Pysy kaukana Kiteestä!

Heinäjärven rantamailla,

vanhan myllyn vainiolla,

Jänis-Tarjan näytelmässä

puutetta ei pontikasta,

Kiteen kirkkaasta simasta,

janojuomasta jalosta.

Nauru raikui katsomossa,

vesi silmistä tirisi,

konsa keittäjä kehuvi,

tujunlaista tuotettansa,

konsa kelpo korpikansa,

kyläläiset, virkavalta,

poliisi etunenässä,

otti ryypyn, otti kaksi,

eikä kaksi kolmannetta,

maku kun tuli tutuksi.

Potrallekin pollarille,

oli kolmas liikaa, ehkä,

konsa miehinen miesi,

äkin muuttui akkaseksi,

hameväeksi halusi.

Ja hauskaa oli hameväellä,

ihka aidoilla akoilla,

juorukelloilla vasiten.

Makeasti nauroi kansa,

kiteeläinen korpikansa

ymmärsi omat tapansa,

vanhat metkunsa vasiten.

Vatsa aivan kippuralla,

minä vahvasti mukana,

vilinässä viikonvaihdon,

kuukausienkin kulussa.

Minä vaimoa varoitin,

ilokaasusta isosta,

touhu-Tarjasta, jänöstä:

Pysy kaukana Kiteestä,

jos et eukko nauraa jaksa,

tuntitolkulla täristä,

puolta vuotta pinnistellä!