Isä, arvostan Sinua,
- kasvatustasi ylistän,
muistelen mä kiitoksella
- vanhaa kunnon kasvatusta!
Kiitos kun mua tukistit
- aina tuhma ollessani,
joron jäljillä kun kuljin,
rikoin, kiusasin, kiroilin,
- kaljaa maistelin, tupakoin!
Vielä pieni ollessani
väärän, oikean erotin;
lopetin pahat tapani,
- kunnon mieheksi tokenin!
Mieleeni ei silloin tullut
konsaan kutsua avuksi
yhtä ainutta triosta;
ambulanssi, mustamaija,
- sisar valkoinen ja hento!
Sinä paljon kärsineenä
opetit tekemään työtä;
- Kelaan ällös milloin luota!
Sodan kauhut kestäneenä
olit mallina minulle;
riviin astu mies ja nuori,
- naapuriin on luotto nolla!
Kiitos myöskin lainastasi,
jolla varmistin opinnot,
päädyin melkein maisteriksi,
- ansaitsin hyvän elannon!
Isänpäivän kunniaksi
luoksesi mä liihoittaisin,
mutta tuo pahus, Korona,
- saattaa juhlasi pilata!
Tämä piskuinen runoni
tuokoon lohtua Sinulle,
sinä taitava tukeni,
- kasvattajani, isäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti