Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Voi, voi teitä veljeksiä,
- stadi, Tampere ja Turku,
kohtalo on kurja teillä,
josko vihreiden tavoite
olla kaunein kaupungeissa,
suurin, mahtavin tekijä
por-por-mestaripelissä,
- toteutuu tosielossa!
Oitis sillä istumalla
alkaa kaupunkioloissa
- ”Vaivaton Viherelämä”!
Mitä se on, äkin kysyisi
- katekismus, Martti Luther!
Siinä riittää pohtimista
- ennen äänen antamista!
Joitain aikoja takaisin
Jari Tervo, kirjailija,
kolumnisti vertaa vailla,
- sanansäilätaitoniekka,
Pyhän Raamatun sutaisi
pöydältänsä puhtoiselta
- likaiselle lattialle!
Tänään tammisunnuntaina
toista temppua todisti
Hesarin lukijajoukko
- sukukunta suomalainen!
Pudotti mies mittavainen
Putinin alas katolta,
alas huipulta Venäjän,
universumin sijoilta
- yksi viiva kaksi, kolme!
Aivan ykskaks yllättäen
- jokin on pyhää pojalle!
Josko kourassa Koraani,
on se aina liimattuna,
sidottuna, niitattuna
- varalta pahan vahingon!
Kuntavaalin kunniaksi
ikivihreä porukka
vaaliteemaksi varasi
lauseen, jonka täydentelin,
tosiseikaksi sutaisin:
Vihreä on Suomi kohta,
ihan kohta, huomenissa,
- vihreä kateudesta,
kun on Eurooppa edellä,
maailma muu sen mukana
- likimain joka jutussa,
elossa, elintasossa,
ja kun Suomi surkeana,
- Impivaarana on taasen!
Kera kelpo kirkonmiesten,
sossutanttojen, -setien,
vitivihreä valitti,
kirkui, parkui kauheasti;
voi, voi teitä porvareita,
- katalia kauppiaita,
mitä tehneet te olette,
mihin ykskaks yllättäen
- hävisi hävikkiruoka,
ja jos on jäljellä jotakin
- proteiini puuttuu siitä,
atriaa ei synny laisin
hiivaleivän kannikoista,
- hedelmistä, eineksistä!
Siihen kauppias sanaili;
voi sinä ituinehmo,
sossutantta, kirkkokarju,
juurihan sinä opetit,
pahasta on nyt hävikki,
- Herran viljan hukkaan heitto!
Niinpä jälkeen pohdiskelun
paransin pahat tapani,
minimiin hävikin saatoin
keinoilla ihan omilla,
- alennuspunalapuilla,
jolloin säästyy teiltä vaiva,
minulle jää toiminnasta
- edes pikkuisen katetta!
Oli ennen Kuusisella,
herran Hertta-tyttärellä,
kansakunnan kynttilällä,
- kirkkaalla punavalolla
asuntona Helsingissä
- hellahuone hellaa vailla!
Mukaan Pravdan, siis totuuden,
Putinilla on paremmin:
Lada, Volga, kottikärry,
vessaharja, ja asunto,
neliöitä seiskaseiska,
tuloja satatuhatta,
- yksikkönä euro, rupla!
Keskusta kovin elämöi,
konsa nousee siirtohinta
- vähän aiempaa vähemmän!
Lain ei laske sähkölasku
tässä ”jätti”mittelössä,
- pelissä poliittisessa!
Sen jo ymmärtää jokainen,
talonpoika, rautakoura,
- virkaneiti, sossutantta!
Kremlin muurin tuntumassa
sodan jälkeen jälleen kerran
Stalin kanssa herra Leinon
illasti, aterioitsi,
puhkui, pohti niitä, näitä,
kysyi Leinolta äkisti;
Kuule, Yrjö, kommunisti,
mitä kuuluu marsalkalle,
- Suomen taistojohtajalle!
Humaltunut herra Leino
sopersi, hörähti, nauroi;
Kenkään tuolla Suomenmaassa
lahtarista ei välitä,
- muistaako edes nimeä!
Siihenpä Stalin sihahti;
kuulepas toveri Leino,
- pidä suusi pienemmällä,
ilman marsalkan eloa,
sotatoimen johtamista,
- Suomea ei enää olisi!
Tarinan esitti, kertoi
jätkä Janne Kaisanlahti,
- poika kaukaa pohjoisesta,
minä mies liki mitätön,
Kalevi Keravalainen,
Väinämöiseksi nimetty,
- käänsin sen Kalevalaksi!
Kauan sitten näillä mailla
saataman piti Rytille
patsas oiva, kelvollinen!
Taiston voitti Myller-veikko
teoksella ”Vastuun vuodet”.
Kansa kun ei tunnistanut
- abstraktista aihiosta
suuren suurta suomalaista,
konsa taitajan ”tekele”
laisin ollut ei näköinen,
väki suuttui vääjäämättä,
- kirkui, parkui ja kirosi!
Meni hukkaan huutaminen,
äijäin, akkain ärjähtely;
patsas pantiin paikallansa
- vastoin kansan vaatimusta!
Äsken kun valokuvassa,
- elämässä ensi kerran,
näin tuon patsaan taiteellisen
- kansan kannalle asetuin:
Ryti ansainnut olisi
- patsaan paljolti paremman!
Pelto-Eemeli, demari,
- kova jätkä Järvenpäästä,
huolta kantoi kauheasti
tilasta demokratian
- maassa Atlantin takana!
Oli huolena hänelle,
että voisi pieni Suomi
- ottaa mallia pahasta,
vihaisena kenties joskus
- parlamenttiin rynnäköidä!
Muistanut ei mahtiherra
esimerkkiä kotoista,
- kapinaa verenpunaista,
laseilla demarin nähnyt
- malkaa silmässä omassa!
Välttyi kaasukammiolta;
tapettiin lopulta kansan,
Venäjän, vihollisena!
Kumpi kahdesta pahempi!
Jussi Antero Saramo,
ministeri, ja vasuri,
kumoon kaataa koulukiusan
kolmentoista oksan puulla;
turha meidän tyhmäin luulla,
että oksana olisi,
- edes kaikkein pienimpänä,
karttakeppi, otsanappi
- kuni ennen, aikaisemmin,
aikana ihanaisena
- kun kaikki oli paremmin!
Nyt on täällä pohjoisessa,
- Euroopan etusijoilla,
vuoro vuorovaikutuksen;
polttopiste on pojalla
säännöksien säätelyssä,
sitoutuksen säädännässä,
pudokkaiden paijannassa,
verkkokiusan valvonnassa,
- turvakulttuurin teossa!
Tärkeää on toiminnassa
myönteinen ryhmäytyminen,
pahan jengin poispudotus,
- häirinnän hävitys, häätö!
Apuna ovat pojalla
Ankkuri ja Nuoska, KARVI,
sisar valkoinen ja hento,
sossutantta ja poliisi,
kutistaja kallon, kiusan;
- puhetta ei opettajasta!
Tuhmia jos paasaa pappi,
lehti julki tuo sanoman,
joka suututtaa pahasti
maata muokkaavan porukan,
- eläinhoitajat etenkin,
pappi jos katuu sanoja,
ja jos poistaa lauseet lehti,
suuttuu siitä valtavasti
- Julkisen Sanan porukka!
Kuka onkaan konna tässä;
- lehti, ja sen pääpomonen!
Voi tuota Ohisaloa,
kuinka lie hän koulun käynyt,
kuinka oppinsa ominut,
- lukenut lama-ajasta!
Tuttu tuskin tyttöselle
Eskon puu, ja sen merkki
- Tapani Ahon tekoset!
Moni vanha, ja pätevä,
poliitikko, pieni, suuri,
- talousmies, neito, rouva,
oikoi lausumat Marian,
eikä tuo edes hävennyt,
- nosti nokkaansa ylemmäs!
Keravalle on tulossa
- kaksi suurta murskaamoa;
toista vastustaa Kerava,
- poliitikko, virkaherra,
toista tyrkyttää väkisin
suloisimmille sijoille,
missä lentelee lepakko,
- liitelee orava, lintu!
Kuule kelvoton Kerava,
missä arvon naisten aivot,
- missä miehinen logiikka!
