Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Simoista jos uskominen,
Sanna M, perusdemari,
keikaroi punamatolla
valkoisessa bleiserissä
ilman paitaa, rintsikoita,
- kultaisen korun keralla!
Samaan aikaan sattumalta
rautakoura, myös demari,
pohti karvaisin kätösin,
mistä saisi lapsillensa
leivän päälle hieman voita,
koko lapsilaumallensa
- edes yhden joululahjan!
Ystävät, sisaret, veljet,
- Suomi, Syyria, Venäjä,
korkein kunnianosoitus,
- mitali, prenikka, risti!
Teloitus ja joukkohauta;
- surmattuja on satoja,
jopa kymmenen tuhatta
- kerrottuna kymmenellä!
Maanpako ja turvapaikka,
- herraa ei jätä Venäjä,
Suomi-neito ei inahda,
- kadu, ei peri takaisin!
Tuore gallup taas todisti
vihervassaridemari,
vassari (ent.) kommunisti
joukkion etunenässä
- isänmaata ei rakasta,
sitä täysin puolustaisi,
- miinaa ei takaisin toivo,
vaikka ”veljemme” Venäjä
tänne vänkäisi väkisin,
- asein, voimalla, väellä!
Voi noita vihollisia!
Takuuherra Tappuraisen
Tytti ”tonttu” Tuppurainen
ilkeili tosi pahasti
Eduskunnan istunnossa
- jopa alla joulujuhlan!
Tonttutyttö Tuppurainen
malttanut ei vuorollansa
kuriin laittaa kieltä, suuta,
- avasi sen appoauki,
moitti joulusaarnassansa
Riikka Purraa, hallitusta
- saksista ja ”tonttuilusta”,
vaikka ollut on tapana
riidat haudata toviksi
kunniaksi joulurauhan!
Voi aikoja, voi tapoja,
- sinä arvoisa demari!
Joka viides vanki täällä,
suloisessa Suomen maassa
- ulkomailta on kotoisin!
Olot, lämpö ja ravinto,
on nyt näillä vieraillamme
monesti jopa parempi,
henkikulta turvatumpi,
kuni vanhusten kodeissa,
- julkisissa ja omissa!
Mitään ällös lausu äijä,
- että et ole rasisti!
Herra Antero Vasuri
kantaa murhetta ja huolta,
kun yhteiset eurot, ruplat
valuvat nykyisin ”aina”
yksityisten lompakoihin,
- povitaskun tietämille!
Antero, tuo aikapoika,
josko looginen olisi,
ehdottaisi hän äkisti,
- vaatisi jopa väkisin;
Julkisyhteisö jokainen,
Kela, valtio ja kunta,
- lopettaa nyt palkanmaksun
kokonaan, likipitäen,
etteivät verovaramme,
ja yhteinen pääomamme
valu taskuun yksityisten
- taskuun ahkeran inehmon!
Hieman alla jouluaaton
koko laulava porukka;
Tshegofatso, Leena-mummi,
Sari, Ville ja Kalevi,
otti käyntikohteeksensa
kuuluisan Keravan kirkon,
missä kaikui lasten laulu,
- lasten, aikuisten iloksi!
Maistunut jos ei ruoka ennen
- puolen tunnin laulamista,
niin sen jäljestä, perästä,
- sitäkin paremmin, kiitos!
Tshegofatson leikkiessä
- Kale-pappuran keralla,
moni tuttu piilopaikka
sänky, sänky, sohva, nurkka
pysyy puhtaana pölystä,
- mistä tykkää Leena-mummi!
Norsunnahkatornistansa
hätähousu sossusakki,
yhdessä ja yksitellen
häpeäisi tai katuisi
lausuntojaan, syytöksiä,
kautta tapaus Kiuru, konna,
- josko sen osaisi tehdä!
Iskikö käsi Jumalan,
- vaiko kiiski vastarannan!
Vastausta sorvailevat
- ”muuan” Diego ja demarit!
Tasavallan tantereilla
liikkuu täysin tunnetusti,
ulkona, sisätiloissa,
kylissä ja kaupungeissa,
- väkivaltaista väkeä!
Kylissä ja kaupungeissa
tehdään, ykskaks yllättäen,
- päivin, öin ja iltaisinkin,
tuhat ja sata, ylikin,
- väkivaltaista tekoa!
Sadoista ”uroteoista”
sanaa yhtä ei sanota,
mutta ykskaks ”yllättäen”
sitten yhdestä, äkisti,
- täytetään tuhat sivua!
Teko tuomitaan rajusti
suilla suurilla, isoilla,
konsa yksi ei, mukamas,
käytä suuria sanoja,
- on se ”väärin sammutettu”!
Ville Rannan piirroksessa
K Kiurun konekivääri
papattaa pirullisesti,
tuhoaa ”lopullisesti”
- sos- ja te- valiokunnan!
Samaan aikaan ”sattumalta”,
- aivan täysin laittomasti,
”vieraan vallan” vastavoima,
”panssaroitu rautanyrkki”
- iskee lommon leukaan Kristan!
Voi meitä runoilijoita,
tekijöitä taitavia
- piirrosten, pilakuvien!
Herra Helsingin Sanomat
julkaisi tosi isosti,
näkyvästi, näyttävästi
parikymmentä teosta,
joista on moni, usea,
- mukamas, lukuelämys!
Mielestä minun, vähäisen,
pitää kirjojen nimien
olla, mieleen jäädäksensä,
- ytimekkäitä, lyhyitä!
Nyt nimi, liki jokainen,
oli, pakko taas sanoa,
- pitkä kuin on nälkävuosi!
Niinpä vain nimet lyhyet
- pääsevät esille tässä!
Nelinkontin, ”Keltakasvo”,
- Äitiä(ni) etsimässä,
Suliko (jopa) Käräjät,
Lyhmä synnyttää (vain) yöllä,
- Näkymätön valtakunta!
Näistäkään ylistetyistä
en mä, tällä tietämällä,
- yhtäkään lukea aio,
(jos ei muista joulupukki)!
Kautta aikain suosituimmat
nimet aivan ihmeelliset
ovat nyt, osalta kärjen,
tässä kansan nähtävissä!
Marja, Anneli, Helena,
Anna, Kaarina, Johanna,
- Liisa, Annikki, Sofia!
Marjatta oli vähällä
- listaltani pois pudota!
Johannes, Juhani, Matti,
Tapio, pyhä Olavi,
vielä Antero, Tapani,
- Ilmari sekä Mikael!
Ja kas, vielä, kumma kyllä,
- Kalevi, oma nimeni!
Joulun alla on jokaisen,
meistäkin, kenen tahansa,
kamalaa ja kohtuutonta
olla nälkäinen, viluinen,
ystävien hylkäämänä
- puolikuolleena lumessa!
Lieneekö näin, myös sinusta!
