Taakse jäi Kerava, Kervo,
lähdin mä lähijunalla
kohti pohjoista mäkeä,
- jossa riihi on edessä!
Oli paikkoja vapaana,
yksi ainoa, etäällä,
siihen istahdin, rojahdin,
- kera kahden matkalaukun!
Istui siinä vastapäätä
arka, nuori, vieras tyttö
hiiren hiljaa paikallansa,
- katsetta kohottamatta!
Minä katseeni kohotin
alhaalta ylös, varoen;
oli maassa laukku, sen lipussa
- kaksi kaunista väriä!
Minä lippua hipaisin,
tyttö pienesti pelästyi,
nostin pystyyn peukaloni,
- kannustin, tuin, hymyilin!
Hetkeäkään miettimättä
tyttö ymmärsi eleeni;
oli tarttunut jo suomi;
- kuului suusta vieno ”kiitos”!
Astuin mä ulos junasta,
onnellisesti olin perillä,
tytöllä etappi pitkä,
- ”päättymätön”, jatkui vielä!
Vielä joskus jos tapaamme,
”Slava Ukraini” mä lausun,
vastineeksi saan mä silloin
- ”Herojam slava”, takuulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti