Antti ahvenia,

muut vain pisteitä, muruja,

- pienen pieniä iloja.

Karjui kurja kansakunta,

kun tuli miehinen mitali:

Purjehdus ol' puuha naisten,

kepinheitto taasen kerran

askareena aikamiesten,

- akoista ei nyt väliä!

Mutta, mutta miettikäämme,

- josko sittenkin vähäsen!

Voi pahuksen pallopurje!

Kelvannut ei keulan kärki,

tuonut voittoa tytöille,

- Suomen sorjille likoille.

Parin sentin tietämillä,

erolla mitättömällä,

Aussi-akkain pallopurje

vieraille takasi voiton,

jatkopaikan vääjäämättä

kultataiston tantereelle.

Jotta pronssia tulisi,

- Suomen sorjille likoille,

Venäjä on voitettava,

murhemieli muutettava

- pian palkintojanoksi!

Kaksi nyt on sankaria!

Kaksi nyt on sankaria,

- Usain Bolt ja Myrsky-Lasse,

jotka saaneet tartanilla

kaksi tuplamestaruutta

- peräkkäisissä kisoissa.

Lasse vielä on parempi,

miesi hieman mittavampi,

konsa ilman kaatumista,

- turhan tuupinnan tulosta,

pääsi toinen sankareista,

- makaamatta maaliin asti.

Nyt on muotia masennus

Nyt on muotia masennus,

paha meitä piinaamassa,

tuntuu tyhjältä oloni,

epämääräinen on eloni,

konsa kuljin, kierteleitsin,

piipahdin pihan perällä,

puuhuussissa kun puhisin!

Hopea ei oo häpeä!

Keihäsmiesten karsinnassa,

jatkopaikan arvannassa,

hopea ei oo häpeä,

sillä tietty tunnetusti

yllätys oli monelle,

- sadoille, ja miljoonille,

jotta kaikki suomalaiset,

- Tero, Antti ja Arikin,

finaalissa villitsevät,

pyrkivät, pyristelevät,

- kohti palkintosijoja!

Vaati herra Helsingistä

Vaati herra Helsingistä

kilometrikorvausta,

”lisäliksaa” pyöräilystä,

ajelusta arkipäivän,

töiden antajan ajoista,

kova konsa on kulutus,

kilojoulien kulutus.

Tuki oisi tähdellistä

samalla kun korkealle

kohoaisi kunto kansan,

- tehostuisi terveyskin.

Kätköpaikka kännykälle

Aina aikojen alusta

ovelasti ollut on akoille

povi parhain piilopaikka

rahalle ja rakkineille,

tikareille tyttölasten!

Nyt on keksintö ketale

tuotuna nykyajalle:

Kehitteli kelpo äijä,

Ameriikan ihmemiesi,

rintaliivin ruokottoman,

joss' on alla kainaloiden

tyylikäs salalokero,

johon mahtuu känny kurja,

luottokortin jos kokoinen,

- jopa hiukkasen isompi!

Mitalitili avattu!

Tuuli tuiversi merellä,

lauloi laineilla Petäjä,

karit kiersi kunnon tyttö,

hopealla hoiti laudan.

Tuuli nyt on tyyntyneenä,

riemu rannalla rajaton,

Suomi nyt on onnessansa;

- mitalitili avattu!

Kuka uskoo Urpilaista!

Kuka uskoo Urpilaista,

unelmahötön hokua,

vaalin alla annettua:

Veroja en mä korota,

leikkaa työläisen etuja,

vaikka vaihtuis' vääjäämättä,

Suomen tie tarunomainen

- umpinaiseksi kujaksi.

Jukalla oli unelma

Jukalla oli unelma,

luja usko lurjuksella:

Olympian onnelassa

juoksen vielä julmetusti,

kunniaksi Suomen kansan.

Kääntyi kurjan toivon taival

umpinaiseksi kujaksi:

Kestänyt ei kehnon jalka,

puudutettu juoksujalka,

konsa kaatui kilpaveikko

eteen ehta juoksijamme.

Armon antoi pyörätuoli,

päästi turjan pälkähästä,

kotimaahan konttaamasta.

Ällös lannistu lamasta,

Jukka lakkaa juoksemasta,

aurinko ei aina paista.

Nouse mies risukasasta,

Janeirossa näytä jätkä,

kuinka juokset julmetusti,

manalasta nostat maamme.

Lyöty oisi musta miesi

Kymppitonnin kamppailussa,

loppusuoran runnonnassa,

lyöty oisi musta miesi,

jätetty jo kakkoseksi

mister Mo Farah vainen,

josko Mr Galen Rupp oisi,

- itseluottamus lujana,

kirin alkanut ajoissa!

Päättynyt ois' valtakausi,

- yksipuolinen esitys,

ylivoima mustan miehen,

mainingeissa pitkäin matkain!

Lähti Rontti luokse Miskan

Sata kuoli Syyriassa,

tuhat Afrikan turuilla,

Helsingissä yksi vainen:

- Lähti Rontti luokse Miskan!

Korvike ja aito tuote

Nauraa herrat Helsingissä,

tehdasporhot kautta Suomen:

Kevyttuote ”terveellinen”,

yhtä kallis on kuin aito.

Nyt me saamme ”sattumoisin”

sata tuotetta samasta,

raaka-aine rakkineesta.

Nyt me saamme syyttämättä

rahat poies ”rakkailtamme”.

Moninkertainen on voitto,

tilipussi kohta täynnä,

seteleitä pullollansa.

Miettii herrat Helsingissä,

tehdasporhot kautta Suomen:

Pahalla pula-ajalla,

jatkotaiston tuoksinassa,

tätä tuotelaimennusta

kutsuttiin ”kai” korvikkeeksi,

joka kelpasi kylillä,

kauppaloissa, kaupungeissa,

millä hinnalla tahansa,

konsa kerran Suomen maassa

tarjolla ei ollut muuta!