Konsa Toomas Hendrik Ilves

Konsa Toomas Hendrik Ilves
istunut on kaksi kautta,
virassansa vaikuttanut,
pääsee tällä tietämällä
presidentiksi Virossa
yksi kuudesta kovasta
Kaljurand, Reps, Kallas, Helme,
ynnä vielä Joks ja Nestor,
ellei sitten Väyrys-Paavo,
pyrkyri iänikuinen,
innostu koko kisasta!

Inha delfiinitypykkä

Pakko tyhmän on kysyä,
mitä miettii mielessänsä
inha delfiinitypykkä,
konsa tuolla Kreikanmaalla
Tampereen eto elukat
ilakoivat altaassansa
kuni entinen Marilyn
vaahtokylvyssä vasiten!

Olli potkaisi ohitse!

Olli potkaisi ohitse,

itse itsensä munasi,

pulaan saattoi puolueensa,

konsa Guggea kehaisi,

sille aikoo ansiotta

syytää suuret Suomen eurot,

ihan miljoonamitassa!

Viritys vasenkätinen

Kerava on outo paikka,

viritys vasenkätinen:

Avajaisten kestäessä

normaalisti vaate, pressu,

jonka alla taulu, patsas,

otetaan pois peittämästä

teosta erinomaista.

Keravalla vaate, pressu,

pinkkipitsivirkkuutuote

onkin kohde katsomisen,

tekijänsä taidonnäyte!

Bur-, mono-, bi- vai trikini!

Ranskan rantahietikolla

käynnissä on kiista kiivas,

mikä vaate tai asuste;

bur-, mono-, bi- vai trikini,

autuain on yllä naisen!

Väinö saattaisi sanoa:

Turha vaatteista kinata,

tehdään kelpo kompromissi;

olkoot neitoset alasti,

rouvat rannalla nakuna,

miehet silmät peitettyinä

uimahousuissa ujosti!

Toimi Tarmo Taistolainen

Toimi Tarmo Taistolainen,

toveri iänikuinen,

on nyt hiljaa hiirenlailla

elämästä entisestä.

Elämästä entisestä

jotain jos on jälkeen jäänyt,

piileskelee miesi, nainen,

nyt jo varmaan vanhuksena

vitivihreiden sakissa.

Likaisen pelin porukka

Josko joukkuelajissa

aiot päästä keisariksi,

palvotuksi sankariksi,

roiku, ronki, kouki, tyrki,

astu varpaille, nipistä,

- konsa välttää ”nuijan” silmä!

Josko vierellä on äijä,

kaadu, konttaa, itke, karju,

nurin niskoin lennä itse

pikkurillin koskennnasta,

- ilmavirrasta vasiten!

Naiset ja nudistiranta

Nakuranta kun kyseessä,

joku voisi kai sanoa,

jotta surku-Suomenmaassa

vallitsee ikärasismi,

konsa nainen jos on nuori,

syntyy hillitön vipinä,

tuijotus on tuskallista;

ikä josko painaa naista,

rauhassa saa raukka olla,

alastonna kuljeskella,

nudistina nautiskella.

Paljasjalka joukkovoima

Syyskuun alun kulussa

Paljasjalkajoukkovoima

kulkee kengittä kaduilla

suuntanansa Koffinpuisto.

Tarkoitus on tiettävästi

haukuskella hallitusta,

kierrätykseen kengät saada,

olalta pois painamasta.

Satavuotiaan sapuskat!

Konsa sorja Suomi-neito

kohta vaipuu vanhukseksi,

hampaattomaksi akaksi,

piti sille keksittämän

satavuotiaan sapuskat!

Asialle pantiin oitis,

keittiöstä kuulut herrat,

ässä-äijät, Rastas, Palhus,

jottei neito nälkään kuole,

ala akka kärttyisäksi!

Kaksikko tosi pätevä,

Ässä-äijät Rastas, Palhus,

päätti jälkeen hetken tuuman,

nyt ei tingitä rahasta;

osioita olkoon neljä!

Päätti kaksikko pätevä:

Ensin suuhun suupaloja,

sitten vasta alkuruoka,

päälle runsas pääsapuska,

jonka jälkeen jälkiruoka!

Päätti kaksikko pätevä:

Janoon jottei neito kuole,

ala akka kärttyisäksi,

oltava on juhlassansa

juomia joka välissä!

Tässä lista juomistansa,

janojuomista jaloista,

paremman väen iloista:

Olut, kahvi taikka kalja,

sima, sahti ja lageri!

Tässä lista ruoistansa,

vatsantäytteistä sakeista,

menu täysin sotkettuna,

kademielin katsottuna,

Kalevaksi käännettynä!

Piparjuurimössömuikku,

kauratäytekaalilammas,

vitivihreät perunat,

fileemakkarasalaatti,

marinoitu tervakurkku!

Riimisuolatyrnihillo,

britakakku kasviksilla,

kirjava lohikaritsa,

maustepippuri mädillä,

pulla puolukan keralla!

Voi pyhä byrokratia!

Voi pyhä byrokratia,

sääntely tosi typerä,

miksi kiusaat sä minua,

kelpo kansaa suomalaista,

missä piilee terve järki,

kysyy keskusta karusti!

Liekö vastuussa demari,

vassari, viherpipero,

mikään kun ei muutu,

lain päättää ei saa inehmo,

pakko olla kuuliainen,

kumarrella keisaria,

vaikka Suomessa mukamas

vallitsee demokratia,

aito kansalaisvapaus!

Pasifistin parku suuri!

Pasifistin parku suuri,

kamala sakin kalatus:

Rahaa oitis rauhantyöhön,

äkin miljoonamitassa,

taikka ostamme aseita,

heitämme pois banderollit,

turhanpäiväiset lakanat,

anarkisteiksi alamme,

nostamme punakapinan!

Liekö tässä kirjan kannet...

Äiti, tarhaan laita lapsi!

Äiti, tarhaan laita lapsi,

- alle kaksivuotias kakara,

josko varmasti haluat

tämän paljon sairastavan,

- kaksinverroin kuin kotona,

ja saat työstäsi vapaata

- ipanaasi konsa hoidat!

Markku Lieto Liimatainen

Markku Lieto Liimatainen

ajoi aatetta demarin,

konsa tervehti Kerava

juhlaa Valkean Sipulin,

vaikka kansa kaipaeli

kaiken kattavaa kehua

sipulista sen eduista.

Markku Lieto Liimatainen

kunta-maakuntamallia

raa'asti pahoinpiteli,

maanrakoon sitä manasi

- nimissä oman etunsa.

Voi Sinua erkki Erkki!

Voi Sinua erkki Erkki,

- rehellinen, siis demari,

kun et tiennyt Tukholmasta,

ostoista verovapaista,

välityksestä vasiten!

Timo Soinin nyt on pakko

laittaa kaikki laittomuudet

julkisuuteen, siis esille,

- tekosille tehdä stoppi!

Årjy ääni Moskovasta

Ärjy ääni Moskovasta,

vallankahvan kärkipäästä,

torven täydeltä tärisi:

Ällös muistele pahalla,

ällös muistele sä laisin

päivää jolloin vanha miesi,

kelpo Gennadi Janajev

vallan otti itsellensä,

päivän muutaman ajaksi,

päivää jolloin kuului täällä

telaketjujen kolina,

jolloin kuoli kolme miestä

alla vaunujen veristen,

- katutöitä kun on meillä!

Sijaan tempun turhan, tyhmän,

älyttömän muisteluksen,

puolusta punaista tietä,

vanhaa Neuvosto-oloa!

Suomen kunnia ja maine

Suomen kunnia ja maine

lepää tällä tietämällä

Antti Ruuskasen varassa.

Siks' on loitsu paikallansa:

Tulkoon pronssi-Ruuskasesta

(Lontoon Hermanni-hopea)

kertaheitolla Riossa

oiva, aito kulta-Antti!

Olympian otteluissa

Olympian otteluissa,

viiden tonnin taistelussa

konsa kaatui kilpasisko,

nurin niskoin Nikki Hamblin,

apuun astoi arvon Abbey,

toinen kaatunut kaveri.

Konsa petti Abbeyn jalka,

oli turva Nikki-neito.

Maalissa pari halasi,

kiitti toinen oitis toista

jalosta kisateosta.

Tämäpä teko takasi

epäonnen kaksikolle

paikan loppukilpailussa.

Pertti Jarla piikitteli!

Pertti Jarla piikitteli,

Hesarissa helskytteli,

ylisteli yltä päältä

Jari Sillanpää papuja;

kehui kelvon kahvimerkin,

konsa siihen rinnasteli

- tuotetta tarunomaista,

sivettikatin papuja,

jotka kulkevat somasti

läpin linjan kissan vatsa,

suolisto ja pyllypuoli

- ennen kahvin keittämistä!

Tupakkaa jos tuoda aiot

Venäjältä, naapurista,

tupakkaa jos tuoda aiot,

oleilla on siellä pakko,

maalla vieraalla virua,

vuorokausi nyt peräti,

konsa eilisen kulussa

laki laitettu on uusi!

Isosta jos sä ihailet!

Rippikoululeirilläsi

isosta jos sä ihailet,

kenties uskoon sä hurahdat,

herjaa heitteli Hesari

ynnä toisaalla todisti;

protuleiri jos osasi,

saatat kasvaa aikuiseksi,

vaikka aikuinen olisit.

Valtako sukuvikana!

Vielä tässä melko taannoin

Vironmaa koki kovia;

koetteli kansaa Vaino.

Nyt on vuorossa Venäjä;

pojanpoika polkimissa,

asialla Anton Vaino.

Pakko tyhmän on kysyä;

valtako sukuvikana,

vai ajan pahan paluuna!

Puusta yhdestä, samasta

Puusta yhdestä, samasta

veistetty on Suomenmaassa

oivat vassarivaliot

Li Andersson ja Antti Rinne:

suunsa on kuin leivinuuni,

kyse konsa on ”kehuista”,

hallituksen haukunnasta,

opeista oman porukan.

8.-11. elokuuta 2016

8. elokuuta 2016

Paluumatka pitkästytti

Paluumatka pitkästytti;
runsas puoli vuorokautta
paikallansa istumista
takapuolen sai ruvelle,
jalat täysin puutuneiksi;
vaimon tervehdys pelasti
muuten täysin kurjan päivän.

9. elokuuta 2016

Väinö vihdoinkin kotona

Väinö vihdoinkin kotona,
kodin lämmössä, ilossa,
takana tuhannet vaivat,
matkaan raastava rasitus.

10. elokuuta 2016

Toimittaja viipyi hetken

Toimittaja viipyi hetken,
kysyi kaikkea, uteli;
huomenna asiat julki!

11. elokuuta 2016

Hyvän Päivän päätarina

Hyvän Päivän päätarina
oli kelpo Keskarissa:
Väinämöinen on palannut,
terveenä lepää kotona,
reipas reissu on takana,
onni vaimolla, minulla.

Via-Kalevala / Keravan Väinämöinen 28.7.-7.8.2016

28.7.

Moni matkoi Uhtualle,

moni matkalla ”väsähti”,

yksi poika Pohjolasta,

laihanlainen, mies mitätön,

kaljupäinen kulkukoira,

runonrustaaja kai vainen,

käveli ylitse muiden.

Moni matkassa muassa

pienen taipaleen osalta

kannusteena kulkumiesten.

Moni urho toisinansa

syystä taikka kolmannesta

väliin autossa ajeli.

Ratissa tai matkaajana

paranteli vaivojansa

vaikka vastaisen varalle.

Toki kaikki sinnikkäitä

oman tiensä kulkijoita,

Eliaksen seuraajia,

Lönnrot-reissun raivaajia!

28.7.

Vaka vanha vääräleuka,

Kalevi Keravalainen,

luuli, uskoi ensin että

lähde oisi myrkytetty,

risti muisto surmansuusta,

kurjan juojan kuolemasta.

Konsa silmä sinnikkäämpi,

katse kotkalta omittu,

totuus ehti jo esille:

Kyseessä elämän lähde,

janon poistaja parahin.

28.7.

Vanha vaari maata kiersi,

juomaksensa pussiteetä

yhden kuksan kerrallansa

miesi aina maanitteli.

Samovaarin kun hän löysi,

sitä katsoi, kummasteli,

tuijotti ja taivasteli:

Tuon kun koppaan kainalooni,

eipä tee lopu minulta!

28.7.

Kalevala-konkkaronkka

Uhtualle kun yritti,

tietä pitkin taivalteli,

jostain syystä sattuneesta

vasen laita, se lavea

sitä kiinnosti kovasti.

Keskitie ja toinen laita

taisi olla boikotissa,

taikka täysin vieras, outo,

eli tuiki tuntematon!

29.7.

Vienan Karjalan mailta,

Vuokkiniemen maisemista

löytyi aivan etsimättä

kuollut kolhoosinavetta.

Ajoi aika sen ohitse,

onni, autuus ei se ollut.

Muistona eto kokeilun

haudalla on rentunruusu;

kaipuu ei lie suuren suuri!

29.7.

Vienan Karjalan mailta,

Vuokkiniemen maisemista

löytyi aivan etsimättä

kuollut kolhoosinavetta.

Ajoi aika sen ohitse,

onni, autuus ei se ollut.

Muistona eto kokeilun

haudalla on rentunruusu;

kaipuu ei lie suuren suuri!

29.7.

Tulkaa rakkaat ystävämme

luonnonpuistomme rajalle,

mutta laisin ei edemmäs.

Jalan älkää täällä käykö,

kulkeko eto kujilla,

poluillamme porhaltako!

Käykää bensiinin käryssä,

dieselautojen avulla,

kaasujalka polkimella!

Paperia on lupanne,

turhaan kuivunut sen musta,

leimoista vähät väliä!

29.7.

Nyt on tiemme turvallinen,

varmistettu matkan määrä,

konsa ”kanssamme” poliisi,

julkinen tahi salainen,

lännestä tahi idästä,

KeeGeeBee tai äFfäBiiAi!

Toisen näimme, toista emme;

kaveriksi taipui toinen,

toinen jälkemme kadotti,

ottamatta jäi kuvansa!

30.7.

Veteraani, vanha miesi,

mulle kerran kummasteli:

Oletpa sä aikapoika,

konsa aiot taittaa matkan,

satapeninkulmaisen peräti,

Sammatista Uhtualle,

Suomesta Venäjänmaalle

vainen jalkojen varassa!

Siihen vastasin vakaasti:

Helppo on minulla taival;

sinä kuljit aikanasi

pyyteettä, valittamatta,

taipaleen samanpituisen,

jalan, koukaten, peläten,

kun ei ollut vastassasi

suvituuli, päivänpaiste,

nyky-ystävä Venäjä,

vaan kranaatti-, kuulatuisku!

30.7.

Pikku, pikku piknikillä

konsa saaressa kävimme

aivan rannan tuntumassa

nätti nainen, kaunokainen,

alas astahti veneestä,

jalka lipsahti kiveltä,

Ahti luuli jo omaksi,

veden alla viekotteli,

hauen suuhun suunnitteli,

napaa myöten kauniin kastoi.

Sekunnin sadasosassa

Kalevi Keravalainen

tarttui tyttöä kädestä,

avusti ylös vedestä;

kalan suututti pahasti,

Ahdin kahta kauheammin!

31.7.

Asu, vaate Väinämöisen

kansaa kiinnosti kovasti,

kuni karhua hunaja.

Tyttölapset tykkänänsä

oli viereen vonkaamassa,

selfietä ottamassa.

Miehestä vähät väliä;

kelpo kankaan kannattaja,

vaatteen pystyssä pitäjä!

1.8.

Väinö vaikenee toviksi,

kolmen päivänsä kuluksi.

Venehjärvi päivää kaksi,

Vuonninen kai päivän yhden

pitää miehen hiljaisenä,

kentättömänä kaverin.

Iloitse sinä inehmo,

kun en kiusaa mä sinua

runoillani, en kuvilla!

2.8.

Rajavyöhykkeen sisällä,

kansanpuiston kulkutiellä,

politrukki meitä vahti,

puskasta esiin ehätti,

tutki viisumit, pumaskat:

Kas, te Suomesta olette,

te käytte ystävinä,

sakkoa en teille anna,

vaikka nyt lupa olisi,

menkää rauhassa takaisin,

tulkaa myöhemmin vapaasti,

konsa aika on parempi!

3.8.

Kello neljä kun heräsin,

maan ja taivaan peitti usva,

kengät kastoi märkä nurmi,

konsa kuljin etsimässä

kuvakulmaa kelvollista,

sitä kuuluisaa, parasta.

Oli onni, autuus myötä;

näppäsin hyvän otoksen,

ehkä kaksi, kolme, kuusi.

3.8.

Lempo Santeri Lesonen

suolsi suustansa tarinan,

suvun vaiheet suolsi suusta,

Aatamista asti aivan.

Lempo Santeri Lesonen;

sukujuurta suurenmoista,

meidät metsälle menetti,

korotteli kukkulalle,

shamaaneista kaiken kertoi,

toitotti tositarinan,

jonka oivalsi jokainen

kauan sitten keitetyksi

turistien houkutteeksi,

tai pelotteeksi peräti!

4.8.

Sauna toisensa perästä,

savuisena ja savutta,

kutsui kelpo kulkijoita,

pölyt poisti astujilta,

uskon antoi uupuneille;

kyllä tästä selviämme,

mailit, virstat vauhditamme

Väinön jäljessä ravaten

taikka autolla ajaen!

4.8.

Venäjällä kun olemme,

muistella on aivan pakko

aikaa ollutta, sotia.

Politrukki jalkaa polki:

Helsinkiin on teidän tienne,

perillä kun te olette,

minulle mitali, solki!

Tavoite jäi aika kauas,

Helsinki utopiaksi,

saamatta mitali, solki!

4.8.

Väinämöisen veljenpoika

säilyi ehjänä sodasta,

isänmaisesta isosta,

vaikka ampui Joukahainen

nuolen toisensa perästä

läpi rautaisen kypärän.

Tarkka saattaisi sanoa:

Liekö aivojen tilalla

ollut surku sankarilla

pelkkiä sahanpuruja!

5.8.

Kohta koittaa Pohjolassa

ihanainen uusi aika;

pihisee puhelinlinja.

Kulkee viesti vauhdikkaasti

lailla nuolen ja salaman

tuonne Ainolan aholle

hevosetta, kievareitta.

6.8.

Minä mies tosi mitätön,

Väinämöiseksi sanottu,

Keravaiseksi kehuttu,

pääsin joukkoon lahtelaisten

Antin, Nellyn ja Sinikan.

Kahden kuukauden kulussa

matka taittui sukkelasti

Eliaksen askelissa,

kuuluisuuden kantapäillä,

Sammatista Uhtualle.

Josko matka mittavainen,

pitkä kuin on nälkävuosi,

kiintoisa, tosi ihana,

vastavuoroon on runoni,

lyhyt, kuiva ja kamala.

Josko kiire jollakulla,

sai tuo miesi taikka nainen

kera orhin kilpaa juosta.

Josko kiire ei kenellä,

astua sai hän hitaasti

kuni entinen etana.

Pakko minun on todeta:

Taival helpompi on käyden

kuni autolla ajaen,

jolloin varsin tunnetusti

takapuoli on ruvella,

verenkierto melkein nolla!

Kun on itse astumassa,

heti mieli virkeänä,

hiki otsalla norona.

Antti johti joutavia,

piti kansansa kasassa,

joukon nuhteessa, kurissa,

kätösellä lempeällä.

Sata kertyi kaikkinensa

peninkulmia peräti.

Rakas veljemme Venäjä

hulluiksi kai meitä luuli,

pohjasta sydämen toivoi

pikaista paranemista.

Tässä kaikki me olemme

terveinä kuin tervaskanto:

Taputus nyt sallittua!

Kaikki rakkaat ystävämme,

kestäkää minua vielä

pieni hetki, tai sekunti:

Minä oisin onnellinen,

josko matkisi nyt meitä

ihmistä sata tuhatta.

Holopaisen Antin toive

hieman lienee mittavampi;

josko miljoonamitassa

väki Vienaan tallustaisi,

astuisi perässä miesten,

Eliaksen, arvon Antin:

Vauhti tuskin hirvittävä!

Mieti, pohdi siis sinäkin,

alat josko Sammatista

matkan pitkän ja ihanan,

astut joutuin Uhtualle,

Kalevalan kankahille,

omille jalansijoille,

kuni Lönnrot aikanansa!

Mieleni minun tekisi

venäjäksi kääntää veisu,

mutta konsa ummikkona

puhun vainen suomea, hämettä,

kiitos teille kannusteesta,

kiitos yhdessäolosta,

isosta ilonpidosta!

6.8.

Jännitys on suuren suuri,

josko löytyy Lönnrot-mänty,

edes kurja männynjuuri,

onko eessä itkumuuri,

kun on kurja pystyyn kuollut!

6.8.

Arvaa arvon ystäväni,

kumpi nainen, kaunokainen,

aukisuuna ihmetteli:

Ihanko kuva minusta!

6.8.

Pelkästään tämän takia

astui yksi aikamiesi,

Kalevi Keravalainen,

pitkiä peninkulmia

sata täyttä kappaletta.

Kannattiko, päätä itse!

7.8.

Poskien punehtumatta

helppo on minun sanoa,

kehua keravalaisen,

koko matkan kulkeneeni,

Sammatista Uhtualle

ilman autojen apua

joka askel astuneeni.

Sama toistelu perässä

luonnistu ei muutamilta,

konsa heillä ongelmia

joko kunnossa, jaloissa

taikka töissä, tehtävissä.

Mutta matkassa olivat,

ilakoivat onnellisna!