Esteri, opettajani!

Alkuun vanhan kertausta:

XXXXXXXXXX

16. tammikuuta 2016

Mistä mieleen jäi Kalevi!

Armon vuonna viisikuusi

noilla Hausjärven turuilla,

kirkon vieressä vasiten,

kansakoulun neljännellä

kymmenvuotias Kalevi,

luokan nuorin lapsukainen

eväitä sai Esteriltä,

opin oivan Auramolta.

Sitten tiensä erkanivat

- jopa vuosikymmeniksi;

Keravalla tunki toinen,

Tuusulaan taas päätyi toinen.

Kolmastoista tammikuuta

vuonna yhdeksän ja kuusi

Kalevi Keravalainen

aikamieheksi eteni,

tasan täytti tarkallensa

viisi – vuosikymmeniä.

Arvon rouva Raitalalta,

- Esteri etunimeltä,

Keravalle saapui kirje,

- tuli kortti Tuusulasta:

Olet varmaan vanha tuttu

- kansakoulumme ajalta.

Olet taajaan kirjoitellut

kelpo Keskarin sivuille.

Lehdestä näin mä kuvasi,

sinut tunnistin mä siitä!

Luuriin tarrasi Kalevi,

sopi Tusby-vierailusta,

tapasi opettajansa

- takaa vuosikymmenien!

Taasen tiensä erkanivat

- vuosiksi tosi useiksi.

Armon vuonna kuusitoista,

kolmastoista tammikuuta,

- keskellä minikemuja,

keravaisessa kodissa

kännykkä äkin kilahti,

tekstiviestiä välitti:

Känny viestinä välitti

onnittelut Esteriltä,

arvon rouva Raitalalta,

- Auramo omaa sukua!

Vaka vanha vääräleuka,

Kalevi Keravalainen

ilahtui ikihyväksi,

soitti Tuusulan turuille:

Vieläkin minua muistat!

Keravalle tänne tullos,

tule pienille pidoille,

- kahville ja piirakalle,

luo vaimoni ja poikieni

seuraksi sisarenikin!

Olethan sä onnen tuoja,

ikuinen ilonpisara!

Äkin saapui Esterini,

Orkidea-oksan antoi,

minä melkein kyynelsilmin,

kera mun opettajani,

aikaa vanhaa arvaelin,

- kiittelin tosi kivaksi!

Vähänläntä muu väkeni

katseli ”kateellisena”,

pyörein silmin ihmetteli,

mitä koulussa tapahtui,

kaukaa Hausjärvi-ajoilta

- mistä mieleen jäi Kalevi!

Yksi arvaus on tässä:

Sama kampaus on noilla;

Kalevilla, Esterillä

armon vuonna viisikuusi

- ainakin valokuvassa!

XXXXXXXXXX

Siihen päättyi vanha virsi

Tästä alkaa varsinainen

Esteri, opettajani,

kuoli Tuusulan turuilla

kolmastoista kahdeksatta;

- muistinsa menettäneenä!

Sitä ennen Esterini,

- mieluisin opettajani,

minua monesti muisti

- kolmastoista tammikuuta!

Nyt mä muistelen sinua

iloisena ihmisenä,

- viisaana opettajana,

ainoana ”sparraajana”,

joka muisti jälkeen koulun

mua pientä poikalasta,

- velikultavekkulia!

R.I.P.