Missä
kohtaa viisi, kuusi
vanhaa,
kelpo vassaria,
-
taikka nuorta, ja vihaista,
siellä
kuullaan sirkeätä,
punaista
vihapuhetta,
kilttiä
kuin virsilaulu,
-
enkelkuorojen ylistys!
Tässä
malliksi monelle
pari
värssyä parasta,
jotka
on lähes likimain
sanasta
sanaan otettu,
taistolauluista
rajattu,
-
sieltä päästä kilteimmästä!
Sorron
yöstä nouskaa orjat,
alas
lyökää valta vanha,
rinta
rinnan rynnätkäämme,
-
ja ryskyin murtuu pakkovalta!
Vaikeroit
jos tuskissasi,
papit
oitis ilkkumassa:
Kärsi
kurja kurjuuttasi,
kuoltuasi
saat sä kruunun,
saat
sen taivaan tietämiltä!
Vaan
kuin korpit haaskoiltansa
-
papit kerran karkotamme.
Se
ken maasta hyisen hallan
ylös
nosti tehdasvallan,
orja
on hän maassa Suomen,
-
tuoton korjaa hältä herrat!
Siksi
tällä istumalla
nosta
pääsi köyhä kansa,
veli,
tempaa kostonsäilä,
sortajaa
käy kohti sitten,
sortajasi
kahleet murra,
käy
alle lipun punaisen,
-
niin me kerran kostaa voimme!
Nouse
kansa, työläiskansa,
katko
kahleet, särje ansa!
Nosta
pääsi, pystypäisnä,
käy
nyt vastaan sortajaasi!
Sortajaan
nyt iskekäämme,
-
alistua sen on pakko!
Kerran
vielä, köyhä kansa,
viime
taistoon ryhtykäämme:
Sorron
yöstä nouskaa orjat,
alas
lyökää valta vanha,
rinta
rinnan rynnätkäämme,
-
ja ryskyin murtuu pakkovalta!