Mongolian matkallansa,
taannoin jouseen tarttui Tarja,
aseen otti kämmeniinsä,
nuolen viinistä viritti.
Katsoi ”kansa” innoissansa,
kuinka kauas kantaa kaari,
osumansa onko oiva,
napakymppi näyttäväinen.
Päättyi kehnosti yritys,
– ylipäällikön yritys,
oli vaara varpaallansa,
saada nuolesta osuma.
Väki katsoi kauhuissansa,
vähitellen väänsi naurun,
– hörönaurun päästi Tarja:
Taisto ei minun lajini!
Mun mielestäni on aina ollut kummallista, että pressan saapuessa vaikkapa suuriin hyväntekeväisyystapahtumiin soitetaan Porilaisten marssia - siinähän sanotaan, jotta "pois, pois rauhan toimi jää. Jo tulta kohta kalpa lyö ja vinkuen taas lentää luoti..."
VastaaPoistaKatso myös runoni "Kohta kaikki kiellettynä".
VastaaPoista