Onko uusi puu pelastus?

Kuusitoista kurjaa vuotta,

milloin talven pakkasista,

milloin tulvista,sateista

kärsinyt on korpikansa.

– karhu, kettu, teeri, riekko,

pakko kun on ollut kuulla kuusta,

– lyhytrunkoista lahoa,

jonka juurella asunta.

Kohta koittaa armas aika,

korpikansan onnen aika,

– helpotus iki-ihana,

kumahtanut kun on kuusi,

– aika täynnä aavan puulla,

aika uuden ilmestyä,

tulla suojaksi saloille,

soille, aavoille, nevoille!

Yksi ja sama monesta,

mikä tästä kolmikosta,

– mänty, honka tai petäjä,

uusi suoja on poloisen,

suoja tuulelta, sateelta,

pakkaselta ja paheilta,

– kunhan ei se kurja kuusi!

Pariviesti Saksanmaalla

Kummissansa pohtii kansa,

– Simo Häyhän sankarkansa,

eikö miehiä hävetä,

Suomen miesi suohon vaivu,

konsa kulta-Kaisansa parina,

oli runtti ruotsalainen,

Mister ”Kalle Jussi” Bergman.

Teineihin tehosi sonta

Konsa kerran kaupungissa,

teinilauma lapsellinen,

täytti puiston paikallisen,

hillui, ryyppäsi, remusi,

hurjasteli huumeillakin,

keinon keksi kansalainen,

maalta tullut muukalainen:

Kestää kaupunkikakara

kieltämättä kaikki kiellot,

karkottimet, kyynelkaasun,

muttei maaseudun hajuja,

luonnontuotteita jaloja.

Kestä ei kaupunkikakara,

pökälettä pienen pientä,

jos on se lähtöisin siasta.

Oli ukko oikeassa:

Teineihin tehosi sonta,

lapsukaisiin porsaanlanta.

Iloksi joka ikisen

puisto rauhoittui rajusti,

– ansiosta maalaisjärjen!

Runon rustasin sulalla

Kurjan kynttilän valossa

runon rustasin sulalla,

säiden säätäjä kun suuttui,

rankaisi ilonpidosta,

pikkupilkasta – poloa.

Tuuli tuiversi, tuhosi,

myrskytuuli myllerteli,

katkoi puita kaikkialla,

särki poikki sähkölinjat,

puoli Suomea pimensi.

Konsa tekniikka tukossa,

PeeCee sähköttä sokissa,

Trokeemankeli lakossa,

runon rustasin sulalla,

tavut laskin sormillani,

rytmin taivaalta tapasin,

salamoista sen sipaisin.

Tässä sä näet tuloksen,

– ylpeä olen mä siitä!

Lähti Suomi suuna päänä

Lähti Suomi suuna päänä,

kohti kiekkoilun kisoja,

syöksyi soitellen sotahan,

konsa jengissä mukana,

ilmaveivi-ihmeäijä,

Mister Granlund-”Kuusilehto”.

Kanadakin kauhisteli,

isäntänä ihmetteli,

mokomaa muka aristi!

Konsa koitti taiston aika,

tuli tappio pojille,

Suomi-äidin sankareille:

– yksi-kahdeksan nolosti!

Pakko poikien todeta:

Siellä miehet mittavia,

järkäleitä järjestänsä,

pääsi meiltä poikasilta

ilmat keuhkoista pihalle

heti ensi ottelussa,

– jo ensimmäisessä erässä!

Pahempi vihapuhetta?

Joulukirkko, pommi, kaksi,

pahempi vihapuhetta?

Tänään on Tapaninpäivä

Muisto vanhoilta ajoilta,

Hyrylästä herkkä muisto.

Tapani on mun nimeni,

ainoa etunimeni,

arvon kertoo kauluslaatta,

väkäsiä siinä kolme,

tuntemaan tulet tapani,

syöksyyn, maahan, syöksyyn, maahan...

Mukamas lumeton joulu!

Väitti äijä ennustaja,

sammakkomies Säämingistä:

Suomen joulu on luminen,

lumi peittää maat ja mannut,

joet, järvet umpijäässä.

Konsa koitti joulunaika,

oli mustana maa, mantu,

sulana joet ja järvet.

Hehkui äijä ennustaja,

sammakkomies Säämingistä:

Olin taasen oikeassa,

lumi peittää maat ja mannut,

joet, järvet umpijäässä,

olomuoto vaan on toinen,

lumi, jää nyt nestemäistä!

Viimein joutui Joulun aika

Viimein joutui Joulun aika,

jumalainen rauhanjuhla,

rasita ei arkiaskar,

masenna ei murhe mainen,

pienen hetken, päivän kaksi,

paikallansa on levätä,

– oman itsensä unohtain.

Voihan kiusaus ja kinkku!

Kaksi meillä kunnon miestä,

aivan ehta ehdokasta,

joilla joulu on iloton:

Pakko kieltää kurja kinkku,

pureskella porkkanoita,

– kera vihreän salaatin.

Puna-Paavo, ikivasuri

lihaa suo ei lautaselle,

punaista lihaa puraise,

kinkun kinkkua kalua.

Viher-Pekka, potra poika,

punavihreä vikuri,

sama aate aivoissansa,

itse juoksee ensimmäisnä,

– vaikka mielensä mitä tekisi!

Perin outo pressavaali

Eva Eevan ehdokkaana,

eikä Paavo, se demari!

Matalaksi muu Kerava!

Oma torni kun rakettu,

maisema avara saatu,

yläkerrassa asunta,

helppo herran on sanoa,

ylhäältä alas ivata:

Pysy poissa poikaseni,

tornia älä rakenna,

maisemaani ällös murjo,

tuhoa näköalaani!

Onni kun on katsoella,

taivon rantaa tuijotella,

iltaruskoa ihailla,

räksyttää on helppo rouvan,

ylhäältä alas ivata:

Pysy poissa tyttöseni,

tornia älä rakenna,

maisemaani ällös murjo,

tuhoa näköalaani!

Eduskunnan kilpalaulu

Kolme miestä mittavaista:

Mauri ”maalais”-Pekkarinen,

Mika Niikko, PerSu parhain,

ynnä Markus Mustajärvi,

– Vasenryhmän ryhtiäijä,

Eduskunnassa esiintyi,

koko syksyn synkisteli,

– enemmän mutisi muita,

sata kertaa suuta aukoi,

puhepöntössä pulisi.

Tasa-arvotanttasista

moni suuttui, suuta väänsi:

Miksi armas akkalauma

piti kielen paikallansa,

– sen kiinni kitalaessa,

miksi möllötti mokoma,

– punahuulensa supussa?

Tasa-arvotanttasista

moni murtui, suuta väänsi,

itku kurkussa kirosi:

Härjille häviäminen

hirmusuuri on häpeä!

Eino Ilmari Evira

Eino Ilmari Evira,

Wiljami Wiranomainen

päästi suusta viikon vitsin:

Sorsa, hirvi, kauris, karhu

ole luomua ei laisin,

mitä lie se turja syönyt,

millä täyttänyt mahansa,

josko kasvanut kotipihalla,

ruokittu sisätiloissa,

evästetty eineksillä!

Sentti kelpaa ei papille

Italian ihmemaassa

sentti kelpaa ei papille,

arvoton on lesken almu,

– kolehtihaavissa kolikko.

Siksi syytää Kroisos-Suomi,

– johdolla Jutan ja Jyrkin,

seteleitä surkumatta,

mielin määrin miljardeja

saapasmaan ylipapille,

– perijälle Perluskoonin!

Krääsä vaalivankkurina

Muki myy nyt mahtavasti,

kun on kyljessä kerubi,

keisaripari parahin:

– Paavo Väyrynen ja Vuokko.

Lipponen, se suuri Paavo,

odottelee onnetonna,

– yöpakkasista apua,

jotta jäinen kaavinhanska,

tuottaisi vähän tuloa.

Armoton on tiskirätti

Pekka Haaviston kädessä,

vaalitaiston tuoksinassa

– omaan naamaan jos osuvi!

Satumainen Sauli-pinssi,

raharikkaiden kapine,

– kallis kuin sotaväline,

katsella on kyllä kaunis,

mutta myynti lie mitätön,

maamme kun on köyhä, kurja.

Köriläänä köyhän kansan

moiseen sortune ei Soini,

viime pennejä ei viene,

– valtaa krääsällä lunasta!

Outoa oli opetus

Väitti muuan vasta valmis:

Outoa oli opetus,

mitään oppinut en siitä,

siitä huolimatta taikka siksi,

kädessäni on todistus;

osaava olet inehmo!

Raivoraittiin mietelause

Teinit ryyppäävät rajusti,

– AaAa:sta ei lie apua,

Islam ainoa pelastus?

Muistokirjoitus korea

Mitään en sano Ilistä,

kirjoita rivin riviä.

Kehnoin kaikista: Kerava

Energia-tiimi ehta,

korisseura kuulu, kurja,

taistellut on terhakkaasti

neljätoista jo peliä,

ilman ainutta iloa,

voiton huumaa, hurmiota,

pisteen pistettä potissa,

vaikka turvana, tukena

sakilla on suurenmoinen

paikallinen kuntatiimi,

voimayhtiö varakas,

jolla helminä rokassa,

sähkö, kaasu, kaukolämpö.

Katsoo kansa kauhuissansa,

kuinka kauan yhtiöllä

varaa on viel' sponsoroida,

seteleitä syljeskellä,

sysäellä sinne tänne,

vailla varmaa vastinetta,

ilman tuottoa, tulosta!

Tulihan se voitto sieltä!

Tulihan se voitto sieltä,

yksi voitto viime hetken,

kun oli kisailu kurja

aivan vailla merkitystä.

Pikkupoikaa pälkähästä

päästänyt ei yksi pääsky,

minivoitto voittajasta,

turnajaisten sankarista.

Konsa ottelu ohitse,

kolme pistettä kasassa,

turneen toivoton tunari,

– surkein neljästä sakista,

jumbo-Suomi se jurona,

Ruotsin siivellä somasti

kotimaahan matkaeli,

katkerana kaakatteli,

– muisti Moskovaa pahalla!

Jättijuhla Järvenpäässä

Konsa kaksi nuorukaista,

järkimiestä Järvenpäässä

ikäihmistä ilotti,

– pidot suuret suunnitteli,

saliin jaksoi sinnitellä,

sukulaisten ”suuri” sakki,

– vieraan muutaman lisäksi.

Parikymmentä poloista,

ikinuorta ihmislasta

kuunteli ja katsasteli,

ohjelmaa erinomaista,

josta mainita on syytä:

Sirpa Pietikäinen, puhuja,

Järvenpään Kamarikuoro,

sekä myöskin Mieslaulajat,

– samasta kylästä siitä.

Pullakahvien takia

oli oiva jälkipuinti

– kehumista keskinäistä.

Ensi vuonna ilman muuta

sujuu surku sankareilta

markkinointi jo paremmin:

tupa täynnä tunkijoita

juhlasta on nauttimassa.

Ihanaa, ihanaa, immet!

Ihanaa, ihanaa, immet,

ihanimmat Härmän immet,

jäisen kiekon jätkäsemme!

Tuli tappio tsekille,

voitti myös veli-Venäjä!

”Den glider in” ei nyt totta,

nyt se sinne ei lipunut,

oma verkko vain repesi

kerran jos toisenkin perästä.

Häntä koipien välissä

Suomen surkea kananen

kotimaahan kolkutteli,

härkävaunussa vasiten.

Tavattu ei nyt torilla,

– luona linnan ei livetty!

Kerava, taka-Hikiä!

Pula konsa uutisista,

hölmöläisten, hörhöläisten

tempauksista tylyistä,

joulun vietosta ”jalosta”,

kinunnasta kasvisruoan,

huumeneulojen jaosta,

poltoista ”pollariaseman”,

ratkaisu on silloin helppo,

– oiva ohje toimittajan:

Ota suunnaksi sutela,

koordinaateiksi Kerava,

– se uusi taka-Hikiä!

Mikä maksussa parasta?

Kohta meille on tulossa,

– nykyhallinnon halusta,

vero uusi verta juova,

Yle-maksu mittavainen.

Mikä maksussa parasta,

hyvä puoli hylkiössä?

Vero kansan verta juova,

Yle-maksu mittavainen

ylen on kallis kommuunille,

kova paikka kolhoosille:

Jokaisen se maksettava,

joka tyypin ja toverin,

vaikka töllöjä vain yksi,

– yhteisössä yksi vainen.

Saria, Evaa somempi

Pöllö-töllön taistelussa,

Pressa-illan istunnossa,

kaiken kansan katsellessa,

parahteli Putki-Paavo,

– parhaansa toki yritti,

mutta siitä huolimatta,

– taikka kenties sen takia,

tuomio oli tulinen,

kansan tuomio katala:

Suosiossa sinnitteli

neljä suurta jättiläistä:

Soini, Sauli ensimmäisnä

ennen Väyrysen Pavea,

Pekka-poika Haavistoa.

Paavo Lipponen lipesi,

akkanen alas vajosi,

vilahti mies viidenneksi.

Laiho lohtu allikossa:

Oli tuo ikuinen orhi

paras poika naisten sarjan,

– Saria, Evaa somempi!

Jo on aikoihin eletty!

Mies nyt on perin mitätön,

nainen toivoton tapaus,

julkkis entinen idoli,

jos ei ollut aikanansa,

– koulukiusattu kakara!

Hallitus ihan pihalla

Hallitus ihan pihalla,

mitään ymmärrä ei menosta,

tajua tuon taivaallista

Euroopan nykytilasta,

oman maansa ”vastuuksista”,

”takuuksista”, ei veloista.

Yksi sentään on hereillä,

– onneksemme sentään yksi!

Oli tarkkana Hesari,

laski lehti ja julisti,

kertoi karmean totuuden:

Velkavastuu vaarallinen

budjettimme on kokoinen.

Vastuu kymmenen tuhatta

joka jätkän on osalta.

Selviä ei laisin Suomi,

jos on kaikki kaatumassa

yhtä aikaa niskaan maamme.

Kesken kiivaan vaalitaiston

tätä lehti ei sanonut,

uskaltanut julki tuoda:

Mooseksesta ei apua,

numeroa Niinistöstä,

Väyrysestäkään väliä.

Moni saattaa jo kysyä:

Onko Soinissa pelastus,

”Törppölän" tuki ja turva

äänekkäässä äijäsessä,

– ikiaikain tietäjässä.

Itäisen Meren pelastus?

Viisaat miehet, ja dosentit

tutki Suomen tuotantoa,

ruokaketjusta rutisi:

Ruokaa ällös suuhun laita,

rehevöitä rantamaita,

sapuskalla saastuttele!

Itäinen Meri pelasta!

Oppi uusi on ovela,

ojaan ei se meitä kaada,

– pikemminkin alle paaden!

Sitä turha surkutella:

turvassa Meri Itäinen!

Mitä kalliimpi, sitä parempi?

Äsken kirjava putiikki

– Suomalainen kirjakauppa,

mainosteli mahtavasti

lahjoja lukemattomia,

joista jotkut joutavina

– lukematta myöskin jäävät.

Paremmuuden päätännässä

ratkaisevaa jos on hinta,

palkinnosta ei apua,

– Finlandiasta väliä:

Katariina, kaunis nainen

otti oivan niskalenkin

Hytistä numero kuusi:

Oli kirja mainoksessa

euron kalliimpi tavara.

Minä-sarjan mittelössä,

Aku Ankka yllättäen

Katariinaa on arvokkaampi

verran euron kolmentoista,

– arvokkain koko sakista!

Hotakaisenkin tekosta:

”Jumalan sanaa” parempi!

Suvivirsi synti suuri!

Suomi nauraa näyttävästi

kaukaisen idän jätille,

konsa kuulutti Hesari:

Etelä-Korean kuusi,

– rasite rajantakainen,

Pohjoisen on painajainen,

koska pelkää johtajansa,

jotta tarttuu kristinusko

alle rinnan kommunistin,

– sydämiin perin syvälle.

Muista ei nyt Suomi-poika

omaa pelkoa pahaista:

Suvivirsi synti suuri

pakanoista on pahoista,

– vieraista, jopa omista.