Nainen
pelkässä topissa
mäkäräisten
maille mönki,
kulki
kurja kanjonissa
pikkupöksyissä,
topissa,
oli
auvoinen asunsa,
liki
suojaton ihonsa.
Konsa
neito kanjonissa
kutsunsa
oli jo kuultu:
Tule
luokseni ötökkä,
pistä
ja pure minua,
veriselle
atrialle
kaverisi
kutsu
kaikki!
Mäkäräinen,
kaksi, kolme,
tuhatkunta
tunkevaista,
kohta
jo sata tuhatta,
lensi
luokse kutsujansa,
puri
kerran, kaksi, kolme,
puri
neitosen verille.
Huuto
hirveä helähti,
kaikui
kirku kanjonissa,
kaukana
oli apunsa,
etelän
Medi-Helissä.
Vaimeni
jo neidon kirku,
kaikunut
ei kanjonissa,
kaikunut
ei kanjonissa,
-
paitsi kopterin pörinä.
Laski
lentäjä
kedolle,
keskelle
eto kivikon,
pelasti
kovaosaisen,
kurjan
nouti kuolemasta,
kamalasta
kanjonista,
-
syyttänyt
ei tyhmyydestä!