Aki Linden, hännänhuippu!

Aki Linden, hännänhuippu,

pääsi pääministeriksi,

kun muut kansamme valitut,

naiset ja mitalimiehet,

- virkavuosilta isommat,

lomailivat paitaa vailla,

- kuka missäkin jamassa!

Oitis valtaan päästyänsä

päästi herra hännänhuippu

suusta ja kitarisoista

- kommentin perästä toisen!

Taisi ykskaks yllättäen

siinä jäädä kakkoseksi

- jopa itse varsinainen,

ainakin osalta määrän,

- laadunkin, joku sanoisi!

Suomen mursun muistojuhla!

Konsa kuoli muukalainen,

Meri-Kotka poikinensa

itkusilmin järjesteli

- Suomen mursun muistojuhlan

eli suoremmin sanoen

- kelpo ”kissanristiäiset”,

kun ei täällä Telluksella

suremista muuten liene,

kun ei raakuus Ukrainassa

laisin paina mieltä linnun,

kun ei Suomen rannikolla

Venäjän sotarikokset

- itkemään saa poikuetta!

Unkari, voi nyt sinua!

Unkari, voi nyt sinua,

- vanhaa arvon ystävääni,

kuinka on älysi jäässä

- mihin muistisi kadonnut!

Armon vuonna viisikuusi,

konsa kauhea Venäjä

sua neuvoi panssareilla

- ehta tielle entiselle,

pakotti ihan väkisin

- taas sosialistiseksi,

minä pieni koululainen,

kymmenvuotias ipana,

koululaisena keräsin

paperia päivän pitkän,

- nälkää ettet sä näkisi!

Nyt sä taasen heilastelet

- kanssa valtavan Venäjän,

unohdat demokratian,

- arvot läntiset, likeiset!

Pakko on tänään kysyä,

turhaanko minä keräsin,

- turhaanko sua avustin!

Vielä joskus jos tapaamme!

Taakse jäi Kerava, Kervo,

lähdin mä lähijunalla

kohti pohjoista mäkeä,

- jossa riihi on edessä!

Oli paikkoja vapaana,

yksi ainoa, etäällä,

siihen istahdin, rojahdin,

- kera kahden matkalaukun!

Istui siinä vastapäätä

arka, nuori, vieras tyttö

hiiren hiljaa paikallansa,

- katsetta kohottamatta!

Minä katseeni kohotin

alhaalta ylös, varoen;

oli maassa laukku, sen lipussa

- kaksi kaunista väriä!

Minä lippua hipaisin,

tyttö pienesti pelästyi,

nostin pystyyn peukaloni,

- kannustin, tuin, hymyilin!

Hetkeäkään miettimättä

tyttö ymmärsi eleeni;

oli tarttunut jo suomi;

- kuului suusta vieno ”kiitos”!

Astuin mä ulos junasta,

onnellisesti olin perillä,

tytöllä etappi pitkä,

- ”päättymätön”, jatkui vielä!

Vielä joskus jos tapaamme,

”Slava Ukraini” mä lausun,

vastineeksi saan mä silloin

- ”Herojam slava”, takuulla!

Marko S, tilalla Annan!

Marko S, tilalla Annan,

keksi keinon oivallisen,

kuinka jälkeen tappioiden,

- surkean kisatuloksen;

neljä kurjaa tappiota,

- ei voittoa, tasapeliä,

Hame Helma Rit pelaisi

äM-äM- karsinnan kulussa

- paremmin, ja voitokkaasti:

Parannetaan puolustusta,

- hyökätään vähän paremmin!

Tosi outoa olisi,

jos ei syntyisi tulosta

- eväillä, opeilla näillä!

Z-maan kun kisata salli!

Minun rattoni on ralli,

hiljaa huusi Suomi-neito,

Z-maan kun kisata salli

Jyväisen kylän kujilla,

- sotateillä, asfaltilla!

Huumekäyttökammareita!

Poliitikko, potra poika,

tyttönen iki-ihana,

vaatii vallan vimmatusti

- huumekäyttökammareita,

jotta jätkä laitapuolen,

- tyttönen liki typerä,

lämpimässä voi vapaasti

itseänsä piikitellä

- huumeilla rikollisilla;

samaan aikaan ”sattumalta”,

tuurijuoppo, happoveikko,

- palella saa pakkasessa

nauttiessa suusta pullon

- viinoja luvallisia!

Jenni Hauki on kalana!

Jenni Hauki on kalana

- sopiva Unikeoksi,

konsa aina Naantalissa,

- kuulun päivän kunniaksi,

sankari saa kylmän kylvyn

- märässä merivedessä!

Tänään pettyi kansakunta,

kun oli sinileväinen

- merenranta Naantalissa!

Kastunut ei Jenni Hauki,

oli arvon uitettava

- kuin kala maalla kuivahkolla!

Uskokaa minua, miestä!

Uskokaa minua, miestä,

- puhun totta lailla Pravdan,

kuni kuuluisat kaverit

Muhammad Sa’id al-Sahhaf, Lavrov,

- Pinokkio tai Pinochet!

Sorry vaan, valetta tuokin!

Kuukauden koro(na)tonta!

Kuukauden koro(na)tonta

(maksu)aikaa saat minulta,

- kelpo puoskari lupasi,

kun hän taikapiikistänsä,

- pyysi tonnin, hieman toista!

Mahdotonko mahdollista!

Mahdoton on mahdollista,

josko uskoa on kyllin,

jos ei johdossa demari,

- Tuppurainen tappurainen,

jolle oivin mahdollinen

on äsken todistetusti

- surkeaakin surkeampi!

Julmimmat Venäjän tsaarit?

Tänään pakko on kysyä

ketkä tsaareista ovat, olivat

- niitä kaikkein julmimpia!

Yhdellähän, Iivanalla,

oli julma, tiettävästi,

- peräti lisänimenä!

Tässä neljä ehdokasta;

Iivana, Josif, Vladimir,

- viimeisenä viel’ Vladimir!

Sano painava sanasi,

puolueeton lausuntosi,

- edes hiljaa kuiskaamalla!

Luottamus likimain nolla!

Luottamus likimain nolla,

- oikeastaan hieman alle

on nyt täällä Telluksella

sanoihin veli-Venäjän,

- puhumatta sen teoista!

Oli tuskin muste kuiva

-paperissa valkeassa,

jossa päätettiin lujasti,

että ei Venäjä estä

- laisin viljakuljetusta

Ukrainasta maailmalle

kun jo lensi ohjus, kaksi

Odessan satamamaalle,

- viljalaivojen sijoille!

Moni täällä Suomenmaassa

muistaa varmaan ”kaihoisasti”

- Luottamus-nimisen filmin!

Sen pituinen se tarina!

Paras, oivin mahdollinen!

Tytti Turja Tuppurainen,

- takuuherra Tappuraisen,

kehui itse itseänsä

Saksa-kauppojen tulosta;

- paras, oivin mahdollinen,

vaikka Suomi valtiona

maksaa nyt jo toisen kerran

- ystävän tuhot Lapissa!

”Paras, oivin mahdollinen”

on siis suomeksi sanoen

- ”surkeaakin surkeampi”!

Siinä kaikki Fortumista,

Suomesta, Uniperistä,

- poliitikkojen kyvyistä!

Tuore tutkimus todisti?

Tuore tutkimus todisti,

että täällä Suomenmaassa

politrukki on rehellisempi

kuin normaali verrokkinsa,

- jos mies on hän syntyjänsä!

Tyhmä saattaisi kysyä;

Kuin lie laita alla vaalin,

- lupausten kun on aika!

Tyhmä saattaisi kysyä;

Kuin lie laita jälkeen vaalin

- selitysten kun on aika!

Mutta että myös demarit!

Vihervassaridemari

”muuria” ei pystyttäisi

- rajalle Venäjän Suomen,

eli antaisi vapaasti

- ystävän, vihollisemme,

”vieraita” lähettää tänne

aseiden kera, tai ilman

-vaikkapa satatuhatta!

Vihreät, vasurisakin

moni vielä ymmärtäisi

- mutta että myös demarit!

Poika päiväni pelasti!

Nuori nainen, pieni poika,

lampi Ollilan isännän,

- sorsapoikue nälässä!

Aamutuimaan lenkillänsä

paikalla myös huilaamassa

- Kalevi Keravalainen!

Poika syötti innoissansa

koko suurta poikuetta,

- leipää sai hän äidiltänsä!

Waldemar, tuo poika pieni,

tarjosi murua leivän;

- syötä sorsia sinäkin!

Anomatta, pyytämättä

palasen sai Väinämöinen,

- Kalevi Keravalainen!

Lahjan saaja, vanha miesi,

syötti sorsia kädestä,

- opin antoi lapsoselle!

Waldemar heti yritti,

nälkäinen tuli lähelle,

- raukka kai vähän jänisti!

Hädissänsä nuori herra

heitti leivän kauemmaksi,

- sorsien jaettavaksi!

Konsa leipä loppuun syöty,

oli joukko onnessansa,

- jokaisella täynnä vatsa!

Poika päiväni pelasti

täysin, ja lopullisesti;

- koiraani saat rapsutella!

Minä äitiä ylistin;

hyvin on Tuo kasvatettu,

omastansa antoi paljon,

- pyytämättä, neuvomatta!

Nimet muutettu osaksi!