Kremlin muurin tuntumassa
sodan jälkeen jälleen kerran
Stalin kanssa herra Leinon
illasti, aterioitsi,
puhkui, pohti niitä, näitä,
kysyi Leinolta äkisti;
Kuule, Yrjö, kommunisti,
mitä kuuluu marsalkalle,
- Suomen taistojohtajalle!
Humaltunut herra Leino
sopersi, hörähti, nauroi;
Kenkään tuolla Suomenmaassa
lahtarista ei välitä,
- muistaako edes nimeä!
Siihenpä Stalin sihahti;
kuulepas toveri Leino,
- pidä suusi pienemmällä,
ilman marsalkan eloa,
sotatoimen johtamista,
- Suomea ei enää olisi!
Tarinan esitti, kertoi
jätkä Janne Kaisanlahti,
- poika kaukaa pohjoisesta,
minä mies liki mitätön,
Kalevi Keravalainen,
Väinämöiseksi nimetty,
- käänsin sen Kalevalaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti