Ståhlberg,
Kaarlo Juho
1919-1925
1865-1952
Carl
Johan
Suomussalmen
suuri poika
Carl
Johan sikisi, syntyi
-
pojaksi apupapille.
Asuinpaikkoina
olivat
Alavieska,
Haapajärvi.
Pojan
hiukan varttuessa
toimi
Oulu tyylikkäästi
-
kelvon koulukaupunkina.
Oli
poika jatkuvasti
luokkansa
paras, siis pinko,
Oulun
kaunistus ja toivo;
-
lopulta jopa lakimies.
Suuri
”nuori suomalainen”
johti
vainen varpusia
-
herrasmiesnä henkisenä .
Venäläistämisajalla
hänelle
oli rakasta
-
passiivinen vastarinta.
Itsenäistymismenossa
Koo
Jii laisin ei tykännyt
että
oisi Suomenmaassa,
-
keisari tahi kuningas.
Perustuslakisakissa
-
miesi varsin mittavainen
takoi
valtion hyväksi,
-
varsin mallikelpoiseksi.
Konsa
koitti valtavaali,
voitti
miesi Mannerheimin,
-
sankarin ison, ja suuren.
Vankka
Varsovan sopimus
kumoon
kaatui karmeasti,
konsa
oikea sivusta
Saksaa
pelkäsi pirusti,
-
vasen taas itäistä maata.
Jos
ei miesi matkustellut
paljon
valtion varoilla,
kyydin
sai hän ilmaiseksi
-
Joensuuhun vei Lapua.
Josko
Urho aikanansa
valtaa
käytti melkoisesti,
oli
Koo Jii säästeliäs,
-
varovainen, muttei arka.
Väinö
Tanner aikanansa
muisteli
Koon kohtaamista;
hän
oli jalosukuinen,
-
majesteetti kuin kuningas.
Konsa
Pappa Aurinkoinen
Yy-Yy-Aata
ehdotteli,
piti
Ståhlbergin menemän
-
Juho Kustin käskemänä
rajan
taakse ratkomahan
-
suhteita ”edullisia”.
Koo
Jii pelkäsi pahinta,
että
Suomi paineen alla
päätyisi
ihan pakosta
satelliittivaltioksi,
-
eikä matkalle ilennyt.
Kun
oli aikomus valita
Jii
Koo uudestaan isoksi,
-
tasavallan pääpomoksi
poikkeavalla
tavalla,
-
nostatti Ko Jii metakan:
Jos
ei kurja kansa Suomen
jaksa
kuuden vuoden jaksoin
uutta
johtajaa valita,
-
turhaan on se itsenäinen!
Relander,
Lauri Kristian
1925-1931
1883-1942
Lars
Kristian
Lars
Kristian, siis tuo Lauri,
-
miesi maalaisliittolainen
syntyi
Laatokan sijoilla,
-
rannalla suruttomalla.
Nuori
miesi mittavainen,
ylen
oppinut inehmo,
-
neidon kohtasi, rakastui,
haitannut
ei herrasmiestä,
-
taisi olla ansioksi,
oli
neidolla isänä
-
lihakauppias tukeva.
Myöhemmin
tuo nainen, Signe,
oli
tyylikäs, elegant,
-
oiva seurapiirinainen!
Entä
sitten nuori herra;
Agronom
var hans far, pappa,
-
ja mamma rovastin dotter.
Pääsi
poika maisteriksi,
-
vilahti filosofiksi
ja
siinä ihan sivussa
-
agroksi, isänsä lailla.
Kovin
miestä kiinnostivat
kaniini,
ja karjanlanta,
-
syntyi siis opasta kaksi.
Poliitikko,
kielimiesi,
-
maalaisliiton mannekiini
pääsi
herraksi isoksi,
Eduskunnan
pääpomoksi,
ja
liki siltä istumalta
kansakunnan
kaapin päälle
-
seuraajaksi Carl Johanin.
Kun
ei Koo Jii matkustellut,
-
edeltäjä ensiluokan
käynyt
ulkovaltioissa,
tuli
Larsin titteliksi
Reissu-Lasse
melkein oitis
-
viiden vierailun perästä;
Viro,
Ruotsi, Norja, Tanska,
-
Latvia pahin pakassa?
Miinaan
lankesi mies, Lauri,
antoi
sormensa pahalle,
nimitti
ministeriksi
naisen
kerran ensimmäisen,
-
Sillanpään sysi sijalle!
Kiltti
miesi linjatonna
moitteita
sai jatkuvasti,
pahin
syytös lienee ollut
kun
hän juuri miettimättä
vihamiesnä
kommunismin
tuki
tuimaa vastapuolta,
-
puristi Kosolan kättä.
Presidentin
tehtävissä
Reissu-Lasse
toivoi, vaati
yhteiskuntaansa
sopua;
puolelta
vasemman laidan
-
pitoa demokratian,
oikeistolta
ennen muuta
-
tasavaltarakkautta,
kansalliselta
väeltä
-
pakkoruotsin paijaamista.
Svinhufvud,
Pehr Evind
1931-1937
1861-1944
Pehr
Evind, tuo Ukko-Pekka,
-
Svinhufvud sukunimeltä,
sianpääksi
suomennettu,
-
syntynsä sai Sääksmäellä!
Miesi
varsin mittavainen
nautti
kansansuosiota,
kun
hän varsin julmetusti
-
autonomian ajalla
ajoi
Suomen oikeutta
säilyttää
omat lakinsa,
-
pitää ne myös kunniassa.
Konsa
koitti sortokausi,
-
järjestyksessä jo toinen,
uppiniskainen
inehmo
totellut
ei käskijöitä,
niinpä
ankara alue,
-
Siperia, kutsui miestä.
Palelu
oli ohitse,
vasta
konsa kaatui tsaari,
-
Lenin kiipi kukkulalle.
Urhoollinen
Ukko-Pekka
saapui
Suomeen sankarina,
sitten
Heimolan talossa,
mies
toi julki, siis julisti;
-
nyt on Suomi itsenäinen!
Vierailulla
Pietarissa
-
Pekka kohtasi Leninin,
joka
viimein, ja lopulta,
tunnusti
anotun arvon,
-
itsenäisyyden, (pakosta).
Jälkeen
Suomen jatkotaiston
-
nurin niskoin kääntyi maine,
mutta
vuosien perästä
konsa
kaatui kommunismi,
-
sai Pehr maineensa takaisin.
Perästä
punakapinan
Ukko-Pekka
armahteli
punaisista
suuren joukon,
-
valkoisista aivan kaikki.
Vahva
kun Lapuan liike,
oli
linjana ukolla
kommunismin
torjuminen,
sopu,
rauha yhteiskunnan.
Ei
miekalla, vaan sanalla,
Ukko-Pekka,
uljas miesi,
kaatoi
Mäntsälän kapinan,
mistä
häntä paljon kiitti,
-
Väinö Tanner, tuo demari.
Oli
äijän ansiota
kera
naapurin rakettu
”hyökkäämättömyyssopimus”
-
jonka rikkoi, tiedät kyllä!
Viinat
kieltävän paperin
-
repi Suomi sentään itse!
Jatkotaiston
tuoksinassa
suuri
miesi suomalainen
tuki
harteilla isoilla
-
suuri Suomi aatoksia.
Vielä
vanhuuden ajalla
ampujana
Ukko-Pekka
-
oli mestaruustasoa.
Ukkomiesnä
Ukko-Pekka
teki
Ellenin keralla
komeasti
kuusi lasta;
Ilmo,
Aino, Eino, Arne,
vielä
Veikko ja Pehr Yngve.
Pehr
Evind sai hautapaikan,
kotonansa
Luumäellä,
-
levon, ”Luisella mäellä”.
Kallio,
Kyösti
1937-1940
1873-1940
Kyösti,
Kustu, Kustaa, Gustaf,
-
Kallio sukunimensä,
kävi
pelkän keskikoulun.
Oli
turhaa oppiarvo,
sillä
varsin tunnetusti
Ylivieskan
ja Nivalan
kelpo,
kunnon kansanmiesi
-
presidentiksi yleni.
Peltoviljelyn
lisäksi
Kyösti
kylvi siemeniä
-
iloksi isänmaan, Suomen.
Kasvatteli
kanssa Kaisan
kelvolliset
kuusi lasta;
Vieno,
Veikko, Kerttu, Kaino,
-
vielä Katri ja Kalervo.
Kyösti
kunnon maalaisena
jätti
Nuoret Suomalaiset;
-
Maalaisliiton sai sijalle.
Alla
armaan naapurimme
pitänyt
ei miesi laisin
-
laittomista kutsunnoista.
Edellä
punakapinan
esitteli
Kustu, Gustaf
Eduskunnan
istunnossa
-
lain ”Nyt torpparit vapaaksi”,
joka
saatiin voimaan vasta
-
sisällissodan perästä.
Tiloissa
Nivalan kirkon
Kyösti,
taiston tauottua,
toivoi
oivassa puheessa,
enää
ettei maassa oisi
punaisia,
valkoisia;
-
suomalaisia, siis vainen!
Kuuluisa
kuningasaate
lain
ei miestä miellyttänyt,
-
herkkua ei Hessen-prinssi.
Voimakas
Lapuan liike
kutsui
miestä johtajaksi,
houkutteli
toimintaansa
diktaattoritittelillä,
-
mistä mies lain ei pitänyt.
Kyöstin,
Kustun vaalipiiri
oli
hetken ongelmissa
pulaliikkeen
paineen alla,
jonka
huipuksi kohosi
-
Nivalan konikapina.
Viimein,
liki lopulta,
pääsi
Kyösti
pääpomoksi,
jolloin
naapuri itäinen,
-
toveri Mihail Kalinin
tahtoi
sähkeellä sanoa
-
oivat onnentoivotukset!
Vallan
kahvaan päästyänsä,
presidenttinä,
tuo Kustu,
-
otti ohjat, ja nimitti
ensimmäisen
suomalaisen
-
punamultahallituksen.
Ennen
talvitaisteluita
Kyösti
Kallio kinusi
-
pientä pohjoista tukea.
Tukea
kun lain ei tullut,
Kallio
tokaisi: Yksin!
Ohi
konsa talvitaisto
lausui
Kyösti katkerana:
Kuivukoon
minun käteni,
jonka
nyt on pakko panna
-
valtakirjaan mun nimeni!
Oli
loppu traagisempi:
Konsa
terveys aleni,
-
Ryti valtaan nousemassa,
kuoli
Kallio äkisti
syliin
suuren Mannerheimin,
taikka
ehkä
oikeammin
-
herrain Paasonen ja Airo!.
Kallion
kotipitäjä,
-
Nivala, sai sankarinsa!
Ryti,
Risto Heikki
1940-1944
1889-1956
Risto
Heikki Ryti
Risto
Heikki Huittisista
päässyt
laisin ei esille
taannoin,
kun Yle tylysti,
esitteli
ehdokkaita,
jotta
”Suuret suomalaiset”
-
järjestykseen voisi panna.
Oli
kansa mieltä toista;
Rytin
nosti ehdokkaaksi,
eikä
laisin ihme, kumma,
nousi
Risto kakkoseksi,
-
edellään vain Mannerheimi.
Tila,
jossa miesi syntyi,
oli
kas, Ryti nimeltä,
isä
Karl Evert s. Mauriala
oli
maatilan ominut
-
ansiosta naimakaupan.
Vartuttuaan
Risto Heikki
kovasti
luki lakia,
-
jopa toimiston perusti.
Oli
hällä onni saada
-
onnettomuus myös samalla,
Kordelin
asiakkaaksi,
Alfred
kun oli varakas,
-
kunnon kulttuuri-inehmo.
Risto
kanssa Gerda-vaimon
oli
tuttuuden takia
jopa
tulla surmatuksi,
Kordelinin
juhliessa
satavuotistaivaltansa,
siis
sen ensi puoliskoa
-
sekä viimeistä samalla!
Onneksi
ei kelpo kuollut;
Suomi
tarvitsi Rytiä
-
vuoksi valvontaporukan,
itänaapuri-inehmon
syntipukiksi
sodalle
-
syylliseksi siis mukamas!
Elämänsä
jatkuessa
-
Ryti muurasi vapaasti,
pääsi
pankinjohtajaksi,
-
Suomen Pankin pääpomoksi.
Miestä
lain ei miellyttänyt
kumpikaan
sosialismi,
-
kansallinen, ei itäinen.
Jatkotaiston
kestäessä
Ryti
laisin ei halunnut
-
käydä Hitlerin hovissa.
Ykskaks
aivan yllättäen
putkahti
luo Mannerheimin,
Hitler,
kaukaa Saksanmaalta
-
ylipäällikön ”iloksi”!
Ryti
juhli myös mukana,
ja
totesi, ei tylysti;
Aatu
yksityiselossa
-
on hyvä ja herkkä miesi.
Armon
vuonna neljäneljä
oli
Saksa kieltämässä
aseviennin,
ja apunsa,
kun
se pelkäsi isosti,
että
ykskaks yllättäen
entinen
asetoveri,
-
Suomi, irtoaa sodasta!
Apu
jatkui konsa Risto,
-
omissa nimissä, vainen,
lupasi
vakuuttavasti
-
estellä erillisrauhan.
Stukat,
Kuhlmey, nyrkit, kauhut
pelastivat
maan pahalta,
-
ehdottomalta tuholta.
Sitten,
ykskaks yllättäen,
Risto
otti ja erosi,
jolloin
yksityissopimus
sitonut
ei hallitusta;
-
välirauha koitti oitis.
Syytön
mies sai tuomioksi
-
kera urhojen useiden
kuritusta
vankilassa,
kunnes
kesken istumisen
Juho
Kusti urheasti
-
armahti Rytin, lopulta.
Rohkeutta
vaati vielä
Risto
Reippaan muistomerkki,
kun
useat, suomalaiset,
-
sitä voimin estelivät.
Omat
koirat kenties, ehkä,
epuuta
vähän katuivat,
kun
tuli Ristosta, Rytistä,
-
melkein Suurin suomalainen!
Mannerheim,
Carl Gustaf Emil
1944-1946
1867--1951
Carl
Gustaf Emil
ruotsalainen
ei lie ollut,
soti
puolesta Venäjän,
kovasti
hän vastusteli,
pani
hanttiin hirveästi
Otto
Wille Kuusiselle,
Stalinin
politrukeille,
ulkolaisille
uruille,
-
venäläiseksi ei tullut.
Ansioista
maalle mamman
-
oli suurin suomalainen!
Pikku,
pikku poikasena,
-
arvon aatelisinehmo
johti
joukkoja edestä,
kaikki
taistot tappelutti
-
mielellänsä ja ilolla!
Myöhemmin
Kadettikoulu
sujui
hieman surkeammin,
-
paikasta erotus, potkut!
Miesi
varsin mittavainen
antanut
lain ei periksi,
tunki
upseerin uralle,
-
kenraaliksi, marsalkaksi!
Sujui
miehen ruotsi, ranska,
kieli
veljemme Venäjän,
-
suomenkieli surkeammin!
Etevänä
upseerina
-
Mannerheim, tuo Carl Gustaf,
taisteli
hevosväessä
-
konsa vastassa Japani.
Everstiksi
ehtineenä,
-
keisarin komentamana,
nousi
miesi selkään ratsun,
Kiinaa
kohti suunnan otti,
oli
tarkoitus hänellä
-
tutkimus eli vakoilu!
Seurasi
ylennys toista,
kenraaliksi
asti aivan,
-
jopa Keisarin kamuksi!
Konsa
syttyi Tellustaisto,
-
ensimmäinen laatujansa,
Puolaan
”marski” vei prikaatin,
voiton
kuulun kunniaksi,
-
Pyhän Yrjön sai ”sapelin”!
Konsa
suuri valtakunta,
Venäjä,
meni sekaisin,
-
bolseviikki pörhisteli,
kutsui
miestä oitis Suomi,
-
katkera punakapina!
Valkeana
kenraalina
ratsasti
Mr Mannerheimi,
-
edessä sotaisan joukon
pitkin
Helsingin katuja,
piti
mahtavan paraatin
kaupungissa,
jonka mursi
-
väki suoraan Saksanmaalta!
Jälkeen
julman lopputaiston
johtaja
ylen ylevä
presidentiksi
ei (vielä) päässyt,
-
valkea kun oli värinsä!
Jarrutuksen
syy on tuttu,
-
”sosiaalinen” porukka!
Kaksikymmentäluvulla
valitsi
Punainen Risti
puheenjohtajaksi
miehen,
joka
hieman aikaisemmin
-
verta vuodatti isosti!
Lapsia
myös muisti miesi,
-
jopa säätiön perusti!
Kohta
jälkeen hetken rauhan
pienen
pientä Suomenmaata
-
kutsui toinen Tellustaisto,
oli
vastassa inehmo,
-
ilkeä veli-Venäjä!
Varusteita
vailla Suomi,
-
yllänsä vain valkovaate,
aseet
mallia Cajander;
-
nahkainen vyö ja kokardi,
lähti
taistoon urheasti
-
johdolla taas Mannerheimin!
Moni
entinen punainen
toverilleen
lausahteli,
juoksuhaudassa
julisti;
iloitkaamme
siitä että,
tuo,
tuo lahtari kamala,
-
nyt on meidän puolellamme!
Kesken
pitkän jatkotaiston
kesäkuussa,
neljäs päivä,
sotavuonna
neljäkaksi
vieraan
Saksasta sai Suomi;
itse
Aatu, aikapoika,
Mannerheimille
osoitti
-
kunnioitusta isoa,
onnitteli
pitkää miestä,
äijää,
pitkästä iästä,
-
kolmen ”piikin” mittaisesta!
Siinä
melkein huomaamatta
sai
mies Suomen marsalkaksi
-
sota Suomeksi kun vaihtui!
Ja
ihan samalla siinä
katu
Heikiltä katosi,
tieksi
karkasi katunsa,
jopa
melkein viertotieksi,
-
mistä nautti Mannerheimi!
Sodan
jälkimainingeissa
presidentiksi
mies nousi,
irrotti
sodasta Suomen,
-
päästi vanhasta pahasta!
Vapaaherra,
vielä kuoltuansa,
jatkoi
Suomen sankarina;
”yhtenäinen”
kansakunta
päätti
vuonna nollaneljä,
että
”marski Mannerheimi”
-
suurin on taas suomalainen!
Murheen
vuonna kaksitoista
”Koko
kansamme radio”,
-
YLE, itse itsensä nolasi,
kun
se jostain ”kumman syystä”
marskin
mustaksi väritti
-
manalaan liki manasi!
Paasikivi,
Juho Kusti
1946-1956
1870-1956
Juho
Kusti
ponnisti
poliittisesti,
-
Urkkia jos uskominen,
linjalle
Kalevan Urhon,
eikä
niin kuin on asia
-
Suomessa virallisesti!
Juho
Kusti sai omaksi
”akkaa”
kaksi; Annan, Allin,
neljä
lasta suurenmoista,
Varman,
Annikin, Juhanin,
-
Wellamon, Kalevalasta!
Seteli
tuhannen markan
oli
ehta ensimmäinen,
missä
mies, ihan elävä,
Juho
Kusti, katsasteli,
-
Suomen, maailman menoa!
Köyhä
kun ei aivan ollut,
opiskeli
miesi paljon;
-
kirjoja, Venäjän kieltä,
lisäksi
luki lakia,
-
ponnisteli tohtoriksi!
Bobrikovin
ansiosta
pääsi
miesi pääpomoksi;
oli
virkansa nimenä
-
”Valtakunnan konttoristi”!
Eduskunnan
istunnoissa
hoiti
miesi mittavainen
-
kieltolait ja pankkipulmat.
Päätyi
kenties syystä siitä
Kansallis-Osake-Pankin
-
johtoon, ja sen pääpomoksi!
Haaveena
kuningaskunta,
-
monarkiaa mieli miesi,
mutta
konsa kaatui Saksa,
tuli
ykskaks yllättäen
-
suunnaksi demokratia!
Konsa
Tartossa tekeillä
rauha
täysin rikkumaton,
Juho
Kusti arvaeli,
siitä
tulleen liian oiva
-
kannalta isänmaan, Suomen!
Hyvä
se olikin, sillä,
silloin
Suomi, toistaiseksi,
ulottui
Rajajoelle,
-
porteille ”pyhän Leninin”!
Oli
miesi oikeassa,
sillä
alla Talvitaiston
vaati
naapuri isohko,
rajaa
kauemmas pyhästä
-
entisestä Pietarista!
Juho
Kusti kai olisi
-
rajaa hieman rustaellut,
mutta
Erkon tiukka tahto
sitä
sallinut ei laisin,
niinpä
miesi pilkkaellen
Talvitaistomme
nimesi
-
oitis Eljaksen sodaksi!
Jatkotaiston
jälkeen taasen
kehnosti
kävi inehmon,
välitetyt
rauhanehdot
-
Juho Kustin aikaansaannos
eivät
kelvanneet kenelle;
sota
jatkui vielä hetken,
-
verisenä, syksyyn saakka!
Miesi
linjansa valitsi
kuudentena
joulukuuta
-
armon vuonna neljäneljä;
Epäluulo
poistettava,
ystävyys
äkin tilalle,
sopu,
luottamus ikuinen
-
perusta on naapuruuden!
Vanha
kun oli Carl Gustaf,
Juho
Kusti maata johti,
joutui
kärsimään kovasti,
konsa
vanha vainoojamme
vaati
syyttömät tilille,
”sotakonnat”
tuomiolle,
asekätkijät
esille,
sitten
loppujen lopuksi
-
linnakundeiksi kuristi!
Oli
silti onni myötä;
hirttonuoraa
ei haluttu
-
kuten maissa muutamissa!
Vanha
kun oli Carl Gustaf,
virasta
erosi miesi,
Juhon
päästi johtajaksi
-
kysymättä mieltä kansan!
Juho
Kusti ei kovasti
kommunisteista
pitänyt;
kesken
Ystävyyspitojen
olemassa
taisi olla
vaara,
että ”vieras valta”,
-
kotimainen kommunisti
vallan
kaappaa Helsingissä
-
kupeessa Koleralammen!
Silti
ystävyys yleni,
-
pitkäkestoksi peräti;
Lenin-merkki
rintaan riensi,
sai
hän Porkkalan takaisin;
minkä
surmasi sapeli,
-
kynä henkiin sen herätti!
Vielä
viime hetkillänsä
-
Juho Kusti, musta polle,
presidentiksi
”halusi”,
mutta
varsin tunnetusti
saamatta
jäi kolmas kerta;
-
aika kypsyi Kekkoselle!
Juho
Kusti, kumma kyllä,
-
näköispatsasta jäi vaille;
kaksi
kiiltävää kiveä,
aukio,
Itä ja länsi,
-
taitavat sen virkaa tehdä!
Niinpä
kelpo Suomen kansa
-
ehkä puolileikillänsä
kutsuu
Alliksi, Juhoksi
-
kuulua kiviparia!
Kansan
suurilta riveiltä
unholaan
lie täysin jäänyt
Juho
Kustin puolisoista,
-
ensimmäinen, armas Anna,
joka
kaikki lapset laittoi
-
iloksi ison isännän!
Kekkonen,
Urho Kaleva
1956-1982
1900-1986
Urho
Kaleva
-
ikiaikojen ilomme,
lähti
torpasta Lepikon,
paljasjalkapoikasena
-
kohti saappaita isoja,
päätyi
Suomen keisariksi,
-
liki Tellus-valtiaaksi!
Konsa
syntymäkodossa,
-
torpassa ihan isossa,
oli
piippu paikallansa,
piti
tiilet poistettaman
-
vanhasta valokuvasta,
jotta
saatiin lähtökohta
matalaksi,
alhaiseksi,
-
nousu valtaan mahtavaksi!
Konsa
köyhä ei kotinsa,
koulutielle
pääsi poika;
nousi
kansansa parista
-
jätkäksi sivistyneeksi,
ennen
pitkää kuuluisaksi,
-
totiseksi tohtoriksi!
Punakapina
kun koitti,
Sissirykmentin
riveissä
yltyi
Urho sankariksi,
pahimmillaan
päätyi miesi
-
Haminan teloittajaksi,
mitä
muisteli pahalla
-
myöhemmin jopa unissa!
Loikka
kauas, korkealle,
jotta
joskus onnistuisi,
hyppi
Urho korkeutta,
kolmiloikkaa
ja pituutta,
-
ihan mestarin mitoille!
Tulevalla
keisarilla
oli
aatetta aluksi;
ryssäraivo,
kielitaisto,
Itä-Karjalan
kysymys,
-
yhtenäinen kansakunta!
Armon
vuonna kolmekuusi,
Eduskuntaan
kulki tiensä,
alkoi
miehen mittavaisen
-
kullattu, kivinen polku,
jolle
loppua ei tullut
-
ennen kuolon kohtaamista!
Josko
joskus ryssäraivo
oli
Urholla esillä,
kääntyi
takki talvisäässä
armon
vuonna neljäneljä
-
myötäkarvaksi, vihasta!
Armon
vuonna viisikuusi
täpärästi
miesi voitti;
-
kakkoseksi jäi Karl-August!
Alkoi
kausi pitkän pitkä,
-
vuosikymmenten viritys,
jolloin
lastut lentelivät
kynästä
Känän ja muiden
nimimerkkimerkkimiesten,
joista
mainita on syytä;
-
Veljenpoika, Pekka Peitsi!
Josko
pakkaset pahoja,
-
pahimpia niistä öiset,
hätiin
riensi oitis Urho,
Siperiaan
syöksyi miesi
-
vaikka hellevaatteissansa!
Vuosikymmenten
kulussa
-
Kekkonen kun oli käsite,
presidentti
aivan ainut,
jonka
kansa konsaan muisti,
pääsi
Urho ”kekkoseksi”
-
vaaleilla tai ilman niitä!
Itäiselle
naapurille
perään
josko Urho Suuri,
-
usein taikka sitten harvoin,
tuli
hieman antaneeksi,
syntyi
kauhea käsite;
-
syytös suomettumisesta!
Kaikki
vuodet, pitkät, synkät,
piti
miesi aina yllä
ystävyyttä,
yhteistyötä;
oli
onni Suomenmaalla
ettei
tarvittu apua,
-
avunantoa kai hieman!
Kekkosen
upein unelma,
Etyk,
kirjainta vain neljä,
säilyi
muistissa inehmon
läpi
pitkän valtakauden
kuni
kuuluisa lyhenne,
UuKooKoo,
tavuja kolme,
-
karkeloissa kansakunnan!
Oli
Urho ylpeänä,
konsa
Euroopan valiot,
-
Ameriikan uljaat urhot;
Valery,
Erich, Nicolae,
Josip,
Aldo, Anker, Carlos,
Olof,
Urho, Gustav, Tryggve,
Makarios
ja Suleyman,
Gerald
Ford ja Leonid Breznev
-
nimensä panivat alle!
Siitä
alkoi aikamoinen
kommunismin
kaatokänni;
puhutaan
alasajosta,
-
Itä-Euroopan ilosta!
Vaikka
Urho toisin luuli,
menestys
tapahtumassa
onnea
ei hälle tuonut;
saamatta
jäi herrain herkku;
-
Nobel kaukaa kiersi kurjan!
Onni
muualla parempi;
ansaitsi
mies mittavainen
-
ihanpa ikiomaksi
kadunpätkän,
suuren puiston,
vaihtui
termi Saariselkä
mielessä
liki jokaisen
-
vähitellen UuKooKooksi!
Konsa
kuoli Urho, viimein,
-
hauraaksi jo taipuneena,
oli
kaupungin kaduilla,
mahtimiestä
saattamassa
-
tungos mahtava ja suuri!
-
Ja olinhan minäkin siellä!
Torppa
vaiko Tamminiemi,
-
vihoviimeinen asunto,
miehestä
jäi muisteloksi,
-
siinä vasta on kysymys!
Koivisto,
Mauno Henrik
1982-1994
1923-2017
Mauno
Henrik
kaukopartiokaveri,
sankea
satamajätkä,
pankkiiri,
jopa pohatta,
-
eläessä jo legenda
meni
Kekkosen edelle;
Suomen
kansan suosiossa
-
legendalle taipui myytti!
Turun
kaupungin turuilla
isänsä
Juho valisti
poikaa
paljon uskonnossa,
-
ehdottomuuden elossa!
Hymni-äiti
hiljaa hiipui
-
kymmenen kun Mauno vasta!
Kera
rakkaan puolisonsa,
Mauno
hankki ”assistentin”,
-
joka Assin sai nimeksi!
Taimi
Tellervon keralla,
Mauno
Henrik kunnialla
-
isänmaan parasta intti,
piti
Suomen puhtoisena,
erossa
eto Natosta,
-
venäläisestä sedästä!
Talvitaiston
tuoksinassa,
jatkotaistonsa
alussa
Mauno-poika
sammutteli
sitkeitä
tulipaloja,
kunnes
sitten vanhempana,
-
komennossa Lauri Törnin
kaukana
rajan takana
vihollista
vastusteli
-
kainalossa armas Emma!
Menossa
verisen taiston
oli
Kirja kunniassa,
-
Raamattu lain ei ravassa;
kului
Kirja kansistansa,
-
paljon myös sisäsivuilta!
Sitten
järjestösodassa,
-
tois pual Suame Aurajokke,
Mauno
taitonsa osoitti,
tutki,
koukkasi, komensi,
rivit
suoriksi ojensi,
piti
kommarit kurissa,
-
lakot taidolla lopetti!
”Rikkuri
numero yksi”
Mauno
Henrik Ensimmäinen
väitteli
filosofiksi,
tunki
turja tohtoriksi,
-
satama-alan opeilla!
Turun
Päivälehdykässä
Puumiehenä
mies kynäili,
lailla
Kekkosen skrivaili;
-
taisi jäädä kakkoseksi!
Viisas
kun oli inehmo,
opetti
hän lapsosia,
-
toimi kansankynttilänä!
Konsa
sossu, siis demari,
äkin
kahdeksi lakosi,
leskisläisiin
liittyi Mauno,
enemmistön
mies valitsi,
-
viisaasti omansa otti!
Oisi
miesi mittavainen
Elannosta
leivän saanut,
mutta
konsa tunnetusti
helpompi
on Suomenmaassa
miljoonia
mittaella,
-
seteleillä kauppaa käydä,
valitsi
hän Suomen Pankin,
missä
pitkään piileskeli,
-
kasvoi korkoa korolle,
josko
joskus aukeaisi
tasavallan
pääpomona
-
kunnon paikka, kultatuoli!
Piti
miehen ensin olla
hallituksen
pääpomona,
-
Kekkosen komentamana;
mutta
kas, kas, kumma kyllä,
ensi
kerran ei tehonnut
myllykirje
miestenmiehen,
-
Urho Kekkosen ukaasi!
Erota
minä en aio,
Eduskunta
ellei päätä,
-
hallitukseni erosta!
Siitä
kasvoi suosionsa,
kohti
taivasta tavoitti,
-
Manu-ilmiö isoni!
Siitä
urkeni uransa,
kuninkaaksi
kahden kauden,
hiljaiseksi
päättäjäksi,
-
vakaaksi kuin vanha tammi!
Viisaasti
mies maata johti;
omaa
valtaansa vähensi,
-
sitä hieman kai katuen!
Yksi
virhe saattoi olla
miehellä
tosi isolla;
kelvannut
ei keisarille
-
Karjalan takaisin saanti,
vaikka
varsin tunnetusti,
-
Jeltsin sen liki lupasi!
Josko
joskus mies vapaana,
-
vailla virkamurheitansa,
tähti
taistoi Tähtelässä,
maata
käänsi ja hikoili,
-
lentopalloa pelasi,
hääri
herra hakkurina
-
sikaria polttamatta,
vaikka
toisin voisi luulla,
-
päätellä, sakin nimestä!
Tiettävästi
ei Venäjä,
-
siis se ”mahtava ja suuri”,
laisin
muistellut pahalla
Koiviston
veritekoja,
-
kaukana rajan takana,
eikä
toista tempausta,
irtiottoa
isoa
-
pumaskasta pulleasta,
josta
silmille sikisi
kirjainjoukko
kummallinen;
-
kaksi yytä, aata yksi!
Pakko
parhaaksi lopuksi
kuulijalta
on kysyä:
Kumpaa
kahdesta pahasta,
-
aitoa vai vara-Manua
muistaa
Suomen töllökansa
-
hauskempana, viisaampana!
Siinä
vasta on kysymys,
-
itse kunkin pohdinnaksi!
Ahtisaari,
Martti Oiva Kalevi
1994-2000
1937-
Martti
Oiva Kalevi,
sukujansa
Ahtisaari,
alkujansa
Aatunpoika
rauhaa
runsaasti rakensi,
mutta
sitten kumma kyllä
tunnustusta
mies sai vasta,
konsa
yltä poies heitti
helyt,
käädyt ja mitalit,
kun
oli lopullisesti
-
presidenttiys ohitse!
Oivan,
Tyynen lapsoseksi
miesi
syntyi Viipurissa,
kasvoi
kelpo Kuopiossa,
ylös
siitä mies yleni
Oulussa
opettajaksi,
-
nousi kansankynttiläksi!
Nuorten
miesten mittelöissä
miesi
varsin mittavainen
koripalloa
pelasi
lailla
Suomen suuren Laurin,
-
liki Markkasen tavalla!
Diplomaattikarkeloissa,
koko
maailman turuilla,
suurena
lähettiläänä
Martti
kielillä puheli,
puhui
Suomea, savoa;
vierasta
ei konsaan ollut
englanti,
ei ranska, saksa,
-
eikä konsaan kurja ruotsi!
Suuren
vaalin kynnyksellä
piti
sitten, jälleen kerran,
ehdokkaaksi
löydettämän
ehdokas
tosi upea,
-
nimenä ryvettymätön!
Nimi
Martti mieleen johtui
Lasse
”Anders” Lehtiselle!
Toinen
kelpoisa Kalevi,
-
Sorsa siis sukunimeltä,
kaatui
varsin katkerasti,
esivaaliehdokkaita
kun
sai äänestää inehmo,
-
vaikka ollut ei demari!
Niin
mä mies, liki mitätön,
äänestin
mukana muiden
Kalevin
pois kiistelystä,
-
autoin Martin ehdokkaaksi!
Toiset
sitten taistelivat
kelpo
kunnon sossukraatin
-
edelle Elisabethin!
Sitten
miesi mittavainen
valan
vannoi ja vakuutti:
Ajan
Suomeni parasta,
puolustan
Naton tuella
-
isänmaata, maata mamman!
Kiersi
Martti mielellänsä
-
presidentiksi kun pääsi,
muita
maita, mantereita
sata
kertaa, tai enemmän;
syy
ei ollut tiettävästi
-
kurjissa kotioloissa!
Ahtisaari
matkusteli,
-
enemmän kuin Reissu-Lasse,
jolle
kertyi vierailuja
-
viisi yhteensä, peräti,
sopii
siksi titteliksi
matkaajalle
melkoiselle
-
Matka-Martti, mainiosti!
Viihtyi
miesi myös kotona;
aktivisti
Ahtisaari
kutsui
koolle kaksi suurta:
Boris
ja Bill yhteistuumin
sopivat
Natosta silloin;
itään
saa se laajentua,
-
ovelle toverin tulla!
Konsa
mister Ahtisaari
suolsi
varsin suurin määrin
mitaleita
sinne, tänne,
”suosi”
metsäyhtiöitä,
nousi
melkoinen meteli;
Luontoliitto,
Heidi, Erkki,
-
miehet viisaat ja vihaiset
punaisilla
silmillänsä
katsoivat
tosi karusti
presidentin
”tukkitöitä”,
joita
hän teki, mukamas,
-
ihmisoikeudet hyläten!
Mies,
mi riitoja vihasi,
Nobelin
sai palkkioksi
-
rakkaastansa, rauhantyöstä!
Martin-päivän
seutuvilla
on
myös päivä Ahtisaaren,
-
nimetty ikiomaksi!
Ikiomana
hänellä
on
myös oiva instituutti,
-
jossa korjainta on kolme!
Maine
arvon instituutin,
joutui
kylläkin koville,
-
ansiosta yhden miehen.
Martin
päätä ei palele,
konsa
hattuja komeita,
tohtoreille
annettuja
-
hyllyssänsä on useita!
Mistä
muistamme me Martin;
liekö
aina ilkeimmille
jäänyt
mieleen syyttä suotta
-
laastari, lakerikengät!
Halonen,
Tarja Kaarina
2000-2012
1943-
Tarja
Kaarina
Totta
tässä toinen puoli,
toinen
ei totuutta kestä,
-
satua osa isompi?
Oli
kauan, kauan sitten,
neljäkymmentäluvulla
kurjassa
kivikylässä,
tosi
ankea asunto,
tönö,
kallionkolossa;
ahdasta
oli asunta
kuni
Hertta Kuusisella,
-
hellahuone, hellaa vailla!
Sinne
ahtaalle sijalle,
iskälle
ja äitykälle
syntyi
keskelle ”kapinan”,
jatkotaiston
tuoksinassa
tyttö
pieni, ja punainen;
-
Tarja Kaarina Halonen!
Isä
säikkyi likkalasta,
kohta
kartalta katosi,
-
kokonaan, ei vain osaksi!
Äijä
uuden uutukainen,
kasvatuskamu,
isukki,
oli
entistä ehompi;
tytölle
luki lakia;
luokalle
saat jäädä kerran,
muuten
koulusi lopetat
-
takia rahapulamme!
Tarja
totteli todella,
opin
otti onneksensa;
-
lakinaiseksi lipesi,
perintönä
äijän, ämmän
punaisesta
puolueesta
-
ponnisti poliitikoksi!
Punatukkatyttösenä
Tarjaa
onnisti monesti;
löysi
miehen, löysi kaksi,
lapsia
sai ainokaisen,
-
kanssa ehta ensimmäisen!
Tarja
Kaarinaa elämä,
koruton,
kova, opetti,
teki
viisaan tyttösestä;
nosti
kakkoskoittamalla
-
asukiksi Arkadian!
Vuosikymmenten
kulussa
tuli
kurjasta likasta,
ansiokkaasta
akasta,
köyhän
kansan suosikista
ministeri
mittavainen,
-
Itä-Euroopan inehmo!
Tavoitteeksi
otti Tarja
päästä
päivänä jonakin
jopa
miesten määrääjäksi,
-
armeijan ylipomoksi!
Niinpä
päivänä eräänä
ryhtyi
rouva keisariksi,
-
Mäntyniemen mestariksi,
vaikka
kielet kippuraiset,
eukkoset
pahansisuiset
väittivät
tosi vakaasti;
ajaa
akka puolustuksen
likimain
retuperälle,
Venäjä
veli hänelle,
ilona
itäinen Saksa,
-
lännestä vähät väliä!
Silti
siitä huolimatta
kansa
kaunista rakasti,
toista
kautta kannatteli,
napatanssin
taitajansa,
Muumimammaksi
sanotun
-
taasen päästi pääpomoksi!
Häpesivät
kaksikkona
kaksilahkeiset
kaverit,
Esko,
Sauli, silmät päästä,
kumpainenkin
vuorollansa,
konsa
heidät voitti nainen,
-
vieläpä sosialisti!
Globaalisuus
aatteenansa
kiersi
Tarja sitkeästi
kultaisissa
vaunuissansa,
-
Meggi-kissa kainalossa,
muita
maita, mantereita
veronmaksajain
varoilla;
koska
käskystä demarin
-
veroja rakasti kansa!
Tässä
maita muutamia,
missä
Tarja tuuletteli
pölyt
poies vaatteistansa,
jotka
sai hän lahjaksensa
hirvittävässä
hädässä,
sielunhoitoarmeijalta
-
sopan, saippuan lisäksi!
Etelä-Korea,
Kiina,
Palestiina,
Portugali,
Brasilia,
Saksa, Ranska,
Venäjä
ja Yhdysvallat.
Ukraina,
Nicaragua,
Egypti,
Benin, Kanada,
Israel,
Qatar, Kosovo,
Viro,
Vietnam ja Japani.
Alankomaat,
Australia,
Ruotsi,
Tanska, Norja, Puola,
Turkki,
Thaimaa, Tansania,
Serbia,
Chile ja Tsekki.
Åland,
Birkaland, Karelen,
Nyland,
Lappland, Mongolia,
Kallio,
Taka-Hikiä,
Härmä,
Suomi ja Senegal!
Jos
ei köyhällä koruja,
kultaa
työväen tytöllä,
konsa
pääsi keisariksi,
Perä-Pohjolan
akaksi,
mitaleita
kantoi Tarja
-
kantoi herrojen helyjä,
konsa
niitä kaikkialta
roppakaupalla
ropisi,
-
kilokaupalla kilisi!
Ulkomaisilta
pomoilta
tuli
aina tuomisiksi
ristejä
ylen isoja,
raskaita
kuin synti suuri,
– ketjuilla,
tai ilman niitä!
Titteleitä
sai hän paljon,
tässä
niitä muutamia,
sieltä
päästä parhaimmasta:
Stadin
Friidu, Vuoden Eeva,
Globaali
Ajattelija,
Nykytaiteen
Ystäväinen,
Rauhanmiesi,
Puistotantta,
Vuoden
Ilmastoinehmo,
Sään
ja Ilman Säätelijä,
-
melkein Suurin Suomalainen!
Ritariksi
ryhtyi Tarja,
tässä
malliksi vain kuusi,
sieltä
päästä parhaimmasta:
Elefantti,
Valkokotka,
Suomen
Leijona, Leopold,
-
Haukka ja Pyhä Olavi!
Maassa
kun ei sallittuna
kuninkaalle
kultakruunu,
-
takia demokratian,
ryhtyi
Tarja tohtoriksi,
hankki
hattuja sijalle!
Niitä
kertyi kiertämällä
kaupunkeja
ja kyliä;
Kazan,
Uumaja ja Ewhan,
Turku,
Tartto ja Budapest,
Peking
ja Perä-Kylänen!
Kofi
Atta Annan kerran
suostutteli
Tarjaa taasen
koko
maailman pomoksi,
-
siis YyKoon yliakaksi!
Napakasti
siihen nainen:
Ällös
solvaa sä minua,
sovi
homma ei minulle
minä
lienen mielestäni
-
feministi, enkä akka!
Sitä
paitsi nyt on jouda,
Suomi
vielä on sekaisin,
-
jäljiltä tuon Ahtisaaren!
”Vanhuspäivien
varalta”
Tarjalla
on puolisona
Arajärven
Pentti armas,
joka
tutki tunnetusti,
selvitteli
miehen lailla
elämässä
pärjäämistä,
-
keralla Kela-tukien!
Konsa
Suomen sankarilta,
-
etevimmältä akalta
joskus
päättyy into, tarmo,
konsa
kutsuu keinutuoli,
miettii
Tarja mielessänsä,
onko
Kallio kotini,
sopineeko
Kultaranta
paremmin
mun arvolleni,
onko
Kordelin-perintö
”sossutantalle”
sopiva!
Niinistö,
Sauli Väinämö
1948-
2012-
Sauli
Väinämö
Salon
seudulta sikisi,
kansaa
kahdesti edusti,
varoi
valtion varoja
-
kovin konsaan tuhlaamasta!
Miestä
kaada ei tsunami,
vasemmiston
valtahinku,
eikä
lehdistön tylytys,
-
Lauri Nurmen huulenheitto!
Kirjoihin
jos uskomista
Sauli
Suuri ensimmäinen
-
varsin vaatimattomana,
hiljaisena
herrasena
oli
hiljaa vuotta viisi,
-
ehkäpä jopa enemmän,
konsa
kuoli Marja-Leena
-
rakas vaimo, ensimmäinen.
Yksinäisyys
kun paheni,
-
kasvoi mittoihin isoihin,
Jennistä
sai miesi vaimon,
-
armaan, viisaan ja sorean!
Pari
Suomen hullaannutti,
-
Jenni kun odotti lasta!
Josko
oisi jostain syystä
nimi
lapsen oivallinen
tasan
tarkkaan, täsmällensä
Kalevan
mitan mukainen,
kuuluisi
se suussa Suomen
-
”Veli Aaro Väinämö(inen)”!
Murheen
vuonna nollakuusi
Tarjalle
hävisi herra,
-
mikä Saulia sapetti!
Tuli
Tarja Kaarinasta
-
presidentti ”työväkinen”,
konsa
jatkui silloin vielä
-
vastakkainolon viritys!
Armon
vuonna kaksitoista
meni
paljolti paremmin:
miesi
varsin mittavainen
Haaviston
Pekan kukisti,
-
tyrmäsi tosi tylysti!
Päästä
kuuden onnenvuoden
vaalin
kierros ensimmäinen
heti,
oitis tuotti hurman;
-
oli parhain pahvi-Sauli!
Kun
kesken oli remontti
Mariankadun
talossa,
piti
kerran juhlittaman
maalla,
Tampere-talolla,
mikä
harmitti monia,
kutsukortin
konsa kerran
-
jälkeen pitkän ponnistelun
sattui
saamaan vihdoin viimein!
Joskus
aikojen alussa,
lakia
kun mies lukaisi,
sai
hän kunnon koppalätsän,
nimismieheksi
yleni,
pääsi
vielä viskaaliksi,
-
neuvokseksi asti aivan.
Vaikka
tiemmä Väinämöllä
kuninkuus
ei ollut haave,
tois
pual Suame Aura-jokke,
-
Arkadia-ehdokkaana,
kuninkaaksi
pääsi Sauli,
-
ääniä eniten haali!
Saman
toisti hän stadissa,
-
ei vain kerran, vaan siis kaksi!
Tarkka
kun talouden markka
myös
mäellä Arkadian,
ajoi
Sauli kitsaanlainen
-
puhemiehen pönttösestä
tiukasti
kulukuria:
Esimerkki
ollos itse,
palaneilla
pennosilla
-
muita josko sä kituutat,
Joku
penni saattoi mennä
-
valtion verorahoista,
kun
itä ja lempo länsi;
-
kaksikko Donald, Vladimir,
hetken
maassa pähkäilivät,
mitä
tehtävä olisi,
hyvin
jotta Tellus voisi
-
edes pieneltä osalta!
Kerran
kauan, kauan sitten
minä
mies liki mitätön,
otin
mittaa lailla muiden
Sauli
Suuren luistelusta
-
Tusby-järven jääradalla!
Kaksi
vuotta vanhempana
-
minä miehelle hävisin,
mikä
lohdutti minua,
-
pikaluistelupirua!
Kansan
suurilta riveiltä
unholaan
lie täysin jäänyt
lapset
ensi puolisonsa;
-
nuoret Matias, Nuutti!
Syykin
lienee täysin selvä;
-
uusi Suomen Väinämö(inen),
jolla
on etuniminä
Aaro
ja Veli alussa,
-
ennen vanhaa Väinämöä!
Parhaiten
mä muistan miestä,
Saulia
sanoista näistä:
”Vieraat
kutsusta tulevat
ja
me kutsusta menemme;
kutsumatta
turha tulla,
-
tänne vääntyä väkisin”!
Tärkeä
jos on maa mamman,
-
isänmaa ilon asia,
turha
tuohon on lisätä
-
korulauseita ladata!
