Utajärvi
ihmetteli,
mietti
tunnin, pohti päivän,
koko
vuoden voivotteli,
miten
tulla tunnetuksi,
koko
Telluksen mitassa,
–
universumin
osalta.
Utajärvi
ihmetteli,
mietti
tunnin, pohti päivän,
koko
vuoden voivotteli,
mistä
kilpa keksimätön,
mikä
miehille lajiksi,
– akoille
iki-iloksi.
Utajärvi
ihmetteli,
mietti
tunnin, pohti päivän,
koko
vuoden voivotteli,
mistä
löytyy kelpo kilpa,
jonka
taitaa joutavainen,
ministeri,
mielipuoli,
viherveikko,
sossutantta,
hempukka
ja hienohelma,,
raataja
työn raskaimmankin,
– inehmo
joka ikinen.
Sitten
muuan raavas miesi,
– liekö
Seppo Ilmarinen,
takoja
iänikuinen,
tunsi
kerran kutsumusta,
–
tarvetta
tavanomaista,
ja
sehän oli jo siinä,
laji
uusi autuainen,
– ennen
pieruksi sanottu.
Nyt
ei puuttunut kuin putki,
millä
mittailla töräys,
– pierun
vahvuus ja voima,
Seppo
senkin suunnitteli,
– koosti
kierrätyskamasta.
Luvassa
myös luultavasti,
palkintona
parhaimmalle,
tietysti
ja tiettävästi,
vuoden
purkit sitä parasta,
–
hernerokkaa
herkullista!