Mistä
muistat miesi, nainen,
viime
päivän marraskuuta,
muistatko
sen pakkasista,
leudosta
kesäkelistä,
postitaiston
päätöksestä,
- Niemisestä,
Piiraisesta?
Parempaa
on syytä kaksi:
Talvitaiston
alkupäivä,
-
erään miehen kuolinpäivä.
Päivää
ennen joulukuuta
marraskuussa,
kuolon kuussa,
sovun,
rauhan riemuvuonna
katsoi
naapuri hyväksi
tehdä
Mainilat tykeillä,
tulla
Suomelle avuksi
-
kera Kuusisen, aseiden.
Päivää
ennen joulukuuta,
marraskuussa,
kuolon kuussa,
armon
vuonna viisitoista
Hannes
vetreä Hynönen
isänmaansa
ihmisille
-
jätti jäyhät jäähyväiset.
Hannes
vetreä Hynönen,
veteraani
vertaa vailla,
sodan
kahden konkarina
ehti
viettää Suomenmaassa
satakaksi
armonvuotta,
-
osan alla vieraan tsaarin.
Sodan
kahden kestäessä
moni
kaatui viereltänsä,
-
moni ystävä, toveri;
Hannes
selvisi sodista,
rakensi
rakasta maata,
-
isänmaata innosteli.
Sitten
viime vuotenansa
Hannes
vetreä Hynönen
kunnian
sai kutsuttuna
olla
Suomen juhlavieras,
tanssahdella
taitavasti
-
Linnanjuhlalattialla.
Kotona
kun kaatui Hannes,
sairaala
oli sijansa;
siellä
vietti vanha miesi,
vielä
varsin virkeänä,
viime
päivänsä valoisat,
tutki
maailman menoa,
-
rauhaa, riitoja, sotia.
Aamukahvin
juotuansa
Hannes
vetreä Hynönen
isänmaansa
rakkaan jätti,
-
kaatui saapasjalkaisena!
Hannes
vetreä Hynönen,
kiitos
kaikesta sinulle,
sinulle
ja vastaaville
-
isänmaamme ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti