Kansakunnan kallein paikka!

Hämäläinen Unto, urho,

- mukaellen Maasaloa,

Senaatintorin nimesi

Suomen parhaaksi palaksi,

- hienoimmaksi hehtaariksi!

Syitä löysi mies monia,

mitkä vitseiksi mä väänsin,

- aikalistalle sutaisin!

Aivan aikojen alussa

tori tehty on isoksi,

jotta kaukaa katsomalla

vastarannan törkytöllit

- eivät selvästi erotu!

Aleksanteri, tuo toinen,

patsaan sai kai kiitokseksi,

kuluttua jonkin vuoden

kukituksen kutreillensa

protestiksi sortotöistä,

- joita suoritti Venäjä!

Armon vuonna nollaviisi

kansa mieltänsä osoitti

- suurehkon lakon kulussa!

Perästä punakapinan,

murheeksi monen inehmon,

- Mannerheim piti paraatin!

Kolmekymmentäluvulla

torin valtasi visusti

- Kosola, Lapuanliike!

Rauhan vuonna neljäviisi,

aivan täysin vaihtui aate,

- punaiseksi banderolli;

vasemmisto juhli julmin

- Berliinin kukistumista!

Kuluttua viiden vuoden

joulu tungeksi torille,

- pitkin arvon Santeria!

Rauhan vuonna kuusikaksi

toveri Juri Gagarin

taivaalta alas tipahti

- nuorisomme messiaaksi!

Länteen siirtyi sitten vuoro,

väri vaihtunut ei silti;

- Warren ohjasi, Punaiset!

Eikä vaihtunut myös silloin

kun kuulu kurinalainen,

- laulaja leniniläinen,

Puna-armeijan osasto,

- liverteli laulujansa!

Euroviisut vuorostansa

väkeä veti torille,

- väristä ken ei kai varma!

Toissa vuonna kiltit lapset,

- koulupinnarit kotoisat,

lakkoilivat ankarasti

- vuoksi ilmastotuhojen!

Kaiken huippu, ja kurimus,

oli armon vuosi tiutiu,

jolloin viimein, siis lopulta,

Senaatintori, ylimys,

- p(l)atinaa sai kutreillensa;

alkoi herrain hehtaarilla,

vanhan kalmismaan sijoilla,

- jättijulkijuopottelu!