Pikkuleijonat pihalle

Huusi Suomi hullunlailla,

pikkuleijonat pirusti:

Mestaruus vain kelpaa meille!

Vaan kuinka kävikään kerskan:

Kultapalli kaatui alta,

poroksi paloi podium,

tuli potkut poikasille,

itku pitkästä ilosta!

Miten torjua krapula!

Jos on sulla ongelmana,

miten torjua krapula,

muista neuvo Iltalehden:

Ennen iltasi iloja,

illan kosteita iloja,

parsaa popsi poikaseni,

- kilo, kaksi impyeni!

Parempi minulla neuvo,

konsti varma viisahalle,

typerälle täysin turha:

Kaljasaavi kaukaa kierrä,

olutonkalo ohita,

- väkeviin äl' koske laisin!

Sipoon syödä aikoo Henna

Sipoon syödä aikoo Henna,

paloitella naapureille:

Keravalle kelpo siivu,

Porvoolle minipalanen,

runsas puolet turhakkeesta

Vantaalle ja Helsingille!

Saapa nähdä sattumoisin,

mitä miettii törttöilystä,

”svenska taalande” porukka!

Ruotsinkielen ruhtinailla

onko hallitushaluja

- vielä jälkeen Virkkus-vitsin!

Eskoseni, Erkkiseni

Helvettiin vie Eskon reitti

Hesarissa huulta heitti,

entisaikain nuorukainen,

vihainen ja villi miesi,

- Ei-ei-Ee-Ee-Cee -inehmo,

joka on nyt vanhempana

- Kyllä-kyllä-Ee-Uu-Erkki!

Ahon Eskon tyrmää turja:

Missä kestävä kehitys,

tasa-arvo tarpeellinen!

Erkki on erehtyväinen,

- varsinkin nyt vanhemmiten,

konsa tunnusta ei turja,

viisautta suusta muiden!

Muistakaapa miekkoseni

Eskoseni, Erkkiseni,

maailma on muuttuvainen,

viisaus ja älli, järki,

elä ei vain yhden päässä,

- joskus on se myöskin jäässä!

Viisi kymmenen sakissa!

Tänään Tour de Ski -kisassa

perinteistä hiihti hurjat,

Suomen naiset suurenmoiset:

Viisi kymmenen sakissa,

Aino-Kaisa, Riitta-Liisa,

Kerttu, Krista ynnä Anne,

- Riikka vielä kolmastoista!

Kahden kastin kirjoittajat (laina herra Heikkiseltä)

Heitti herjaa Mikko-Pekka,

huulta herra Heikkisemme:

Kirjailija saa kehuja,

toimittaja taas toruja!

Samaa mieltä on moni, minäkin:

Kun mä lehteen kirjoittelin,

väänsin tekstin taikka kaksi,

tuli toisinaan toruja,

useimmiten hiljaisuutta,

kiitosta ei kumminkana

konsaan kohdalle osunut.

Kun taas rustasin runoja,

runon poikineen rykäisin,

heti kiitteli Hesari,

palstaa seitsemän sepitti,

kulutti sivun tilasta,

paperia tonnin, kaksi,

- ehkäpä jopa enemmän!

Teki Heidi miehen työnsä

Teki Heidi miehen työnsä,

- uskomattoman urotyön,

kun hän katkaisi tukemme,

vuosikymmenten tukemme,

kehitysapuagendan,

rahareiän pohjattoman,

- kohteemme Nicaraguan.

Astui Hautala arasti,

- himosta, halusta Heidi,

astui tahtoen tai taiten

varpaille vasuriemme,

- Tarjan varpaille vasiten.

Niinpä päättyi kylmä kausi,

vuosikymmenten viritys,

perimmäisnä Pohjoismaista

luopui maamme auttamasta

maata, jossa johtavana

- korruptio, diktatuuri.

Urpilais-verokokous

Jutta kutsui euroherrat,

ministerit mittavaiset,

syömään, juomaan Suomenmaahan

- sinun, meidän maksamana.

Epäselvää on minulle,

onko tarkoitus tytöllä,

muille antaa arvon neuvot,

kuinka kiertää, vai kerätä

- valtionverot ja -maksut!

Tammikuu, siis se tipaton

Tammikuu, siis se tipaton,

on nyt pelkkää pelleilyä,

koko joulu jos on juotu,

jalojuomia kitattu,

aatto auvo uuden vuoden,

ujellettu umpipäissä,

lapset kauas karkotettu,

lumihankeen pois pukattu,

sekä vielä syyntakeetta

välipäivät pääksytysten

krapulassa luimisteltu,

- oltu sairauslomalla.

Puoluetta ain' kumarra!

Ollos hiljaa ja rikastu,

puoluetta ain' kumarra,

- edessä rahan matele

on nyt oppi kiinalainen,

- menestystarina taattu,

jos on yhtään uskominen,

- ja miksipä ei olisi,

mitä kirjoitti Hesari

Tuohis-Petterin kynällä,

- kelvolla käsialalla.

Ahon Esko sen tokaisi

Ahon Esko sen tokaisi,

Suomen kansalle kalatti,

johtajille joutaville

opin antoi aikamoisen:

Jos on sulla orkesteri,

jota joskus johtaa aiot,

yleisölle selkä käännä.

Ällös kuule kuiskutusta,

suunta itse sä valitse,

- sitä noudata todella.

Sama koskee hallitusta,

jolle AaYy on yleisö,

- muistakaa se, Jyrki, Jutta!

Konsa Tarjasta on päästy

Konsa Tarjasta on päästy,

Sauli saatuna tilalle,

Mäntyniemen mestarille

lisää valtaa vaatii kansa,

- ei sen poies ottamista!

Kansakunta kurjimmainen

uskoo miehen messiaaksi,

ahdingosta auttajaksi,

- pelastajaksi peräti!

Minähän en kaipaa työtä!

Minähän en kaipaa työtä,

- yhteiskunnan ymmärrystä,

puhumatta nyt takuusta,

joka äsken alkoi vasta

Jutan, Jyrkin järkkäämänä,

- hallituksen hyysäämänä.

Turha tänne turjain tulla,

Jutan, Jyrkin määräellä,

minun pääni ei nyt käänny,

korvaani en kallistele

kokkikursseille karuille,

- pysäkeille, en pajoille.

Neuvoja en kaipaa heiltä,

opi en atriatapoja,

- elonhallintaa halua,

vähät viitsin harrastella,

- puhumatta työnteosta.

Kauas poies mä katoan,

häivyn alta silmienne,

”oman onneni” nojahan,

- seutuville sossuluukun!

Kovan talven pakkasessa

Vaikka talven pakkasessa

miinus kolmekymmenessä

asuvi elohopea,

vailla hattua, pipoa

herrat kulkevat kujilla,

- karvalakitta kaduilla,

rouvat huiveitta, hupuitta

kiertelevät kaupoissansa,

- Amareita ostelevat.

Pakko tyhmän on kysyä,

onko jäätynyt jo järki,

- ”sankareilta” kauan sitten,

vaiko älli vasta saatu

- lapsenkengissä on vielä!

Minun lintuni vihainen

Lapsukainen ja kamera

Lasta haittaa ei nyt laisin,

vaikka suttu on kuvansa:

- tahallani sen sutaisin!

kadoksissa vaikka kohde,

taikka kaikki on kuvassa,

tärkeintä on hälle tunne:

- tämänhän minä osaankin!

Kampin kappeli kirottu

Johtajista joutavista

ateistin aatoksissa

kappeli on kauhun paikka,

hiljaisuus sen hirveätä,

sinne uskalla ei mennä,

vaikka vatsa vaikertaisi,

rahahuoli huomisesta

mieltä miehen kaivertaisi,

vaikka oisi vaarisella

verovelka vaanimassa,

menossa asunto alta,

vaarana kun vaarisella,

impyellä, poikasella,

jotta usko uudistuisi,

sana tarttuisi todella,

pelot turhat karkottaisi,

sossutantan lämmin kämmen

avun antaisi akalle,

neuvon oivan neitoselle,

mielenrauhan miehellekin.

Veteraanilla unelma

Veteraanilla unelma,

rauhantahtoinen tavoite:

Josko päästä viiden vuoden,

- sata vuotta konsa Suomi,

korvattaisiin vääryys vanha,

laadittaisiin rauha uusi.

Josko vuonna seitsentoista,

- kuudes päivä joulukuuta,

juhlittaisiin Viipurissa,

kera ”veljemme” Venäjän,

Yhdysvaltojen ja Ranskan

sekä kanssa brittikansain. 

Ylensyönti on syvältä!

Ylensyönti on syvältä,

ähky ankara pahasta.

Joulu vatsani pilasi,

venytti sitä vähäsen,

- vetoiseksi hehtolitran,

korkuiseksi kirkontornin,

levyiseksi lentokentän,

syvyiseksi kaivoskuilun.

Juhlan kuulun kunniaksi

täytti vatsaani vähäistä

lanttu, porkkana, potaatti,

kalja, kinkku ja sinappi,

suklaa, silli ja silava,

torttu, pulla ja pipari,

rosolli, rusinasoppa,

manteli ja riisipuuro.

Mantelia minä manasin,

oli liikaa se minusta,

vatsan kasvun alkujuuri,

- taikka viimeinen pisara!

Joulujuhla lapsen köyhän

Luistimet sai lahjaks' lapsi,

käytetyt, ei uuden uutukaiset.

Suurin toivein riensi kurja,

luistinkentälle kipaisi:

Luistin tuskin jäätä viiltäin,

- kohta kiidän lailla linnun!

Hymy hyytyi hetken päästä,

itku pääsi lapsen suusta:

Lumi peitti luistinkentän.

Kinos kymmensenttisenä

ilon esti ehtimästä,

- puna poskilta katosi.

Istui vanhus ikkunassa,

yksin kenttää tuijotteli,

sääli parkaa, poikalasta,

ryhtyi miesi kaupungiksi,

kolan kanssa puhdisteli,

yhden aarin auraeli.

Lapsi aikoi mestariksi,

kaatui kerran, kaatui kaksi.

Äkin ehti taitavaksi,

pysyi pystyssä hän hetken,

aikoi kiittää vanhaa miestä,

- vaaria sielt' ikkunasta.

Vaari sieltä ikkunasta

lumihangessa makasi,

ehtinyt ol' enkeliksi,

- kohti taivoa tavoitti.

Suukon sai hän poskellensa,

kalvenneelle poskellensa,

- poloiselta poikaselta.

Punasteli joulupukki

Punasteli joulupukki,

konsa vasta päivän päästä,

- päivä jälkeen aattoillan

Keravalle muisti tulla,

viime lahjat lahjoitella,

- Väinämölle viskaella!

Rottavaara, Talvivaara

Konsa koitti joulupäivä,

Mäntsälästä kuului kuiske;

nähtynä on rotta yksi,

siimahäntä, silkkiturkki!

Kehä kolmen tuolla puolen

konsa nähty rotta yksi,

siimahäntä, silkkiturkki,

innostui jo Iltalehti,

kirkui, parkui ja pärisi,

jättikirjaimin kirosi:

Hirvittävä rottavaara!

Joulurauhan vallitessa

pula konsa uutisista,

yksi rotta, silkkiturkki

rottalaumaksi sikisi,

uutispommiksi kohosi!

Sata miestä mittavaista,

toimittaja Torveloista,

tutki kaikki kaupunkimme,

- kadut, viemärit visusti,

tuhat taajamat kalusi,

katsasti kyläpahaset

- tukena ja turvanansa

liikkuva- ja kyläpoliisi,

josko jossain rotta, kaksi,

joskus nähtynä olisi.

Unohtui jo Talvivaara,

suutariksi sammui surku,

- päästiin siitäkin ”pahasta”!

Sata vuotta, yksi päivä

Yksi päivä yhden taival,

sata vuotta taival toisen.

Yhden päivän kesti taival

piltin kaikkein pienoisimman,

lapsen kaikkein kaunehimman,

sata vuotta taasen taival,

taival vaarin vaivaisimman,

matka muorin ryppyisimmän.

Ne Vapaasti Ajattelevat

Miehet, naiset mittavaiset,

ne Vapaasti Ajattelevat,

- koko liitto lampainensa,

mahtuisivat mainiosti

kirkkosen sisätiloihin,

- yhden ainoan tiloihin:

Varattu on Heinäveellä

jokaiselle penkki lämmin,

- pitkä penkki, puusta tehty.

Runollinen uutisvuosi

Vähän ennen kello kuutta

postiluukusta kolahti,

pakkaspäiväni pelastus,

- Hesari, iki-ihana!

Oli siinä sankarina

Kalevi Keravalainen,

kurja kulkija kyvytön,

- inehmo risukasasta!

Hesan äijä, herrasmiesi,

- Sami, Anssi armollisna,

kehaisi keravalaista

- kuvalla sekä sanoilla!

Sivu täyttyi tyylikkäästi

runoillani rääväisillä,

jotka väänsin Väinämöisnä,

- vuoden aikana vasiten!

Voihan kissanristiäiset!

Synttäreiden kunniaksi

konsa saapuu katti kaunis,

- ”Neva-Maskara” -rotuinen,

Tarjalla on taasen juhla,

- kunnon kissanristiäiset!

Konsa kelpo keisarimme,

entispäiväin päsmärimme

enää päättämään ei pääse,

pakko kiertää kieltämättä

kaikki kissanristiäiset,

omat, vieraat viipymättä.

Susi-Kalle taakseen katsoi!

Hohe-Tatran maisemissa,

äMäM-taiston tuoksinassa

Susi-Kalle taakseen katsoi,

- väsynyt oli Vedenin.

Hammasta puri Kalevi,

- minua et kyllä voita.

Vähän vauhtia lisäsi,

- suksi hiihtosankariksi!

Joku aika aikaisemmin

oli tyyli toisenlainen:

Susi sinnitti edellä,

- Kalevi takaa-ajaja.

Susi juoksi julmetusti,

umpihangessa ujelsi,

- Kalle viivana perässä

hikilaudoilla hosuvi.

Saalis uupui ensimmäisnä,

koki kehno kohtalonsa,

Oikaraista onnellista,

Susi-Kalleksi piti sanoman.

Armon sai nyt Jyrki, Jutta

Vaikka varsin tunnetusti

hallituksen syntilista

pitkä on kuin nälkävuosi,

armon sai nyt Jyrki, Jutta,

- koko kurja konkkaronkka.

Joulujuhlan kunniaksi

Seiskan sai nyt ”sankarimme”,

- sateenkaari kuuden kurjan.

Konsa koittaa kevätkausi,

pakko tehdä päätöksiä,

totuus kansalle tokaista,

lamalääke löytää jostain;

mistä muualta kuin kukkaroista,

keskiluokan porvareilta,

työttömiltä, työläisiltä,

- ynnä yksinhuoltajilta!

Silloin tyyli täysin toinen,

ankara on arvostelu.

Vappu-juhla ei avita,

viina torju ”suitsutusta”.

Tuntuu kurja kuutonenkin

- aivan liian korkealta!

Tätä tyhmä ei tajua!

Äsken lainaa jättimäistä

konsa pyyteli telakka,

kaksikkomme Jyrki, Jutta,

- ministerit mittavaiset,

keksi tempun taivaallisen,

tuonen portilta tulevan:

Menköön summa suurenmoinen,

ihan pelkkänä tukena,

- innovaatiotukena!

Nauroi kansa kippurassa,

itki kelpo kyyneleitä:

Olipa idea oiva,

innovaatio ihanin.

Eipä nyt tule takaisin,

pennin hyrrää ainokaista!

Lainasta olisi saatu,

- ehkä myöhemmin - jotakin!

Saman keksi ”sattumalta”

kunnon kurja koulukarju,

- ylioppilas ikuinen:

Miksi lainaisin rahoja,

jos saman saan mä tukena,

- ihan pelkkänä tukena!

Säästä jouluna savea!

Syö säästäen savea,

maailman sivu on pitkä,

sanoi sammakko pojalle.

Hesari taas meille heitti,

julisteli alla joulun,

- kannusti ekotekoa:

Maitopoika, piimäpiltti,

juomaksi ota olutta,

- maito luonnon on tuhoksi.

Ruokana sika parempi,

kuni nauta lautasella,

- toki niitäkin parempi,

kala järvestä otettu,

riista metsästä revitty.

Ota pöytään ohrapuuro,

kierrä kaukaa riisi vieras,

- käytä kestoastioita.

Kääri kankaaseen paketti,

paperi kun on pahasta,

- jälkijättöistä jätettä.

Kotimaasta ällös poistu,

kaukomaita katsastele,

pakko jos sun matkustella,

- anoppilaan pitkin hampain,

mene bussilla, junalla!

Kimppasaunaan kutsu kaikki,

säästä sähköä, valoa,

- pimeässä pinnistele.

Muista akka, miesi hurja,

sata-asteinen jos sauna,

se tulijalle turhan kuuma,

riski suuri rientäjälle,

kulutus myös turhan suuri,

- säästöpuuhissa pahasta.

Eilen se äkin tapahtui!

Eilen se äkin tapahtui;

jäästä kiilsi Keskuskenttä,

rosoisena kenties vielä,

mutta luistinkelpoisena.

Kiitän siitä kaupunkia,
Karia ja kumppaneita.

Päättyi pitkä kuiva kausi,

illan suussa lapsilauma,

jäljessäni jäätä käytti.

Petä et sinä minua!

Puusta puute Suomenmaassa!

Pakko tyhmän on kysyä,

onko puusta puute suuri,

- kotimaisuusko pahasta,

”Matalakarin” majassa,

- apinain asuntolassa

leipäpuu kun on "pakosta",

- betonia ja terästä!

Tämäkö nykypuhetta!

Veronkierto ei pahasta,

- vasta toisella sijalla,

yritys jos kyllin suuri,

työttömyys liki ovella,

laiva lastattu rahalla,

velkaeuroilla vasiten,

- vedätetty väkipakolla.

Kumpu kuulu Outokummun

Väki outo Outokummun

Väki outo Outokummun,

- yrittäjät, ystävänsä,

keksi keinon kelvollisen

tuoda köyhille iloa,

- jokaiselle joulumieli.

Sata miestä mittavaista,

sata naista taitavaista

ähki, puhki, viikon, kaksi,

päiväkaudet keitti, paistoi,

laatikot ja kinkut laittoi.

Oli tarpeina akoilla

lanttu, porkkana, potaatti,

syntyi kastike, rosolli,

vatsan täyte täydellinen,

- jokaiselle joulumieli!

Yrittäjät, ystävänsä

täten muisti miestä, naista,

köyhää, kurjaa ja rikasta,

- ravitsi tuhatta neljä!

Raha mistä raavittuna,

raha tästä raavittuna;

”unohtui” ilotulitus,

- perinne pihalle jouti!

Kuului kiitos kaikkialta,

- ylistys yrittäjille:

Raha sai nyt vastinetta,

- hyötykäyttö on hyväksi!

Suulla seireenin somasti

Suulla seireenin somasti

kutsui kurjia Katainen,

kehui keskusjärjestöjä,

johtajia joutavia,

- kavereita Roope Ankan:

Jos ette hyvällä suostu,

keksi keinoja minulle,

miten työtä nyt lisätä,

itse keksin keinot kelvot,

- taikka itken yksikseni,

Jutan kanssa jurnuttelen!

Surku miestä suomalaista

Surku miestä suomalaista:

Kaksi viikkoa per vuosi

on hän sairauslomalla,

lomalla vain kaksin verroin;

raadantaa taas loppuvuosi

- orjapiiskurin ilona!

Rikkaalla varaa enemmän

Kela tutki taitavasti

Kela tutki taitavasti:

Vähemmän kuluttaa köyhä,

rikkaalla varaa enemmän,

- jopa lastenkin osalta!

Rikas, köyhä kiusattuina,

koulukiusattuina kurjat,

- liki yhtä ”onnekkaita”!

Hyvän tahtonsa eleenä

Joulujuhlan kunniaksi,

- hyvän tahtonsa eleenä,

meidän kelpo kaksikkomme,

- kettutyttö, potkapoika,

Mäntyniemeen matkaeli

kainalossa laatulahjat,

- luomukinkku, luomuturkki!

Tarina tämä on totta!

Ole akka uskomatta,

- jos olet tosi tosikko!

Perlu Skooni viel' viriili

Italian ihmemiesi,

Perlu Skooni, viel' viriili,

- ei siis vanha ja väsynyt,

konsa hän nyt näyttävästi

kihlaeli naisen nuoren.

Mies ei huoli huomisesta,

välitä ikäerosta,

vuosikymmenten kulusta:

Vuosikymmen, kaksi, viisi,

mitään ei ole minulle!