Kalpea kuin haavanlastu

Suomen lohkon saatuansa,

on nyt Ranskan valmentaja

kalpea kuin haavanlastu,

kisapaikan kaapannasta,

konsa varma on vain yksi,

– lohkovoittaja, ei toinen.

Väliä ei Espanjasta,

– mestarista entisestä!

Ajopuu vai uppotukki?

Suomen uinti uppotukki?

Suomen uinti uppotukki,

– pinnalla se juuri, juuri

on nyt vaikka vasta äsken

oli kuin kala vedessä.

Nyt on turha ylpistellä,

puhua vesipedoista,

hehkutella haikaloista,

Suomen Shanghain sankareista,

kovin konsa kiukkuisesti

uponnut on uimareihin

Kiinan kammo ja kirous.

Politiikkaa raadollista

Politiikkaa raadollista,

– mustamaalausta muiden,

harrastelee yks ja toinen,

– jopa kesken hautajaisten.

Tilapäistä tääll' on kaikki?

Maailmassa maan matosten

tilapäistä tääll' on kaikki,

elo, työ – ilo inehmon.

Pysyväistä vain pykälä,

laki, se veropykälä:

Vero kerran maksuun pantu,

asetettu on ainiaaksi,

vaikka toisin on luvattu,

– tilapäiseksi sanottu!

Viime vuoden vinhat naiset

Asta, Veera, Lahja, Sylvi,

siinä meillä neljä naista,

pahimmoista painajaista,

myrskyä ja myllerrystä,

tuhoa ja turmiota.

Lasse, Jesse, Mauno, Veini,

siinä meillä neljä miestä,

ahertajaa ankarinta,

uurastajaa uljahinta,

metsuria mainiointa,

jotka jälkeen painajaisten,

myrskyjen ja myllerrysten,

meidät päästivät pahasta,

vahingoista, vaurioista.

Tauti Vantaan vaarallinen

Tauti Vantaan vaarallinen,

Turun tautia pahempi?

Tuli rannalle turisti

Tuli rannalle turisti,

naturisti ja juristi,

rannalla naku kalasti,

kala pippelin varasti.

Mitä järkeili juristi:

Kala syytön ilman muuta,

konsa se on selvä naaras,

feministi vaativainen,

tasa-arvon tarvitsija.

Mitä tuumaili turisti:

Kuvan sain mä kunnollisen,

markat maksaa iltalehti,

hyvin päättyi rantaretki.

Ilo suuri on Savossa

Ilo suuri on Savossa,

– Sanomassa seutukunnan,

konsa hinta hirvittävä,

kauhea on kahvin hinta:

Päiväkahvi nyt parasta

nauttia on naapurissa,

yhteisöllisyys on arvo,

jota nyt jokainen mummo

esille on ottamassa,

– kahvin ilmaisen ilossa!

Erkki nyt on oikeassa

Erkki nyt on oikeassa,

konsa vaatii virkku äijä,

– ministeri mittavainen,

jotta verkkovierailuissa,

netissä ja foorumeilla,

pitäisi joka ikisen,

esiintyä itsenänsä,

eikä muita murjoella,

suojassa suvun salaisen,

– nimimerkin vaihtuvaisen. 

Valitut Palat havaitsi

Valitut Palat havaitsi:

Suosi ei nyt suomalainen,

luota lailla muiden maiden,

”ympäristöystäviinsä”,

– aktivisteihin ei laisin.

Luotto paljon on parempi,

konsa kohteena poliisi,

pankki tai avioliitto.

Palo väärin sammutettu

Professorit, viisaat miehet:

Väärin tuomitsi Räsänen,

sanansa asetti Soini.

Vanhassa vara parempi?

Hesarissa haiku mieli,

katoaa kun kaikki vanha,

kesannolla keittotaito.

Väki vanha kun maanraossa,

pontikkaa ei kenkään keitä,

tuoksu metsä turmiolta.

Kannabis nyt suosiossa,

konsa ”keitto” mahdollista,

kotona sisätiloissa.

Ja mikä vielä on ”parasta”,

tuskin vaarana poliisi,

”kotirauhaa” rikkomassa,

– ellei aivan sattumalta.

Ministeri konsa meitsi!

Paavo pikkupalkkalainen,

kelpo kulttuurikuningas,

astui äsken ensi kerran,

Savonlinnan seutuville,

oopperan omaksi otti,

– pienoisen pakon edessä!

Ohi kun oli Don Carlo,

– nelituntinen kurimus,

päätti Paavo kostostansa,

hampaat irvessä inisi:

Kärsiköön myös köyhä kansa,

työttömät ja miehet muutkin,

nyt päästävä on jokaisen,

osaksi herrojen ilosta,

– jonka kestin mä kuin miesi.

Joka jätkän joltisenkin,

alta kympin ilman muuta,

päästävä on pälkähästä,

– pääsymaksun maksannasta.

Tosin taidat tietää että

itse pääsin ilmaiseksi,

mutta se on toinen juttu,

– ministeri konsa meitsi!

Ministeriö lomalla

Tällä kertaa turvaryhmä,

pohtii Oslon murhatöitä,

seurausta Suomen maalle,

– sijaisvoimin, sillä siisti:

Kiire oisko nyt kenellä,

keskellä kesälomia,

”hätiä ei meill' mitiä”!

Kaljakellunnan kurimus

Kellu ja ota olutta,

siinä oiva ohjenuora,

tunnuslause tyttärille,

piilovinkki poikasille,

– Kaljakellunnan kuluksi.

Kun on käynyt kutsu kuulu,

tulossa on tunnetusti,

– Keravanjoen ”iloksi”

tuhat naista näyttäväistä,

tuhat miestä miehekästä,

Hyvin kaikki hallinnassa,

– mukaan toivon siihen asti,

kunnes siivota on aika,

palautella pullot, tölkit,

– rannat kaikki kaunistella,

Silloin saapuu ”sattumalta”,

hetimmiten hornan henki,

iskee vanha vihtahousu,

silloin ”ohjeena” on oiva:

Juokse ja jätä kamasi,

muiden murheeksi ne heitä,

– vantaalaisille vasiten.

Hyvä josko siistinnässä,

pesennässä jälkipyykin,

neitsyttä on kymmenkunta,

poikia ees' kaksi, kolme.

Historia toistuu taasen?

Suuret luulot suutarilla,

kirvesmiehellä kovemmat,

jos on yhtään uskominen,

mitä helskytti Hesari,

”Palo Pohjan” piirusteli.

Ministerismiehenämme

lupaa Lauri luottavaisna,

Ihalainen uskoo itse:

Kolmen kuukauden kulussa

nuorisolle työttömälle

takaa työtä yhteiskunta,

työtä taikka harjoitusta,

kunnallista kuntoutusta,

puhumatta työpajoista.

Tiellänsä vain yksi mutta,

yksi, mutta suurenlainen:

Vielä muistissa on meillä,

Heikki Rinteen ”hieno” malli,

Urpo Leppäsen lupaus

torjunnasta työttömyyden,

– kuuden kuukauden kulussa.

Laurilla siis tiukka paikka,

tuskin on hän tuntuvasti,

Urpo Leppästä parempi.

Tuskin on työttömyys takana,

ole jos ei onni myötä,

Jyrki käänny kommariksi,

Katainen periksi anna,

sosialismiin sorru Suomi,

– nauti sen kiroista kansa.

Päästä vuoden, kahden, kolmen,

kenties taas on nähtävissä,

tempputyöllistys typerä,

ollutkaan ei autuus, onni.

Päästä vuoden, kahden, kolmen,

kenties taas on nähtävissä,

parasta olisi meille,

jos suutari lestissä pysyisi!

Viisi miljoonaa on paljon

Hesarilla surku suuri,

konsa ”akka” maalaiskunnan,

"kotokuntani" asukas,

lottosi ja voitti vainen

viisi miljoonaa vähäistä,

eikä saanut saaliiksensa,

ihka uutta ennätystä,

kaksinkertaista satoa.

Mutta, mutta miettikäämme,

oisko ollut tarpeellista,

onnellisempi olonsa,

jos ois tullut tuplapotti,

jättipotti järkyttävä

"köyhän” kohdalle osunut?

Ken kovin kesäkelillä?

Tutki gallup kansan kannan,

kulki, kiersi ja kyseli,

josko puolueet pulassa,

– josko jollain vauhti hurja!

Pakko taasen sen todeta,

– vaikeroiden se todeta:

PerSu ei periksi anna,

vaikka vastassa on kaikki,

lehdistö ja mainen mahti,

– vanhat puolueet vasiten.

Ylöspäin sen on suunta,

linja pitkä ja pitävä,

muilla suksi lipsuvainen,

– mik' oiva on alamäessä!

Tekotuska ja aivan aito

Suuri tuska kaupungeissa

Oslossa ja Helsingissä.

Toinen itki tuskissansa

surmia sadan inehmon,

toinen riehui Tuskassansa

soitosta parin kaverin.

Toisella sanassa tuska

tee iso oli edessä,

toisen tuska taasen aito,

– teellä pienellä alettu.

Jälkikirjoitus kipakka:

Aito myöskin toinen tuska,

omat juomat kun on kiellettyjä,

konsa muutti festivaali,

Kaisaniemen kankahilta,

Suvilahden seutuville!

Missä temppu tehtävissä!

Tutki Keskari kesällä,

missä temppu tehtävissä,

rakastelu raadollista,

ihanaa ja yksityistä.

Sarvikallio on oiva,

paikkana mitä parahin,

jos on matkassa mukana

häätöaine, hyttysmyrkky.

Patoallas taas sopiva,

jos on aikaa vartoella,

himojansa hillitellä,

kunnes paikalla pimeä.

Takapenkki lienee taasen

kutupaikka kurjanlainen,

ellei autoksi osunut,

limusiini rikkaan rutjan.

Fjällbon puisto on osuva,

sporttimiehelle mukava,

jos on hällä naisenansa,

”vaimo” vinha, verkkareissa.

Lemmenlaakson ainut anti,

pitkä polku on parille,

selkäreppu seuranansa,

päästä päähän se ravata.

Lemmenkallio katala,

jalat vie joka akalta alta,

alta vaivaisen sekunnin.

Jos et usko, niin kokeile,

sekä syytä itseäsi,

– jos ei temppu tehtävissä!

Vangissa raha parempi!?

Vangissa raha parempi,

kuin on pollarin potissa!

Näin on, jos on uskominen,

mitä kertoo Keskarissa

Pekka Heikkinen, poliisi.

Mukaan herra Heikkisemme

Suomi maksaa vangistansa

enemmän kuin pollarista,

laskettuna per päivä, lärvi.

Liekö tässä miettimistä,

Päivillämme pohtimista,

Räsäsellä rähjäämistä!

Tulis' josko joutavasta,

ministerisnaisestamme,

hallituksen ainut miesi,

kuni ennen Väänäsestä,

Marjatasta mainiosta.

Hesarissa Teemu Hotti

Hesarissa Teemu Hotti

tarroja meill' tarjoeli,

”ihasteli” ihmetteli,

kuinka kurja, ”köyhä” kansa,

ilmaiseksi ilmoitukset,

liimata saa sinne tänne,

joka paikkaan joltisenkin.

Vielä meille muistutteli,

kuinka kallista on kaupungille,

tarrat tyhmät tyrmäellä,

kaikki jäljet kaunistella.

Mallin muutaman hän meille

esiin toi ja toimitteli,

ihanasti ilmoitteli:

Timo Soini, Liekki-Sonni,

Suvi, Heikki, Koivulaakso,

sekä vielä viimeisinä,

pissapoika ja Subutex.

...

Mitä mietti Paavo-parka,

ministeri nyt kun miesi,

mitä pohti poika suuri,

– tuhti kulttuurikuningas?

Parahteli Paavo-parka,

vallan huipulta valisti:

Saatava on sähkökaapit,

käyttöön köyhän kansalaisen,

joka jätkän, järjestönkin,

konsa riitä ei rahansa,

Hesarissa helskytellä,

– itsestänsä ilmoitella.

Pohjoismaiset painajaiset

Yksi maa on murheissansa

kuolemasta yhden kissan,

pohjoismainen kansa toinen

– surmasta sadan inehmon.

Mikä on se lättähattu?

Mikä on se lättähattu,

joka häiritse ei muita,

on siisti sekä sininen,

kulkee varmasti, vakaasti

kahden kaupungin väliä,

joista toinen on Kerava,

toinen Porvooksi todettu?

Arvata se lienee helppo:

Sehän on se vanha tuttu,

kaksikymppinen kaveri,

museojuna mukava,

joka kulkee joutuisasti,

pysähtyen pyytämättä,

konsa kohdalla on Haksi,

Kiiala ja kartanonsa,

puhumatta nyt kylistä,

Hinthaarasta, Nikkilästä.

Ja vielä mikä parasta:

Matkakaan ei paljon maksa,

euroja vain kaksikaksi,

– puolet siitä lapsosilta!

Porvoossa on mahdollista,

vanhaa, uutta ihmetellä,

syödä, juoda, seurustella,

istua tai kuljeskella,

– kolme tuntia peräti!

Toinen pää on toinen juttu,

tylsä paikka, turhan tuttu,

siksi syytä on sanoa,

– Keravasta vähät väliä!