Hämäläinen
Unto, urho,
-
mukaellen Maasaloa,
Senaatintorin
nimesi
Suomen
parhaaksi palaksi,
-
hienoimmaksi hehtaariksi!
Syitä
löysi mies monia,
mitkä
vitseiksi mä väänsin,
-
aikalistalle sutaisin!
Aivan
aikojen alussa
tori
tehty on isoksi,
jotta
kaukaa katsomalla
vastarannan
törkytöllit
-
eivät selvästi erotu!
Aleksanteri,
tuo toinen,
patsaan
sai kai kiitokseksi,
kuluttua
jonkin vuoden
kukituksen
kutreillensa
protestiksi
sortotöistä,
-
joita suoritti Venäjä!
Armon
vuonna nollaviisi
kansa
mieltänsä osoitti
-
suurehkon lakon kulussa!
Perästä
punakapinan,
murheeksi
monen inehmon,
-
Mannerheim piti paraatin!
Kolmekymmentäluvulla
torin
valtasi visusti
-
Kosola, Lapuanliike!
Rauhan
vuonna neljäviisi,
aivan
täysin vaihtui aate,
-
punaiseksi banderolli;
vasemmisto
juhli julmin
-
Berliinin kukistumista!
Kuluttua
viiden vuoden
joulu
tungeksi torille,
-
pitkin arvon Santeria!
Rauhan
vuonna kuusikaksi
toveri
Juri Gagarin
taivaalta
alas tipahti
-
nuorisomme messiaaksi!
Länteen
siirtyi sitten vuoro,
väri
vaihtunut ei silti;
-
Warren ohjasi, Punaiset!
Eikä
vaihtunut myös silloin
kun
kuulu kurinalainen,
-
laulaja leniniläinen,
Puna-armeijan
osasto,
-
liverteli laulujansa!
Euroviisut
vuorostansa
väkeä
veti torille,
-
väristä ken ei kai varma!
Toissa
vuonna kiltit lapset,
-
koulupinnarit kotoisat,
lakkoilivat
ankarasti
-
vuoksi ilmastotuhojen!
Kaiken
huippu, ja kurimus,
oli
armon vuosi tiutiu,
jolloin
viimein, siis lopulta,
Senaatintori,
ylimys,
-
p(l)atinaa sai kutreillensa;
alkoi
herrain hehtaarilla,
vanhan
kalmismaan sijoilla,
-
jättijulkijuopottelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti