Vielä joskus jos tapaamme!

Taakse jäi Kerava, Kervo,

lähdin mä lähijunalla

kohti pohjoista mäkeä,

- jossa riihi on edessä!

Oli paikkoja vapaana,

yksi ainoa, etäällä,

siihen istahdin, rojahdin,

- kera kahden matkalaukun!

Istui siinä vastapäätä

arka, nuori, vieras tyttö

hiiren hiljaa paikallansa,

- katsetta kohottamatta!

Minä katseeni kohotin

alhaalta ylös, varoen;

oli maassa laukku, sen lipussa

- kaksi kaunista väriä!

Minä lippua hipaisin,

tyttö pienesti pelästyi,

nostin pystyyn peukaloni,

- kannustin, tuin, hymyilin!

Hetkeäkään miettimättä

tyttö ymmärsi eleeni;

oli tarttunut jo suomi;

- kuului suusta vieno ”kiitos”!

Astuin mä ulos junasta,

onnellisesti olin perillä,

tytöllä etappi pitkä,

- ”päättymätön”, jatkui vielä!

Vielä joskus jos tapaamme,

”Slava Ukraini” mä lausun,

vastineeksi saan mä silloin

- ”Herojam slava”, takuulla!