kera
Pentin pällisteli,
kuninkaita
katsasteli,
ihasteli
ihmemaata.
Linnaan
pääsi Pentti-parka,
onnenpoika,
arkajalka,
istui
siellä ihmemiesi
kruununprinsessan
kupeessa,
kaunottaren
kainalossa.
Konsertti
kun täysin tylsä,
kuorolaulu
karmeata
mielestä
pojan poloisen,
katse
harhaili hänellä,
kohti
prinsessan koruja,
– avokaulaista
asua.
Viipyi
katse paikallansa
sekuntia
viisi, kuusi,
– liian
kauan ehkä kaksi.
Kävi
Pentille nolosti,
sillä
prinsessa tajusi,
jotain
nyt on jo vialla,
– etiketti
pois pilattu!
Heti
käänsi Pentti päänsä,
ylös
katsoi kalpeana,
katse
taivoa tavoitti,
punaisina
poskipäänsä,
hetken
päästä hehkueli!
Mitä
tästä me opimme:
Mauri
syyttä syntisäkki,
feministin
kauhun kohde,
Maurin
synti pienen pieni,
puhe
ryntäistä mitätön,
teko
tuskin tuomittava,
– Tanskanmaalla
mainittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti