Suomi pieni on minulle,
- pläntti Pohjolan perillä,
velkainen, sivistymätön,
- surkea Pisa-pisara,
Mirella Marin murahti,
kun joku iso demari,
unionin päättöpäässä
- ehdotteli leikillänsä
hälle paikkaa auringossa
- Euroopan unionissa!
Kylläpä se teillä kesti,
- tajuta osaamiseni,
piti pitkään mun jaella
sinne, tänne, Euroopalle
- Suomen valtion varoja,
bilettää piti pakosta
illat, yötkin pääksytysten,
- jotta joukkoonne sopisin!
Toki suostun pyytämättä,
työntäydyn väen väkisin
- nöyränä kuin kurja orja,
unionin johtajaksi,
kuninkaaksi, keisariksi,
tsaariksi, Romanoviksi,
kaaniksi, Hirohitoksi,
Bonaparteksi ja vaikka
- pikku, pikku korpraaliksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti