Hetken oikean osasi!

Kirjamessujen menossa

neljä miestä mittavaista,

kirjailijaa kelvollista,

lukutoukkaa laiskanlaista,

otti mittaa toisistansa,

muita alle maan manasi.

Hereillä oli Hesari:

Laura laukaisi kameran,

hetken oikean osasi,

kaiken paljasti kuvansa:

Paavo vilkas vitsin väänsi,

itse itsensä ylensi,

Paavo, se hidaspuheinen,

tuskin vitsiä tajusi,

Sauli-rukka suuta mursi,

äkäiseltä näytti äijä,

Pekka virnisti, hymyili,

salli poikasen puhua.

Isäntä omassa maassa?

Älä tunge turkulainen,

minun mailleni majoitu,

– älä konttaa karpaloita,

huusi herra Helsingistä,

konsa tunki turkulainen,

reviirillensä rykäisi,

– kera pahvisen korinsa.

Virallinen surku-Suomi

Virallinen surku-Suomi,

Viron vainot tuntee turja,

– Puhdistuksesta puhuvi,

mutta ei puhu, pukahda,

kyse konsa on omista,

kohtaloista karmeimmista,

– Seitajärvestä, Lokasta,

Virallinen surku-Suomi,

Viron vainot tuntee turja,

– Puhdistuksesta puhuvi,

mutta ei puhu, pukahda,

”urotöistä” uljaimmista,

partisaanien paheista,

murhista, ylisanoista,

– ”Isänmaallisessa” sodassa.

Mitä mieleesi tulevi?

Mitä mieleesi tulevi,

konsa kerron ehdokkaista,

Mäntyniemeen mönkijöistä,

yhteen lasken heistä kolme:

Yhden Pekka pienokaisen,

kaksi Paavoa pahaista?

– Pekka Paavola poloinen.

Hallituksen mainostemppu

Herrana on hauska olla,

hallitusherrana parempi:

Sateenkaari suurisuinen

nosti ensin ”palkkojansa”,

– tosi reilusti repäisi,

pani sitten jäihin ”liksan”,

– kosiskeli kansaa kurja,

jopa pikkiriikkisen alensi,

– muille malliksi mukamas!

Politiikka ei pelissä!

Konsa Kirppu-Kiljuselta,

kansan luottamus katosi,

– hajosi kuin tuuleen tuhka,

muisti Erkki, sossukraatti,

pasifisti, poika potra,

– ministeri mittavainen,

talvisen sodan sanonnan,

sitä lainasi, sovelsi:

Veljeä ei nyt jätetä.

Niinpä yks kaks yllättäen,

tällä kertaa kumma kyllä,

politiikka ollut ei pelissä,

konsa Erkki armelias,

veneen alta päästi veljen,

– päästi pannasta pahasta,

viran oivan haltijaksi,

– erityisedustajaksi,

ulkomaiden matkaajaksi.

Utajärven uusi nousu!

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

miten tulla tunnetuksi,

koko Telluksen mitassa,

– universumin osalta.

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

mistä kilpa keksimätön,

mikä miehille lajiksi,

– akoille iki-iloksi.

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

mistä löytyy kelpo kilpa,

jonka taitaa joutavainen,

ministeri, mielipuoli,

viherveikko, sossutantta,

hempukka ja hienohelma,,

raataja työn raskaimmankin,

– inehmo joka ikinen.

Sitten muuan raavas miesi,

– liekö Seppo Ilmarinen,

takoja iänikuinen,

tunsi kerran kutsumusta,

– tarvetta tavanomaista,

ja sehän oli jo siinä,

laji uusi autuainen,

– ennen pieruksi sanottu.

Nyt ei puuttunut kuin putki,

millä mittailla töräys,

– pierun vahvuus ja voima,

Seppo senkin suunnitteli,

– koosti kierrätyskamasta.

Luvassa myös luultavasti,

palkintona parhaimmalle,

tietysti ja tiettävästi,

vuoden purkit sitä parasta,

– hernerokkaa herkullista!

Lumia, iloinen tyttö

Nokian kävi nolosti,

konsa tiemmä Espanjassa

uusin mallinsa upea,

älykännykkä Lumia,

– kääntyy nyt ilotytöksi.

Kotimaassa kännyn kurjan,

tila paljon on pahempi,

satamäärin konsa meillä

nykynaisilla nimenä

– on tuo kuuluisa Lumia!

Voi, voi meitä miespoloja!

Voi minua miespoloista,

kansanmiestä kurjimmaista,

– Mauri-raukkaa raadollista!

Murtunut olen nyt miesi,

konsa koin mä kärsimystä,

raippoja sain selkäpiihin,

ja mikä jopa pahinta,

kuulin kultakutrisilta,

herttaisilta tanttasilta,

– vieläpä vihapuhetta!

Opin oivan saatuani

viisaampi olen nyt miesi,

enää en mä empimättä,

leiki suurta sankaria,

mikrofooniin koske kurja,

huulta heitä heikommista,

naista auta naureskellen,

ryntäistä mitään mutise,

enää en mä äkkipäätä,
naista auliisti avusta,

suin päin syöksy surman suuhun,

– astu mestauslavalle!

Pakkaus muka pahasta

Älähti älykäs ennen,

järkijärjestö jyrisi:

Vältä Väinö pakkaamista,

älä torvi ilmaa osta!

Nyt on tahti täysin toinen,

pakkaus on nyt parasta,

mitä tuotteelle voi tehdä,

jotta oisi joltisenkin

ekolookista elämä.

Kokonaisuus kun kyseessä,

pakkaus on paikallansa,

– ystävä se ympäristön,

vaikkei ääliö sitä älyä,

torvi, tyhmyri tajua!

Huusi hento hattutantta

Huusi hento hattutantta,

kukkatantta kunnollinen:

Lauri Lempo Malkavaara

paholaista on pahempi,

konsa löysi roisto roskan,

malkan silmästä omasta,

painetun sanan parista,

ja vielä mikä pahinta,

pesänsä oman pilasi,

koko Suomen syöksi suohon,

konsa turjake tajusi,

mitä Jussi jurnutteli,

mikä mahtoi olla mieli,

– Hallaisen Ahon ajatus,

konsa kurja PerSu-äijä,

Kasvokirjan kunnahilla

kyseli ja kummasteli,

kansanvaltaa kauhisteli,

demokratiaa retuutti,

parkui turja panssareista,

Kreikan juntasta jupisi,

– takaisin mukamas tahtoi!

Rivin, kaksi vain sai Sandell

Konsa kaatui kyljellensä,

suojaverkkoihin sukelsi,

palkaksensa sai Palander

palstan kahdeksan pakinan.

Rivin, kaksi vain sai Sandell,

vaikka pääsi maaliin asti,

ollen kurja kuudestoista.

Voimakaksikko Venäjän

Putin, Medvedev, Vladimir

Armon vuonna yksitoista,

– jälkeen illan istujaisten,

sattui Pietarin torilla,

jotta julkiänkyrässä,

pohti poika suomalainen,

tutki turja tuskissansa,

mistä saisi muiston oivan,

– matkamuiston muijallensa.

Rahatonna raukka itki,

raapi päätä, mursi suuta,

kunnes kurjalla välähti:

Putin-maatuska pikantti,

oiva lahja on oleva,

paras lahja Pietarista,

– perinteinen, eikä kallis.

Löysi miesi maatuskansa,

Putin-maatuskan pikantin,

sitä tutki, tuskaeli,

poisti kuoren päällimmäisen,

käänteli ja katsasteli.

Outopa oli olonsa,

ylen kumma katsantonsa,

Putin kun ei pullistellut,

alla äskeisen Putinin:

– Oli piilossa Dimitri!

Arvannet kai kuulijani,

miten jatkan kertomusta,

marinaani maatuskoista,

tarinaa todenperäistä,

– sisäkkäisistä sijoista!

Järjestys oli jämerä,

tuttu naapurin tilasta:

Putin, Medvedev, Vladimir,

Medvedev, Putin, Dimitri,

aina asti kuoloon kumman,

– kuninkaista jommankumman.

Kauneus tulee sisältä!

Kauneus tulee sisältä,

väitti muuan maskeeraaja,

– ja pani paljon pakkelia,

potilaansa poskipäihin,

peitti sorjat silmäpussit,

ripusteli irtoripset,

hehkumoitti harmaat huulet!

Ja katso, mitä tapahtui:

Sisältä se sinnitteli,

se kauneus katoavainen,

– sisältä make-up -pussin!

Mainen kunnia ei kestä

Mainen kunnia ei kestä,

loputtomiin kruunu kiillä.

Diktaattorien tapana

kunniatta on nyt kuolla,

manan maille matkaella.

Kuulu Kadda Fi on kuollut,

turja putkesta tapettu.

Sattam Hu se surkeana

mutakuopassa makasi

ennen turjan tuomiota,

köyden päähän päätymistä.

Yksi tyhmähkö kysymys

Yksi tyhmähkö kysymys,

– vastausta vaille jäävä:

Kylävaalin vallitessa

voiko olla ehdokkaana

talonpoika taivaallinen,

joka turhan taitavasti

ajoi naapurin etua,

– kylän itseä isomman,

ja vielä mikä pahinta,

– varsin suuresta rahasta,

konsa kurja kuulutteli,

outoa ojaa edisti,

meidän maille maanitteli,

– ilmaiseksi antoi mannut.

Vanhan vangin turvapaikka

Ennen vanhaan vankilassa
oli muuri ympärillä,
ja jalassa rautapallo,
– kymmenkiloinen murikka.

Ennen vanhaan vankilassa

vasten lattiaa kivistä

oli alla olkipatja,

– sentin paksuinen pötykkä.

Nyt on kaikki täysin toisin,

muotia on jalkapanta,

joka on kuni koriste,

– kovan karjun naurunaihe.

Nyt on kaikki täysin toisin

patjan korvaa kulmasohva,

joka metrin paksuisena

– lähde on ikikipujen.

Nyt on kaikki täysin toisin,

konsa vartija on poissa

käskijänä vaanii vaimo

– akka tiukka, tuittupäinen.

Perätysten päivää kahta,

kestä en kotioloissa

roskasangon tyhjennystä,

– akan armaan räksytystä.

Kakola palaa takaisin,

varaa paikka myös minulle,

linna olkoon taas kotini,

– turvapaikka vanhan vangin.

Kyse pikkupennosista?

Miljardi raha mitätön,

vähän myöskin neljätoista,

kyse konsa on takuista,

tuhlareiden tukirahoista.

Turha niistä on puhua,

jaaritella, juoruella,

Eduskuntaa kiusaella,

– kysyä rupuväeltä,

konsa ei mekään tajuta,

– me, ministerit, mensalaiset

tajua tuon taivaallista,

monta nollaa jos luvussa,

– luku kymmentä isompi!

Voi voivuorta, voivoi, voivoi!

Kiljui taannoin kansakunta,

kurkku suorana supisi:

Voi voivuorta, voivoi, voivoi,

alevienti on pahasta,

oma syönti synnillistä,

– matalaksi maatalous.

Tahdomme lavat takaisin,

ruostekirveet Ranskanmaalta.

Pannaan pystyyn giljotiini,

– talonpoikain tappolinja.

Konsa lehmät lahdattuna,

– marinoitu makkaraksi,

tuli tarve toisenlainen,

– makuhermoja nyt himotti!

Kiljui kurja kansakunta,

kurkku suorana supisi:

Voi, voi, mistä saamme voita,

voita, rasvaa mitä parasta,

sitä parhaimman makuista.

Vaan kuinka kävikään kurjan:

Saatu ei valiovoita,

– kissanrasvan korviketta,

kotoa, ei ulkomailta,

– edes suurella rahalla.

Suomi purkaa puolustusta

Suomi purkaa puolustusta,

– Jutta ja Jyrki etunenässä,

jotta riittäisi rahansa,

sotalaivojen varalta,

parahaksi panssareiden,

mutta ei hyväksi maamme,

vaan tueksi Kreikka-turjan.  

Yksi ainoa sotilas

Hesari se helskytteli,

grafiikalla kertoi, että

yksi ainoa sotilas,

vastaa nyt Lähi-idässä,

– terroristia tuhatta.

Josko totta on tarina,

– uutisensa ulkomainen,

oli Väinö vaatimaton,

Linna turhan kohtelias,

– jopa naapurikorea,

konsa kerran kertoi, että

yksi poika pohjalainen

on ”ryssän” vain kymmenen veroinen.

Viisivuotiaan tasolla

Oi, sä lapsi, Luojan lykky,

viisivuotias vikuri,

sana eikö sulle kuulu.

Älä seinään piirrä kulta,

älä kiltti kiukuttele,

äidillesi änkyröitse,

isällesi ilkamoitse,

iloksi ole isälle,

äidillesi onnensuoja.

Jos on lapsi sillä päällä,

kodin seinät sottaa kulta,

avuksi ei hurja haukku,

lahjonta, ei täytekakku!

Oi sä lapsi laitapuolen,

raharikkaan jälkikasvu,

– kolmekymppinen kakara,

sana eikö sulle kuulu.

Älä seiniin piirrä turja,

älä sottaa sä junia,

autoja, asumuksia,

älä kurja kiukuttele,

yhteiskuntaamme kiroa,

ole Suomelle iloksi,

onneksi Unionille!

Sana konsa ei tehoa,

pakko yhteisön kysyä:

Auttaisiko aikamiestä,

– Kakola ja kunnon kakku!

Syli armaan äitykäisen

Lastentarhan vauveleille,

päivähoidon holhokeille,

ipanoille iltahoidon,

omahoitaja on oiva,

”uusi” keksintö ihana.

Mutta, mutta muistakaamme,

kotihoito korvaamaton,

– se vanha konsti, kummajainen,

vielä paljon on parempi.

Parasta on lapsoselle

syli armaan äitykäisen,

oman, eikä kenkään toisen.

Soinilla on vaalivaltti

Soinilla on vaalivaltti,

ompi äijä änkyräinen

erilainen kuin Halonen,

turja täysin toista maata:

– kaikki arvot kohdallansa.

Konsa koitti turkistarha

Konsa koitti turkistarha,

parannella parhaillansa,

imagoa, ilmettänsä,

ovensa avata meille,

katsoella kaiken kansan,

kuinka minkit kasvelevat,

ketut oivasti elävät,

YLE-uutiset tylysti,

astui kelkkaan kettutyttöin,

suosi ”sutta” surkeata,

– paholaistakin pahemmin.

Oli päällä päällimmäisnä,

vihreän väen valitus,

– asia Animalian.

Nurin niskoin käänsi ”käärme”,

turkistarhain tarkoituksen.

Tasapuolisuus, mukamas,

syynä ”synnissä ”syvässä,

paikallaan oli ”pakosta”,

– tällä kertaa tärkeätä!