Ei Cheekiksi, Sillanpääksi!

Paavo Armas Arhinbacke

muuten kun ei esille pääse,

- ainakaan etusivulle,

Eduskunnan istunnossa

ryhtyi rutja laulajaksi,

riensi veikko veisaajaksi,

- sanoilla Täti Monikan!

Kansa kuunteli, totesi,

arvioi tosi tylysti:

Ei ole sinusta Paavo

Cheekiksi, ei Sillanpääksi;

pysy poika pilkkaajana,

hallituksen haukkujana

lauluja lurittamatta,

- pelkkänä päläpälänä!

Tarina Suomesta, siis Hölmölästä!

Tämä on tositarina

Suomesta, siis Hölmölästä:

Oli kerran Onnenmaassa

kylttyyrikyläpahanen,

- Stadila-Taka-Pajula,

jossa vuoksi virkaherran,

Arvo Valta Arkkitehdin,

rakennus joka ikinen

oli aivan yhtä lailla

neliskantti kertaa kantti,

musta ulkoa, sisältä,

- ilman ikkunan iloa.

Tuli maahan matkallansa

Tyhmä-Matti Maalaisjuntti,

osui kylttyyrikylälle,

hetken kulki, katsasteli,

tuulispäänä tuijotteli;

heti tyhmäkin tajusi,

kurja on kyläpahanen,

tosi ankea asua,

- pimeä jokainen pirtti!

Siitä innostui inehmo,

Tyhmä-Matti Maalaisjuntti

paranteeksi yhden pirtin

ikkunan isohkon piirsi,

Klubi-askiin askaroitsi,

- suunnikkaaksi sen sutaisi!

Tyhmä-Matti Maalaisjuntti

juoksi luokse itse Äijän,

paikkakunnan Ärjy Äijän,

lupaa pyysi muutokselle;

isohkolle ikkunalle

- anoi vihreää valoa;

ja kas, kas lupa kolahti,

- kuluessa kuuden viikon!

Melkein siltä seisomalta

oli poikki hirsi, kaksi,

kolmas melkeinpä menossa,

kun jo kuulu virkaherra,

Arvo Valta Arkkitehti

seuranaan Ely Älytön,

Umpi Impi Intendentti,

Puoli Kiero Konsulentti,

Byro Kraatti ja Pyhimys

tuli paikalle, älähti:

Aukaise et akkunoita,

niitä seinälle sahaile,

riko et yhteistä näköä,

- tilataidetta tuhoa!

Vielä ei peli pelattu,

maahan lyöty matkalainen,

- Tyhmä-Matti Maalaisjuntti,

sillä kaukaa pohjoisesta

ajoi kultakärryllänsä,

selässä setelireppu

- Yrjänä Yli-Inehmo.

Miesi varsin mittavainen,

Yrjänä Yli-Inehmo

hetken aikaa ihmetteli,

mäen päältä pällisteli,

silmissänsä siinteleitsi

Stadila-Taka-Pajula,

kun jo raapi päätä, ja rykäisi:

Täällä arvon Onnenmaassa

tarvita ei taidokkaita

mustia, ei valkoisia

- tilataidebunkkereita,

täällä pakko on asua,

tehdä työtä ja levätä,

täällä tarvitaan valoa;

kaatakaa Byro Kratia,

- akkunat äkisti auki!

Joku vielä vitkutteli,

älähti Ely Älytön,

Poli Trukkikin parahti;

- esillä välikysymys,

mutta kohta jo kylä koheni;

Stadila-Taka-Pajula

ulkoa sekä sisältä

värin vaihtoi valkeaksi,

vaihtoi surkean nimensä,

uudisti sen uhkeaksi

- Avoin Ikkuna -kyläksi!

Demari-välikysymys!

Demari-välikysymys,

jokaviikkoinen jäkätys:

Oi, te arvon ässä-äijät,

onko herroilla hajua,

onko hallitus tajunnut,

miksei kansa kaikkivoipa,

- älykäs mies, eikä nainen,

konsaan äänestä minua,

tue riuskaa työväkeä,

meitä sortin johtajia,

siloposki sankareita,

joilla ei känsiä käsissä,

- paitsi ehkä aatoksissa!

Kolme kelpo ässämiestä,

Soini, Stubb, Juha Sipilä,

mietti hetken ja hymyili:

Siksi, että hän on älykäs!

Onneton Luke halusi

Natura-varaporukka,

onneton Luke, halusi,

järjestellä jättijuhlat,

oman itsensä iloksi

tehdä suuren, suurenmoisen

piirakan raparperista.

Köyhä kun on surku Suomi,

valtio liki varaton,

Luke keksi oivan juonen,

kääntyi puoleen kansalaisten,

perimää mukamas tutki,

dee-en-aata aavisteli,

- vanhoista raparpereista!

Käsi kansan karttuisana

Hangosta ja Petsamosta

- sekä siltäkin väliltä

kantoi kelpo kasviksia,

rahtasi raparpereita

tonnin toisensa perästä

ihmetykseksi, iloksi

Natura-varaporukan.

Natura-varaporukka,

onneton Luke, tekaisi,

piirakan raparpereista

jättipiirakan pakasti,

eli sillä vuoden, kaksi,

onnellisena oleili

jopa vuosikymmeniä!

Sen pituinen se tarina,

- tunnettu tositarina!

Sata versus yksi ainut!

Hennalan hevossijoilla

Lahden seudun jättänyttä

sata miestä mittavaista;

rehtori, valokuvaaja,

professori ja dosentti,

tohtori ja toimittaja

turpaan otti kuusi nolla,

hävisi hävyttömästi

Suomi-tiedon toitonnassa,

brändäyksen hallinnassa

- lakanoiden leikkaajalle!

Hennalan hevossijoilla

yksi mies yrittämättä

lakanalla leikatulla

sanomansa sai perille

lehtien etusivuille,

- jopa kauas kaukomaille!

Sata miestä mittavaista;

rehtori, valokuvaaja,

professori ja dosentti,

tohtori ja toimittaja

sanomansa sai esille

yleisösivun osana,

- pienen pienenä palana.

Totuus vanha ja ikuinen

tuli taasen tunnetuksi:

Paha kello kuuluu kauas,

ja maan ääriin sen pärähdys;

hyvä ei hevillä kaiu

- Hyvinkäätä kauemmaksi!

Ruotsi vaihtaa kruunupäitä

Ruotsi vaihtaa kruunupäitä.

Lokakuun kun koittaa kohta

ovat poissa lompakoista

Kustaa Vaasa, Kaarle yhdestoista,

tilalla on rahvas vainen:

Dag Hammarskjöld, Ingmar Bergman,

Evert Taube, Astrid Lindgren,

Grera Garbo, Birgit Nilsson.

Kolme kelpo kaksikkoa!

Kolme kelpo kaksikkoa:

Kekkonen ja Leonid Breznev,

paavi ja Barack Obama,

mummoni ja Mannerheimi.

Vuokraa aurinkopaneeli!

Meidän sähkölaitokselta

vuokraa aurinkopaneeli,

maksa euro kuukaudessa,

saat peräti melkein kaksi

kelpo euroa takaisin

koko vuoden laskussasi!

Sammuneita tähtösiä?

Ilkka, Calle kaksikkona

epäilevät että heitä

kuunneltu on vuosikaudet

- salaa, ei siis julkisesti!

Ilkka, Calle kaksikkona

huutavat nyt julkisesti:

Siinä kuulette, näette

- todisteet vedenpitävät!

Julistella turha teidän,

että me muka olemme

miehiä mitättömiä,

- sammuneita tähtösiä!

Miksi Jutta julkeasti!

Eduskunnan istunnossa,

kulussa kyselytunnin

Jörö-Jukka Kustaanpoika

haukkui Suomen hallitusta,

oppisäästöistä sähisi,

itse itseä ylisti,

opetusosoa kiitti:

- Minä kun ministerinä...

Pakko tyhmän on kysyä,

miksi mies, tosi demari,

oiva oppimisosaava,

ministeri mittavainen

kesken hallitushalunsa

lähtöpassit sai ”virasta”,

miksi Jutta julkeasti

potki puoluetoverin,

hänet korvasi ”tytöllä”,

Kristalla ”mitättömällä”!

Tulijoista jättihyöty!

Tulijoista jättihyöty

takseille, toritädeille,

kaupalle ja vuokraajille!

Pakko tyhmän on todeta:

Kauppa käy, tilat varattu,

jees, mutta kenen rahoilla!

Raha liikkuu, ei makaile,

jees, mutta kenen posasta

ensin on rahat otettu!

Iltainen Sanoma tutki

Iltainen Sanoma tutki,

hutki, tuumasi, todisti,

jotta maahamme tulija,

usea pakolaisparka,

maksaa kurjan kuljetuksen

salatuojansa tilille

saamistaan ”apurahoista”,

antimista sossutantan,

jottei kärsi itse tai sukunsa!

Kahta kauan on rakettu

Kahta kauan on rakettu;

pyhä paikka paavillinen,

Basilica di San Pietro

ja tosi toveritoimi

- Kaliningrad-paskapönttö.

Toinen valmistui lopulta,

toinen kesken on pahasti,

toista voi kauniiksi kehua,

ylistellä yltä, päältä,

toisesta paha sanoa,

mitään vielä mietiskellä,

kun se kesken on pahasti,

liki toivoton tapaus,

satavuotinen savotta,
tuhatvuotinen tupanen,

- vauhdilla veli-Venäjän!

Kolme syntiä syvintä

Jos asut sä Euroopassa

uhkaavat sinua aina

kolme syntiä syvintä;

viina, läski ja tupakka.

Auta armias jos kaikki

ovat sulla riesanasi,

ylimpänä onnenasi!

Lyly-linjan luottomiesi

Tarjaa ei ole kysytty,

eikä laisin ehdotettu

sopimuksen sorvaajaksi,

jättikriisin ratkojaksi,

joka vallitsee vasiten

välillä Lyly-Sipilä.

Syy on melko varmaan tässä:

Katti karvoistaan ei pääse,

Tarja aina on demari,

AaYy-taustainen toveri,

Lyly-linjan luottomiesi.

Oma suunsa on lähinnä!

Maanantai meni ohitse:

Lykkijäksi ei Lylystä,

laisin ei pelastajaksi,

Suomen suosta nostajaksi;

oma suunsa on lähinnä,

vatsa pohjaton porukan.

Komistus koko kapinan!

Riku, Lauri ja apurit

Matti, Marko, Ann ja Jarkko

miettivät nyt keskenänsä

josko syytä syytää Suomi

Kreikan tielle synkeälle,

vaiko päästää se pahasta

- mallilla Juha Sipilän.

Uskokaamme, toivokaamme

ettei tyhmyys tiivistyisi

- joukossa eli SAK:issa,

että järki voiton toisi

maanantai ois juhlapäivä,

- komistus koko kapinan!

Kaksi turhaa maailmassa!

Lehmät, sonnit ja vasikat,

- naudat, pois vesirajasta

jokiin, järviin paskomasta,

Avi huutaa pohjoisessa.

Etelässä linja toinen,

koska Yrjö Ympäristö,

mittava ministeriö

suosii rantalaidunnusta.

Ely on etelän mieltä,

rantalaidunnus hyvästä,

koska nautain ansiosta

vähenee ravinnevyöry.

Mitä tästä päättelemme?

Kaksi turhaa maailmassa

paavin pallit, nunnan nännit,

- ei vaan siis Avi-, Ely-porukat!

Sari Sairaanhoitajamme

Kesken tiukan leikkauksen

kotiin kun ei kurja päässyt

- vaikka vuoronsa oli ohitse,

Sari Sairaanhoitajamme,

sisar valkoinen ja hento,

aloitti kovan kapinan,

rankan raastupatarinan.

Tehy voitti oikeudessa,

työn teettäjä maksoi viulut.

”Sisar valkea ja hento”

asusteli ja eleli

siitä lähtien saduissa

sekä laulujen sanoissa!

Hämmästyipä tantta tiukka!

Pohjoisen Savon Opisto

neuvoi tyttötylleröitä,

paikallisia pimuja:

Ällös käytä koulussamme

avonaisia asuja;

peitä auvo kaula-aukko

huivilla tahi takilla,

etteivät pojat pahastu,

maahanmuuttajat muserru!

Hämmästyipä tantta tiukka,

hyväntahtoinen tätönen,

konsa kelpo teinipoika,

somali, irakilainen,

katsoi silmiin ja hymyili:

Ällös suotta suuta soita,

ongelma se lain ei meille!

Suunta kun on Kempeleelle!

Arvon äijä Ilkka Malmberg

Hesarissa hehkutteli,

maahanmuutosta mutisi,

puhui Suomeen saapuvista,

ihanista ihmisistä,

hyvinvoivista vasiten,

joita sitten suunnitteli,

Posiollekin povasi,

- tonttinsa oman osalle!

Aikoi arvon Ilkka Malmberg

tehdä taannoiset sipilät:

Maahanmuuttajain varalta

hehtaari on oitis valmis;

sankoin joukoin saatte mennä,

tontilleni taivallella,

siellä viikot viipyellä,

nauttia eräoloista,

ruskasta ja maisemista,

kunhan jäljet siivoatte,

- suunta kun on Kempeleelle!

Maratoonari Alisa!

Vainion Alisa-tyttö,

- neljä vuotta vaille ventti,

jätti taakse jäisen kiekon,

äkin ryhtyi juoksijaksi,

kaksi vuotta treenaeli,

kesken yyoo-kirjoitusten

purki kirjoituskiroja,

hermopaineita alensi,

- starttasi maratonille!

Vainion Alisa-tyttö,

- neljä vuotta vaille ventti,

heti ensi juoksemalla

Olympos-rajan alitti,

- kutsui Rio de Janeiro!

Äkin iski niskaan suihku,

jäinen suihku selkään sattui:

Sanoo sääntö kummallinen,

olet tyttö liian nuori

maratonin matkaajaksi,

odottele vuotta viisi,

- Tokiossa olkoon tähtäin!

Herää Suomi, suutu Sauli,

kaada sääntö täysin tyhmä,

näytä kerrankin kykysi,

- Alisa kisaan anele!

Aikaa ei lie turhan paljon,

ryhdisty, älä töpeksi!

Parasta pani Hesari!

Parasta pani Hesari,

oivasti oli esillä,

suurehko torikokous.

Kakkoseksi taisin jäädä,

yksinäni kun yritin,

runojani rustaelin! 

Stadi-persu, herra Hursti

Stadi-persu, herra Hursti,

miettii, pohtii mielessänsä,

olisiko hän demari,

vasuri, viherpipero,

kenen sakkiin hän sopisi,

kellä kutsu kuuluvaisin,

- edut kaikkein ehtoisimmat.

Pakko tyhmän ihmetellä;

normaalisti persulainen

kauhea on ja kamala,

hyljeksitty, halveksittu,

mutta sitten vaihtaessa,

puoluetta punnitessa,

sama surkea inehmo

äkisti on jo kysytty,

hyvä ja jopa ihana,

kelpo vaikkapa kenelle!

Tarpeeton on Antti Rinne!

Tarpeeton on Antti Rinne,

homman hoiti AaYy-liike,

Lyly ja Tuli-Palola.

Vieraat ja torikokous

Kumma konsa kutsujilla,

arvon AaYy-änkyröillä,

mielenilmaisusakilla,

- lakkolaisilla på finska,

laisin ei mitään tapoja!

Vieras sai vain korvillensa

buuausta, kurnutusta;

vieraan viisasta puhetta,

sanomaa, ei kenkään kuullut,

- josko laisin ees halusi!

Tuulta, ukkosta, sadetta!

Sateen keskeltä torilta

Antti Rinne, aikapoika,

haukkui Suomen hallitusta,

lausui, puhkui ja lupasi:

Josko jatkuu luihu linja,

saatte taivaalta sadetta,

jatkossa jopa enemmän

- tuulta, ukkosta, sadetta!

Hulinassa jättijoukon,

keskellä toripitojen,

huomannut ei arvon herra,

Antti Rinne, aikapoika,

mies tosi hyvätuloinen,

jotta vuosi taivon kansi,

tunki, tarjosi todella

tuulta, ukkosta, sadetta,

muttei päälle hallituksen,

vaan kas, kumma, kumma kyllä

- ylle mieltä osoittaneiden!

Konsa karjui herrakööri

Yhteen ääneen, vuorotellen

konsa karjui herrakööri

Sture, Antti, Lauri – kolmin,

kirkui kansa lakkoherkkä

jälkeen lauseen tiukan, tuiman,

- perästä joka ikisen,

kuni kunnon enkelkuoro;

oli kohde kolmipäinen

katsojille kuin ikoni,

pikkutyttöjen pyhimys!

Lyly nöyrtyi Sillanpäälle

Lyly nöyrtyi Sillanpäälle,

Jarin konsertti isompi,

Laurin laittamaa parempi.

Sillanpää rahat keräsi,

Lauri euroista erosi.

Sadasta ylimys yksi!

Sadasta ylimys yksi

matkasi meriä, maita,

vuoren huipulle kapusi,

suureen ääneen huusi herra;

hallitus on täysin tyhmä,

ikävä verenimijä,

köyhälistön kurjistaja,

rikkaiden rikostoveri,

politrukki vertaa vailla.

Loppu arvon aatelisto

pysyi kiltisti kotona,

- rakensi parempaa maata!

Sopimalla, ei pakolla

Sopimalla, ei pakolla,

ärjyi arvon AaYy-äijä

tänään Rautatientorilla.

Muistanut ei AaYy-äijä;

sopimista lain ei lakko,

eikä sillä uhkaaminen!

Halonen, hyväosainen

Nälkäpäivän kunniaksi

päällänsä Punainen Risti

Halonen, hyväosainen

kolikoita kippoon pyysi,

avopäisenä aneli.

Pakko tyhmän on kysyä,

jatkuneeko hieno homma

perjantaisella torilla,

joss' on tällä tietämällä

väkeä satatuhatta

asialla köyhän, kurjan,

pienipalkkaisen kätilön,

mittavan paperimiehen!

SASKi on tukea saanut

SASKi on tukea saanut,

vastaanottanut visusti

solidaarisuustukea,

mi on tullut ”spontaanisti”

maista varsin mittavista,

AaYy-innon mallimaista,

Filippiineiltä, Ghanasta,

Haitista, Mosambikista,

vieläpä Kolumbiasta,

jos on yhtään uskominen

Demokraatin raaputusta.

Puhe ja torikokous!

Joka neljäs suomalainen,

persu, kokkari, demari,

vassari, viherpipero,

svenski, kristitty, kepuli,

toveri ja taistolainen

istui ääressä ämyrin,

peeceen ja television,

hiljaa kuunteli, kirosi,

ylisteli, ihmetteli,

konsa uusi ärjy äijä,

keisari Juha Sipilä,

huolimatta haukunnasta,

Urho Kekkosen ”kehusta”,

ajan vanhan vaalinnasta,

esiin astui urheasti,

puhui suoraan kansallensa

- siis vailla välikäsiä!

Suuri joukko suomalainen,

poliittisperäinen sakki,

joka konsaan lain ei pääse,

- paitsi pienenä osana

joskus vaaliväittelyssä

eteen yhtä suuren joukon,

kiukutteli ja kirosi,

taivalsi toria kohti,

- toimi torvena perillä?

Ärähti Lyly tylysti:

Julkimo Juha Sipilä

mitään uutta ei avannut,

- viittä ”penniä” perunut.

Lylyn lailla Antti Lindtman

kauhisteli ja kirosi:

Puuttui urholta avaus,

- puhe pettymys peräti!

Avarampi toinen Antti,

Palola sukunimeltä:

Sipilän puhe vetosi,

- sovitteleva sanansa!

Kolmas Antti, arvon Rinne

vaiennettiin hiljaiseksi;

Hesarissa herraselta

- mitään eilen ei kysytty.

Mitä mieleen jäi minulle

puheesta Juha Sipilän?

Me tosi ”oudot” suomalaiset

toimimme ja työtä teemme,

ennemmin kuin paasailemme

- mitään ilmanaikaisia!

Merkitsevämpi on meille

ryhdikäs kädenpuristus,

kuin on tiukka, pilkuntarkka

- sopimus satasivuinen!

Jälkikirjoitus kipakka:

Liekö ollut verrokkina

perjantain torikokous

sekä vielä viimeisenä

- Kataisen hallitussopimus!

Vilu, nälkä vieraanamme!

Vilu, nälkä vieraanamme,

ukkonen, sade osamme,

raivo Rautatientorilla,

valittelee lakkokansa

ensi perjantain pelossa

”pekkapoudan” ennustetta.