Juho Kustin kunniaksi / 150 vuotta

Paasikivi, Juho Kusti

1946-1956

1870-1956

Juho Kusti

ponnisti poliittisesti,

- Urkkia jos uskominen,

linjalle Kalevan Urhon,

eikä niin kuin on asia

- Suomessa virallisesti!

Juho Kusti sai omaksi

”akkaa” kaksi; Annan, Allin,

neljä lasta suurenmoista,

Varman, Annikin, Juhanin,

- Wellamon, Kalevalasta!

Seteli tuhannen markan

oli ehta ensimmäinen,

missä mies, ihan elävä,

Juho Kusti, katsasteli,

- Suomen, maailman menoa!

Köyhä kun ei aivan ollut,

opiskeli miesi paljon;

- kirjoja, Venäjän kieltä,

lisäksi luki lakia,

- ponnisteli tohtoriksi!

Bobrikovin ansiosta

pääsi miesi pääpomoksi;

oli virkansa nimenä

- ”Valtakunnan konttoristi”!

Eduskunnan istunnoissa

hoiti miesi mittavainen

- kieltolait ja pankkipulmat.

Päätyi kenties syystä siitä

Kansallis-Osake-Pankin

- johtoon, ja sen pääpomoksi!

Haaveena kuningaskunta,

- monarkiaa mieli miesi,

mutta konsa kaatui Saksa,

tuli ykskaks yllättäen

- suunnaksi demokratia!

Konsa Tartossa tekeillä

rauha täysin rikkumaton,

Juho Kusti arvaeli,

siitä tulleen liian oiva

- kannalta isänmaan, Suomen!

Hyvä se olikin, sillä,

silloin Suomi, toistaiseksi,

ulottui Rajajoelle,

- porteille ”pyhän Leninin”!

Oli miesi oikeassa,

sillä alla Talvitaiston

vaati naapuri isohko,

rajaa kauemmas pyhästä

- entisestä Pietarista!

Juho Kusti kai olisi

- rajaa hieman rustaellut,

mutta Erkon tiukka tahto

sitä sallinut ei laisin,

niinpä miesi pilkkaellen

Talvitaistomme nimesi

- oitis Eljaksen sodaksi!

Jatkotaiston jälkeen taasen

kehnosti kävi inehmon,

välitetyt rauhanehdot

- Juho Kustin aikaansaannos

eivät kelvanneet kenelle;

sota jatkui vielä hetken,

- verisenä, syksyyn saakka!

Miesi linjansa valitsi

kuudentena joulukuuta

- armon vuonna neljäneljä;

Epäluulo poistettava,

ystävyys äkin tilalle,

sopu, luottamus ikuinen

- perusta on naapuruuden!

Vanha kun oli Carl Gustaf,

Juho Kusti maata johti,

joutui kärsimään kovasti,

konsa vanha vainoojamme

vaati syyttömät tilille,

”sotakonnat” tuomiolle,

asekätkijät esille,

sitten loppujen lopuksi

- linnakundeiksi kuristi!

Oli silti onni myötä;

hirttonuoraa ei haluttu

- kuten maissa muutamissa!

Vanha kun oli Carl Gustaf,

virasta erosi miesi,

Juhon päästi johtajaksi

- kysymättä mieltä kansan!

Juho Kusti ei kovasti

kommunisteista pitänyt;

kesken Ystävyyspitojen

olemassa taisi olla

vaara, että ”vieras valta”,

- kotimainen kommunisti

vallan kaappaa Helsingissä

- kupeessa Koleralammen!

Silti ystävyys yleni,

- pitkäkestoksi peräti;

Lenin-merkki rintaan riensi,

sai hän Porkkalan takaisin;

minkä surmasi sapeli,

- kynä henkiin sen herätti!

Vielä viime hetkillänsä

- Juho Kusti, musta polle,

presidentiksi ”halusi”,

mutta varsin tunnetusti

saamatta jäi kolmas kerta;

- aika kypsyi Kekkoselle!

Juho Kusti, kumma kyllä,

- näköispatsasta jäi vaille;

kaksi kiiltävää kiveä,

aukio, Itä ja länsi,

- taitavat sen virkaa tehdä!

Niinpä kelpo Suomen kansa

- ehkä puolileikillänsä

kutsuu Alliksi, Juhoksi

- kuulua kiviparia!

Kansan suurilta riveiltä

unholaan lie täysin jäänyt

Juho Kustin puolisoista,

- ensimmäinen, armas Anna,

joka kaikki lapset laittoi

- iloksi ison isännän!