Romantikko,
sossutantta,
-
huivin puolesta puhuja,
puolella
on huivin, burkan,
laisin
ei vapaan valinnan;
käyttää
olla käyttämättä,
-
peittää olla peittämättä!
Heittää
tantta vertailua:
Onhan
vaate nunnallakin,
vaate
peittävä peräti
-
jopa rantahietikolla!
Ja
entä tämä tapaus:
Vielä
vuosia takaisin
mummoni
mun liikkui, lypsi,
-
päässä tiukka tukkahuivi!
Pakko
tyhmän on kysyä,
missä
viipyy hurja huuto,
alas
vanha pakkovalta,
kauas
huivit kammoittele,
poista
burkat ja niqabit
-
pientä lasta piinaamasta!
Pakko
tyhmän on kysyä,
mistä
löytyy arvon ”akka”,
joka
uskaltaa todeta;
ero
on tahdolla vapaalla,
-
ja pakolla ankaralla!
Yksi
löytyy Suomenmaasta,
yksi
nainen, se Sipilä,
joka
tahdosta omasta
sanat
suorat suusta suolsi,
paperille
painatteli,
-
Hesarissa helskytteli!
Ryhtynyt
ei ”raukka”, ”rutja”,
yleismiesi
jantuseksi,
sortunut
ei syntiin tantan,
ajan
vanhan virttyneeksi
-
feminismiveisaajaksi,
vaan
tokaisi tosi kovasti:
Valitse
sinä vapaasti,
sinä
tyttö taikka nainen,
jos
määrää laki, asetus,
maan
tapa, suku tai miesi,
-
sosiaalisortimentti,
kuinka
kuljet kunnialla,
-
ulkopuolella kotisi!
Nunna
jos on peitettynä,
tahto
on hänen omansa,
-
sukukunta lain ei syynä!
Mummo
konsa lypsyllänsä
käytti
huivia asuna,
-
oli syy vain työasussa!
Muutoin
kulki hän vapaasti
hiukset
hulmuten somasti
-
tansseissa kesälavoilla!
Ja
mikä jopa ”pahinta”,
istui
aittansa ovella
öiset
juoksut mielessänsä
-
tukka paljaana, todella!