Hyvin
kauan, kauan sitten,
-
näillä mailla, Pohjolassa,
kukoisti
kuningaskunta,
-
Tusby, Tuusula -niminen!
Tusbyn
raukoilla rajoilla
-
syrjässä,
takapihalla,
uinui
rauhaista eloa
-
Kerava, kyläpahanen!
Vuosikymmenet
useat
-
vietti se, mukaan tarinan,
alla
jään, lumisen hangen,
-
kesäkuun
juhannusjuhlat!
Sitten,
vuonna kaksineljä,
-
kuni vanhassa sadussa,
heräsi
kyläpomonen
-
kuni Ruusunen unesta!
Ärähti
kyläpomonen;
-
Nyt on velttous ohitse,
alkaa
arkinen aherrus,
-
itsenäisiä olemme!
Melkeinpä
samalla siinä
-
tapahtui ihana
muutos;
suli
jää, luminen hanki,
-
vihersi kovin
Kerava!
Kulussa
työn, ahkeruuden,
-
satavuotisen savotan,
sivistyi
Kerava, Kervo,
-
kohosi jo kaupungiksi!
Ihanaa
oloa yksin
-
kesti pitkään, kauan, kauan,
dekadeissa
kymmenkunta,
-
kunnes sitten, yllättäen…!
...Keksittiin
Sote, sekava,
jossa
Vantaa, vahvempana,
määrää
”mielivaltaisesti”
-
koska sairastaa Kerava!
Tarinoitsija
sanoisi;
-
Pakoon sutta kun pyritte,
pahempi
paha, siis karhu,
-
vastaan änkesi äkisti!
Saapa
nähdä sattumoisin,
-
uinuuko Kerava, Kervo
taasen
pitkään Ruusus-unta
-
alla jään, lumisen hangen...!
...Mukaan
toivon, järkisyiden,
-
tuskin sentään, entislailla,
taasen,
vuosikymmeniä,
-
sataa vuotta, kumminkana!