Vaivaton viherelämä!

 

Voi, voi teitä veljeksiä,

- stadi, Tampere ja Turku,

kohtalo on kurja teillä,

josko vihreiden tavoite

olla kaunein kaupungeissa,

suurin, mahtavin tekijä

por-por-mestaripelissä,

- toteutuu tosielossa!

Oitis sillä istumalla

alkaa kaupunkioloissa

- ”Vaivaton Viherelämä”!

Mitä se on, äkin kysyisi

- katekismus, Martti Luther!

Siinä riittää pohtimista

- ennen äänen antamista!

Jari Tervon kolmas temppu!

 

Joitain aikoja takaisin

Jari Tervo, kirjailija,

kolumnisti vertaa vailla,

- sanansäilätaitoniekka,

Pyhän Raamatun sutaisi

pöydältänsä puhtoiselta

- likaiselle lattialle!

Tänään tammisunnuntaina

toista temppua todisti

Hesarin lukijajoukko

- sukukunta suomalainen!

Pudotti mies mittavainen

Putinin alas katolta,

alas huipulta Venäjän,

universumin sijoilta

- yksi viiva kaksi, kolme!

Aivan ykskaks yllättäen

- jokin on pyhää pojalle!

Josko kourassa Koraani,

on se aina liimattuna,

sidottuna, niitattuna

- varalta pahan vahingon!

Vihreä on Suomi kohta...!

 

Kuntavaalin kunniaksi

ikivihreä porukka

vaaliteemaksi varasi

lauseen, jonka täydentelin,

tosiseikaksi sutaisin:

Vihreä on Suomi kohta,

ihan kohta, huomenissa,

- vihreä kateudesta,

kun on Eurooppa edellä,

maailma muu sen mukana

- likimain joka jutussa,

elossa, elintasossa,

ja kun Suomi surkeana,

- Impivaarana on taasen!

Hävisi hävikkiruoka!

 

Kera kelpo kirkonmiesten,

sossutanttojen, -setien,

vitivihreä valitti,

kirkui, parkui kauheasti;

voi, voi teitä porvareita,

- katalia kauppiaita,

mitä tehneet te olette,

mihin ykskaks yllättäen

- hävisi hävikkiruoka,

ja jos on jäljellä jotakin

- proteiini puuttuu siitä,

atriaa ei synny laisin

hiivaleivän kannikoista,

- hedelmistä, eineksistä!

Siihen kauppias sanaili;

voi sinä ituinehmo,

sossutantta, kirkkokarju,

juurihan sinä opetit,

pahasta on nyt hävikki,

- Herran viljan hukkaan heitto!

Niinpä jälkeen pohdiskelun

paransin pahat tapani,

minimiin hävikin saatoin

keinoilla ihan omilla,

- alennuspunalapuilla,

jolloin säästyy teiltä vaiva,

minulle jää toiminnasta

- edes pikkuisen katetta!

Vessaharja ja asunto!

 

Oli ennen Kuusisella,

herran Hertta-tyttärellä,

kansakunnan kynttilällä,

- kirkkaalla punavalolla

asuntona Helsingissä

- hellahuone hellaa vailla!

Mukaan Pravdan, siis totuuden,

Putinilla on paremmin:

Lada, Volga, kottikärry,

vessaharja, ja asunto,

neliöitä seiskaseiska,

tuloja satatuhatta,

- yksikkönä euro, rupla!

Keskusta kovin elämöi!

 

Keskusta kovin elämöi,

konsa nousee siirtohinta

- vähän aiempaa vähemmän!

Lain ei laske sähkölasku

tässä ”jätti”mittelössä,

- pelissä poliittisessa!

Sen jo ymmärtää jokainen,

talonpoika, rautakoura,

- virkaneiti, sossutantta!

Kremlin muurin tuntumassa!

 

Kremlin muurin tuntumassa

sodan jälkeen jälleen kerran

Stalin kanssa herra Leinon

illasti, aterioitsi,

puhkui, pohti niitä, näitä,

kysyi Leinolta äkisti;

Kuule, Yrjö, kommunisti,

mitä kuuluu marsalkalle,

- Suomen taistojohtajalle!

Humaltunut herra Leino

sopersi, hörähti, nauroi;

Kenkään tuolla Suomenmaassa

lahtarista ei välitä,

- muistaako edes nimeä!

Siihenpä Stalin sihahti;

kuulepas toveri Leino,

- pidä suusi pienemmällä,

ilman marsalkan eloa,

sotatoimen johtamista,

- Suomea ei enää olisi!

Tarinan esitti, kertoi

jätkä Janne Kaisanlahti,

- poika kaukaa pohjoisesta,

minä mies liki mitätön,

Kalevi Keravalainen,

Väinämöiseksi nimetty,

- käänsin sen Kalevalaksi!

Ryti Risto, Myller Veikko!

 

Kauan sitten näillä mailla

saataman piti Rytille

patsas oiva, kelvollinen!

Taiston voitti Myller-veikko

teoksella ”Vastuun vuodet”.

Kansa kun ei tunnistanut

- abstraktista aihiosta

suuren suurta suomalaista,

konsa taitajan ”tekele”

laisin ollut ei näköinen,

väki suuttui vääjäämättä,

- kirkui, parkui ja kirosi!

Meni hukkaan huutaminen,

äijäin, akkain ärjähtely;

patsas pantiin paikallansa

- vastoin kansan vaatimusta!

Äsken kun valokuvassa,

- elämässä ensi kerran,

näin tuon patsaan taiteellisen

- kansan kannalle asetuin:

Ryti ansainnut olisi

- patsaan paljolti paremman!

Malka silmässä omassa!

 

Pelto-Eemeli, demari,

- kova jätkä Järvenpäästä,

huolta kantoi kauheasti

tilasta demokratian

- maassa Atlantin takana!

Oli huolena hänelle,

että voisi pieni Suomi

- ottaa mallia pahasta,

vihaisena kenties joskus

- parlamenttiin rynnäköidä!

Muistanut ei mahtiherra

esimerkkiä kotoista,

- kapinaa verenpunaista,

laseilla demarin nähnyt

- malkaa silmässä omassa!

Tarina; Witold Pilecki!

 

Välttyi kaasukammiolta;

tapettiin lopulta kansan,

Venäjän, vihollisena!

Kumpi kahdesta pahempi!

Jussi Antero Saramo!

 

Jussi Antero Saramo,

ministeri, ja vasuri,

kumoon kaataa koulukiusan

kolmentoista oksan puulla;

turha meidän tyhmäin luulla,

että oksana olisi,

- edes kaikkein pienimpänä,

karttakeppi, otsanappi

- kuni ennen, aikaisemmin,

aikana ihanaisena

- kun kaikki oli paremmin!

Nyt on täällä pohjoisessa,

- Euroopan etusijoilla,

vuoro vuorovaikutuksen;

polttopiste on pojalla

säännöksien säätelyssä,

sitoutuksen säädännässä,

pudokkaiden paijannassa,

verkkokiusan valvonnassa,

- turvakulttuurin teossa!

Tärkeää on toiminnassa

myönteinen ryhmäytyminen,

pahan jengin poispudotus,

- häirinnän hävitys, häätö!

Apuna ovat pojalla

Ankkuri ja Nuoska, KARVI,

sisar valkoinen ja hento,

sossutantta ja poliisi,

kutistaja kallon, kiusan;

- puhetta ei opettajasta!

Julkisen sanan savotta!

 

Tuhmia jos paasaa pappi,

lehti julki tuo sanoman,

joka suututtaa pahasti

maata muokkaavan porukan,

- eläinhoitajat etenkin,

pappi jos katuu sanoja,

ja jos poistaa lauseet lehti,

suuttuu siitä valtavasti

- Julkisen Sanan porukka!

Kuka onkaan konna tässä;

- lehti, ja sen pääpomonen!

Voi tuota Ohisaloa!

 

Voi tuota Ohisaloa,

kuinka lie hän koulun käynyt,

kuinka oppinsa ominut,

- lukenut lama-ajasta!

Tuttu tuskin tyttöselle

Eskon puu, ja sen merkki

- Tapani Ahon tekoset!

Moni vanha, ja pätevä,

poliitikko, pieni, suuri,

- talousmies, neito, rouva,

oikoi lausumat Marian,

eikä tuo edes hävennyt,

- nosti nokkaansa ylemmäs!

Kaksi suurta murskaamoa!

 

Keravalle on tulossa

- kaksi suurta murskaamoa;

toista vastustaa Kerava,

- poliitikko, virkaherra,

toista tyrkyttää väkisin

suloisimmille sijoille,

missä lentelee lepakko,

- liitelee orava, lintu!

Kuule kelvoton Kerava,

missä arvon naisten aivot,

- missä miehinen logiikka!