Väki
vihreä vikisi,
suureen
ääneen ärjähteli:
Väinö
Linna hirtettävä,
-
mestattava, postuumisti!
Miksi
nyt on mieli moinen,
-
karjunta kovin kamala!
Konsa
kurja kirjailija
tarinassa
surkeassa,
-
”Täällä alla pohjantähden”,
nosti
Suomen sankareiksi
-
Jussi Koskelan ja kuokan!
Mitä
kurjaa Koskelassa,
-
mitä väärää tehnyt kuokka!
Etkö
muista ämmä, äijä,
unohditko
kolmikosta,
joka
mainitaan alussa
-
suon, eli sen ensimmäisen!
Mitä
syytä nyt on tuossa,
-
maassa turhassa, siis suossa!
Etkö
ymmärrä inehmo,
suo
on Suomen hiilinielu,
suopellot
tosi pahasta,
-
Telluksen tuho ja turma!
Pakko
tyhmän on todeta:
-
Siellä suo, vetelä täällä!
Pakko
tyhmän on todeta:
Täällä
surku Suomenmaassa
joskus
päätyvät todella
-
ensimmäiset viimeisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti