Hänhän
lähti aivan itse,
-
sanoi itsensä mies irti,
heitti
herra jäähyväiset,
-
virallensa korkealle,
mitä
siinä möllötätte,
kieroon
katsotte minua,
-
te, te torvet toimittajat,
Mirella
Marin ärähti,
-
puolusti omaa
tekoa!
Demariväki,
vasurit,
-
vitivihreiden keralla,
kehui
suurta johtajaansa,
maahan
asti painoi otsan,
-
suuta antoi sammaleelle!
Poroporvari
parahin
katsoi
vierestä menoa,
kysyi
sitten työläisiltä,
-
viherpolvipoikasilta,
kuinka
laitanne olisi,
josko
joskus tehtaallanne
-
kauhea kapitalisti
pakottaisi
jonkun teistä
jättämään
eropaperit,
-
viatonna, syyttömänä!
Tiedän,
että silloin, oitis,
pysähtyisi
tehdas, laitos,
-
yleislakko häämöttäisi!
Olet
äijä oikeassa,
mutta
se on toinen juttu,
-
kokonaan eri asia,
Mirella
on ruhtinaamme,
mestarimme,
messiaamme,
-
ei mikään kapitalisti!
Ainakaan
nyt toistaiseksi,
-
poroporvari piruili!