Kehui
itseä Kerava,
välissä
Hesarin hehkui,
puhui puhki pienen suunsa,
-
suolteli ylisanoja:
Entinen
kyläpahanen,
pieni,
suuri surkupaikka
on
nyt oiva, onnellinen,
-
vieläpä hyvänmakuinen.
Hyvä
täällä herran olla,
köyhän
kyykystä kohota,
yrittäjän
pinnistellä,
-
työläisen stadissa käydä.
Kelpo
kaupunki Kerava
on
nyt ihmisen näköinen,
reilu,
rehti suomalainen,
-
hieman kai rujo, rosoinen.
Täällä
on povipimuja,
söpöjä
pukupojuja,
elämässä
eksyneitä,
-
parhaansa yrittäviä.
Jos
on kuiva kaupunkimme,
saamme
vettä Päijänteestä,
Koffille,
vesipedoille,
-
jopa vaikka juotavaksi.
Keravaa
ei kiusaa kylmä,
jano,
kurjuus eikä nälkä,
siitä
kantaa täällä huolta
-
Kokkikartano ja Koffi.
Apuna
on laitoksilla,
tukena
ja turvanansa
Metos,
Airam, Alko, Prisma,
-
kirjasto, asema, Sinkka.
Rakennettu
taajaan tänne
teitä,
polkuja, katuja,
pyöräteitä,
rautateitä,
-
taloja ja röttelöitä.
Tallella
on vielä täällä
energiayhtiöitä;
sähkö,
kaasu, kaukolämpö
halpahintaista
on meillä.
Josko
joskus painaa murhe,
puserossa
surku suuri,
helppoa
on pääsy täältä
-
lentovehkeellä, junalla!
