Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Kaksi mahtavaa, isoa,
politrukkia, pomoa
- tuntee maailma, Venäjä!
Vladimir, nyky-Venäjä,
sanoo silmät seisovina;
kadotti Mihail lopulta
paratiisin, maan luvatun,
oli alku kaiken kurjan,
jopa vielä kuolleenakin
- tämän päivän syntisäkki!
Maailma on mieltä toista,
vainajaa ei moiti laisin;
- lausuu kauniita sanoja!
Vladimir, nyky-Venäjä,
kiitosta saa tuskin laisin,
paitsi herran ystäviltä,
- harvoilta ja haalituilta!
Alkuun vanhan kertausta:
XXXXXXXXXX
16. tammikuuta 2016
Mistä mieleen jäi Kalevi!
Armon vuonna viisikuusi
noilla Hausjärven turuilla,
kirkon vieressä vasiten,
kansakoulun neljännellä
kymmenvuotias Kalevi,
luokan nuorin lapsukainen
eväitä sai Esteriltä,
opin oivan Auramolta.
Sitten tiensä erkanivat
- jopa vuosikymmeniksi;
Keravalla tunki toinen,
Tuusulaan taas päätyi toinen.
Kolmastoista tammikuuta
vuonna yhdeksän ja kuusi
Kalevi Keravalainen
aikamieheksi eteni,
tasan täytti tarkallensa
viisi – vuosikymmeniä.
Arvon rouva Raitalalta,
- Esteri etunimeltä,
Keravalle saapui kirje,
- tuli kortti Tuusulasta:
Olet varmaan vanha tuttu
- kansakoulumme ajalta.
Olet taajaan kirjoitellut
kelpo Keskarin sivuille.
Lehdestä näin mä kuvasi,
sinut tunnistin mä siitä!
Luuriin tarrasi Kalevi,
sopi Tusby-vierailusta,
tapasi opettajansa
- takaa vuosikymmenien!
Taasen tiensä erkanivat
- vuosiksi tosi useiksi.
Armon vuonna kuusitoista,
kolmastoista tammikuuta,
- keskellä minikemuja,
keravaisessa kodissa
kännykkä äkin kilahti,
tekstiviestiä välitti:
Känny viestinä välitti
onnittelut Esteriltä,
arvon rouva Raitalalta,
- Auramo omaa sukua!
Vaka vanha vääräleuka,
Kalevi Keravalainen
ilahtui ikihyväksi,
soitti Tuusulan turuille:
Vieläkin minua muistat!
Keravalle tänne tullos,
tule pienille pidoille,
- kahville ja piirakalle,
luo vaimoni ja poikieni
seuraksi sisarenikin!
Olethan sä onnen tuoja,
ikuinen ilonpisara!
Äkin saapui Esterini,
Orkidea-oksan antoi,
minä melkein kyynelsilmin,
kera mun opettajani,
aikaa vanhaa arvaelin,
- kiittelin tosi kivaksi!
Vähänläntä muu väkeni
katseli ”kateellisena”,
pyörein silmin ihmetteli,
mitä koulussa tapahtui,
kaukaa Hausjärvi-ajoilta
- mistä mieleen jäi Kalevi!
Yksi arvaus on tässä:
Sama kampaus on noilla;
Kalevilla, Esterillä
armon vuonna viisikuusi
- ainakin valokuvassa!
XXXXXXXXXX
Siihen päättyi vanha virsi
Tästä alkaa varsinainen
Esteri, opettajani,
kuoli Tuusulan turuilla
kolmastoista kahdeksatta;
- muistinsa menettäneenä!
Sitä ennen Esterini,
- mieluisin opettajani,
minua monesti muisti
- kolmastoista tammikuuta!
Nyt mä muistelen sinua
iloisena ihmisenä,
- viisaana opettajana,
ainoana ”sparraajana”,
joka muisti jälkeen koulun
mua pientä poikalasta,
- velikultavekkulia!
R.I.P.
Etenemme me hitaasti,
jotta säästyy sairaaloita,
kouluja ja oppilaita,
- vauvoja ja aikuisia
operaatiossa tässä,
joka jatkuu Ukrainassa,
tosi pitkään, luultavasti,
- selitteli Soigu äsken!
Putin laisin ei pitänyt,
ministerin velttoilusta,
- tämän säästämispuheista,
antoi potkut ”sankarille”,
ryhtyi itse johtajaksi,
kenraalien kenraaliksi,
marsalkkojen marsalkaksi,
- peräti politrukiksi!
26. elokuuta 2022
Amelia ja Vladimir!
Amelia ja Vladimir,
pieni tyttö, mies isohko,
Suomi ja Senaatintori,
Let it go, esitys, laulu.
rahaa paljon Ukrainalle,
toivon niin, todella paljon;
- ei mitään Venäjänmaalle!
27. elokuuta 2022
Putinista huolimatta!
Vironmaalla, Paiden mailla,
kolmevuotias Varinka
vauhdin potki pyörällänsä!
Venäjäksi mies varoitti,
- sanoista en selvää saanut,
minä vieressä hymyilin,
- vähän vilkutin tytölle!
Kului tunti, puolitoista,
keravalaisia, meitä,
- tuli tyttö vastaan taasen!
Tyttö vilkutti minulle,
minä tietysti takaisin,
isä katsoi ylpeänä,
kun koko porukka, vieras,
”matki” tietysti minua,
vinhaan vilkutti tytölle,
- Putinista huolimatta!
28. elokuuta 2022
Vironmaalla virkeällä
kirkkoja ja kartanoita
- kiersi sitkeä porukka,
ikä tuskin jalkaa painoi,
- josko painoi, keppi auttoi!
Seurakunta, kolme, neljä
kertoi työstä, toiminnasta,
kuinka jaksaa, selviytyä,
- vähillä tukirahoilla!
Seurakunta, siis Kerava,
puhui paljon yhteistyöstä,
- vähän antoi paljostansa!
29. elokuuta 2022
Miksi ei avaudu portti!
Miksi ei avaudu portti
meille virkkuvanhuksille,
- meille Eesti-matkaajille,
onko syy ihonvärissä,
vaiko matka-aikeessamme,
virsikirjoissa, -vihoissa,
- Ison Kirjan antimissa!
Eikö kaatunut ja aate,
- väkivaltakommunismi,
Suomenlahden tuolla puolen
- tosi kauan, kauan sitten!
Kaatuihan se, mutta, mutta,
- tekniikka lain ei pelannut;
punasteli porttivahti,
- lippua kun sille näytti!
Mutta armosta Jumalan,
- kelpo Tallink-virkamiehen,
matka jatkui onnekkaasti,
- perille, jopa takaisin!
Äänestäjä, suomalainen,
- varo naisen kyyneleitä;
ne ovat kuin kyyn eleitä,
josko ne ovat peräisin
- nyt, tänään, demarilasta!
Ukraina ja Suomen Sauli
juhlivat käsi kädessä
- tänään, tässä, nyt, isosti!
Vanhempi jäsen parista
avustaa hädänalaista
kera Suomen kansakunnan
- teoilla ja henkisesti!
Nuorempi jäsen parista
taistelee asein, sisulla
jotta on se itsenäinen
- vielä huomenna, iäti!
Kansa katsoo kummissansa,
kuinka tehdään huumetesti,
lieneekö valintakohde
- Eevan hius, veri vai virtsa!
Jos se on veri tai virtsa,
- vaara-aika on noin viikko,
muutoin varsin tunnetusti
- kaksi, kolme kuukautta!
Konsa luottamus on mennyt,
enää en nyt usko miestä,
joka luopunut on tiestä,
jonka miehissä sovimme,
kun tovin olimme yhtä,
rakensimme rauhaa, maata!
Kansa katsoi onnessansa,
- punaisiksi itki silmät,
konsa Ee-äM-mittelössä,
- Lassi heitti kolmanneksi,
mursi taian, murheenkryynin,
taakse jäi nyt vanha vaiva,
- neljännen sijan kirous;
rakkaan sohvansa sijoilta
Suomen kansa kaikkivoipa
- Etelätaloa kiitti,
kun tuo miesi mittavainen
keihäskunnian pelasti,
- nosti taas podiumille!
Kantensa valitsee vakka,
- aina itselle sopivan;
josko kauhea on kansi,
- raaka, julma ja sotaisa,
syyllinen on myöskin vakka,
jos ei konsaan, julkisesti,
- lain napise, tai kapinoi!
Tässä päivänä eräänä,
- ikivanhalla ajalla,
rannalla erämaajärven,
- keskellä sumun ja usvan
joku saattoi kuulla, nähdä
- kaksikon; Kalevi, sorsa!
Joku vanhempi inehmo
saattoi uskoa ja luulla,
että kaksikon toinen, sorsa,
- pitää kirjoittaa isolla!
Se toinen, vähäpätöinen,
- se olin minä, Kalevi!
Vielä vuosi, kaksi sitten
- oli voimassa sanonta:
Viran josko antaa Herra,
antaa Hän myös tarvittavan
- kyvyn, ällin, ulkomuodon!
Nyt sekin on jo kumottu,
kumottu lopullisesti,
- osalta tekijän kahden!
