Salon Veikko, sankarini!

Konsa äsken Suomenmaassa,
Hämeessä, Padasjoella,
muuan oiva insinööri,
Salon Veikko, sankarini,
klapeista talon tekaisi,
- komean kuin Kampin kirkko,
oli uhkana hänellä
kaverusta kurjaa kaksi;
byrokraatti kunnallinen,
- pyromaani paikallinen!

Byrokraatti ehti ensin,
kirkui, karjui jo etäältä:
Rakennuslupa esitä,
- taikka kaadan mä talosi,
 ja vieläpä sen lisäksi
- saat sakot ja jalkapuuta!

Veikko vastasi visusti,
talossa asua koita;
turkitta sä tarkenetko,
kestätkö vihaisen viiman,
et, - ei siis ihmisen asunto!

Pyromaani pensaa osti,
askin tikkuja tilasi,
takanurkalle tapasi;
oitis syttynyt ei tikku,
- talon nurkka saanut tulta!

Ehti paikalle inehmo,
- kuulu ilmastoinehmo:
Voimassa nyt on ukaasi,
- laki ankara ja uusi,
ällös konsaan, ja äkisti,
ikinä, sä ilmaan päästä,
- hiilen kaksoisoksideja,
vuota ensin vuosikaudet,
odottele maatumista,
- paloa tosi hidasta!

Pyromaani, raukka, parka,
laisin, yhtään, ei tajunnut
tosi hienoja sanoja,
ukaaseja, oksideja,
- poistui paikalta nolona!

Pääsi oiva insinööri,
Salon Veikko, sankarini,
oitis kahdesta pahasta;
kutsui miestä kuulu kirja;
- ennätysten Quinness-kirja!