Isä Taivainen paransi
- taulun toisensa perästä;
suti niitä pensselillä,
- elämään sai kurjat, vanhat!
Wolt-repun sai nyt Carl Gustaf,
- Mona L hymyn totisen,
Aino-neito rintaliivit,
- alapäähän villahousut,
näköisnaaman Tarja-tantta,
setä-Sauli kolmioita,
- neliöittensä sijasta!
Ja kas, aivan kummallista;
leivätön, vedetön pöytä,
tuomari ja lautamiehet
- kutsuivat tekijää tuota!
Siitä lain vihastumatta
Isä Taivainen hymähti,
- hymyili pirullisesti:
Tekijän, joka ikisen,
oikeudet ovat minulla,
- siis nyt, aina ja iäti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti