Alkuun vanhan kertausta:
XXXXXXXXXX
16. tammikuuta 2016
Mistä mieleen jäi Kalevi!
Armon vuonna viisikuusi
noilla Hausjärven turuilla,
kirkon vieressä vasiten,
kansakoulun neljännellä
kymmenvuotias Kalevi,
luokan nuorin lapsukainen
eväitä sai Esteriltä,
opin oivan Auramolta.
Sitten tiensä erkanivat
- jopa vuosikymmeniksi;
Keravalla tunki toinen,
Tuusulaan taas päätyi toinen.
Kolmastoista tammikuuta
vuonna yhdeksän ja kuusi
Kalevi Keravalainen
aikamieheksi eteni,
tasan täytti tarkallensa
viisi – vuosikymmeniä.
Arvon rouva Raitalalta,
- Esteri etunimeltä,
Keravalle saapui kirje,
- tuli kortti Tuusulasta:
Olet varmaan vanha tuttu
- kansakoulumme ajalta.
Olet taajaan kirjoitellut
kelpo Keskarin sivuille.
Lehdestä näin mä kuvasi,
sinut tunnistin mä siitä!
Luuriin tarrasi Kalevi,
sopi Tusby-vierailusta,
tapasi opettajansa
- takaa vuosikymmenien!
Taasen tiensä erkanivat
- vuosiksi tosi useiksi.
Armon vuonna kuusitoista,
kolmastoista tammikuuta,
- keskellä minikemuja,
keravaisessa kodissa
kännykkä äkin kilahti,
tekstiviestiä välitti:
Känny viestinä välitti
onnittelut Esteriltä,
arvon rouva Raitalalta,
- Auramo omaa sukua!
Vaka vanha vääräleuka,
Kalevi Keravalainen
ilahtui ikihyväksi,
soitti Tuusulan turuille:
Vieläkin minua muistat!
Keravalle tänne tullos,
tule pienille pidoille,
- kahville ja piirakalle,
luo vaimoni ja poikieni
seuraksi sisarenikin!
Olethan sä onnen tuoja,
ikuinen ilonpisara!
Äkin saapui Esterini,
Orkidea-oksan antoi,
minä melkein kyynelsilmin,
kera mun opettajani,
aikaa vanhaa arvaelin,
- kiittelin tosi kivaksi!
Vähänläntä muu väkeni
katseli ”kateellisena”,
pyörein silmin ihmetteli,
mitä koulussa tapahtui,
kaukaa Hausjärvi-ajoilta
- mistä mieleen jäi Kalevi!
Yksi arvaus on tässä:
Sama kampaus on noilla;
Kalevilla, Esterillä
armon vuonna viisikuusi
- ainakin valokuvassa!
XXXXXXXXXX
Siihen päättyi vanha virsi
Tästä alkaa varsinainen
Esteri, opettajani,
kuoli Tuusulan turuilla
kolmastoista kahdeksatta;
- muistinsa menettäneenä!
Sitä ennen Esterini,
- mieluisin opettajani,
minua monesti muisti
- kolmastoista tammikuuta!
Nyt mä muistelen sinua
iloisena ihmisenä,
- viisaana opettajana,
ainoana ”sparraajana”,
joka muisti jälkeen koulun
mua pientä poikalasta,
- velikultavekkulia!
R.I.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti