1946-1956
1870-1956
Juho
Kusti
ponnisti
poliittisesti,
-
Urkkia jos uskominen,
linjalle
Kalevan Urhon,
eikä
niin kuin on asia
-
Suomessa virallisesti!
Juho
Kusti sai omaksi
”akkaa”
kaksi; Annan, Allin,
neljä
lasta suurenmoista,
Varman,
Annikin, Juhanin,
-
Wellamon, Kalevalasta!
Seteli
tuhannen markan
oli
ehta ensimmäinen,
missä
mies, ihan elävä,
Juho
Kusti, katsasteli,
-
Suomen, maailman menoa!
Köyhä
kun ei aivan ollut,
opiskeli
miesi paljon;
-
kirjoja, Venäjän kieltä,
lisäksi
luki lakia,
-
ponnisteli tohtoriksi!
Bobrikovin
ansiosta
pääsi
miesi pääpomoksi;
oli
virkansa nimenä
-
”Valtakunnan konttoristi”!
Eduskunnan
istunnoissa
hoiti
miesi mittavainen
-
kieltolait ja pankkipulmat.
Päätyi
kenties syystä siitä
Kansallis-Osake-Pankin
-
johtoon, ja sen pääpomoksi!
Haaveena
kuningaskunta,
-
monarkiaa mieli miesi,
mutta
konsa kaatui Saksa,
tuli
ykskaks yllättäen
-
suunnaksi demokratia!
Konsa
Tartossa tekeillä
rauha
täysin rikkumaton,
Juho
Kusti arvaeli,
siitä
tulleen liian oiva
-
kannalta isänmaan, Suomen!
Hyvä
se olikin, sillä,
silloin
Suomi, toistaiseksi,
ulottui
Rajajoelle,
-
porteille ”pyhän Leninin”!
Oli
miesi oikeassa,
sillä
alla Talvitaiston
vaati
naapuri isohko,
rajaa
kauemmas pyhästä
-
entisestä Pietarista!
Juho
Kusti kai olisi
-
rajaa hieman rustaellut,
mutta
Erkon tiukka tahto
sitä
sallinut ei laisin,
niinpä
miesi pilkkaellen
Talvitaistomme
nimesi
-
oitis Eljaksen sodaksi!
Jatkotaiston
jälkeen taasen
kehnosti
kävi inehmon,
välitetyt
rauhanehdot
-
Juho Kustin aikaansaannos
eivät
kelvanneet kenelle;
sota
jatkui vielä hetken,
-
verisenä, syksyyn saakka!
Miesi
linjansa valitsi
kuudentena
joulukuuta
-
armon vuonna neljäneljä;
Epäluulo
poistettava,
ystävyys
äkin tilalle,
sopu,
luottamus ikuinen
-
perusta on naapuruuden!
Vanha
kun oli Carl Gustaf,
Juho
Kusti maata johti,
joutui
kärsimään kovasti,
konsa
vanha vainoojamme
vaati
syyttömät tilille,
”sotakonnat”
tuomiolle,
asekätkijät
esille,
sitten
loppujen lopuksi
-
linnakundeiksi kuristi!
Oli
silti onni myötä;
hirttonuoraa
ei haluttu
-
kuten maissa muutamissa!
Vanha
kun oli Carl Gustaf,
virasta
erosi miesi,
Juhon
päästi johtajaksi
-
kysymättä mieltä kansan!
Juho
Kusti ei kovasti
kommunisteista
pitänyt;
kesken
Ystävyyspitojen
olemassa
taisi olla
vaara,
että ”vieras valta”,
-
kotimainen kommunisti
vallan
kaappaa Helsingissä
-
kupeessa Koleralammen!
Silti
ystävyys yleni,
-
pitkäkestoksi peräti;
Lenin-merkki
rintaan riensi,
sai
hän Porkkalan takaisin;
minkä
surmasi sapeli,
-
kynä henkiin sen herätti!
Vielä
viime hetkillänsä
-
Juho Kusti, musta polle,
presidentiksi
”halusi”,
mutta
varsin tunnetusti
saamatta
jäi kolmas kerta;
-
aika kypsyi Kekkoselle!
Juho
Kusti, kumma kyllä,
-
näköispatsasta jäi vaille;
kaksi
kiiltävää kiveä,
aukio,
Itä ja länsi,
-
taitavat sen virkaa tehdä!
Niinpä
kelpo Suomen kansa
-
ehkä puolileikillänsä
kutsuu
Alliksi, Juhoksi
-
kuulua kiviparia!
Kansan
suurilta riveiltä
unholaan
lie täysin jäänyt
Juho
Kustin puolisoista,
-
ensimmäinen, armas Anna,
joka
kaikki lapset laittoi
-
iloksi ison isännän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti