Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Kulussa elokapinan
IiäL-Teevee konsa toimi
- torvena miniporukan,
päivät pitkät toitotteli
julki aatetta jaloa,
minä jätkä, järkevänä,
kanavaa äkisti käänsin,
- YLE-ykkösen valitsin!
Oli ohjelma, sisältö,
ihan pikkuisen parempi;
- Pekka, Pätkä maalareina!
Kulussa Elokapinan,
missä luurasi Mirella,
kuni kuuluisa kaveri,
Apu-lehden arka Jallu!
Poliisin selän takana!
Kulussa Elokapinan,
missä piileksi arasti
kaksikko Maria, Krista!
Poliisin selän takana!
Trio, kaunis ja korea,
lain ei tiedä, muista, taida,
- ehtoa erinomaista!
Maata johdetaan edestä!
Urkki jos eläisi vielä,
jyrähtäisi herra vanha:
Laitonta lain en hyväksy,
pitäkää mölyt mahassa,
- ainakin takana aidan!
Punavihreä porukka
käteen viimein otti järjen,
konsa kuuli ulkomailta,
että kuoli ankerias
- kera muutaman kaverin,
konsa virtasi joessa
- huumevirtsaa festareiden!
Peruutti porukka oitis
äsken tehdyn päätöksensä
käyttää kelpo kannabista,
- vapaasti, ihan luvatta!
Joku saattoi kai sanoa;
kuolemat eto elukan
pelastivat ihmisraukan
- kera muutaman kaverin!
Tässä päivänä eräänä
kehui kelpo WeeWee-äFfä
Metsäleidien tekoja,
ylisteli yltä päältä
metsäpalstan suojelua
- kelpo Keskarin sivuilla!
Mitä siitä nyt sanoisi:
Kehui kelpo kettutyttö
samanlaista serkkuansa,
- veli veljeä ylisti!
Jalan käyden, astumalla,
minä mies liki mitätön,
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi nimetty,
tänään päädyin enkeliksi
- omaa syyttä, sattumalta,
aamuisella matkallani,
jolla mittari osoitti
kuulua pedon lukua,
lukua luciferuksen;
- kuusi pilkku kuusikuusi!
Tämä on tositarina,
jonka kerron vain sinulle,
- ystävälle luotetulle!
Normaalisti, siis nykyisin,
aamuisin mä tutkiskelen
- jalan käyden, astumalla,
silmät vielä sikkuralla
- Keravan itäosia!
Tietänet kiviset sillat,
taiteiden talot, pytingit,
Keravan joet plus lammet,
- Kaskelat ja Sorsakorvet!
Tänään, tiedä en mä, miksi,
- länsi kiinnosti enemmän;
vielä hieman kylmissäni
Arabikylää ihailin,
tutkin virren kuuluvuutta,
- kiertelin Viron perällä!
Seppä Ilmarin kadulla,
- kaukana Viron perällä,
tuli vastaan vanha herra,
- tervehdin, tilaa utelin!
Oli herra etsimässä
rakennusta suuren suurta,
- jossa on ovea kolme!
Mietin hiljaa mielessäni,
kyse mistä olla voisi,
- kerros-, vai rivitalosta?
Lopulta minä älysin,
keskustasta saapui herra;
- siellähän ovat ne suuret!
Kysyin hiljaa, ja arasti:
Etsitkö hätäapua,
- lasarettia Keravan!
Mistä tiesit aatokseni,
- sitä termiä tavoitin!
Täysi käännös ja takaisin:
Kuljen tässä vierelläsi,
kilometrin, hieman toista,
- että pääsemme perille!
Aina joskus, kesken matkan,
mies epäili, ja totesi,
sinä tietänet paremmin,
- mikä matkamme on määrä!
Jos et vastaan oisi tullut,
varmaan oisin etsiskellen
taivaltanut, taapertanut
- aina hornan tuuttiin asti!
Yksi kolmesta ovesta
aukeni likimain oitis,
sisar valkoinen ja hento
kysyi mieheltä asian,
- häntä ohjasi, opasti.
Minä mies vähäpätöinen,
- enkeliksi nyt nimetty,
jatkoin hiljaa taivaltani,
jolle mittari osoitti
kuulua pedon lukua,
lukua luciferuksen;
- kuusi pilkku kuusikuusi!
Poliisiministerinä
vitivihreän Marian
syytä taatusti olisi
asetuksilla, laeilla,
- kepillä ja porkkanalla
pitää yllä Suomenmaassa
kuria ja järjestystä
- myöskin tiellä Mannerheimin!
Aivan kohta, huomenissa,
punainen viherkapina,
vihreä punakapina,
- alias Elokapina
kadun aikoo panna poikki,
sulkea tien Mannerheimin,
- päivän kymmenen ajaksi,
jotta Krista, vihreänä,
- ilmastoministerinä,
pelastaisi maan ja pallon,
- koko Telluksen, tuholta!
Konsa ei omiinsa luota,
punainen viherkapina,
vihreä punakapina,
- alias Elokapina
hankkii tällä tietämällä
lännestä apuväkeä;
tällä kertaa ei idästä
kuten ”hieman” aikaisemmin
- kuuluisa punakapina!
Saapa nähdä sattumoisin
- päivän kymmenen kulussa,
ajaako väen vihaisen,
- punavihreän porukan
poies vilkkaalta kadulta
- vilu, nälkä vai poliisi,
takaisin kotisijoille,
- helmaan Kristan ja Marian!
Kauko, Lilli ”kaksistansa”
ajavat etuja kahden;
- oman kunnan, Hoo-äS-äLlän!
Kas, Keravan maksumäärä,
kovin on kohoamassa
- yli kolminkertaiseksi!
Joku saattaisi sanoa,
nytpä taisi kaksikolta
unohtua etu Keravan,
- tietoa ei Tuusulasta!
Tänään kuljin kaupungilla
jalan hiljaa astumalla
kilometrejä isosti
- kolmetoista kaikkinensa!
Neljä bussia havaitsin,
laskin bussimatkustajat;
- viisi, kuusi kaikkinensa!
”Loka” Laitinen kun kuoli,
”Kekkosen” pesänjakajat
Arto, Kalle, Janne, Hannu,
Ritva, Anneli ja Aarno
- saivat paljon julkisuutta!
Konsa kerran, aikoinansa,
julkistettiin ”tuhma” kirja,
potkut sai vain yksi ainut,
tukistuksen kuusi muuta,
senkin vain nimellisesti,
- paperiin pari riviä!
”Loka” Aarno Laitiselle,
- alle mullan muuttavalle,
kertyy nyt hyvää kovasti,
- kiittelyä sieltä, täältä!
Toki jo elossa ollen
kiitosta sai sankarimme
- mukana tuon muun porukan;
aivan ykskaks yllättäen,
- Tamminiemen maisemissa!
Näkemättä jäi ”Lokalta”
kiitoksista parhain, kaunein,
Ylen tuottama esitys,
dokumentti tapahtuneesta,
ellei sitten alla paaden,
tuolla puolen taivonrannan,
- toimi ihme-Internetti!
Mister Joonas, Iltalehti,
toimi torvena totuuden,
kertoi meille tyhmemmille,
että suuri Saksan kansa
vaaleilla valitsee kohta
herran, rouvan, miehen, naisen
- koko Euroopan pomoksi!
”Mutti” Merkelin perässä
Saksan seuraava ”sotilas”
johtaja ylevä, ylväs,
pitää vallan hanskassansa
ei miekalla, vaan sanalla,
- tavalla edeltäjänsä!
Historiasta on oppi;
mitä miekalla ei voita,
otettakoon se kynällä,
sekä kauniilla puheilla,
- kehuen unionia!
Kolmikko ”kovaosainen”
kovin kaipaa koulutusta,
- tuolla Järvenpään turuilla,
jotta päätökset sujuvat,
jotta kääntyy ”kurjain” katse
- pari askelta eteenpäin!
Ja sitähän on tulossa,
- ihan ”pienellä” rahalla,
eikä se ole lain poissa,
- köyhiltä, varattomilta!
