Onneksi on maassa Rydman!

Helsingin ylin opisto

äskettäin ärähti, itki,

konsa hallitus, mukamas,

vapauden vie täysin siltä,

tutkia (tai tutkiskella)

mitä milloinkin, kenelle,

- mieleen juolahtaa, tulevi!

Tutkia tulisi saada,

vaikkapa jokaista näistä,

- vailla vastuuta rahasta!

Vauvan vaipan koon ja laadun

vaikutus ikäinehmon

- öisiin virtsankarkailuihin!

Kulut Suomen valtiolle

tutkijaa ja vuotta kohti

- minimi satatuhatta!

Mikä on tavoista oivin

halkoa hius, ja millä,

- hiuksenhienoiksi osiksi!

Kulut Suomen valtiolle

euro per hius pois revitty,

- ynnä korvaava peruukki!

Kehitä kone tai laite,

jolla voi jokainen köyhä,

venyttää palaneen pennin

- vähimmillään miljoonaksi!

Kulut Suomen valtiolle

- summa tähtitieteellinen,

käyttökulut käyttäjälle

- miljardi per puinen penni!

Pakko tästä on sanoa:

- Onneksi on maassa Rydman!

Keravan starat ja tähdet!

 

Sekalainen seurakunta,

väsymättömät ja vanhat

Keravan starat ja tähdet,

(armon vuonna kaksikuusi):

Väinö J, A Aimo, Jaffu,

Väinö K, valokuvaaja,

Elovirta, Rindell, Kyyrö,

Kerava Jazz, Helasvuo, Lahti,

Kokkikartano, Jokinen,

tuntematon kervoolainen,

Aune, kelpo kerjäläinen,

Pentti ”Leino” Pentinkulma,

- Olli V, Frans K ja Polku,

Teddy et Tigers, J Wickholm,

H-M Seppälä, nyk. Hintsa,

Sariola, S Mäkilä,

Rinteenpää O, estejuoksu,

Iso-Hollo, myös, samaten,

Virtanen V, taitoluisto,

Unto Suominen, demari,

- Alpola ja Toiviainen,

Hämeenniemi, Kervo-kvartett,

Alina T, Niiskuneiti,

- Olli, Kristiina ja Ilkka,

Idols-ässä Martti äSsä,

i-loppuiset Einar, Ilmar,

- ja viel’ Jaakko Hintikkakin!

Tämäkö esikuvaksi!

Esimies; pomo, kuningas,

esinainen; kylkiluuta,

esihenkilö; en kerro,

- esikoinen, maan perijä!

Esileikki; pakkopulla,

esikoulu; lastentarha,

- esileikkikoulu; luonto!

Esinahka; lat. praeputium!

Ceuta koitui kohtaloksi!

Äskettäin demari-Antti

kovin Espanjaa kehaisi,

- rahankäyttöä ylisti

ja sen malliksi valitsi

- isänmaalle, maalle mamman!

Kun äsken tulivat julki

väärinkäytökset vakavat,

- tutisi jo jätkän polvi!

Jälkeen täysin järjettömän

- maahanmuuttoryntäyksen

helppo on sanoa tyhmän:

Arvon Antin valtatiellä

Ceuta koituu kohtaloksi,

- niitiksi lopulliseksi!

Perus-Suomi poimii pinnat:

Tästä paljolti puhuimme,

- varoitimme, viisaimpina!

Hetken uskoin. ihmettelin!

Hetken uskoin, ihmettelin,

- Keskaria kun selasin,

että tunnettu pytinki,

- järvenpäinen käyntikohde,

Villa Kokkonen, on päässyt,

- kuninkaaksi kukkulalle,

ja on uuden uutukainen

- maailman perintökohde!

Sitten tekstistä tajusin,

että Keskari, ketale,

nosti, Alvarin avulla,

- pyrstöä kyläpahasen!

Kalevaiset kuormarengit; Spelt plus Rokka, Orpo, Purra!

Nykynuori, suomalainen,

muistatko sä vanhan Speltin,

lienetkö ees koskaan kuullut

- Runebergin sankarista!

Ajan ankaran kulussa

syytä muistella on miestä,

- mitätöntä miehenpuolta;

Ylhäinen ei ukko ollut,

pelkkä kurja kuormarenki,

- vertaisistaan kaikkein laiskin!

Sotaretken kestäessä,

- kuluessa kurjan keikan,

väki katsoi kummissansa,

- arvioitsi yksin, kaksin

itse ukkoa, hevosta;

Josko arvoa ukolla,

- kaksijalkakulkijalla,

hintaa laisin ei hevolla,

- nelijalka-astujalla!

Pörröisenä keikkui aina

toisen pää, ja toisen häntä,

- ruokotonna kumpainenkin!

Ukko, kurja kuormarenki,

harjannut ei hampaitansa,

- harjaa Harma-heppasensa!

Hepo torkkui, nukkui ukko,

viimeisenä kulki kuorma,

- kaakki metrin ennen miestä;

tuskin lainkaan, rähmäsilmä,

- mitään, koskaan, tiesi tiestä!

Naurua sai kuulla nurja;

Kuinka, kurja ukkorukka,

pysyt tiellä, päällä kuorman,

- vauhdissasi valtavassa!

Väki harmaa ja väsynyt,

- sotajoukoksi sanottu,

kohti pohjoista pakeni,

- taistellut ei laisin, milloin!

Vaikka puoleen Pohjanmaata

saapui sakki, sarkatakki,

- Spelt, on aina entisensä,

sama on kuin Uusimaalla,

- verkkainen ja virtaa vailla!

Tehoa ei mieheen ruoska,

Blumen piiska, piikkiruoska,

suojana on virkanuttu,

- hevosella, paksu nahka!

Jälkeen tuskan, taivalluksen,

jäljellä on maasta mamman,

- isänmaasta itkevästä,

pelkkä pieni, jäinen kulma,

- Siikainen jokipitäjä!

Blume mietti mielessänsä;

Turha puolustaa on pientä,

- tilkkua vähäalaista!

Katsoi joukkoa vähäistä,

katsoi kerran, katsoi toisen,

- väkeä vähäosaista,

kyynelsilmin sinnitteli,

- puri hammasta, kirosi!

Mutta josko, viime kerran,

- onneamme testaisimme,

voihan murtua myös vahva,

- eessä hieman heikompansa!

Ensi kertaa käytiin taisto,

pakopäivä kääntyi, kulki,

- iltasella, voittoisaksi,

virta vääntyi vastaiseksi,

- rasitteeksi vainolaisen!

Riemu kiiri kaikkialla;

Aamulla on kaikki oivin,

- meno maassa täysin toisin!

Väki, kuormat kulkeviksi,

- Blume karjui kiihkomielin!

Liki valmis on jo joukko,

vihollista vastaan valmis,

- ainakin nyt kärkipäässä!

Peräpäässä taistojoukon

Blume silmiään ei usko:

Speltkö nyt on tuo mies tuossa,

- tuo mies siisti, suoraselkä,

harvat hampaat harjattuna,

- erikseen joka ikinen,

tuo mies pitkä ja sorea,

tukka täysin kammattuna,

- liki keskellä jakaus,

tuo mies, melkein nuorukainen,

- leuka, korvat karvatonna,

tuo herra, asepukuinen,

joka ennen, aikaisemmin,

- oli joukon jälkipäässä,

tuskin orjaa onnekkaampi,

- sikopaimenta somempi!

Blume-herra kummasteli,

- ääneen änkytti sanoja;

Kuinka onkaan nyt sinulla

muoto siistimpi, somempi,

tässä yön pimeydessä

somempi kuin koskaan ennen

- kirkkaudessa aamun, päivän!

Mikä ihme muutti miehen,

sinut kaikkein sottaisimman,

- nokisimman ja hitaimman!

Ukko virkkoi verkkaisasti,

pidätellen ylpeyttä,

- sitä tervettä lajia!

Pakoon kun me kiiruhdimme,

vihollisen alta aina,

itkin vanhaa taistotietä,

- häpeää, häviämistä!

Nyt kun viimein, ja lopulta,

eespäin mennään, ja rajusti,

puolustetaan maata mamman,

- isänmaata autuaista,

silloin syytä on jokaisen

- minun, meidän, suomalaisten,

nostaa pystyyn pää ja leuka,

- pieni hetkinen hymyillä!

Perillisistä, tuon Speltin,

- muuan Linnan sankareista,

Antero etunimeltä,

- ärähti hätätilassa;

Pakoon jos sä porhaltelet,

Pohjanmaalle, taattu, päädyt,

määränpääsi on äkisti

- Siikainen jokipitäjä!

Vuosikymmenten perästä,

- reaaliajan elossa,

Speltin saappaissa isoissa,

- Orpo, Purra, kaksikkona,

käänsi Suomen kulkusuunnan

- velaksi elon, vakavan,

aikaan sai talouskasvun,

- vahvemman kuin Euroopassa!

Mitä me opimme tästä:

Aikakausista jokainen

tarvitsee, ja myös saa, joskus,

- kuormarenkinsä sopivan!

Loppukirjoitus kipakka:

Josko, jossakin ajassa,

tämä veljistä vähäisin,

- Spelt, tuo kurjin kuormarenki,

kerran, Harmonsa selästä,

- tätä maata hallitsisi,

isänmaamme, maa tää mamman,

- vetäytyvä, myöntyväinen,

oisi paljolti parempi,

- kaikille hyvä, omempi!