Ely, tuo virasto viisas!

Kevättaiston tuntumassa,

- naapurin jo hyökätessä,

Ely, tuo virasto viisas,

vihdoin viimein, pitkin hampain,

luvan antoi ammuskella,

tuhota, eliminoida,

- vihollista viisitoista!

Elynsa avittamana,

Suomi, mallia Cajander,

vihollista torjui hetken,

tuhosi se kärkijoukon,

- vihollista viisitoista!

Vain vähät välitti siitä,

vihollinen julma, suuri;

oli sillä käytössänsä

prikaati, divisioona,

kokonainen kansakunta,

- jopa naapuriapua!

Kului päivä, runsaat kaksi,

oli Suomi valloitettu,

pellot syöty puhtoisiksi,

- nälkä vieraana jokaisen!

Päästä viikon, runsaan kahden,

löytyi jostain laatikosta,

- viraston sisätiloista,

Elyn kirje kiinnostava:

Valittaa voi päätöksestä

- kuluessa viikon yhden!

Kuka suuttui päätöksestä,

- kirosi koko viraston!

Arvannee sen jo jokainen;

kettutyttö, kahlekalle,

- Mikkonen ja Wee-Wee-äffä!

Suomenmaasta suljetusta

lähti kirje kiireellinen

määränpäänä mahtavana

eläinoikeusputiikki,

- Euroopan isoin virasto!

Vastaus oli välitön:

Suomi oitis hirtettävä,

jos se henkiin ei herätä,

heti, siis välittömästi,

noita vinhaa viittätoista

lintua erinomaista,

joita kutsutaan nimellä

- vitivalkoposkihanhi!