Keravanjoki komea
alkaa, usko taikka ällös,
sieltä, täältä, kaikkialta,
- viemäreistä muun muassa,
siksi ällös konsaan heitä
- roskiasi viemäreihin,
niitä varten on varattu,
roskiksia kaikkialle,
- usko, luota taikka ällös!
Keravanjoki komea
alkaa, usko taikka ällös,
sieltä, täältä, kaikkialta,
- viemäreistä muun muassa,
siksi ällös konsaan heitä
- roskiasi viemäreihin,
niitä varten on varattu,
roskiksia kaikkialle,
- usko, luota taikka ällös!
Mitä Sanna M edellä,
- sitä muut petturit perässä!
Eduskunnan jätti Sanna,
- lähti julkkiksen uralle;
nyt tänään, tätä nykyä,
edustajista usea
toivoo oitis pääsevänsä
surkeasta Suomestansa,
Arkadian ahdingosta
- Brysselin bilepitoihin!
Oi, sä arvon äänestäjä,
ällös katsele hyvällä
tuota toimintaa, petosta,
anna äänesi nyt, kohta,
- jollekin rehelliselle!
Suuren Z-maan naapurissa,
- napapiirin tällä puolen,
kerran kasvoi ja kukoisti
- Ihmemaa-X, (Purku-Taide)!
Armon vuonna kaksi-neljä
- maata johti, kaksikkomme,
Kirsi-Rontu, Väänäs-Jouni,
- teknikko ja taiteilija!
Aivan ykskaks yllättäen
- Kalevi Keravalainen,
Väinämöiseksi sanottu
- Ihmemaahan kuuli kutsun!
Kulki Kervoon Väinämöinen
- maata pitkään, pitkin, poikin,
kulki, istui ihmetteli,
- tämä onko mahdollista!
Asuuko nyt tässä maassa
- pelkästään, vain taitavia
lankku-, taulumaalareita,
- Rembrandteja ja Daleja!
Millä ihmiset elävät,
- mistä saavat he sapuskat!
Oitis kaksikko kivahti,
- tyhmälle hymyili, nauroi!
Meillä alkaa aivan kohta,
- Kivisillan tietämillä,
Ajan Uuden uljas URFfi:
- sen lipuilla, ja tuloilla!
Ravinnon, idut, etanat,
vitamiinit ja vihannat
tuottaa Telluksen terävin,
- alkutuotanto, Jalotus!
Jälkikommentti kipakka:
- Miksi te ihanat itse
tuhoatte kohta kaiken,
- koko kauniin valtakunnan!
Oitis siltä seisomalta
Kirsi-Rontu, Väänäs-Jouni,
virnuilivat suu avoinna:
- Sitähän on Purku-Taide!
Auki jäi myös suu Kalevin!
Kymmenkunta vuotta sitten,
- kerrottuna viitosella.
Ahti ”kurja” Karjalainen
avasi pelin ekana,
- Länsi-Euroopan osalta,
kun kyläili Berliinissä,
- kaupungin itäosassa!
Sitä hieman aikaisemmin
Tarja Kaarina Halonen,
- Itä-Saksa-innossansa,
komiteassa mukana,
- Dee-Dee-äR-rää tunnusteli!
Oli kaksikko komea
silloin Suomen sankareita;
kas tänään, tätä nykyä,
aikaa ja tekoja noita
- lain ei muistella hyvällä!
Se, jolla on, hallinnassa,
- rastipylväs poikinensa,
kätkee kurjat pylväät kaikki
puskiin, soille, kukkuloille,
- rämeille, kiven koloihin,
jottei herra harrastaja
niitä löydä etsimällä,
- kuuna päivänä, ikinä,
paitsi alla torkkupeiton,
- päivittäisillä unilla!
Professori ja dosentti,
- parikymmentä kai heitä,
koko Euroopan alalla
- tutki, tutki ja totesi;
puurykelmät, puiden varjot
kuumaa ilmaa lieventävät
jopa kaupunkioloissa,
- suurissa kivikylissä!
Professori ja dosentti,
- vihervassaridemari,
hoksasi samalla siinä,
että kurja köyhälistö
suojaa ei saa paljon puista;
- tasa-arvo puuttuu taasen!
Kallio, Koko Hubara,
- kaksikko tosi tomera,
yhdessä ja yksin tuumin
- määräsi ”virallisesti”,
kuka saa sanan sanoa
- Maailma-tapahtumassa,
minkä maiden kansalaiset
- kylään saavat saapastella!
Voi, voi aikoja, tapoja!
Kansakuntamme valiot,
eurooppalainen eliitti,
Telluksen yli-inehmot,
universumin valiot,
- toverit Taka-Hikiän
”tuimaan” taistoon lähtemässä,
- rintarinnan rynnimässä!
Parhaat ensin, muut perässä?
Kuinka karhun sä kesytät,
karhun, mi on kuin kakara,
- äkäpussi, pikkulapsi,
joka tahtoo aina kaiken,
- heti, eikä huomiseksi,
joka luulee voittavansa
vasemman kätösen voimin
- puoli Tellusta, aluksi!
Sanopa se, se sanopa!
Tunnistatko sä ”toveri”,
vaalilauseet, jotka käänsin
- suomeksi, tajuttaviksi!
Vahva EeUu Ee(t)Uu Suomen!
Hyökkäyssota pahasta,
- paitsi nyt Venäjänmaalla!
Rakennamme, ehkä, joskus!
Riittää jo demokratia,
- kommunismi on parempi!
Unioni, koukkuselkä,
- Venäjää älä kumarra!
Rikkaiden rahat minulle;
- se on reilua peliä!
Minä päätän kaiken itse,
- muilla ei mukisemista!
Me pidämme puolta Suomen
- voimalla sekä väellä!
Järjen ääni Euroopassa
- kuulukoon nyt kaikkialle!
Vapaus valita vaikka
- liberaali ukko, eukko!
Yhdessä, ei koskaan yksin!
Jalan hiljaa astumalla,
- maata kohti katsomalla
saattaa täysi tumpelokin
- jopa melkeinpä minäkin
rastin löytää sattumalta
- kalliolta, kukkulalta!
Tänään ei mikään sujunut,
päästin suustani, surusta,
- tulta ja tulikiveä;
kolme rastia keräsin,
puoli päivää, kai ylikin,
siihen uhrasin, kulutin,
hävettää koko panostus;
- työtä tuskaa ja hikeä,
itkettää tulos mitätön,
- kolme Kervoon keskustassa
vaikka olleeni mä luulin
- urbaani, katuälykäs!
Keravan vihervasurit
aikoo, kaupungin osalta,
- tällä vuosikymmenellä,
puolittaa eläinperäiset
ruoat, atriat, sapuskat,
ja kas, siltä istumalta,
estää Euroopan ja Suomen
- luontoa katoamasta,
tehdä terveiksi samalla
- kaikki ihmiset, eläimet,
pelastaa meren itäisen,
ja myös kaikki muut vesistöt,
- kaikki viisi valtamerta!
Taasen rasteilla ravasin,
ja mun karttani kadotin,
silti selvisin kotiini!
tönkkökoivin tallustelin,
- enää lain ei noussut polvi,
silmäkkeissä suon sekoilin,
- ympyröitä maastoon piirsin,
kaiken toivon pois jo heitin,
- rasti löydy ei ikinä!
Tämän tein mä kertaa kaksi!
Mutta kas, kas kummallakin
- kerralla kaduttavalla,
konsa pyyhin kyyneleeni,
rasti kätketty, salainen,
- oli alla silmieni!
Taasen saatoin mä sanoa;
- Minäkin oon suunnistaja!