Vuosi 2010 (ainakin 500 runoa)!

 

1. tammikuuta 2010

Painetun sanan sapatti

Sanan painetun osalta,

veti lonkkaa lehdistömme,

heräämättä horroksesta,

kamalasti vaikka kirkui,

sähköinen media sankka,

koko Telluksen turuilla.

Painetun sanan sapatti,

jatkui vuoden vaihtuessa,

alla peiton untuvaisen,

vaikka ilmassa väreili,

murhauutinen mehevä,

katastrofi vuoden karmein.

Mietti hiljaa mielessänsä,

älähteli äänekkäästi,

koko suuri Suomen kansa:

Miksi hiljainen on hissi,

kolahda ei postiluukku,

vaikka vast'ikään havaittu,

kolme miestä murhattuna,

kaksi naista kuollehena,

ynnä yksi itsemurha,

yhtä kaikki kaikkinensa,

katastrofi Suomen karmein.

2. tammikuuta 2010

Rakastu ja kuole kurja

Rakastu ja kuole kurja.

Sen pituinen se tarina,

koko kansaa koskettava.

Turhaan puhkui EeUu-äijät

Turhaan puhkui EeUu-äijät,

turhaan riekkui rääväsuiset,

akat aivan armotonna,

kalakukkoja kukistain,

Savon herkulle heristäin.

Päätti Suomi suuna päänä,

aivan arkana vavisten:

Kalakukkoja saa kaupitella,

toreilla ja tantereilla,

lypsykouran lämpöisinä,

eikä pelkästään peräti,

kuumina ja jäätyneinä.

Vuoden julkkiksen valinta

Konsa vaipui vanha vuosi,

uupui entinen unehen,

Hesarimme hemmotteli,

lukijoitaan lohdutteli,

julki toi sekä julisti,

Vuoden Julkkisten valinnan.

Päätti kurja kansakunta,

jotta roisi Jethro Rostedt,

tosi tuima turkulainen,

paikan ansaitsi parahan,

kakkoseksi kammettuna,

Sofi Oksanen ohitti,

hymyhuuli Stuppisuumme.

Häntäpäässä hääräeli,

Keskisen Vesan keralla,

Antti Kurhisen ohessa,

Hannu Koistinen komea,

unelmien poikaparka,

hylkäämänä nuorten naisten.

3. tammikuuta 2010

”Vuoden uutiset” upeat!

Konsa vaipui vanha vuosi,

uupui entinen unehen,

Hesarimme herkutteli,

julki toi sekä julisti,

muiden lehtien tekemät,

vuoden uutisten valinnat,

valinnat perin vakavat,

tosimielellä mitatut:

Heli Koppelo korosti,

jotta tärkeintä hänestä,

oli oivan julkilesbon

pääsy pääministeriksi.

Sami Sykkö hehkutteli,

konsa jäällä koikkelehti,

EeäM-kultaan ennätteli,

luistimet Lepistön Lauran.

Mika Pettersson murehti,

Liverpool kun kohteleitsi,

Hyypiätä hyytävästi,

lähtöhetkellä Samia.

Yksikään ei kumma kyllä,

esiin nostanut edellä,

Tarjan tuoretta puhetta,

Suomen suosta nostavaista,

”joulusaarnaa” sattuvaista.

4. tammikuuta 2010

Sunnuntaikauppa suloinen?

Liekö onni autuainen,

konsa alkanut akoille,

äijille perin äreille,

sunnuntaikauppa suloinen,

vapaakauppa vaarallinen?

Sitä syytä tutkaella,

tuskastella tuntikaudet.

Tukistavi tuplapalkka,

ensin kurjaa kauppiasta,

sitten ostajan osalta,

kuluttajan kukkaroa.

Suuret kaupat suurentuvat,

pienet poies potkitahan,

yritykset yhden miehen,

konsa ei lepoa laisin,

edes päivänä pyhänä.

Jos on myyntiä enemmän,

suuremmalti sunnuntaisin,

turha on sanoa tyhmän,

jotta ei vähene vaihto,

arkisen aherteen anti.

Tempun turhan tuoksinassa,

turha on sanoa tyhmän,

jotta kasvavi kovasti,

viriävät eurovirrat,

kauppiaitten kammareissa,

kassoilla perin komeilla,

konsa kasvanut ei potti,

tulo kansan kaikkinensa.

𓀐 Tasa-arvon aattehessa!

Ihme, kumma kuinka kauan

feministit vaikenevat,

tasa-arvo tanttasemme,

supussa pitävät suunsa.

Eikö jo olisi aika,

suut apposelleen avata,

Keravan opiston kurssit,

äijäkurssit kummalliset,

tuomita sekä tuhota?

Eikö jo olisi aika,

kumota kioskit Miesten,

Kantapöydät kaataella,

pakko poistaa Äijä-illat,

Eroryhmät ennen muita?

Tasa-arvon aattehessa,

koska sallitaan savotta,

naisten pääsy näyttäväinen,

Isä-lapsi puupajahan,

kurssille isoisien?

Uskotko mitaliin ”urho”?

Konsa Kuitunen palasi,

kotimaahan koikkelehti,

kesken Tour de Ski -kisailun,

hakemahan harjoitusta,

kysyi toinen iltaisista,

aamun lehdistä ”ujosti”:

Uskotko mitaliin ”urho”,

akka aivan arkajalka,

Vanco'uverin varalta?

Otti kannan kieltehisen,

kolme neljästä ”nerosta”.

Yksi neljästä osasi,

olla aito optimisti,

Virpin tunteva tukija.

Väittää Koskelan Kalevi,

tänään tässä julkisesti,

jotta yksi ei yltäkyllin,

riitä Suomen sankarille,

Virpi Kuitusen osalle.

5. tammikuuta 2010

𓀐 Jo on aikoihin eletty

Jo on aikoihin eletty,

konsa saatu sankariksi,

kehitelty Keskarissa,

mies, joka ihan rahatta,

vapaaehtoisena vallan,

ladut laatii lapsillensa,

jopa muidenkin menoksi.

Mitä kertoo kehno meistä,

nyky-Suomen sankareista?

Sitä, että ehdotonna,

tulee kaikki kunnostella,

kaikki saada valmihina,

tekemänä meille toisten,

kunnan miesten kokkaamina,

veroeuroilla vasiten.

Oli ennen kaikki toisin,

paljon kerjuuta paremmin:

Jos oli halu pojalla,

äijällä eli akalla,

halu hiihdellä hikehen,

taikka kiekkoa kisata,

joka jätkä tarttui itse,

toimeen ryhtyi reippahasti,

ulos sukset sinnitteli,

latunsa omat lakaisi,

kolaeli ”kaukalonsa”,

järven jäälle järjestänsä.

Vielä kiitos näyttäväinen,

kuuluu herra Heikkilälle,

minulta mitättömältä,

Esa konsa kunnialla,

perinteen pitää pidossa,

tavan entisen elossa.

6. tammikuuta 2010

Imatralla kuohuu koski

Imatralla kuohuu koski,

ärjyy aalto aika lailla,

ravistelee raivopäänä,

kalamiestä ynnä naista.

Pietarin ei koukkuun tartu,

kala yllä ylvään kosken,

katiskakin kohta tyhjä,

karussa kalat komeat.

Susi kuuluu kaupunkeihin!

Äsken tutki tietämätön,

Metsähallitus hatara,

sudet onko suosittuja,

koko maahan kaivattuja.

Puolesta pedon pahimman,

eniten pitivät ääntä,

rokan syöjät rohkehimmat,

takaa muurin urhon lailla,

kaupunkiemme kakarat.

Miniläppärin lisäset

Hesarimme heitti herjan,

Loppiaisena lupasi:

Jos sä ostat onnellisna,

miniläppärin omaksi,

aikomuksena mukamas,

tilaa olla täyttämättä,

kokonaan koko tupaasi,

petyt äijä ”penteleesti”,

akka aivan auttamatta!

Hiiri on hyvä omata,

laaja näyttö pieni pakko,

näppäimistön syytä olla,

lisukkeena suurempana.

Tyyny uusi tarvitahan,

joko alle ahterisi,

tahi läppärin lipuvan.

Alusta on aivan pakko,

konsa kuumenee koneesi,

pidettäissä päällä polven.

Skype konsa käytössäsi,

kuulokkeet on ostettava,

kaihtamatta kaiutinta.

Hubin puute huutavainen,

antaa eston ehdotonna,

halutuille hankinnoille,

lisälaittein liitännälle,

joista ilmi annettuna,

olkoot vaikka virtalähde,

taikka telkkariviritin.

Viel' on aivan varmuudeksi,

tueksi ja turvan vuoksi,

kärrättävä kaupastasi,

sekä lukko että laukku.

7. tammikuuta 2010

”Persujen” perässä toiset

Urkin uljahan perässä,

kuninkaansa kintereillä,

ennen vanhaan empimättä,

hiihti herrat Helsinkimme,

koko kansamme kakarat.

Konsa auki on rajamme,

maahanmuutto myllerretty,

ladun on avaaja uusi:

Timo Soini sakkinensa,

- urhot mielestä omasta.

Liekö totta toinen puoli,

sillä sillä istumalla,

konsa Espoosta kolahti,

suru-uutinen ikävä,

maahanmuuttoon otti kannan,

kannan uuden ahtahamman,

koko kärki kansakunnan,

Anne Holmlund, Vanhas-Matti,

ministerit ”ynnä muutkin”.

8. tammikuuta 2009

Väärässä Totuuden Torvi?

Konsa vielä koikkelehti,

vakaana ja valtavana,

luja ”Liitto Neuvostojen”,

ennusti ”Totuuden Torvi”,

eukkonsa erehtymätön:

Kuluneet on konsa vuodet,

viisi kymmentä kulunut,

vuotta kurjaa kaikkinensa,

paratiisi on omittu,

tovereille pystyyn pantu,

meille raukoille rakettu:

Rahalla ei rehvastella,

konsa maassa kaikkialla,

ilmaista on meille kaikki,

ravintolat, juoma, ruoka,

autot, kopterit, konehet.

Viina täysin tuntematon,

murhe porvarin poloisen,

ellei tauti tappamassa,

rehellistä kansalaista.

Rikollisuus ei sureta,

suurta kansaa kuormittele,

konsa konnuus kiellettynä,

murhia ei maassa laisin,

ei ees pikkupahehia.

Siperia sitruksille,

varta vasten on varattu,

kauan sitten kuolleeks' luullut,

mammutit eloon manattu.

------

Nytpä tullut maksun tunti,

aika maata arvioida,

totuutta jo tutkiskella,

kuluneet on konsa vuodet,

viisi kymmentä kulunut,

vuotta kurjaa kaikkinensa:

Mutta, mutta miettikäämme,

mikäpä minä mitätön,

pikkuporvari poloinen,

olen toisen tuomariksi,

naapurimme näykkijäksi,

- tehkööt sen toverit itse!

9. tammikuuta 2009

Matti Putkonen manasi

Matti Putkonen manasi,

”Puheenvuorossa” pulisi,

kyrmytteli Keskarissa,

mitä muut ei murjoele,

uskalla ei urheasti,

Rauhan Vihreän pelossa,

esiin tuoda julkisesti:

Hyväuskoiset hevoset,

arat aasit aivottomat,

kuluessa päästökaupan,

rahaa syytävät surutta,

kaivoon Kankkulan korotta,

varsin vailla vastinetta,

huijareiden hurmioksi,

viherveikkojen veroksi,

anniksi Maan äitienkin,

kuten aikaan Al Caponen.

10. tammikuuta 2009

Helsinki on hermostunut

Helsinki on hermostunut,

pulut kun on metrossansa,

paikat täyteen ”paskomassa”,

kakkimassa kaikkialle.

Pidättele ei ”petoja”,

ultraäänipiipittimet,

kurjat teinikarkottimet,

piikkiset matot makaavat,

eikä liisterit likaavat.

Kannattaisiko kokeilla,

josko jostakin akasta,

äijästä älyttömästä,

poliitikon perhanasta,

olisi apu aluksi,

ennen ehtaa ratkaisua,

keksimistä karkottimen,

ihan aidon ja kätevän?

11. tammikuuta 2009

Siviileille Inttiherkut?

Häkä-äijällä on aie,

vapaasti tahi pakolla,

tyylikkäästi tyrkytellä,

siviileille Inttiherkut,

joista ehdolla esille:

Vaniljasta valmistettu,

”Räkä vääpelin” värikäs.

Silakoista sorvattuna,

sopivasti saadaan suulle,

”Piikkilankaeste” parhain.

Jälkiruokana kai ”Jarru”,

jonka tarkoitus takuulla,

himoja on hillitellä,

olla estona edessä,

naisen puutteessa pahassa.

12. tammikuuta 2010

Jättikiitos järkeville

Laji outo on potkupallo,

konsa potkuista pojalle,

Sami Hyypiä-hylylle,

Liverpoolin lähtijälle,

kakkospalkinto pamahti,

sarjassa sykähdyttävät,

hetket, herkät herkulliset.

Jäivät jälkeensä jäpikät,

akat oivat yhtä lailla,

monet suuret sankarimme,

urotemput taivaalliset.

Kuluessa ”Kilpa-gaalan”,

edellänsä sentään Aikku,

Aino-Kaisa Saarisemme,

ilopilleri ikuinen,

mistä kiitos kaikkialle,

jättikiitos järkeville.

13. tammikuuta 2010

Aamulla runo rakenna!

Aamulla runo rakenna,

pari parhaana puserra,

oppini on ollut oiva,

aivan kohta vuoden verran.

Siksi silmäilin ilolla,

Hesarista herkuttelin,

konsa Kulttuuri-sivulla,

Nevanlinna kuulu, kurja,

turha-Tuomas tuumiskeli,

filosofi, viisas äijä,

ajatteli aivoillansa,

vapahasti väännettynä,

toverille toitotteli,

sivalteli säälimättä:

”Lue aamulla runoja,

laventele luovuuttasi,

toviks' uutiset unohda!”

14. tammikuuta 2010

Paras ruokaisa ravinto?

Julkaisi jurona Suomi,

sata kirjaa keitoksista,

parahista paistoksista,

iloksi akan ihanan,

mieliksi jopa vegaanin.

Oli tyrkyllä tytöille,

poloisille poikasille,

vinkkiä jos jonkinlaista,

ohjetta omaperäistä,

käännettyä ja kotoista.

Oli tyrkyllä tytöille,

poloisille poikasille,

ruokaa ”syötävän suloista”,

”makeaa ja suolaistakin”,

”Pariisin antia parasta”,

sekä tietysti kosolti,

herkkuloita kasviskansan.

Oli poissa yksi ohje,

yksi parhaista padoista:

Paras rautaisa ravinto,

vegaanille on vedestä,

kolme kertaa keitetystä,

vailla kaikkea pahuutta,

kalarasvan kauheutta,

murhetta murun lihaisen!

15. tammikuuta 2010

Saapa nähdä onko oikein!

Saapa nähdä onko oikein,

luvallista, sallittua?

Joku saako Suomessamme,

kuolleista pahaa puhua?

Sanat onko sallittuja,

sanat seuraavat ”suloiset”:

”sikaniska”, ”mahtisonni”,

”mulli ja elukka” ehta,

”kotieläin”, kummajainen,

”ei” edes ”mies” mieleltänsä?

Nytpä jääkin nähtäväksi,

julkisessa neuvostossa,

sanan vallan vaalijassa,

tuomio tuleeko tästä,

Suomen miehen ”syrjinnästä”,

näykinnästä ”nurjan” naisen?

Kuin ois' laita, jos kyseessä,

rotu toinen ”rakkahampi”,

sukupuoli ”siistisuinen”?

16. tammikuuta 2010

Syytä koskaan ei sepissä

Jälleen Jutta jankuttavi,

veisaelee vanhaa virttä,

jotta hallitus hatara,

Sellon murhien muassa,

kaikessa on karkeasti,

onnistunut surkeasti,

jopa että jonkun kunnan,

valelääkärin valinta,

okaana on olkapäässä,

piikkinä Matin lihassa.

Syytä koskaan ei sepissä,

vallan kahvaan vänkääjissä,

punaisissa punkeroissa.

Puutu ei puheista muuta,

kuin et' kauhea järistys,

katastrofi köyhän Haitin,

syytä on Kataisen kurjan.

Vanhassa vara parempi?

Äsken Keskusta ketale,

keksi keinon kelvollisen,

tuoda äänensä esille,

sanomansa saada julki.

Ensin ilmoitti erosta,

varovasti Vanhas-Matti.

Sitten puhkesi pulina:

Poika vanhako parempi,

vaiko akka uutukainen?

Kävi Keskusta kisahan,

kera parhaimman porukan:

vanhaherra Väyrys-Paavon,

”Mäen Lehtoisan” emännän,

sekä kenties Kaikkos-Antin.

Saapa nähdä sattumalta,

onko pohdinta pätevä,

vanha viisaus vireessä:

Vanhassa vara parempi,

varsinkin Vanhasen Matissa?

17. tammikuuta 2010

Kultaa Virpi Kuituselle!

Olympiaotteluissa,

kultaa Virpi Kuituselle,

sitä väitän mä vakaasti,

siihen uskon uljahasti,

Otepäässä vaikka vielä,

pertsakympin karkeloissa,

hakusessa hällä hiihto,

varsin tukkoista tulonsa,

huippukuntonsa kateissa.

Mietiskeli Maila Hölttä

Tutkija Näre tukena,

mietiskeli Maila Hölttä,

”Puheenvuorossa” pulisi,

jossitteli joutavia,

siementä totuuden etsi:

Oisko Suomi säästynynnä,

”talvisen sodan” tulosta,

”jatkotaiston” tappotöistä,

sotimatta alta sorron,

vaateista veli-Venäjän,

jos ei meillä ollut oisi,

”Suojakuntaa” potrain poikain,

Lotta-liikettä ”likoilla”?

Jos on syytä jossitella,

jankutella joutavia,

kysyä minäkin saanen:

Jos ei meillä ollut oisi,

”Suojakuntaa” potrain poikain,

Lotta-liikettä ”likoilla”,

oisko ollut kohtalomme,

Viroa kurjempi kurimus,

Liettuan osa lipevä,

orjuus lailla Latviankin?

18. tammikuuta 2010

𓃕 Natura-alan asutus

Herrat hurjat, hulvattomat,

akat aivan armottomat,

Sipoolta palan pihisti,

Östersundomin sulatti,

omaan käyttöön kiinnitteli,

”vapautti” vahvempana.

Nyt on aikomus akoilla,

herrasilla Helsinkimme,

Naturasta näykkiellä,

”Kapell-lahdesta” kupata,

palat suuret surkumatta,

luontoarvojen uhalla,

asunnoille anniskella.

Saapa nähdä nöyrtyvätkö,

luontoäijät ärhäkimmät,

yhtä lailla äänetönnä,

kuni kuulu kitsas kansa,

”svenska taalande” porukka?

19. tammikuuta 2010

Harmitus humana simplex

Sairasta on touhu täällä,

palkollisten pippeloissa,

konsa pakko palkallista,

lomaa saada sairaalloista,

vinossa jos on jotakin:

Kuollut ompi kumminkaima,

kotikissa taudin saanut,

pomo haukkunut hitaaksi,

äijä ärtynyt äkisti,

piltille ei puuro maistu,

aamulla ei akka anna.

Latinaksi laitettuna,

taudille mikä nimeksi,

jottei yhtään ymmärtäne,

pomo tiukka, tarkkaavainen?

Iloksi monen inehmon,

latinaa vähän lukenut,

valelääkäri lupaava,

keksi termin täydellisen:

harmitus humana simplex!

20. tammikuuta 2010

Väyrynen vara parempi?

Konsa viikon kolmen verran,

pohti Paavo pyrkimistä,

puheäijäksi paluuta,

johtajaksi joutumista,

Keskustalle kelpaamista,

oli päätös ”jo” pitävä:

Johtaja olen haluttu,

charmikas sekä sopiva,

mieleen miesten, nuorten, naisten.

Heti siltä istumalta,

väki alkoi ”väyrystellä”,

toitotella toimittajat,

syitä etsiä sysistä,

mutta ei sepistä laisin,

eli itsensä osalta.

Heti muistuvi hepuille,

tuli mieleen tyttösille,

aivoihin änkesi akoille,

pahat Paavomme tekoset:

Yön yhden yli nukunnat,

poliittiset iltalypsyt,

juonittelut julki julmat.

Tuli kiitosta, kiroja,

hyvästä sekä pahasta.

21. tammikuuta 2010

Mediakritiikki kiero

Halua mä haukuskella,

edustajia en kansan,

siksi kohteeksi kritiikin,

median otan esille,

sovittelen syytteet sille,

tuomionkin toimittelen.

Media on pakko panna,

luokse pöydän leivättömän,

alle ankaran vasaran,

konsa kehtaa kertoella,

julistella julmetusti,

ilman pienintä häpyä,

jotta Jutta Urpilainen,

Timo Kallin kainalossa,

Ravin Pekka riesanansa,

parina Ben Zyskowiczin,

Marja Tiuran tyrkkimänä,

Martti Korhosen keralla,

Mika Lintilän muassa,

taasen kiertää maat ja mannut,

keskuspankit kaukaisimmat,

köyhän kansan katsellessa,

oman ”onnensa” oloa,

rahapussinsa vajetta,

typö tyhjää, tyylitöntä,

kultareunakukkaroa,

”hyvinvointivaltiomme”.

22. tammikuuta 2010

Jutta taasen tuomiolla

Konsa ollut ei Obama,

rauhan ruhtinas ripeä,

pelastaja kurjan kansan,

Tuomi-Erkki toitotteli,

jälkiviisaana valisti,

manaeli maahan asti,

kaikki, jotka järjetönnä,

mahtimiestä matkiskeli,

Obamaa ylen ylisti,

osaksi puhettaan otti,

iskulauseensa ihanan:

”Jees vii kän” - me kyllä voimme!

Yksi näistä ystävistä,

tovereista Tuomi-Erkin,

oli Jutta Urpilainen,

ylipirteä puhuja,

jonka julkinen jorina,

”Sinun Tuubin” suosikkina,

ilona on puolen kansan,

murheena lie puolen toisen.

Ehkä Erkillä on syynsä,

omiansa ”onnitella”,

vielä pitkään virnistellä,

konsa ”väärä” ol' valinta,

myöskin maamme mainiossa,

punaisessa puolueessa,

puheenjohtajan osalta!

Isät, äidit ilmianna!

Kaivoivat taas vassarimme,

pojat nuoret pontevasti,

tomerat tytöt tylysti,

museosta mustat listat,

aiheena ”alaisten kosto”,

josko yhtään uskominen,

sanomista Uuden Suomen.

Pomo josko vaaksan verran,

alaistansa ahdistanut,

laittomasti lausahdellut,

pihistellyt liksan kanssa,

käsky käynyt on ovela:

Lausu julki laittomuudet,

paljasta paha pomosi,

laita listalle lisäksi,

puutteet paikkasi pahimmat.

Liekö oppinsa omittu,

Stasi-armaan arkistoista,

Itä-Saksan ihmemaasta,

missä tyylinä, tapana,

veljet, siskot syyllistellä,

ilmiantaa ”iskät”, äidit?

23. tammikuutta 2010

Ihalaisen itkun paikka

Ihalaisen Lauri lempo,

itku silmässä sanaili,

muisti aikaa armotonta,

pakkaskautta karmeata,

kauan sitten sattunutta,

”kihlausta tammikuista”,

tapausta Talvitaiston,

sopua SAKin ja herrain.

Turhaan itki Lauri lempo,

entisjohtaja jorisi,

konsa jo jopa Hesari,

hylännyt on hyytävästi,

keskusliittojen sovinnot,

tuloratkaisut ”kiperät”.

Turhaan itki Lauri lempo,

entisjohtaja jorisi,

konsa kaatunut on kurja,

viholainen yhtehinen,

Liitto suuri Neuvostojen.

Tilalle on saatu suuri,

ystävä ihan ylevä,

rakas naapuri Venäjä.

Kahiseva Karkkipapru?

Jos on yhtään uskominen,

runokilpailun tulosta,

seurakunnan suitsutusta,

keravalaista kehua,

Jumala on pelkkä papru,

”Kahiseva Karkkipapru”.

24. tammikuuta 2010

Pienin kolmesta pahasta?

Jos ei jäyhä järkinainen,

Mäki Jäätteen nyt jänistä,

kolme on kovaa kisassa,

puheenjohtajan otossa,

esillä taas otsikoissa,

harmiksi tosi toverin,

mureheksi myöskin muiden.

Kummittelee kakkosena,

tovereiden murhe toinen,

vanha vaiva, Batman-Paavo,

jalasmökkien jäpikkä,

Väyrys-herra vertaa vailla.

Saattaa myöskin maalaismiehet,

”Sekaisin Marista” mennä,

Kiviniemestä kinata,

kuntanaista kurkotella,

kärkipäähän pähkäellä.

Jos näin vaalissa kävisi,

kyseessä kai kieltämättä,

mielestä monen toverin,

viherveikon, ehkä myöskin,

koko oikeiston osalta,

pienin kolmesta pahasta!

25. tammikuuta 2010

”Kultamitsku” taikka kaksi

Mäen mutkaisen menossa,

jälkeen pitkän taaperruksen,

konsa onni Cortinassa,

suosi Tanjan suksimista,

oli vaste valmihina,

tavoitteensa taivahinen:

Kanadasta kahmittava,

”kultamitsku” taikka kaksi!

Talven vaarat tappavaiset

Vaikka väitetään vakaasti,

sapekkaasti ja sisulla,

jotta kohta kaikkialta,

”Taivaan Otsankin” osalta,

talvet vaarassa kadota,

luvatta lumet hävitä,

viel' on pakko paasaella,

hölmöherjankin uhalla,

jotta pakkanen pureva,

tappava on talven vaara.

Pelotonna Vuokko Pentzin,

esiin astui ensimmäisnä,

kun hän kertoi ja korosti,

Hesarissa helskytteli,

vapahasti väännettynä:

Varo tuulen tuiverrusta,

jopa pikkupakkasella,

sillä jo vähäinen viima,

ihon jäädyttää äkisti,

lisää pakkasen pureman.

Äkkikuoleman uhalla,

älä pukkaa pakkasella,

pihamaalta poies lunta.

Jos on pakko painiskella,

kylmän kestoa kokeilla,

kaulaliina karmehinkin,

suun edessä suurenmoinen,

helpotus on hengityksen.

Pipo päähän pakkasella,

jos sä aiot jossitella,

ajatella aivoillasi,

ilmastoa ihmetellä.

Jopa missimittaisille,

pitkät housut on parasta.

Alle vielä ahdettava,

perin paksut sukkahousut,

muuten turha taivastella,

kadonnutta kauneutta!

Alas ammuttu idea

Ylipäällikkö pätevä,

ideana ilmaan heitti,

jotta oppinsa aluksi,

sivari sekä sotilas,

samat kurssit käydä saisi,

ennen alkua omansa,

”perinteisen” palveluksen,

leppoisan tai tarpeellisen.

Josko totta toive ”tiukka”,

vaatimus perin vakava,

ennen pitkää ilman muuta,

askelten sama kai kaiku,

kuuluu korviin kaikkialta!

- - - -

Paitsi, että sattumalta,

sivari ei siihen suostu,

että joutuis' rinta rinnan,

miestenmiesten mittelöihin.

Sitä paitsi purnaamatta,

kätköistä nyt kumpujensa,

poikiaan ei äijät katso,

jos on vierellä sivari,

tahdin sotkija sekava!

26. tammikuuta 2010

Lumikki ja kääpiönsä

EeUun Korkea Edusmies,

Katariina, kaunis nainen,

joka jätkän silmätikku,

kohde kaunan ja kateuden,

hampaissa on harkitusti,

konsa kai ministereillä,

kaato mielessä monella,

virkaveljillä vasiten.

Suuna päänä Stuppisuumme,

ministeri mittavainen,

herrasmies ja herhiläinen,

Katariina kummajaisen,

painajaisen vertaa vailla,

Lumikiksi nyt lupasi,

johtajaksi joutavaisten,

päälliköksi pyrkyreiden.

Itsensä ja muut alensi,

kääpiöiksi noin nimesi.

Liekö oikeaan osunut,

vahingossa viisastunut?

27. tammikuuta 2010

Laukuista taas lauletahan

Kauan sitten korpimailla,

ilahtuvi ihmislapset,

kaikki naiset, nuoret, vanhat,

konsa kerkesi tupahan,

laukun laski lattialle,

kamasaksa, laukkuryssä,

konsa arkkunsa avasi,

nähtäväksi aarteet antoi.

Sata vuotta kun kulunut,

on taas laukuista puhetta,

mutta muuttunut on mieli,

kellossa jo ääni toinen,

Suomi-neidolla surua,

Svea-mammalla marina,

kade laukunkantajasta,

”pohatasta” rikkahasta.

Kun nyt naiset näyttävästi,

vuorostansa veskojansa,

tunkee estoitta esille,

arvio on aikamoista,

tuomio tyly toverin:

Tarjalla on turhan suuri,

Monalla taas karmeen kallis.

Sikisipä siitä oitis,

tittelit tylyt, terävät,

kaksi kaunista kehua:

Muumimamma Mäntyniemen,

täti ällö Östermalmin.

28. tammikuuta 2010

Sua lähde kaunis katson?

Konsa sorsat kakkivaiset,

pullamummojen muruset,

tukki putket Lähteen kuulun,

”Kekkos-patsaan” Pekka Jylhän,

tuumi herrat Helsingissä:

Sua Lähde en nyt katso,

jäistä vettäsi sulata,

vanerinen peitto pelkkä,

koriste perin komea,

elukoille olkoon este,

turisteille pyydys tuima!

29. tammikuuta 2010

Pakkomyynti paikallansa?

Konsa tullit on tulossa,

koivutullit karmehimmat,

velvoite Venäjänmaalta,

uhka ilmassa asuvi,

keksi Jutta keinon kumman,

pirunmoisen pakkopaidan,

omistajien osalle,

isännille ilman muuta:

Laki nyt on laadittava,

pakkomyynti paikallansa,

nurinatta nuoret metsät,

hakattava ”harkitusti”,

sellutehtahan suloksi,

iloksi Ahosen joukon!

Unohtiko Jutta armas,

jotta Suomi viel' ei Venäjä,

perinteinen pakkovalta,

yhden miehen ei yritys,

vaan kurja demokratia,

- tasavalta taivaallinen.

30. tammikuuta 2010

Lumipenkkaan jäämies juuttui

Konsa koitti ralli raaka,

tuima ralli tuntureiden,

riekkui Suomen kärrykansa,

räkä poskella rähisi,

Kimi jotta joltisenkin,

ihan varmasti vasiten,

kärjessä on kunnialla,

voittopallilla väkisin.

Konsa koitti taival toinen,

pikataival pikkarainen,

valkeni totuus äkisti:

Oli Räikkönen ojassa,

jäämies penkassa peräti,

juuttuneena auto uljas,

Kimi kiinni vartin kaksi,

lumihangessa lujasti.

Ellei ystävät apuna,

lumen luojina läheiset,

kaverinsa kanssa kangen,

olis' olleet armiaasti,

satu päättynyt ois' siihen:

Sankari ois' suuren suuri,

lumimieheksi luvattu,

Pekan, Pätkän ”Justiinaksi”,

filmitähdeksi valittu!

Jälkikirjoitus jämerä?

Saavutusta ”suurenmoista”,

ihasteli Iltalehti,

sivun, kahden, kolmen verran,

kera kymmenen kuvansa.

Jälkikirjoitus kiperä?

Saavutusta ”suurenmoista”,

Hesarikin hehkutteli,

sijansa oli sopiva,

alokkaalle aika oiva,

kuuden kymmenen kohalla.

31. tammikuuta 2010

Vaikea akan on olla

Vaikea akan on olla,

arvojohtaja jämerä,

jos on arvot joutavaiset,

kovin kaukana kotoa,

enemmistön empimiä,

pitämiä pienen joukon.

Siks' kai pakko saivarrella,

hiukset halkoa hajalle,

tehdä turha ”johtajasta”,

kiehuvan sapen sanasta,

sijaan vääntää ”vaikuttaja”,

sana kelpo kansanvallan.

Katkeruus on kansan tauti

Katkeruus on kansan tauti,

tasavallan tarttuvaisin,

ylös asti yltäväinen.

1. helmikuuta 2010

Vaalivankkuri vasurin

Älykkäänä äijäsenä,

toden totta tietää Tarja,

jotta aivan vääjäämättä,

kävipä miten tahansa,

kahden lautasen kisassa,

kapinassa kahden herran,

varmaa vain on yksi seikka:

Kuluttua kahden vuoden,

on hän itse ilman muuta,

presidentti valtaa vailla.

Konsa kesken kausi vielä,

toinen raskas, tuskainenkin,

valtaa jäljellä vähäsen,

niinpä vielä paikallansa,

vastakiusa kokkareille,

edessä kun ensi vuonna,

Eduskunnan vaali varma,

ompi olla oikopäätä,

vaalivankkuri vasurin,

vetojuhta veljiensä.

Kerava kisan kehitti

Kerava kisan kehitti,

ylisteli yhteisöä,

päätti palkinnot parahat:

Varattu on voittajalle,

luvattuna lounas laiha,

kaupungilla kanssa Rolfin.

Kaapattu on kakkoselle,

seuramatka suurenmoinen,

muassa Matin mukavan.

Matkaajaksi maailmalle,

pääsee kolmas kuukaudeksi,

Tarjan seuraksi takuulla.

2. helmikuuta 2010

Pimennosta Piiru-Eero

Vaikka vaihtui vuosikymmen,

ehtynyt ei kurja kausi,

elpynyt elo demarin,

niinpä nousi näyttävästi,

pimennosta Piiru-Eero,

ryhtyi joukon johtajaksi,

kärkeen ryhmänsä kohosi,

eteen itsensä ylensi.

Tarkoitus kai tiukan äijän,

ottaa ohjat oikeasti,

vähin äänin viipymättä,

käsiin miehen mittavaisen,

viedä valta pois akoilta,

päättää paitsio pahainen,

alamaisen aika ”armas”,

opposition olemus,

joko yksin ja avutta,

tai jopa Jutan tuella.

3. helmikuuta 2010

Hätä hurja Helsingillä

Konsa lunta kaikkialla

koko kaupungin kaduilla,

toreilla ja tonteillakin,

mietti herrat Helsingissä,

miten päästä pälkähästä,

pahan ilman painehesta.

Järkeilivät jätkät kurjat,

olemassa onhan meillä,

varusmiehet ynnä -naiset,

tarmokkaat ja taitavatkin.

Kurjille ei ensimmäisnä,

tullut mieleen maanitella,

sivareita sinnitellä,

hätähommiin houkutella.

Mikä syy on siihen heillä,

sitä uskalla ei urhot,

pojat parhaat pohdiskella.

Suuttui siitä siskot, veljet

Konsa Sauli Niinistömme,

Eduskunnan ykkösäijä,

säästökuuria korosti,

herkkuloita herrajoukon,

pihisteli pikkuriikin,

suuttui siitä siskot, veljet,

koko kurja konkkaronkka,

Aku Ankkaa äänesteli,

puhemieheksi puristi,

tapa vanha vaikka vaati,

ryhmäpäätösten pitoa,

sovittua äänestystä.

4. helmikuuta 2010

Päiväkahveilla kuhisi

Eduskunta konsa ehti,

kahvitauolle karata,

jälkeen kuivien puheiden,

Halosen ja Niinistönkin,

unestansa alkaneesta,

heräsi heti Hesari,

kysyi kurja kulkureilta,

”sankareilta” Suomen kansan:

Kuin ol' laita äänestyksen,

protestin tosi räväkän.

Olko surku suuren suuri,

paha parku Niinistöstä.

Varovaiset vastaukset,

tuli suista suurimmista,

Eduskunnassa esille.

Tässä niistä tyylikkäimmät,

ajatukset antoisimmat:

Ovet paukkuneet on pahasti,

itketetty on inehmot.

Ainut syymme ei talous.

Paha on olo inehmon,

tuuletus hyvä välillä.

Kissa pöydällä parempi,

ongelman olo esillä.

Pikkupoikien kapina.

Minäpä en mielestäni,

protesteihin liity laisin.

Palattava on jo töihin,

turha tyhjästä turista.

5. helmikuuta 2010

Kunnia koko sakille?

Paras konsa palkitahan,

pystillä sekä sekillä,

tapana on olla nöyrä,

jänkytellä julkisesti:

Kuuluu kunnia sakille,

tiimillemme taitavalle,

kontolle koko porukan.

Konsa yön yli nukuttu,

tilanne on aivan toinen:

Totta ei jako tasainen,

yksi vain on onnellinen.

Pakko Paavon on pulista

Vaikka on jo valtaa vailla,

sysättynä syrjään äijä,

Lipponen ei liiemmälti,

sanoja sodassa säästä.

Vielä jaksaa Putki-Paavo

kepulandiaa ”kehua”,

Väyrystäkin vääristellä,

ajatollaksi ajella.

Pakko Paavon on pulista,

ärähdellä äijäraukan,

mihinkään kun ei lie muista,

Jutasta, ei julkimoista,

puhumatta pullukoista,

punaisista punkeroista,

Piiru-Eerosta ensinkänä.

6. helmikuuta 2010

Silloin loppui ”ohraleipä”

Viisitoista vuotta verta,

vuotanut on kansa Suomen,

konsa kultaa näy, ei kuulu,

kiekkokaukalon kisasta.

Viisitoista vuotta oltta,

ottanut on kansa Suomen,

töllön luona tissutellut,

konsa kultaa näy, ei kuulu,

kiekkokaukalon kisasta.

Josko vielä viisitoista,

kuluu vuotta kurjanlaista,

ilman kullan kaappaamista,

kiekkokaukalon kisasta,

silloin otti ohrakyrsä,

silloin loppui ”ohraleipä”,

Suomen kaupoista katosi.

7. helmikuuta 2010

Loeb-mallin mainoksessa

Loeb-mallin mainoksessa,

alla Ruotsin Rallin raa'an,

Citroen sanat sovitti,

puolesta Kimin pulisi:

Osanasi olkoon onni,

jottei penkka pöllähtele,

lumipenkka luita murjo,

kärrysi osu ojahan,

siihen juutu julmetusti,

mene maine autoltamme,

mainen kunnia katoa,

myös osaltasi omalta.

8. helmikuuta 2010

Siks' ei Suomi selviytyne

Vihdoin viimein viisastunut,

on nyt kansa surku-Suomen,

konsa kuusi kymmenestä,

enemmistö melko selvä,

luota ei enää lujasti,

usko Baxterin puheita,

jotta Suomi selviäisi,

EeäM-matseihin menisi,

ennättäisi ensi kerran.

San Marino saatetahan,

kotosalla voittaa kerran,

Moldovaa ei moittiminen,

peli-innon puuttehesta,

Unkari on uhka suuri,

vastustaja vaarallinen,

Hollanti ei varmaan horju,

hätää kärsi heikäläiset,

Ruotsi ruttaa suomalaiset,

mennen tullen meikäläiset.

Siks' ei Suomi selviytyne,

saata päästä ”sankariksi”,

kahden parhaankaan parihin,

katalassa karsinnassa,

veran vihreän kisassa.

Pusu ja pipo pivossa

Suomen koulujen osalta,

kielletty ei konkareilta,

pikkulapsilta lie laisin,

pipo päässä pääsemistä,

ruokapöytään ryhtymistä.

Pusu suulle sukkelasti,

sallittu on sankareille,

polvenkorkeille pojille,

”tyylikkäille” tyttösille.

Välitunnin tuoksinassa,

vessatkin kai jo varattu,

ovet vahvat on lukittu.

Miksi, miksi, miettikäämme,

tämän tempun tarkoitusta,

arvoitusta aikamoista!

9. helmikuuta 2009

Erilaista on etätyö

Erilaista on etätyö,

kotosalla keikistely,

sallittu on silloin sulle,

puuhakointi yöpuvussa,

alastonna ahkerointi.

Pakko ei oo painiskella,

kovat kaulassa koreilla,

irtoripsiä sitoa,

punahuulin hullutella,

työkaveria ”kosia”.

Mutta vastaisen varalta,

nykytekniikan valossa,

tässä neuvo tarpeellinen:

Puhelusta jos on pelko,

ehkä syytä suunnitella,

pyyheliinan liittämistä,

eteen arkojen elinten.

10. helmikuuta 2010

Runokirjasta rutina

Seurakunnassa Keravan,

kehkeytyi jo kurja kiista,

runokirjasta rutina,

konsa koitti tuomaristo,

pääpomo perin pätevä,

ylivallan ottaa yksin.

Halu hällä herkutella,

runoilla vain rakkaimmilla,

oman mielen ottamilla:

Rupusakki rustatkohon,

oman kirjan, jos haluja,

teos jottei jolkuttele,

riman alle riimittele.

Yksi vain unohtui hältä:

Maksaja on mahtiherra,

ainut päättäjä pätevä!

Siksi saakoon seurakunta,

mukahan oman makunsa,

värssyt vielä ”vaillinaiset”,

säkeet ehkä ”surkeatkin”,

paikallisen parhaimmiston,

valita ja vänkäellä,

väliin kahden kauniin kannen,

seuraksi ”superrunojen”!

Liikunta vai viinipullo?

Ruotsinmaalla muuan proffa,

täysijärkinen jäpikkä,

kolme kuukautta kulutti,

tutki ynnä tuumaeli,

kumpi äijälle eduksi,

akalla on antoisampi:

liikunta vai viinipullo.

Oli vaste varsin vinha,

outo ja odottamaton:

veikin voiton viinipullo!

Tulos varmaan tutkinnasta,

olis' ollut täysin toinen,

makas' josko joutavana,

sidottuna sänkyyn toinen,

viinipullo vierellänsä,

aimo atriat apuna,

letkuruoka riesanansa,

toinen josko tarmokkaasti,

ruoka-aikojen välissä,

liikutti joka lihasta,

hiki pinnassa pakeni,

viinan kauheita kiroja?

Miks' on johdossa viel' Jutta

Konsa ehta Piiru-Eero,

esiintyvi ensi kerran,

ryhmän johdossa rykien,

konsa keksi herjat hurjat,

lähes kaatoi hallituksen,

alas heitti helvettihin,

heltyi toimitus Hesarin,

omaksensa otti äijän,

retoriikkaansa kehaisi,

ykkösnyrkiksi ylisti.

Josko totta toinen puoli,

vailla nyt ylisanoja,

pakko on todeta tyhmän,

supatella suu hymyssä:

Miks' on johdossa viel' Jutta,

kärjessä punaisen ”kansan”?

11. helmikuuta 2010

Meloni nenässä Soinin

Konsa Suomi suuna päänä,

edessä nyt EeUu-uskon,

sanat saastaiset lateli,

paperille painatteli,

perustuslakiinsa laittoi,

suuttui siitä ensimmäisnä,

Timo Soini silmitönnä,

veti nokkaansa melonin.

Kylliksi ei ollut herne,

kotimainen palko pieni.

Tässä saastaiset sanaset:

”Eurooppa”, ja ennen muuta,

”Unioni” jäljessänsä.

Tässä vielä viimeisenä,

perustelu ”pehmojätkän”:

Kumoon kaatuu ilman muuta,

kaikki liitot kansakuntain,

kaatunut jo kauan sitten,

jopa Liitto Neuvostojen.

Siispä väitän ja vakuutan:

Unioni ei ikuinen.

12. helmikuuta 2010

Paluumuuttoko pahasta?

Ameriikan ihmemaasta,

konsa päätti suomalainen,

aito Suomen kansalainen,

kotomaahan matkaella,

palaella paikallensa,

oli vastassa vihuri,

Pohjolan puhuri kylmä.

Konsa passi paikallansa,

tallessa viel' kielitaito,

tullut ei tukea laisin,

asuntoa auttajilta,

virkamiehiltä varoja.

Onko tästä tuumittava,

paluumuutto on pahasta,

isänmaa omille nurja?

Kaasuputken pallottelu

Jalkapallossa jalossa,

tasapäistä, päättäväistä,

kansakuntaa konsa kaksi,

mittaa ottaa toisistansa,

veikata voi voittajaksi,

maata yksi taikka kaksi,

tasan ellei pääty matsi.

Kyseessä kun kaasuputki,

yksi vain ol' vaihtoehto,

varma voittajan valinta!

13. helmikuuta 2010

Valta on etäällä teistä!

Lama konsa koittelevi,

kuntaa Suomen jo jokaista,

päättivät pojat parahat,

kuntapäättäjät pätevät,

jotain tehdä joutavalle,

ottaa oppinsa mereltä,

lamalääkkeet laivureilta.

Helmikuun alun kulussa,

lastattu ol' laiva taasen,

täyteen ahdettu avara,

väellä varsin virkeällä,

pystypäisillä päättäjillä.

Sulkeista jos jonkinlaista,

kalvosulkeista vasiten,

tarjos' taitavat toverit.

Porvari pani parasta,

ruokaa, juomaa ruhtinaista,

rahan eestä empimättä.

Konsa paattinsa palasi,

satamahan saapueli,

oma kurjuus ol' kumottu,

murheet huuhdottu merehen,

viinan voimalla väkisin.

Kuntakurjuus jäi jälelle,

retken seuraavan varalle.

Mutta muistakaa lukijat:

Pitäkää mölyt mahassa,

suunne tästäkin supussa.

Valta on etäällä teistä,

– väellä vapisevalla.

14. helmikuuta 2010

Aukene ei kassakaappi

Konsa kansa kiinnostunut,

sisällöstä Tiitis-listan,

herkesi ”heti” Hesari,

kävi kimppuun konkareiden,

valtalehtien vasiten,

selvitteli ”juurta jaksain”,

salaisuutta Suomen suurta.

Nykypäivä päättävästi,

vakavasti vastaeli,

rintaäänellä ripitti:

Syytä ei ole salata,

Stasi-listan loikkareita,

kassakaappiin kätkettyjä.

Kansan Uutiset upea,

vakavasti vastaeli,

rintaäänellä ripitti:

Syytä ei ole salata,

Stasi-listan loikkareita,

kassakaappiin kätkettyjä.

Tiedonantaja terävä,

vakavasti vastaeli,

rintaäänellä ripitti:

Syytä ei ole salata,

Stasi-listan loikkareita,

kassakaappiin kätkettyjä.

Lanka Vihreä vakuutti,

vakavasti vastaeli,

rintaäänellä ripitti:

Syytä ei ole salata,

Stasi-listan loikkareita,

kassakaappiin kätkettyjä.

Suomenmaakin matkieli,

vakavasti vastaeli,

rintaäänellä ripitti:

Syytä ei ole salata,

Stasi-listan loikkareita,

kassakaappiin kätkettyjä.

”Uutispäivä” ainoana,

oli pettäjä porukan,

kun se vastuun vieritteli,

kassakaappikätkijälle,

suurenmoiselle Supolle.

Neljä on numero kurja

Onneton on neljäs aina,

konsa pallille ei pääse,

koko kansan sankarina,

palkintoa pokkaamahan.

Jannella on ”onni” olla,

Naganon nelonen nurja,

Salt Lake Cityn samaten,

sekä vielä Whistlerinkin!

Kaivossa ei kirves vielä,

onni ehkä on edessä,

Ahosella onni nousta,

mäen suuren sankariksi.

15. helmikuuta 2010

Naisissa vara parempi?

Janne Ryynänen rypisti

mäenlaskun ”mestariksi”,

mutta kaatui murtomaalla,

konsa koitti sinnitellä,

eellä toisten taivallella.

Paljon mennyt ei paremmin,

lökäpöksypoikasilla:

Tällä kertaa ei kohottu,

kuninkaiksi kumpareiden.

Lähes läskiksi lipesi,

pipariksi pyssyhiihto,

myöskin miesten meikäläisten,

talvitaiston sankareiden.

Naisissa vara parempi,

koska kiekkokaukalossa,

rytinällä kaatui ”Ryssä”.

16. helmikuuta 2010

Lakko syytä päälle panna

Konsa talvi koittelevi,

Suomenmaata suurenmoista,

läpijäässä Pohjanlahti,

seuranansa Suomenlahti,

teräsjäätä täynnä rannat,

enää kerran viimehisen,

jos on yhtään uskominen,

Saku Sammakon kutua,

ihmeäijäin änkytystä,

sanaa ilmastopaneelin,

siksi kiire on Simolla,

äkin lakko päälle panna,

murtajat satamiin saada,

makoamaan miehet maihin.

Aivan kohta kauttaaltansa,

sulana jo Suomen lahdet,

merenlahdet meikäläisten,

jos on yhtään uskominen,

Saku Sammakon kutua,

ihmeäijäin änkytystä,

sanaa ilmastopaneelin,

siksi kiire on Simolla,

kehitellä uusi keino,

uusi ammatti ukoille,

lakkolaistensa iloksi,

murtomiesten murkinaksi.

Miehillä ei onni myötä

Olympian otteluissa,

areenalla ankaralla,

Pekka Koskela parahti,

konsa saatu ei salille,

teräsjäätä alle jätkän.

Mika Poutala murehti,

konsa kultansa kadotti,

mitalinsa mies menetti,

konsa luistin karkaeli,

kaksi kertaa kaartehessa,

vauhdin hurman vaalinnassa.

17. helmikuuta 2010

Vihreän akan valitus

Konsa kurjaa on minulla,

ituaattehen akalla,

kun ma katson kaikkialla,

vesi kielellä kituen,

lihansyöntiä likaista,

ahmimista aimo miesten,

siks' on saatava pakolla,

kunnon kasvisruokapäivä,

kerran viikossa vasiten,

joka koululle jotenkin.

Täkyyn tarttui kuntaa kaksi,

Helsingin ja Espoon herrat.

==>

Espoo ensin äänesteli,

mutta ottanut ei onki,

koukkuun käynyt kasvisruoka.

Helsingillä haarukassa,

kaninruoan viel' on vaara,

ennen illan äänestystä,

kohtaloa koululaisten.

18. helmikuuta 2010

Kerran viikossa kanina

Kerran viikossa kanina,

pakko olla on peräti,

koulukansan kaikkialla,

josko mallina mätänä,

Helsinki on pienen hetken.

Työttömyysministeri tuima

Jo on aikoihin eletty,

armotonna konsa akka,

työttömyysministeri tuima,

aikoo panna kortistohon,

turkistarhaajat takuulla,

tukena ja turvanansa,

pari pientä yhdistystä,

äkkiväärää ja äkäistä.

Peetu Piiroinen pelasti

Konsa kulkenut ei suksi,

vielä Virpin, Aino-Kaisan,

kutsunut ei kultapalli,

podiumi poikiamme,

lumikouruun kääntyi katse,

lökäpöksyihin lipesi.

Pettänyt ei meitä Peetu,

”pässi” Piiroisen pätevä.

Oli Suomi onnessansa,

konsa äijä ”äkkikierre”,

”puolipiipussa” puristi,

öisen kansan katsellessa,

hopealle hyppelehti.

19. helmikuuta 2010

”Epäluottamus vakava”

Eilen kaatui kultakausi,

demareiden virkavalta,

Ylen johdossa ”äkisti”,

jälkeen ”kurjan” kolmikkonsa,

Erkki, Reino ja Sakari,

joiden jatkona viel' kaksi,

punanuttua ”parasta”:

velikulta Arne Wessberg,

”Juutupe” Mikael Jungner.

Suuttui siitä silmitönnä,

pilttuussansa Piiru-Eero,

vaahtosi ja vaikeroitsi:

Vakava ja vaarallinen,

epäluotto on edessä,

meidän ja Ylen välille.

Luottamus luja demarin

Konsa kaatui kultakausi,

demareiden virkavalta,

Ylen johdossa ”äkisti”,

heti keksi ja kehitti,

pilttuussansa Piiru-Eero,

idean tosi terävän:

Eduskuntaan ehdokkaaksi,

meille nyt Mikael Jungner,

porvareiden polkijaksi,

kumoojaksi kokkareiden,

kaatajaksi Keskustankin.

Kuusi-nolla nyt nolosti

Suru suuri Suomenmaassa,

vasemmalla ol' vasiten,

konsa kiekkokaukalossa,

kuusi-nolla nyt nolosti,

aasi-norsu yhteiskunta,

naarasleijonat nujersi,

jään rakoon akat alensi,

tykkänänsä tyrmäeli.

20. helmikuuta 2010

Ekokäytävä vai metro

Saapa nähdä sattumoisin,

kuinka käy nyt känkkäränkkäin,

luontoimmeisten lujien,

kun on vastus ”vaarallinen”,

pientä ihmistä isompi,

eli herrat Helsingistä.

Saapa nähdä sattumoisin,

kuinka käy nyt känkkäränkkäin,

luontoimmeisten lujien,

kyse kun on kulkuteistä,

tuhannen tuvan tulosta,

Sipoonkorven seutuville.

Saapa nähdä sattumoisin,

mikä mieli känkkäränkkäin,

luontoimmeisten lujien:

Metroreittikö menevi,

ekokäytävän edelle,

kyse kun on onnestansa,

oman kunnan kohtalosta,

Helsinkinsä herkkuloista,

eikä nyt kyläpahasen,

pojan pohjoisen elosta,

pienen ihmisen ilosta,

varoista väen vähäisen.

Mitaleita vielä vailla

Mitaleita vielä vailla,

toistaiseksi suksii Suomi,

mutta, mutta muistakaamme:

Ennen soihdun sammumista,

varastossa viel' on Virpi,

monta muuta meikäläistä,

hikilaudan hiihtäjätä,

nälkäistä ja jääräpäätä.

Varastossa viel' on meillä,

perinteisen pitkät matkat,

yritykset yhteislähdön,

pariviestit paikallansa,

tavallisetkin tulossa.

21. helmikuuta 2010

Kulkenut ei kurjan suksi

Kulkenut ei kurjan suksi,

lyly luistanut lumessa,

kestänyt ei kalhun potku,

sauva maata saavuttanut.

Nilkka nyrjähti pahasti,

meni polvi melkein poikki.

Oli takki turhan suuri,

housut puntit hurjanlaiset.

Ilma kuuma kuin kesällä.

Pimeydessä sentään pilkku,

valopilkku pikkarainen:

Yli muiden yksi hyppy,

– toinen kummulle kumahti.

Mutta, mutta muistakaamme,

viel' ei lyhty sammuksissa,

muuttua voi musta päivä,

uljaampi on uusi viikko:

Varastossa viel' on Virpi,

valovoimainen väläys.

Mäen päällä tiukka Tanja,

alamäen aurinkomme,

siel' myös Hannu haarukoiva,

lentäjä ylen lupaava.

Kalaan miksi kauas mennä?

Pakko on pojan kysyä,

ihan ääneen ihmetellä,

kakaroiden miks' on mieli,

kalaan kurjain kauas mennä,

kettutyttöin tutkiskella,

sikaloita sorkkiella,

ketut, minkit merkkaella,

ulos laskea luvatta,

virhe vaikka on lähellä,

olohuoneessa omassa:

Laiminlyöty lemmikkinsä,

kissat, koirat hoitamatta,

kalat, liskot kuolemassa,

– jos on yhtään uskominen,

tarkastusta virkavallan,

ympäristöyhdysmiesten.

Kreikka konsa keplotellut

Kreikka konsa keplotellut,

rötöstellyt runsaat eurot,

miljardit manalle maannut,

aikoo Saksa sattumoisin,

omain pankkeinsa iloksi,

vaatimalla vaatiella,

lama-Suomen lapsosilta,

joka jätkältä jotenkin,

sadan euron satsausta,

herroille nyt helleenien.

Joko aika nyt olisi,

lama-Suomen lapsostenkin,

etua omaa ajella,

kimpsut, kampsut kassiin panna,

Unionista erota?

22. helmikuuta 2010

Kuni pässiä narussa

Kuni pässiä narussa,

lehdistöä tempuillansa,

vie taas ”välkky”kettukansa:

Polvillansa on poloinen,

etelän media ehta.

Paljon ei paremmin laita,

kamarissa kansakunnan,

Eduskunnan kukkulalla:

Polvillansa on porukka,

vasen laita, myös Lapintie.

Kumarassa kulkee myöskin,

hallituksen heikoin herra:

”Sinne-tänne” Anni auvo.

Kuni pässiä narussa 2

EuUu uljas, umpikiero,

surutta vie Suomeamme,

kuni pässiä narussa:

Kohta on joka kodissa,

pakko olla turkki päällä,

(myös väellä vihreällä)

pihdissä päre valona,

koska kohta kaikkialla,

oltava on omavarainen,

energian etsinnässä,

käytössä valon ja lämmön.

Etelässä tyyli toinen,

aurinko siel' on apuna,

iglut aina auvoisia,

ilman lämmön laittamista,

kilowattein kiirastulta.

Jääkö kiekosta jotakin?

Käteen kurjan kansakunnan,

jääkö kiekosta jotakin,

konsa ”kultakaukalossa”,

runttasi taas Ruotsi Suomen,

kolme-nolla nyt nolosti,

siinä meillä miettimistä,

pohtimista poikasilla,

akoillakin arvaamista.

23. helmikuuta 2010

Jääkö kiekosta jotakin 2?

Käteen kurjan kansakunnan,

jääkö kiekosta jotakin,

konsa ”akkakaukalossa”,

leikitellen viisi-nolla,

Suomen kaatoi nyt Kanada,

vaikka Tarjakin apuna,

katsomossa karjahteli,

pukusuojassa pulisi,

siinä meillä miettimistä,

pohtimista poikasilla.

Hyväuskoiset höperöt

Ennen vanhaan innoissansa,

junaherrat hehkutteli:

Kiskoilla keli kesäinen,

meil' myös paukkupakkasilla.

Sitten kaakatti kanaset,

uskotteli uljaat urhot,

ilmatieteen ihmeäijät,

jotta koittava on kohta,

Suomessa kesä ikuinen.

Meni lankaan rautaherrat,

ministerit mittavaiset,

hyväuskoiset höperöt,

lumenluojat poies potki,

aurat miekoiksi manasi.

Konsa koitti kunnon talvi,

talvi taas tavanomainen,

junat nuokkui joutavina,

järjestänsä jäätyneinä,

varikolla vääjäämättä.

Konsa koitti kunnon talvi,

talvi taas tavanomainen,

ajan vanhan vauhtihirmut,

teiden rautaisten ravurit,

kulkivat kuni etanat,

– josko kulkivat jotenkin!

24. helmikuuta 2010

Saastaiseksi Suomen maine!

Konsa Suomi korskeana,

kännyköitä kaupitteli,

yli muiden mahtimaiden,

suuttui siitä kilpaveljet,

kauppamiehet vieraan vallan,

päänsä puhki pohtieli,

miten saada muutetuksi,

saastaiseksi Suomen maine.

Päivät päästään mietti miehet,

ajatteli akkasetkin,

viimein äkkäsi älykäs,

umpikiero ulkolainen:

Miksi miettiä monesti,

uutta ruutia rukoilla:

Vanhat konstit meil' varalla,

kettutyttöin keinot kelvot.

Sorkkarauta seuranansa,

toimeen tarttui terroristi,

tunki vanhusten tupihin,

lasarettiin laittautuvi,

verta pirskotti petihin,

kanan kakkaa kaikkialle,

kuvat otti oikopäätä,

kännykällä kaappaeli,

sivut synkät suunnitteli,

internettiin laittoi linkit,

laati tekstinsä terävän:

Näin nyt hoitaa holtitonna,

vanhuksensa surku-Suomi,

hyvinvoiva ja varakas,

sikamainen kännykansa.

25. helmikuuta 2010

Suomi taisteli sisulla

Konsa Suomi surkeasti,

odotusten alle ahmi,

mitaleita mittaeli,

pärjännyt ol' toistaiseksi,

paljon alle aivoitusten,

päätti Suomen viestimiehet

vähän liikettä lisätä,

vauhdin hurmaa vaaliella.

Jätti ”Musti” Jauhojärvi,

toiset taakse suksinensa.

Matti Heikkinen ei vielä,

ihan jaksanut jonossa.

Kuohui ”Koski Kattilassa”,

Teemu taisteli todella.

Kirposi lopussa kiitos,

väänsi Ville Nousiainen,

viestimiehet viidenneksi.

Kovin Suomi kaukalossa,

otti mittaa mieletönnä,

tavoitteena jatkopaikka,

Tsekin kaato kelvollinen.

Nyt ei ollut pelko päällä,

Ruotsi vastassa väkeä.

Suomi taisteli sisulla,

kaksi-nolla ”nöyryytteli”,

vastusta Tsekin vähäistä.

Finaalissa jos on finskit

Teemu Ilmari Selänne,

herkullisen heitti herjan:

Kanadassa kaukalossa,

finaalissa jos on finskit,

kaikille on piikki auki,

koko ottelun ajaksi.

Paikkana on Espoo ehta,

sikäläinen Seurahuone.

Finaalissa jos on finskit,

vaihdettu on vanha veisu:

”Muurit murtuneet on Jerikon”.

Tilalla on tango tuima:

”Sekaisin on Seurahuone,

pystyssä ei pylvähiä,

kaikki seinät kaatuneina,

katto lattian tasalla.”

26. helmikuuta 2010

Viesti kulki kunnialla

Viesti kulki kunnialla,

näyttävästi naisten viesti:

Pirjo pikkuisen väsähti,

Virpi Kuitunen kiristi,

ohitteli Riitta-Liisa,

koko joukon kunniaksi,

Aino-Kaisa pronssin kahmi.

Viesti mennyt ei perille

Murhemielin mahtaa maata,

kolossansa kettutyttö,

allapäin myös kahle-Kalle,

konsa koitti korvihinsa,

tieto varsin tuskallinen:

Viesti mennyt ei perille,

ottanut ei taaskaan tulta,

turkisviesti tunkeileva,

mukaan vaikka valjastettu,

koko lehdistö leveä.

Kettutarhojen tuhoksi,

usutettu ulkomaatkin.

Valisteli vastaviesti,

jotta kaupaksi kävivät,

ketut, minkit mittavasti,

jopa aiempaa paremmin,

kaksi kertaa kalliimmalla.

Kaljatta ei kestä kansa

Kaljatta ei kestä kansa,

kiekkokaukalon kisoja,

lätkämatsin mittelöitä.

Pakko on olutta saada,

jyväjuomaa kuohuvaista,

tuli sitten turpaan taikka,

voitto mieluisa makea.

Pellehypyksi peräti

Pellehypyksi peräti,

meni lasku laitimmainen,

yritykset yhdistetyn.

Monen laskijan mukana,

kumpareelle Koivuranta,

töksähti kuin keltanokka.

Vaikka hiihtonsa hikinen,

haaveeksi jäi Hannun kulta,

podiumi matkan päähän,

Konsa ”kurjaa” konkaria,

sija neljäs ei eläytä,

harkita on Hannun määrä,

jatkoaikaa aavistella,

kohti Sotšia sotia!

Naisten kiekon touhu turha

Konsa kaksi mainiota,

kaksi kansaa kohtalaista,

naisten kiekossa kisaili,

loput vailla varsinaista,

pelisilmää pikkaraista,

siks' ei Suomen pronssipalli,

kovin ollut kummallinen,

saalis ihmeen innostava.

27. helmikuuta 2010

Tahalliset tappiotko?

Konsa kaarti surku-Suomen,

nolla-kolme nyt ”nolosti”,

nöyrtyi Ruotsin runnojille,

väitti vanha Svenski-mamma,

jotta finskit viisahina,

tahallansa takkiin otti,

jotta vaaraksi ei vastus,

seuraava olis' ”akoille”.

Slovakia konsa Ruotsin,

neljä-kolme nyt ”nolosti”

raateli kuin kulkukoiran,

poies jatkosta pudotti,

heitti herjan Suomi-neito,

vastaherjan herkullisen:

Tahallaan se takkiin otti!

Konsa Leijonat levisi,

finaalin ohi vilisti,

Ameriikan alle uupui,

muistui mielehen monille,

Teemun heitto hurjanlainen:

Finaalissa jos on finskit,

kaikille on piikki auki,

koko ottelun ajaksi,

paikkana on Espoo ehta,

sikäläinen Seurahuone.

Nytpä herjas' kiekkokansa,

syyksi Teemun kaiken kaatoi:

Saituus iski sankariimme,

itaruus ylen ikävä.

Tahallaan se takkiin otti!

Onnettomuuden ol' onni,

lohtu murheenmurtamien:

Sekaisin ei Seurahuone,

pystyssä nyt pöydät kaikki,

putkat vailla pahnojia,

kännikaloja kapakan.

Viesti mennyt ei perille 2

Viesti mennyt ei perille,

ottanut ei taaskaan tulta,

turkisviesti tunkeileva,

mukaan vaikka valjastettu,

koko lehdistö leveä.

Kettutarhojen tuhoksi,

usutettu ulkomaatkin.

Tukholmassa ”sankareita”,

Suomen mielen muuttajia,

elinkeinon kaatajia,

paikalla oli peräti,

valehtelematta vainen,

– seitsemän ei yhtään päälle,

Tallinnassa taas tusina,

– kaksitoista kappaletta!

28. helmikuuta 2010

Tuli kiire kipparille

Konsa taittui talven selkä,

päättyi pitkä pakkaskausi,

suoja jo sulatti jäitä,

tuli kiire kipparille,

Simo lakko-Zittingille,

sopu saada syntyväksi,

järki jäiden murtajille,

lisäliksa ”liikuttava”,

yleisen tason tapainen.

Virpi jätti jäähyväiset?

Jälkeen kurjan kolmenkympin,

kerran, kaksi kaatuneena,

vakavasti väitti Virpi,

itku silmässä selitti:

Tähän päättyi SE minulta!

Mutta, mutta murheissasi,

Virpi viel' älä masennu,

suksiasi suohon visko,

syteen saata sauvojasi,

monojasi metsään työnnä.

Kulta-Virpi, muista meitä,

hiihtokansaa hillitöntä,

viestisakkia samalla,

sekä tietysti todella,

oman kullan ottamista,

olympian onnelasta.

Tarpeen sun jos vuoden verran,

taukoa pitää todella,

muista silloin mielessäsi,

totta ei ole sanonta:

”Heillä ei ole paluuta.”

Mallina on siitä meillä,

yhdistetyn ylpeytemme,

Hannu Manninen hymyyvä,

vierellänsä vastakohta,

vakava Ahosen Janne,

mäkikotka, kelpo äijä.

1. maaliskuuta 2010

Pahe vielä palkallista!

Syntiä ei sauhuttelu;

tupakointi turvattua,

pahe vielä palkallista,

töiden antajan ajalla.

Nyt on onki ottamassa,

sulamassa järki jäinen:

Tasa-arvo ei toteudu,

tupakalla jos on toinen,

osa toisen jos on orjan.

Viimein päätti viisahimmat,

älykkäimmät äijärontit:

Jos ei kielto, eikä kaksi,

tehoa tuo toivottua,

potkut työstä paikallansa.

Kohta kuuluu käsky kiivas:

Tupakkasi polta poika,

ajalla ihan omalla,

rahat raavi kortistosta,

kansanhuollosta kamasi!

2. maaliskuuta 2010

Kaksi on kovaa Rätyä!

Suloisessa Suomenmaassa,

lamamaassa melkoisessa,

kaksi on kovaa Rätyä,

Timo toinen, toinen Seppo,

Lakoillansa aikoo toinen,

panna maamme polvillensa,

avulla nyt automiesten,

ansioilla ahtaajien,

syvään suohon syytää Suomen.

Toinen maata mainosteli,

teki meitä tunnetuksi,

eleli eduksi Suomen.

3. maaliskuuta 2010

Pihalla kuin pikku-ukko

Pihalla kuin pikku-ukko,

luminen kuin luutamummo,

ollut oisi onnetonna,

”Ystävä Maan” nyt ylevä,

ellei aivan yllättäen,

katkennut ois' kylmä kausi,

pitkä ynnä piinallinen.

Ellei aivan yllättäen,

katkennut ois' kylmä kausi,

suoja saapunut suvinen,

jäänyt oisi Ystäviltä,

lumiukko laittamatta,

kaatunut ois' kampanjansa,

pilalla ”Polttava kysymys”.

Ellei aivan yllättäen,

päättynyt ois' pakkaskausi,

suoja saapunut samalla,

pakko poikain ollut oisi,

huulet hiilellä punata,

omat huulet ilman muuta.

Tarve tyttöin ollut oisi,

luudalla lumet lakaista,

pakko syödä porkkanatkin.

4. maaliskuuta 2010

Koulukiusatut ”kakarat”

Kurjaa on nyt keisareilla,

johtajilla joutavilla,

EeUu-äijillä etenkin,

kiusaa heitä kurjat, narrit,

nauraa naiset, herjaa herrat.

Hermanni on haukuttuna,

Katariina kiusattuna,

yöt ja päivät pääksätysten,

joka päivä joltisenkin.

Mitä tästä oppimista,

onkehen nyt ottamista:

Turha lapsille tuhista,

koulukiusasta kitistä,

jos ei malli muuttumassa,

parlamentaarikot parane,

kiusahenget helskutissa!

5. maaliskuuta 2010

Syöty on eväät Elannon?

Mietti äijä äkkiväärä,

perusämmä perheellinen:

Syöty on eväät Elannon,

maassa on HOKinkin maidot,

kotimaista näy ei konsa,

enää hyllyssä hyvässä.

Päätti äijä äkkiväärä,

perusämmä perheellinen:

Kassissani en mä kanna,

Ruotsinmaalta rahdattua,

Arlan maitoa mahoa!

Päätti äijä äkkiväärä,

perusämmä perheellinen:

Suomalaisuuden suloksi,

rahani mä raukka kannan,

kassaan kaupan keskolaisen,

joka vielä järkevästi,

vaalija meil' on Valion.

Sirpin ja vasaran vanki!

Suomi on taas orjakansa,

vanki sirpin ja vasaran,

pahimpana piiskurina,

AaKooTee on meillä oiva,

lakkoliitto hirmuherkkä,

satamien ”sankarsakki”.

6. maaliskuuta 2010

Maistu ei Matille maito

Maistu ei Matille maito,

Ruotsin maito ruhtinaalle,

isännälle anti Arlan.

Oli oiva ohjehensa,

piiloviesti viime hetken:

Suosi äijä suomalaista,

älä Ruotsia rikasta.

Akka arvosta omaasi,

Elannon ovet ohita,

kierrä kaukaa kauppa kurja,

tuki tie nyt vieraan vallan.

7. maaliskuuta 2010

Rahalla ei ralli luista!

Suruista on soitto tehty,

rallipolku Räikkös-raukan,

arvaamaton aina mutka,

kivi kurja kulkutiellä,

letku irti lekkeristä,

kuperkeikat kiusanansa,

avuksi ei miljoonista,

formula-ajan opeista.

8. maaliskuuta 2010

Yksi on ylitse muiden

Yksi on ylitse muiden,

talo yksi taivaallinen,

suuri murhe ”Stuura” Enson,

Katajanokan ”komistus”,

– aikaansaannos Alvar Aallon.

Talo nyt on taltioitu,

jälkipolville jätetty,

suojattu ikiajoiksi.

Siitä meidän syyttäminen,

yhtä mieltä -yhdistystä,

Alvar Aalto -uskovaista,

virastoa tosi vikaista,

museoon jo joutavaista.

Miksi suut on sykkyrällä,

kansakunta kiukkuisena?

Siksi suut on sykkyrällä,

kiukkuinen taas kansakunta,

konsa tietää tyhmyrikin,

jotta aivan auttamatta,

taitaja kuka tahansa,

suorakulma kourassansa,

kynällä nyt kirvesmiehen,

alustalle arkiselle,

Klubi-askille lujalle,

piirtänyt ois' oikopäätä,

talon kantti kertaa kantti,

sekä vielä viisahasti,

vanhan jättänyt varalle,

omallensa eittämättä,

valinnut paremman paikan,

ympäristön yhtenäisen.

9. maaliskuuta 2010

Vaihtoi Matti maitokaupan

Vaihtoi Matti maitokaupan,

otti oivan niskalenkin,

Elannosta lenkin otti,

oli pakko poikaparkain,

maitopartaisen porukan,

Valiota vaaliella,

kansan tahtoa tukea.

Josko ois' Matissa miestä,

lailla Urhon uljahimman,

asioissa myös isoissa,

kauan eivät ahtaajamme,

satamia saartelisi,

Suomenmaata sorruttaisi.

10. maaliskuuta 2010

Tupakoija on typerä

Nyt on tutkittu ja todettu,

Mensan testissä todettu:

Tupakoija on typerä,

typerämpi tyypillistä,

savutonta sankaria.

Vielä auki on ajatus,

onko syytä se tupakan:

Tyhmyys tauti tarttuvainen,

tupakasta tarttuvainen,

vaiko valmiiksi varattu,

isän, äidin auvo anti,

perintö perin ikävä!

11. maaliskuuta 2010

Nopein Heikki maailmassa

Pakko on kysyä kurjan:

Kuka maksaa katselusta,

Kovalaisen kierrännästä,

konsa suuri sankarinsa,

kaksi kierrosta perässä,

maalissa on Maikkarilla,

mukaan ehdan ennustuksen.

Pakko on todeta tyhmän:

Helppo on kisata Heikin,

järven jäällä juoksennella,

konsa vastus vaillinainen,

yksiheppainen hevonen,

kauramoottori kyvytön.

Toinen laita tykkänänsä,

kun on vastassa varikko,

täysi pilttuu formuloita,

sataheppaiset hevoset.

12. maaliskuuta 2010

Tutkimattomat tiet herrain

Tutkimattomat tiet herrain,

kapitulin kaikkivalta,

tuomionsa tykkänänsä.

Pakko on kapitulilla,

väkisin ja välttämättä,

tehdä kaikki kiemuransa,

jotta saisi se sopivan,

kirkkoherra kiertolaisen,

ulkokunnasta olevan,

eikä äijän ”vääränlaisen”,

kotikuntansa asukin,

kansan suosikin suloisen,

ämyrin tuhannen äänen,

kalastajan melkein kahden.

Kuinka temppu tehtävissä,

salajuoni saatavissa?

Näin on temppu tehtävissä,

salajuoni saatavissa:

Etu anna ehdokkaille,

vaalipaikka varsinainen,

vieraan kunnan kulkijoille,

sekä armosta aseta,

suosikki – varasijalle!

13. maaliskuuta 2010

Stasi-lista taivaallinen

Tiitisen likainen lista,

Stasi-lista taivaallinen,

piilossa on ja pysyvi,

kunnes kuollut on osainen,

Supo-Suomen surku johto.

14 maaliskuuta 2010

Ole mies, älä äpärä!

Kamerasi kalliin kanssa,

areenalle astu arka,

kettutyttö, uljas urho,

hylkää vanha vaateparsi,

vaihda uusi itsellesi,

ehta vaate Espanjasta,

valitse väri punainen,

väri armaan aattehesi,

väliin astu armotonna,

konsa härkä kuopimassa,

matadorin eessä maata,

ihmiskilpenä kisaile,

härän puolesta purista!

Syö sä rokka rohkeasti,

areenalle astu arka,

pimeällä ällös ärjy,

takaa verkon filmaele,

karsinoita kauhistele.

– Ole mies, älä äpärä!

Saatava on oiva patsas?

Jari Litti Litmaselle,

saatava on oiva patsas,

vaikka koskaan ei koreile,

Suomen sakki suurellinen,

podiumilla potkupallon,

huuhtele ei huuhkajamme,

kultaa eikä kunniata.

15. maaliskuuta 2010

Häntä-Heikin heikko alku

Maikkarimme mainostama:

”Nopein Heikki maailmassa”,

körötteli kärryllänsä,

ajoi aivan viimeisenä,

kaksi kierrosta perässä,

– Lotukselle lohdun loihti.

Miten pussata paraiten?

Miten pussata paraiten,

koetella koska kieltä,

sitä mietti ”miehen lailla”,

Hesarimme helskytteli,

Elämä-sivulla empi,

opin aika ahtaan antoi.

Suulle suukkosi sujauta,

varovasti suppusuulle,

kielletty on kielisuukko,

ainakin ihan aluksi.

Selvää on kai kieltämättä:

Älä näyki nännin päätä,

puristele pyllypuolta,

liian aikaisin likistä.

16. maaliskuuta 2010

Rosberg on kuin Ruusuvuori

Sisupussi suomalainen,

jääräpäinen jätkä Härmän,

periksi ei koskaan anna:

Häntäpäässä jos on Heikki,

Kovalaisen kulku kurja,

sakemanni sassiin ompi,

kova karju kansakunnan,

Nico kelpaa Niiloksensa,

Rosberg on kuin Ruusuvuori.

17. maaliskuuta 2010

Kiintiöt on kiintiöity

Kiintiöpakolaisia

enää Helsinki ei huoli,

eikä Vantaalle valita,

ehdoton on Espoon kielto,

kiintiöt on kiintiöity,

rahat rikkailta revitty,

rasismista ei puhetta,

pula-aikana puhetta.

Jortikan on jauhot syöty?

Käymättä kun vielä kaksi,

kiekkokierrosta kotoista,

ähellystä äSäM-liigan,

Jokerit on joutumassa,

lumihankien lumossa,

ulos miesten mittelöistä,

rantapallon potkijaksi,

piristeeksi pakkasherran,

kusiluistinten keralla!

18. maaliskuuta 2010

Pelännyt ei Pekka Puska

Pelännyt ei Pekka Puska,

pani Pepsin polvillensa,

rohkea oli kuin Rokka,

Rokan Antti aikamoinen.

Pelännyt ei Pekka Puska,

pani Pepsin polvillensa,

sokerilimut lopetti,

kouluista pudotti poies.

19. maaliskuuta 2010

Unioni umpikiero

Salaa aikoi ”sankarimme”,

Unioni umpikiero,

Itämerta sortaa aikoi,

rahat ottaa oikopäätä,

tukieurot ehtoisimmat,

veromarkat, runsaat ruplat,

usutella ulkomaille,

banaaneihin painostella!

Suuttui siitä sankarimme,

vikisi Itälän Ville,

pani EeUun polvillensa,

rahat raapi rantamaille,

säästi summat suurenmoiset,

Itäisen meren iloksi.

20. maaliskuuta 2010

Taasko Mäntsälän kapina?

Kesken matkan ”mahtimuijan”,

juna konsa julmisteli,

sähköinen juna savusi,

kuni ennen Ukko-Pekka,

höyryvoimainen veturi,

lumihanki houkutteli,

hanki valkea vajotti,

yhtä lailla ylhäisiä,

kuin myös kurja kulkureita,

takapenkin taaperoita.

tasa-arvo taivaallinen,

lumen keskellä kukoisti,

– ehkä hetken – kenties kaksi,

savotalle sitten saapui,

musta auto auttavainen,

yhtä hangesta hamusi,

tukenansa turvamiehet,

”mahtimuijaa” maanitteli,

takapenkille tavoitti.

Pakokaasu mustan kärryn,

konsa kauaksi katosi,

manas' lunta raukka rahvas,

kesäkenkiä kiroili,

turhaan rannalla rukoili,

kovisteli korvausta!

Kettunaiset kelvottomat

Kaksi naista koikkelehti,

patsaan äärellä ”alasti”,

lähes vailla vaattehia,

kameroille keikisteli,

ketun häntä kainalossa,

turkistarhoja tuhosi.

Moni mietti mielessänsä,

ajatteli itseksensä:

Turkikset jos yllä oisi,

kaksikko ois' kaunihimpi,

luiset viulut vinkeämmät,

muotoseikat muhkeammat.

21. maaliskuuta 2010

Vanhassa vara parempi?

(Marraskuussa näin manasin)

26. marraskuuta 2009

Hannu Hanhi hankittava!

Konsa kurjasti Jokerit,

pakerteli puoli vuotta,

kohelteli kaukaloissa,

vaelteli vauvan lailla,

häntäpäässä hääräeli,

sijan viimeisen varasi,

Harry Harkimo ärähti,

suuttui viimein valtavasti,

Hannun Hannulla hyvitti,

korvasi koko kaverin,

Aravirrasta erosi,

Jortikalla joutavaisen,

pojan paikkasi parahan.

Jos ei Jortikka menesty,

josko diili täysin tyhmä,

tässä neuvo Harkimolle,

ihan ilmainen minulta:

Kolmas Hannu korkattava,

hankittava Hannu Hanhi!

(Maaliskuussa sen älysin:)

Jortikka on Hannu Hanhi?

Jortikka on Hannu Hanhi,

taikka sitten ”sattumoisin”,

Jokerit on Roope Ankka,

kumoon konsa kaatui KalPa,

äSäM-sarjan kakkoskärki.

Jortikka on Hannu Hanhi,

taikka sitten ”sattumoisin”,

Jokerit on Roope Ankka,

pakkovoitto kun pelasti,

häpeästä härkäniskat,

narripaidat naurettavat.

Jortikka on Hannu Hanhi,

taikka sitten ”sattumoisin”,

Jokerit on Roope Ankka,

pakkovoitto kun takasi,

jatkopaikan joutaville,

perussarjan punkeroille.

Makaa maassa maan tavalla!

PerSu-pelkonsa parissa,

mietti Jutta julkisesti,

maahanmuutosta mutisi:

Meil' on oppi oivallinen,

jonka keksin joutessani,

ihan äsken itsekseni.

Oppini on oiva tässä:

Makaa maassa maan tavalla,

ota kouraan kielikirja,

työhön tartu tyttöseni,

aherra myös akkaseni,

laiskuus ei elätä miestä,

sossu poikoa paranna.

22. maaliskuuta 2010

Virpi jätti jäähyväiset

Virpi jätti jälkehensä,

kilpakenttien kisailut,

suuren luokan saavutukset,

kultataistot kuuluisimmat.

Hymyhuulin hurmaeltu,

oli viime viesti Virpin:

Näkemiin ja kaunis kiitos!

Kiitos olkoon itsellesi,

ihanista otteluista,

tasatyönnön taisteluista,

pertsahiihdon palkinnoista,

– tappionkin kyyneleistä!

Viel' sun kerran koitettava,

kotimaassa kerran vielä,

kuinka kaukana takana,

kilpasiskot on sijalla!

Kolmen kympin karkeloissa,

kahinoissa ”Karhu”lahden,

ei ole edellä monta,

kilpasiskoa kirissä,

loppuottelun lomassa!

Podium on paikka parhain,

sukset, sauvat syrjäytellä,

ladut uusille avata,

kilpakentät kierrätellä,

uuden sarjan sankareille.

23. maaliskuutta 2010

Kuka tunkion on kukko?

Ken on maassa mahtavaisin,

kuka tunkion on kukko,

sitä pohtia kai pakko,

konsa kaksikko kasassa:

Suomi ja veli-Venäjä.

Protokolla miks' kumottu,

miks'ei mittele ”monarkit”,

virkaveljet keskenänsä,

miksi Tarja ja Vladimir,

tapailevat toisiansa,

vaikka sääntö vanha, viisas,

toista vaatisi vasiten?

Tämä on ajatus arka:

Putin on pitänyt vallan,

vanhan valtansa pitänyt,

mutta muistaa mielellänsä,

vastapuolensa osalta,

aikaa vanhaa Kekkos-kauden,

– Matti Vanhasen suruksi?

24. maaliskuuta 2010

Seksi vihreä valitse!

Telluksella konsa kohta,

ilmaston on muutos ”varma”,

paha peikko jo peräti,

keksi äijä äärimmäinen,

Ameriikan armas akka,

kelpo keinon keplotella,

muutosta vähän varoa:

Kun sä kohtaat kauniin kullan,

ihastut ihan isosti,

kierrä kaukaa kukkakaupat,

älä suosi sortajia,

itse kukkasi kuleta,

takiaiset takapihasi,

polkupyörällä poleksi!

Kun sä kohtaat kauniin kullan,

ihastut ihan isosti,

pure poika porkkanoita,

idut anna armaallesi,

älä sorru suosiolla,

herpaannu lihan himolle!

Kun sä kohtaat kauniin kullan,

ihastut ihan isosti,

takataskussa kuleta,

kondomia kelvollista,

kompostoriin kelpaavaista.

Kun sä kohtaat kauniin kullan,

ihastut ihan isosti,

ajattele aivoillasi,

puurra Telluksen parasta,

seksi vihreä valitse!

25. maaliskuuta 2010

Kananpaskaa Pietarista

Kun on paskoa enemmän,

kananpaskoa parasta,

Pietarista poimittua,

kanaloista kärrättyä,

ahkerasti ahdettuna,

polttouunin uumenihin,

niin on helle Helsingissä,

palele ei hienot herrat,

akat turkkia anele.

Samalla on ”sattumalta”,

veli veljeä tukenut,

Suomi suurta naapuria,

auttanut on armiaasti,

paska kullaksi puhuttu,

Itäisen meren iloksi,

haitta hyödyksi rakettu.

26. maaliskuuta 2010

Malka silmässä omassa

Turun teillä turkasilla,

konsa lapsi ”laittomasti”,

huostaan ol' otettu oiva,

suuttui siitä surkeasti,

rajanaapuri räväkkä.

Omat konsa on ojassa,

katulapset allikossa,

kukaan ei kysy perähän,

huolta, murhetta ei kanna,

arvosta pojan parasta,

ylös tyttöä yritä.

27. maaliskuuta 2010

Sulaneet on jäät etelän

Sulaneet on jäät etelän,

lyöty Jortikka, Jokerit,

Matikaisen mahtiäijät,

koko kallis konkkaronkka.

Taisto jatkuu tauotonna,

siellä, missä jäät jälellä,

missä miehet on mitattu,

visakoivun konkelosta,

eikä laudasta lahosta.

28. maaliskuuta 2010

Hädissänsä on ”Sitikka”

Konsa koittava on kohta,

ralli raaka Jordanian,

hädissänsä on Sitikka:

Taasko autonsa ojassa,

kivellä Kimin ajokki.

Viel' on pakko painatella,

Sitroenin sinnitellä,

Hesarissa helskytellä,

koriste koko sivulle,

Kimin onneksi omia,

ettei taival taaperrusta,

itkua ja jankutusta:

Kohta kuljen ma kovemmin,

ojat kierrän oikopäätä,

allikko on murhe muiden.

29. maaliskuuta 2010

Kuitusen ura upea

Kuitusen ura upea,

päättynyt on päivä sitten,

kera kolmen pallipaikan.

Komeammin kenkään voiko,

jättää hellät jäähyväiset,

sysäellä syrjään sukset?

Karmeamman aukon voiko,

kenkään jättää jälkehensä,

mittelöihin hiihtonaisten?

Koska kasvaa kansastamme,

yrittäjä yhtä uljas,

pallipaikkojen parihin?

Kuviin kuinka pääsee kurja?

Kovalaisen Heikki mietti,

kuviin kuinka pääsee kurja,

kun ei kulje kärrysensä,

formula-autoin ajoissa,

ihan tahtiin turbomiesten.

Keksi äijä äkkikiero,

Kovalaisen Heikki hurja:

Jos mä hieman jarruttelen,

kaasua en pohjaan paina,

kuvissa olen esillä,

konsa painaa kilpaveljet,

kärkiautot kierroksilla,

ohitseni silloin tällöin.

30. maaliskuuta 2010

Pätevä perintöprinssi

Konsa herra Hirvilammi,

syystä taikka syyttömänä,

pidätetty on virasta,

iski taasen tauti inha,

Turun tauti tarttuvainen,

demaripöhö parahin,

tilalle tuli toveri,

saman puolueen pukari,

Ari Korhonen korea,

politrukki puolueensa,

kohta entinen ”emäntä”.

31. maaliskuuta 2010

Pronssista ei rukkasia

Kosiskellut liekö Laura,

Torinossa turhanpäiten,

konsa, jos on uskominen,

Hesalaista helskytystä,

otsikkoa omaperäistä,

Tarja antoi ”armotonna”,

tylyt rukkaset tytölle!

Totuus sentään toisenlainen:

Kyse ollut ei rukkasista,

minkä tietää maalaistollo,

kenties hetken miettimällä,

toimittaja Tumpelokin.

Taannehtien Tarjaltamme,

käteensä sai pronssityttö,

paleleva tyttöparka,

lapaset alias tumpit.

Lukujärjestys ”jämäkkä”

Jotain työtä tehdäksensä,

mietti herra Helsingissä,

ajatteli akka armas:

Nytpä tehdään näyttävästi,

uusi oppi oikopäätä,

lukujärjestys jämäkkä,

lapsillemme laitetahan.

Uteliaisuus on uusi,

aine ennen kuulumaton,

salakuuntelu samaten.

Uskonto on uusittava,

stalinismi, taikausko,

saakoon koulussa sijansa.

Muutos ilmaston ikävä,

raaka kestävä kehitys,

uusi oppi uskovaisten.

Yksi sentään ei unohdu,

vanha viisaus vilahda,

kovin kauas koikkelehdi:

pakkoruotsi paikallansa!

1. huhtikuuta 2010

Äärivihreiden varalta

Tuija Brax on tarmokkaasti,

asialla ahkerasti,

jotta kiinni jäisi konna,

salakaataja kavala,

suden, ahman surmamiehet.

Keinonsa on kelvollinen:

pannaan tunniste pakolla,

joka kelkkaan kiinni merkki,

telan alle laitettuna.

Sama keino kelvollinen,

jotta kiinni jäisi jätkä,

kettutyttö tyypillinen,

äärivihreä älykkö,

sikolättien sopuli,

navetankin ”tirkistäjä”:

Pannan tunniste pakolla,

joka kenkään kiinni merkki,

pohjan alle poltettuna.

Räikköseltä auto alta

Jos Kimi ei tiellä kestä,

ojat äijällä osana,

autonsa romuna aina,

kohtalona ehkä hällä,

jalkamatkat mainioimmat,

konsa kärryt kohta puolin,

Sitikalta lie lopussa,

liki kaikki korkattuna,

kierrätykseen kelpaavina.

2. huhtikuuta 2010

Kelvanneeko vaihtokauppa?

Kaupunkikanit ”kamalat”,

kanit ”kauniit” kaikkialla,

huolena on Helsingissä,

riesana on runsas määrä,

kiusana kyläpahasen.

Toinen murhe tanttasilla,

kakaroilla kaupungissa,

Matti Huuskosen on oppi:

Laita loukku varta vasten,

kaupunkikanin varalta,

taita niskat näppärästi,

nylje, suolista ja paista,

nauti riistasta sinäkin!

Apu oisko autuainen,

ehdotus ylen etevä,

vaihtokauppa kelpaavainen,

joka pääsi joutavalta,

suusta mummon sukkelimman,

Viitasaaren viisaan suusta:

Jos on suojata sun pakko,

verta vältellä vasiten,

omin silmin sihtaamista,

kanit kaikki tuo sä tänne,

särpimeksi meille anna.

Meil' on täällä metsästäjät,

jotka eivät emmi laisin,

loukutusta, surman suuta,

tappoa ei taitavata.

Tuhat sutta saat sijalle,

pedot ”parhaat” Pohjois-Suomen,

kaupanpäälle kaikki karhut.

Niitä suojaa kaupungissa,

varrella kotikatusi,

älä mailla vierahilla,

meidän maillamme murehdi.

3. huhtikuuta 2010

Sata kymmenen ”lasissa”

Surku suuri Suomen kansan,

konsa Heikki ei koreile,

kärkipäässä pällistele,

vaikka vallan hirmuisesti,

testikierrosten kulussa,

prosentteja on rutosti,

sadan päälle kymmenkunta,

”sata kymmenen lasissa”,

kymmenen yli kykynsä.

Surku suuri Suomen kansan,

konsa toiset taistelevat,

sekunnin osista oivat,

mutta Heikki, Pohjan poika,

sekunteja on perässä,

joka kierroksen kulussa,

Lotus-autonsa lumossa.

4. huhtikuuta 2010

Alaspäin kuin lehmän häntä

Kysyi äsken Iltalehti,

paras ken on johtajista,

johtajista joutavista,

sulo-Suomen sankareista.

Halos-Tarja hullaannutti,

liki puolet nuorisosta,

poloisista poikasista,

tyttösistä tylleröistä.

Äly äijäin konsa kasvoi,

hiukset akkain harmaantuvi,

alaspäin kuin lehmän häntä,

kuihtui kannatus Halosen,

siten että vihdoin viimein,

joka viides vanhuksista,

iäkkäistä ihmisistä,

oli Tarjan tunkijana,

kärkipäähän ähkijänä.

Mitä tästä oppimista,

sitä, että keskimäärin,

vanhassa vara parempi;

ihminen ikänsä myötä,

aina ei heti homehdu.

5. huhtikuuta 2010

Pusu poskelle pahasta

Britit konsa kaksistansa,

mies ja vaimonsa mukava,

pikaisesti pussaeli,

kesken ruokailun Dubaissa,

tuli heille tuomioksi,

ehdotonta vankeutta,

neljä viikkoa nolosti.

Josko vankilat vähissä,

varattuna kaikki ”kämpät”,

samaan selliin sullottuna,

teki kenties kaksikkomme,

temput vieläkin ”pahemmat”,

ihan itsensä iloksi,

oman aikansa kuluksi.

Mitä tästä oppimista,

omilla ja vierahilla:

Elä maassa maan tavalla,

– jopa Suomemme saloilla.

6. huhtikuuta 2010

Rakkaat mummot muukalaiset

Suloisessa Suomenmaassa,

kaksi on mummoa rakasta,

kahta vain on vaalittava,

kirkon, valtion varoilla.

Tuhansista ei tykätä,

kanneta ei kieltämättä,

murhetta, ei häivää huolen,

vaikka vaipat vaihtamatta,

lukot, lääkkeet hoitajina,

omilla on mummoloilla,

äijäraukoilla rujoilla.

Suloisessa Suomenmaassa,

tuomari sekä toveri,

varta vasten vaatimassa:

Kahden mummon muistannaksi,

laki uusi laadittava,

laki entistä ehompi,

tuhansista ei väliä,

oman maansa sankareista,

hyvinvoinnin hankkijoista.

7. huhtikuuta 2010

Pilapiirros ja pakina

Samaan aikaan ”sattumalta”,

Henrik Karlsson kanssa Kaislan,

saman vitsin väänteleitsi,

Hesarista meille heitti,

molemmilla mielessänsä,

napit, lahjat, nauhoitukset,

Nova, Tiura ja Kanerva.

Samaan aikaan ”sattumalta”,

Henrik Karlsson kanssa Kaislan,

kansakunnan ”kynttilöille”,

automaatteja manasi,

nappioppia evästi:

Paina nappia ”pirusti”,

jokin valkkaa viisahasti,

yhden - seitsemän väliltä,

tarjolla on ”taitaville”,

synttärit tai kauppakeskus,

vaalieurot, taalat taikka,

ministerin pallipaikka.

Synttärit sai kakkosella,

pakinassa kelpo-Kaislan,

Henrikki taas kakkosella,

vaalimarkat kaupitteli.

Oli seiska ”sattumalta”,

molemmilla mietittynä,

vaaliloikkarin varalle,

turmioksi Marja Tiuran.

8. huhtikuutta 2010

Luomu-usko on lujilla

Luomu-usko on lujilla,

kovilla myös Reilu Kauppa,

konsa keksinyt Evira,

jotta teessä vihreässä,

yhdessä ja ainoassa?

ainetta on ankarata,

syövän syytä synkehintä,

heksa kloori bentseeniä.

Syöpävaara, tauti, turma,

havaittu kai hutkimalla,

osattu on oikeaksi,

eläintesteillä todettu.

Mistä ratkaisu räväkkä,

kävijöille Reilun Kaupan,

luomukansalle luvassa,

äärivihreille varattu?

Tässä ratkaisu räväkkä,

vastaisuuden on varalle:

Eläintestit ehkäistävä!

9. huhtikuuta 2010

Unto Tantun uusi aika

Unto Tanttu sen tajusi,

Keskarissa kuulutteli,

jotta tyhmä kellon kääntö,

eteen ehkä, taikka taakse,

syksyllä sekä keväällä,

jo on aikansa elänyt,

liian kauan ”kaikkialla”,

ihmiskuntaa kiusaellut.

Unto Tanttu sen tajusi,

Keskarissa kuulutteli:

Turha tehdä tyhmää työtä,

sadan tunnin saavutusta,

tuhannenkin tuhlausta,

raksutella rattahia,

koetella kestävyyttä,

kellon, kallon, ihmismielen,

unirytmin uhraamista.

Saapa nähdä konsa saamme,

järjen päähän päättäjille,

konsa koittava on meille,

Unto Tantun uusi aika.

Kettu itse on ketale

Kettutyttönen typerä,

murheena on minkkitarhan,

mutta, mutta ”sattumalta”,

Saaren Korkean osalta,

kettu itse on ketale,

kettu ilman liitettänsä,

salatappaja flamingon,

sarjasurmaaja suruton.

10. huhtikuuta 2010

Nenät siel' ol näyttävämmät

Muuan ”Kai von” tarkkaan tutki,

katsasteli karvat, kallot,

maalaisia mittaeli,

stadin kundit kuulosteli,

erot etsi, ennusteli,

samat piirteet myöskin salli.

Tuotti tutkimus tuloksen:

Samat karvat kaikkialla,

yhtä tuuheat stadissa,

kuin on maaseudun kujilla.

Ero yks' on yllättävä,

aihe ylpeillä stadissa:

Nenät siel' ol' näyttävämmät,

pidemmät kuin pohjan poikain.

Mikään ei lie muuttumassa,

vuosikymmenten kulussa:

Nenä pitkä säilyi päässä,

Hifki konsa häädettynä,

pois on potkittu poloinen,

kiekkokaukalon kisasta,

seuranansa surkeana,

hanttikortti hurjan kallis,

Jokerit jo jälkeen joulun!

11. huhtikuuta 2010

Joukkomurhan vuosipäivä

Presidentti Lech Kaczynski,

tukena ja turvanansa,

koko Puolan kärkikaarti,

sata miestä mittavaista,

johtajaa ja seuralaista,

surujuhlaan otti suunnan,

Katynia kohti kulki.

Tiedetty ei lähtiessä,

sumuaamun alkaessa,

jotta ennen ehtimistä,

surujuhlaan saapumista,

Tupolev on turman tuova,

tappava koko karonkan.

Kohtalon iva katala,

taasen meille muistutteli:

Katyn on kamala paikka,

kirottu Katynin metsä,

surma Puolan parhaimmiston,

paikka, jossa ”vasta äsken”,

Stalin-”herra” turman tuotti,

tuhat vankia tapatti,

– kymmenellä kerrottuna,

sotavangit sankoin joukoin,

mullan alle määräeli.

12. huhtikuuta 2010

Kakkosluokan kansalainen

Konsa Kiljunen ”kärähti”,

”lomamatkasta” omasta,

jatkomatkan maininnasta,

alkoi siltä istumalta,

sopulien syyni synkkä,

Kirppu-Kiljusen kurimus.

Syyksi syrjitty sysäsi,

Jutan oivan ohjenuoran:

”Elä maassa maan tavalla”,

johon jatkoksi sovitti:

”Tovereita muita matkin,

Eduskunnan lailla kuljin,

kaukomailla matkaelin,

kauas lentää liihottelin,

kuin kuka tahansa kurja,

kakkosluokan kansalainen,

omissa olin oloissa,

kuninkaissa kuljeskelin,

rahoilla myös Kreikan kansan”.

13. huhtikuuta 2010

Popedan ja Volgan veisu

Jos on äijällä älyä,

aivot tallessa akalla,

pröystäillä ei silloin pakko,

kulkuneuvoilla kumista.

Mallina meil' on Venäjä,

johtoherransa jokunen:

Putinilla Volga vainen,

ehkä kaksi kaikkinensa,

Medvedev peli Popeda,

ikivanha vuosimalli,

oman aikansa osanto.

Obaman tapasi Tarja

Ihasteli Ilta-lehti,

menestystä Suomen suurta,

oli oiva otsikkonsa:

Obaman tapasi Tarja.

Paha kello kalkatteli,

jotta kättely käsitti,

mitattuna silmämäärin,

ilman kellon katsomista,

sekuntia kaksi, kolme,

neljää tuskin nähtävästi.

14. huhtikuuta 2010

Mogadishu versus Suomi

Somalia on sokaistu,

Mogadishu mieltä vailla,

konsa kansaa käskytteli,

ihan äsken ääriliike,

kielsi soitot suurenmoiset,

radioista rauhoitteli,

tykkänänsä tyrmäs' täysin,

koko kirjonsa musiikin.

Suomi sentään toista maata,

tykkänänsä toista maata,

vaikka vaara lie lähellä,

jotta kouluissa ei kohta,

suvivirttä meil' suvaita.

15. huhtikuuta 2010

Perjantai on Hullu Päivä

Perjantai on Hullu Päivä,

todellakin Stockmannilla,

vaikka PAMmi on lakossa,

toivossa paremman palkan,

yli muiden yltäväisen.

Lakkotyttöin tappioksi,

Visa vinkuu villin lailla,

kauppias käy kukkarolla,

ostaja myös onnellinen,

hellimänä halvan hinnan,

mikä murhe on Selinin,

surku suuri seuralaisten,

liittokuntansa likeisen.

Kakku ei lakossa kasva

Mistä löytyisi minulle,

lakko-Suomelle sanoja,

selväjärkinen jäpikkä,

joka suulla suuremmalla,

kertoisi karun totuuden:

Kakku ei lakossa kasva,

aherrus on ainut keino,

yhteistä hyvää hakea.

16. huhtikuuta 2010

Yksi on ylitse muiden

Kevätpäivä konsa koitti,

tulivuori tuprutteli,

pari päivää pääksytysten,

tuhkahiukkaset, murikat,

liki taivasta tavoitti,

polvillansa puoli maata,

Eurooppa edessä luonnon,

maailmakin mullin mallin.

Siitä suuttui Suomi-poika:

Nyt mä saunani sytytän,

lämmitän patani puilla,

kiukaani heti haloilla,

EeUusta vähät välitän,

unohdan ukaasit kaikki,

hiukkaset ja hiilijäljet.

17. huhtikuuta 2010

Lentää ei voi siivetönnä

Ennen turhaan tangotähti,

Satumaahan sinnitteli,

surkutteli suulla kansan:

Olen maan mä vanki kurja,

lentää en voi siivetönnä.

Konsa Islanti inahti,

tulivuori tuprahteli,

oli kohta kaikkialla,

siipi maassa mahtavilla,

johtajilla joutavilla,

ministerismiekkosilla,

kuin myös tantta-Tarjasella,

kun oli palailla pakko,

virkamatkoilta virota,

rahvaan kyydissä kynytä,

Ruotsinlaivoilla rutista.

Lannistu ei lakkovahti?

Työpaikan tylyn ovella,

lannistu ei lakkovahti,

tarkkana on äijän silmä,

jos on ”rikkuri” rivissä,

lakon aikana ”luvatta”.

Työpaikan tylyn ovella,

lannistu ei lakkovahti,

käsi aina on ojossa,

ostajia estämässä,

käsi toinen torjumassa,

ruokakauppaan ryntäämistä.

Työpaikan tylyn ovella,

konsa kylmä kangisteli,

nälkä suolissa suhisi,

lannistui jo lakkovahti,

aikoi äijä ostoksille,

”rikkureilta” ruokaa saada,

hampurilaista hamuta.

Käsi taas oli ojossa,

käsi kauppiaan ”katala”:

Ruokaa et saa ”rikkureilta”,

sitä paitsi ”sattumalta”,

lakossa on laillisessa,

koko sakkisi sakea!

18. huhtikuuta 2010

Sopivampi sorron paikka

Konsa Suomi ei elele,

rähmällään olon ajassa,

vaan on kahleista vapaana,

manaeli Ilkka Malmberg,

esiin toi koko totuuden,

Puolan kansan kohtaloista,

kauheuksista Katynin.

Pitkään vänkäsi ja väitti,

luja Liitto Neuvostojen,

Saksaa surman saattajaksi,

tuhansien tappajaksi.

Konsa valhe ei vetänyt,

valhe kelvannut kenelle,

Katyn korvattiin karusti,

yksi kirjain vaihtamalla.

Hatyn paikka ol' parempi,

sopivampi sorron paikka,

konsa siellä saksalainen,

aidosti ol' ankarana,

tuhon, turman tuottajana.

Hatyn muistoa murehti,

seppeleen kera kumarsi,

aikanansa itse Urkki,

jolle ehkä ensimmäisnä,

Katyn metsä merkattuna,

siellä surmattu surutta,

Talvitaisto josko toisin,

päättynyt ois' tappioomme,

valtakunnan vankeudeksi,

Suomen kansan kuolemaksi.

19. huhtikuuta 2010

Kadonneeko kasvokirja?

Ennen vanhaan eittämättä,

joka poika Pohjanmaalla,

typykkä taka-Hikiän,

osasi jo oikopäätä,

ennen kouluun ehtimistä,

lukutaidon tankkaamista,

ilman muuta itse tehdä,

pajupillin puukollansa,

vesimyllyn veitsellänsä,

tuohesta ja tikkusista,

kaarnalaivankin kasata.

Toisin on tänään tapana,

pakko olla on apuna,

isän, äidin ihmetellä,

mistä kaarnaa kaappaella,

tuohta, tikkuja tilata,

osaavainen missä ohje,

missä neuvot näyttävimmät.

Onneksi osasi yksi,

hereillä oli Hesari,

neuvot laittoi nähtäville,

lastemme luettavaksi,

jotta anti innostaisi,

käden taidot taasen toisi,

pelivempainten tilalle,

kasvokirjojen kadoksi.

20. huhtikuuta 2010

Sama hytti hylkiöille

Iran itki ja julisti:

Maanjäristys, tuhkatulva,

selvästi on syytä naisten,

naisten, jotka julkisesti,

hiukset paljaina kadulle,

siveetönnä mennä saavat,

miesten mieltä kiihotella,

moraalia murhaella.

Konsa naiset julkeammat,

Suomessa on sattumoisin,

ylen aikaa yllään heillä,

kovin pienet on bikinit,

jopa joskus järjestänsä,

ylintä osoa ilman,

rangaistus meil' raastavampi,

kahta vertaa kauheampi.

Sama hytti hylkiöille,

laivahytti aivan ahdas,

tuli täällä tuomioksi.

Erkki Liikanen ja Jyrki,

Kataisen kakara kurja,

sijaiskärsijät on Suomen.

Tuhkakaaoksen takia,

nytpä kulje ei konehet,

sinitaivasta tavoita,

nauttikoot siis seurastansa,

poroporvari ja demari.

21. huhtikuuta 2010

Hulluille tupakkahuone?

”Pekko” vaati pontevasti,

jotta sassiin suljettava,

turhake, tupakkahuone,

savu koska saastuttavi,

seinät kaikki kauttaaltansa,

mikä riski on pahempi,

kuin savu oma imaistu,

tupakasta suoraan saatu.

Mutta, mutta muistakaamme,

eikö tarkoitus tupakan,

ole tuoda tyydytystä,

nikotiinia lisätä,

kehitellä keuhkosyöpä,

mitä nopsemmin näkyvä,

kaiketi sitä parempi.

22. huhtikuuta 2010

Västäräkki on väsynyt

(Tarina tämä on totta)

Ylös ja alas ei pompi,

lintu lennä leikkisästi,

västäräkki on väsynyt,

lopen uupunut sen lento.

Liikahda ei jalka, siipi,

onnistu ei lento linnun,

silmänsä on auki, kiinni,

enimmäkseen ehkä kiinni.

Konsa koskee maata nokka,

herää hetkeks' horroksesta,

viel' on aika armollinen,

kuolo ei ihan edessä.

Viel' on aika armollinen,

vielä taipuu kaula kurja,

päänsä työntyy tykkänänsä,

lämpöön hienon höyhenpeiton.

Maata viistää linnun nokka,

nokkansa ei maasta nouse,

koipi linnun maahan tartu,

jäykkänä on oikokoipi.

Nyt on aikansa kulunut,

linnun aika on lopussa,

olo nyt on onnellinen,

väsy nyt ei västäräkki.

23. huhtikuuta 2010

Tutkija ja toimittaja

Konsa kohtaavat kujilla,

kotona tai kaukomailla,

tutkija ja toimittaja,

yhdestä vain yhtä mieltä:

Kavereil' on kaksi kieltä:

taito toisella kysyä,

toinen vaatii vastausta,

pitkän lauseen lähde toinen,

pitkän kuin on nälkävuosi,

samaan aikaan arvatenkin,

lyhyitä mut' mietittyjä,

sata jo sanelee toinen,

totuus toisen vahva vaade,

toinen taas ei turhan tarkka,

kaupaksi on pakko saada,

tekstinsä jopa pakolla,

logiikka lie toisen voima,

tarina tavoite toisen.

24. huhtikuuta 2010

Matti Putkonen puhisi

Keskarin nyt kainalossa,

kärttyisenä katsoo Matti,

puhisee taas Putkosemme,

verot kuinka verta juovat,

kansan verta kaikkialla,

konsa hallitus hatara,

taitamaton ja typerä,

viherinnon vallitessa,

rahaa syytää syntisille,

raharikkaalle väelle.

Murhe mahtava Matilla,

paha Putkosen pulina,

koska maa- ja metsämiehet,

omistajat onnelliset,

rahaa saavat syytämällä,

pajatsoa potkimalla,

polttopuista, lantaloista,

pusikoista ja risuista,

pikku, pikku pistäjistä,

kuoriaisista aroista,

joskus ehkä joutavina,

jopa pellolta paluusta.

Unohtuiko ukkoselta,

äijältä älyttömältä,

vaiko vallan viisahalta,

jotta liitto rautakourain,

kauan sitten kaakatteli,

vaati ja sai mitä halusi,

täysin vailla vastiketta,

tekemättömästä työstä:

lomaltapaluurahansa.

Pajatsosta ei puhetta,

salaa eikä julkisesti,

tehtaissa, ei ees pajoissa,

vaikka vallan vietävästi,

ikiaikain automaatti,

täysin vailla vastiketta,

tekemättömästä työstä,

etuaikaan annettuna,

rahaa syytää syntisille,

lomamatkojen lomahan,

ryyppyreissujen remuksi.

25. huhtikuuta 2010

Perinteistä Peltosilla!

(Lakolla elo parempi?)

Räty meille muistutteli,

Timo tunnusti todella,

Hesarissa hehkutteli:

Lakkotaiston tuoksinassa,

hiihtely on onni, auvo,

henkireikä herrallemme,

lepohetki ”lakkokentsun”,

automiehen aivojumppa.

Perinteinen on parasta,

umpihangessa osuva,

Peltosilla poljettuna,

konsa vastassa on viima,

talven tuisku tuivertava,

(taikka lahtari lihava).

Vapaa tyyli vaikeata,

jos on tarkoitus todella,

avata latu parempi,

himohiihtäjän iloksi,

työssä käyvien kuluksi,

onneksi myös orjakansan.

26. huhtikuuta 2010

Yksi muiden on ylitse

Helsingin on yksi ”herra”,

yksi muiden on ylitse:

Tomi Tuuha ei tuhise,

matkan vaivoista valita,

vaikka kulkunsa käsitti,

melkein kaksi vuorokautta,

ennen ehtoa kisahan,

EeäM-taiston tuoksinahan,

hypyn kahden kinkereille.

Ohi konsa ottelunsa,

oli Tuuha onnellisna,

podiumilla paraalla,

keskellä kaverin kahden,

kera kultaisen mitalin.

Raidetta älä rakenna

Äkeänä ämmä, äijä,

lautakunta kauttaaltansa,

uhattuna konsa kulku,

oravilla lento, liito,

radan poikki pitkä polku,

ylikäymätön yritys:

Raidetta älä rakenna,

sinne tänne tyrkyttele,

jos on vaara liitävästä,

oravasta ontuvasta,

yhdellä ylimenosta.

Vammaisista ei väliä,

ihmiskunnan kurjimmista,

vaikka kulkunsa ei kelpo,

yli pääsy onnetonta,

kiertotie taas tuskallinen.

27. huhtikuuta 2010

Kuka uskoo uutisia?

Kuka uskoo uutisia,

Pöllö-Töllön toitotusta,

Peter konsa eetterissä,

Nyman uutisankkurina.

Pelko suuri on peräti,

jotta ainakin aluksi,

saamme nähdä seitsemältä,

Uutisvuodot uusintoina,

eli malliin entistyylin,

vitsejä joka välissä:

Vitsi ennen elvytystä,

tasapainoa talouden,

vitsi jälkeen järkytyksen,

tulivuoren turmatöiden.

28. huhtikuuta 2010

Poropeukalo pahainen

Kimi konsa korvattuna,

ajajana on Alonso,

Fernando Ferrarin ratissa,

nousi arvo oikopäätä,

auttamatta arvo kuskin,

sata kertaa suuremmaksi,

tuhat kertaa tuhdimmaksi.

Nyt on potti peukaloiden,

vakuutuksen arvo vainen,

mitattuna miljoonissa,

jopa kymmenen jonolla.

Oli taannoin laita toinen,

konsa kuskina koreili,

”poropeukalo” ratissa,

vaadittu ei varmistusta,

pennin vertaista veroa,

peukaloille pehmoisille,

Kimi Räikkösen osalta.

Konsa kortti kuivumassa

Liian kiireen kunniaksi,

konsa kortti kuivumassa,

taksi on apu akalle,

Eduskunnan kulkukärry,

heti valmiina varalla,

veronmaksajain velaksi.

Rangaistus siis varsin raaka,

tasa-arvoinen asia!

29. huhtikuuta 2010

Vasemmisto ei vakuuta

Äärilaidan änkyrämme,

”Vasemmiston Liitto” luihu,

kaksikymppinen kaveri,

liiton hylkäsi hyväkäs,

nimestänsä pois pudotti,

osalta logonsa oivan,

ihan uuden uutukaisen.

Saapa nähdä suuttuneeko,

demarlauma sangen sankka,

joka aivan tänne asti,

katsonut on kuuluvansa,

vasurien vaalijoihin,

käden ”väärän” kärkipäähän.

Taina Westin sankarsakki

Kovin outo on otanta,

Hesarissa helskytelty,

Taina Westin sankarsakki:

Oli ennen Otto Ville,

oppaansa totuuden tiellä,

nyt on pappi päällimmäinen,

Marja-Sisko mahtavainen,

sekä vielä viimeisenä,

suosikkinsa suurenmoinen,

sankariksi saatettava,

unohtunut ”uljas” nainen:

Martta Koskinen, vakooja.

Demareiden riemuvoitto

Eduskuntamme osalta,

taas on lista laadittuna,

taksilista liikuttava.

Joukkoliikenteen jonoissa,

Guzenina ei kuleksi,

Rakel Hiltusta havaita,

Miapetra ei pelehdi,

Urpilainen ylvästele,

Reijo Laitinen ryvety.

Ainut poikkeus porukan,

kärkikaartin kummallisen,

demareiden riemuvoiton,

pilaaja on Persu-poika,

Raimo Vistbacka rivakka.

Lautaisen kasan kapina

Keksi Keskusta ketale,

keinon kääntää voitoksensa,

Matti Vanhasen ”vikaset”,

tekemättömät, ja tehdyt.

Konsa koittavi kokous,

pidot Lahden laitamilla,

tarjolla on nuorisolle,

vesaisille venkuroille,

vinha Woodstock-festivaali,

nimettynä näyttävästi,

trokeheksi runneltuna:

”Lautaisen kasan kapina”.

30. huhtikuuta 2010

Kova tunku työttömäksi

Kohta kolme kuukautta,

sallittu on suomalaisen,

EeUu-maissa matkaella,

rahoilla Kelan ravata,

turistina taivallella,

työtä etsiä mukamas!

Helppo on heti havaita,

jotta aivan ilmeisesti,

kova tunku työttömäksi,

joka jätkän on osana,

konsa kohteina kivoina,

mielessä kai miehillämme,

Hampuri, Praha ja Rooma,

Lontoo, Bern sekä Pariisi,

– ilot niiden innostavat.

1. toukokuuta 2010

EeUu aikansa elänyt

EeUu on aikansa elänyt,

tiensä päähän tullut turja,

konsa kohta konkurssissa,

ovat aivan oikopäätä,

PIIGS-maat surkuserkkusemme,

porsasmaiset kansakunnat.

Portugal on pannahinen,

Irlanti eli Ireland,

paniikissa on pahassa,

Italy on ilman muuta,

valtio ihan varaton,

Greece, jok' on meille Kreikka,

yks' on kaikkein kurjimmista,

Espanja eli Spain ”ehta”,

joukon jatko on ”jämerä”.

Kurjaliston karkeloista,

ii-maa toinen jos on poissa,

luettava on lyhenne,

sanomana Suomen kielen,

käännettynä karjalaksi:

”siat” taikka porsaat törpöt!

Siksi velka Suomen suuri,

laina annettu avara,

pakko-otto on ovela,

takaisin ei koskaan saatu,

hyvän tahdon anti hölmö,

miljarditason munaus.

2. toukokuuta 2010

Piiru-Eero, pitkä äijä

Piiru-Eero pitkä äijä,

päätä muita mittavampi,

tuuman mittainen toveri,

demareita reppanoita,

Keravalla kannusteli,

Vapun päivänä valisti.

Puheensa tulinen, tuima,

heti haukkui hallituksen,

johtoherrat joutavaiset,

kasat lautaiset levitti,

synnit kaikki syynäeli.

Konsa tuuli tuiverteli,

kylmä kangisti kätöset,

puheen kesken kerran, kaksi,

kansa kaikki kylmissänsä,

läpytteli lämmön vuoksi.

Jälkeen juhlan toukokuisen,

pitkäpiimäisen pihinän,

tuumi porvari tukeva:

Pakko on minun pulista,

julki tuoda ja sanoa,

ollut ei ees lämpimässä,

makkarassa nyt makua.

3. toukokuuta 2010

Kahden johtajan jorinat

Julisteli Julma-Jutta,

jotta aio ei pilata,

vappupäivää kalseata,

juhlamieltä köyhän kansan,

hallitusta haukkumalla,

mokomata moittimalla,

– ja heti aloitti herjan,

haukkujaiset hallituksen.

Porun päästi Putki-Paavo,

herjan heitti herkullisen,

konsa Keskusta ketale,

hallitus perin hatara,

johtajaa on vailla vielä,

ennen eukon elpymistä,

onkaloista viljalaarin,

valintaa ja vaalimista,

viritystä vieter'äijän,

jopa jälkeen senkin sotkun!

Porun päästi Putki-Paavo,

herjan heitti herkullisen,

konsa Kokkari ketale,

porvari polo pakana,

hymyelee hampain valkein,

oman onnensa olossa,

vaikka syöty on eväänsä,

armon aika hallituksen,

kulutettu kauan sitten!

4. toukokuuta 2010

Toimittajan toivepysti

Sinne tänne hutkivainen,

toimitus Ylen etevä,

”Korvinkuulija” katala,

pystin pokkasi parahan,

toimittajan toivepystin,

Lumetuslapion lieron,

konsa keksi kieroudella,

huhut hurjat Nurmijärven,

lautaisen kasan kitinät,

turmeltuneet tuppilaudat.

Tarvitse ei Soinin Timpan

Tarvitse ei Soinin Timpan,

vaalieuroja varata,

mitään maksaa mainoksista,

parlamenttiin päästäksensä,

kera joukon jättimäisen,

viisaan ynnä ”yhtenäisen”,

sekalaisen seurakunnan.

Valttinsa taas vanha väite:

Unioni missä ”uljas”,

siell' on ongelma oleva.

Tarvitse ei Soinin Timpan,

vaalieuroja varata,

mitään maksaa mainoksista,

syy on siihen synkänlainen:

Konsa tyhjä Kreikan kirstu,

Unionin ”uljahimman”,

rahareikä aivan auki,

Suomi syytää ”syyttömänä”,

muiden maiden matkijana,

markat miljardit menoksi,

vaikka täysin toivotonta,

takaisin on siitä saada,

perityksi pennin puolta.

5. toukokuuta 2010

Kaikki itkevät ilosta?

Talouden tarkka vahti,

komissaari EeUu:n ehta,

Olli Rehn on ”onnelassa”,

helleenien ihmemaassa,

pilkattuna aika lailla,

konsa on nimensä oiva,

lausumana Kreikan lapsen,

ihan kuin ”oli klen” oisi,

mikä suomeksi on kurja:

”kaikki itkevät” -sanonta.

Kreikka itkee konsa kurja,

rahaliitto raukkamainen,

euroherrat empimättä,

kovan kuurin kuulutteli,

humahutti huijareille.

Suomi itkee surkeana,

parannella konsa pakko,

vieraan vallan tappiota,

helleenien hullutusta,

menetellä miljardeja,

oman kansan kurjuudeksi.

Toisin laita tykkänänsä,

länsipuolla Pohjanlahden,

ruvennut ei konsa Ruotsi,

euromaaksi ensi huuman.

Itketä ei Ruotsinmaalla,

silmät vuoda valtoimena,

nauravat vain vastarannall',

– vahingon ilosta svenskit. V

Keksi Jutta keikaroida

Valumassa konsa valta,

valta puolueen punaisen,

Piiru-Eeron paikkehille,

miehen mittavan osalle,

keksi Jutta keikaroida,

Eduskunnan ”kekkereissä”,

avulla asunsa uuden.

Uuden tyylinsä tuella,

aikoi akka oikopäätä,

johtajaksi joutavaksi,

”liiding leidiksi” livetä,

konsa pärjää ei ”pätevä”,

känsäkourain karkeloissa,

miesten miehisten kisassa.

6. toukokuuta 2010

Jutta Jungnerin valitsi

Jutta Jungnerin valitsi,

Mikaelin maanitteli,

pariin puolueen punaisen,

auvoisan Arin sijalle,

korvaajaksi Korhoselle.

Jutta Jungnerin valitsi,

äkkäs' ämmä äänirohmun,

Ylen entisen ”emännän”,

poies potkitun poloisen,

alaisekseen arvuutteli,

sihteeriksi suunnitteli,

Ilkan vierelle viritti,

kaveriksi Kantolalle,

toisen tuupitun tueksi.

Omat koirat ottavimmat

Taas on kuultu vanha ”vitsi”:

Omat koirat ottavimmat,

kauheimmat on kantelijat.

Iso on nyt Suomen uhka,

menetetyn maineen myötä,

saada sakko jättisuuri,

konsa kuulu kokkarimme,

ministeri entisaikain,

kysynyt on kärkevästi,

usuttanut uljahasti,

EeUu-äijät äiteläiset,

norppasääntöin nokkijoiksi,

kalastajain kiusaajiksi.

Animalian apuna,

yrittäjäin ymmärtäjä,

kokoomuksen ”kärkikaarti”,

akkalauma arvaamaton,

kokonaan on kieltämässä,

turkistarhat tykkänänsä,

koko maassa kohta puolin.

Mukana on muiden myötä,

kaksi naista kaunokaista:

runon rustaaja rivakka,

Jenni Haukio-”Lusikka”,

seuranansa suuna, päänä,

ministeri mittavainen,

Henna Virkkunen-”Viherä”.

7. toukokuuta 2010

Hiljaa kuin ”kusi” sukassa

Eläinystävät etelän,

suojelijat suurenmoiset,

ovat aivan arkalaisna,

hiljaa kuin ”kusi” sukassa,

silmät kiinni suljettuina,

tuplatulpat korvissansa,

hätä vaikka Härmälässä,

ylen ahtaissa läteissä,

konsa lakko lahtareiden,

sallii porsaiden isota,

yli äyräiden yletä.

Nyt ei vaadita väkisin,

”Eläimille Oikeutta”,

kapinoida ei kaduilla,

areenalla Aa-studion.

Kaverusta kaksi rinnan

Konsa koitti päivä parhain,

elonpäivä Eurooppamme,

mainosteli itseänsä,

Hesarissa herrakansa,

kaverusta kaksi rinnan,

kilvan meitä mielisteli,

kaksi ryhmää kaunehinta:

sossuserkut ja kokoomus.

Punaisempi kumma kyllä,

oli ilmoitus osuva,

kokkareiden konstruoima,

koristeeksi konsa kuului,

pusero perin punainen,

Sanna Perkkiön pukema,

tukenansa tukkalaite,

Sirpa Asko-Seljavaaran.

8. toukokuuta 2010

Kävi Espalla ”kuhina”

Kävi Espalla kuhina,

pullisteli tähtipallo,

sinikeltapalloparvi,

paistoi päivä aurinkoinen,

pilvet poissa piileskeli,

yltä Euroopan eliitin,

kamalasti kansa juhli,

päivää Euroopan edisti.

Totuus sentään toisenlainen;

pitkä penkki pelkästänsä,

kera kahden katselijan,

tahi turhan toimittajan,

seisoskeli ja ”janosi”,

kuinka varjonsa varassa,

EeUu-suojansa sijalta,

Matti Vanhanen vakuutti:

Eurooppa on Onnelamme,

tuki Kreikan tarpeellinen,

nimissä oman etumme,

vaikka kriisi vaarallinen,

tie meil' outo oottamassa.

9. toukokuuta 2010

Kiekkovaltio viraton

Konsa päättyi sarja Suomen,

lähti äijät suurin elkein,

kiekkokansain kaukaloihin,

”äMäM-sarjan” seikkailuihin.

Piti kurjat voitettaman,

kaadettaman kaikki kansat,

vasemman käden varassa,

vaikka vanhat ”inttiläiset”,

”kusiluistimet” jalassa.

Oli luulo Suomen suuri,

konsa vastassa kamuilla,

jämerillä jätkillämme,

Tanska tuiki tuntematon,

kiekkovaltio viraton.

Vaan kävipä meille mäihä,

epäonni uskomaton:

Konsa ottelu ohitse,

oli Suomi tappiolla,

neljä-yksi, nähtävästi,

kotimaasta katsottuna,

oluthuurujen ohitse,

läpi silmäin sammuneiden.

Törkyseinä taiteellinen

Keravalla korskeasti,

avattu on eilen seinä,

törkyseinä taiteellinen,

täyteen maalattu makea.

Tuskin päästy peiton alle,

yli yön on uinahdeltu,

kun on kumma kyllä kaikki,

kaikki kaunis sotkettuna,

töhrittynä törkeästi,

uusin maalein murhattuna.

10. toukokuuta 2010

Joukkuekuvan kirous

Tavan vanhan vallitessa,

oli äijän onnettoman,

pikaisesti pakko saada,

kaikki Leijonat käsille,

joukkuekuvaan jotenkin.

Mutta yks' kaks' yllättäen,

yksi kurja kuumeisena,

hotellissa houraeli,

petti pirteän porukan,

sakin Suomen sankareiden.

Mikä neuvoksi nerolle,

kuvaajalle kurjimmalle?

Keksi äijä äkkiväärä:

Pane paita vieraan päälle,

kadulta korota kundi,

pelimieheksi pelasta!

Loppu hoitui harkitusti,

Photarilla homma hoitui,

kuumekundi sakkiin pääsi,

sairas seuraan sankareiden.

------------------

Jälkeen Tanskan tappionsa,

moni mietti mielessänsä:

Jos on meillä joutavilla,

pakkolähtö purtilosta,

jäisen kaukalon kisasta,

parasta olis' minulle,

josko kasvoni komian,

joku korvaisi kuvasta,

Photarilla pärstän poistais',

lampaan laittaisi sijalle.

11. toukokuuta 2010

Hakaniemen ”hauskin” patsas

Hakaniemen ”hauskin” patsas,

”Rakastaja Rauhan” rehti,

koko maailman komeus,

Moskovan mojova lahja,

tapetille tunki taasen,

yritteli konsa yöllä,

joku jätkä joutavainen,

akka aika uskalias,

pommin panna paikallensa,

taivaan tuuliin tyrkytellä,

koko patsaan poistatella.

Oli aikomus kovempi,

kaksi astetta karumpi,

kuni ennen Jungnerilla,

joka nuorena ”nokesi”,

rauhan rikkoi raakalaisna,

kiusallansa patsaan peitti,

– tervalla ja höyhenillä.

Saapa nähdä sattumoisin,

syynätäänkö vanha synti,

sota julma syttyisikö,

oisko akka auttamatta,

täti-Tarja jalkapuussa,

kokonansa kiellettynä,

kyyti Moskovan junassa,

jos on Jungner joutumassa,

Eduskuntaan ehtimässä?

12. toukokuuta 2010

Tiitisen salainen lista

Korkein hallinto”karonkka”,

tänään päästi pälkähästä,

monta miestä, Suomen suurta,

johtoakkaa joutavaista,

konsa tyrmäsi tylysti,

pysyvästi pääsyn esti,

Stasi-listan seutuville,

Tiitis-listan liepehille,

piti portin kassakaapin,

lukittuna luultavasti,

ikuisuuteen asti aivan.

Nyt on nähty näyttävästi,

totuus vanha varmistettu:

Herra herraa ei kavalla,

valtaherraa varsinkana.

Järvenpää on järkyttävä

Järvenpää on järkyttävä,

valtuuston kokous vinha,

konsa uskalla ei äijät,

puhumatta nyt akoista,

kokoontua kertaa, kahta?

ilman yhtä turvamiestä,

sataa herraa harteikasta,

kysymys kun säätiöstä,

– Kivipuistosta puhetta.

13. toukokuuta 2010

Vanha konsti kelvollinen?

Tuusulassa ei todella,

edes alkeita osata,

kyse konsa kallioista,

”ikimetsistä” murina,

varuskunnan vaalimasta,

luonnonrauhasta rutina.

Kaavoituksen kieltämistä,

älytön vain äijärukka,

tyhmä tyttö Tuusulasta,

perustelee pelkästänsä,

pienen ihmisen ilolla,

luontopolkujen levolla,

syyksi ei nyt riitä rauha,

sadot suuret sienten, marjain.

Josko hinku horjumaton,

aikomus on akkasilla,

tyystin torjua todella,

pitää pienenä vahinko,

puisto Rykmentin pyhänä,

tarvita ei taikuruutta,

Lukijan Kynän kykyä,

kolumnien karjumista,

palstan turhaa täyttämistä.

Riittävä on konsti ”reilu”,

vanha konsti vaikuttava,

pikku piipahdus pahainen,

luontoimmeisen luvalla,

pakastimen paikkehille,

nouto näppärä, nopea,

parin, kolmen pikkaraisen,

haisemattoman papanan,

jotka jätti jälkehensä,

kauan sitten sinnitteli,

orava kesy, ja kelpo,

liitävä ja lentäväinen.

14. toukokuuta 2010

Jatsidiggarin valinta

Taannoin päätti taasen kerran,

jatsi-yhdistys ylevä,

oman mielensä mukahan,

vuoden diggarin valita.

Liekö tehty Teksasissa,

päätös parhaan palkinnosta,

konsa äkkikuulemalta,

pysti on mitä parahin:

vapaa pääsy varta vasten,

koko vuoden konsertteihin,

pyhän jatsin jakkaroille.

Liekö tehty Laihialla,

päätös parhaan palkinnasta,

konsa kohteensa komia,

hymyherkkä tantta-Tarja,

pääsee virkansa nojalla,

joka paikkaan pyytämättä,

tiettävästi toistaiseksi,

ilman muuta ilmaiseksi.

15. toukokuuta 2010

Toista Tarjaa ei haluta

Tarja puhkui ja puhisi,

kuin höyryajan veturi,

vaipumassa konsa valta,

mikä itselle omittu,

seuraajalta tykkänänsä,

tulevalta tanttaselta,

taikka herralta hyvältä.

Miksi mielensä on musta,

kimitys kovin kireä,

miksi huoli huomisesta,

surku suuri seuraajasta,

siinä meillä pohtimista,

aika lailla arvaamista.

Ehkä syy on siitä että,

kansan suussa karmeimmassa,

laki saanut on nimeksi,

tosissaan tai ehkä ensin,

– leikkimiellä: Lex Halonen,

konsa käyty taisto tuima,

kahden lautasen kapina,

ehkä myöskin muisteltuna,

halunsa sekä himonsa,

nimitellä virkaherrat,

vastoin Vanhasen valua,

kuuloa Kataisen käskyn,

halua myös hallituksen,

koko kurjan konkkaronkan.

16. toukokuuta 2010

Kaverusta kaks' on meillä

Kaverusta kaks' on meillä,

toinen urho uskovainen,

EeUu-uskova osaava,

suuna päänä suggeroiva,

”parantaja”, paimentaja,

liittovaltion lakeija,

joka jaksaa jatkuvasti,

puhua ja pulputella,

hymyhampaat hehkuvina,

suu vaahdoten vaikutella,

huolimatta hankalasta,

Kreikan kriisistä rivosta,

miljardin menoerästä.

Toinen taas ei tunnetusti,

säästele sanoja laisin,

kyse kun on kekkereistä,

EeUu-herrojen himosta,

hallita ja haaskaella,

Suomen euroja surutta,

rahat ottaa raapimalla,

oman kansan kurjimmilta,

luikureille lykkäellä,

maille vieraille vasiten.

Kumpi suosikki on kansan,

kumpi kahdesta ”pahasta”,

turmion on tukipilari,

kumman valta vaarallinen,

kumman onnen oikopolku,

kummalle vetäiset viivan,

kumota haluat kumman?

17. toukokuuta 2010

Kaunis kasvojenkohotus?

Äsken koitti sossusakki,

kohotusta kasvojensa,

pukkaamalla Piiru-Eeron

riekkuvaksi ryhmyriksi,

Mikaelin ehdokkaaksi,

Arkadiaan aikovaksi.

Toki kaikkein tärkeimpänä,

oli onnen onginnassa,

uusi ”lookki” Urpilaisen,

Jutan kampaus korea.

Turhaan tempoi sossusakki,

uutta tyyliä tuhersi,

ryppyvoidetta valitsi,

kasvonsa ei kaunistunut,

ilme uusi ilmestynyt,

– opposition osalle.

Kävi toisin tykkänänsä:

Ryhti rupsahti samalla,

koko puolueen osalta,

jos on yhtään uskominen,

galluppia kansakunnan.

18. toukokuuta 2010

Kovin kurjaa on Kimillä

Kovin kurjaa on Kimillä,

rahat loppu Räikköseltä,

jos on yhtään uskominen,

kännymainosta Hesarin.

Pojan pakko on omata,

halpisliittymä himottu,

viime toivo köyhän kansan,

jotain jotta jää kätehen,

jälkeen laskun maksantansa,

kulujakson kuukautisen.

19. toukokuuta 2010

Nimi ei pahenna miestä

Väärin on nimen viritys,

osaan kahteen ”kaunistelu”,

puhe loisesta satua,

Puheloinen taasen totta,

vaikka on nimensä outo,

varsin vaikea osata,

alokkaiden aavistella,

ensin alkuun arvaella.

Vaikka varsin tunnetusti,

sukunsa ei suurenmoinen,

Puheloinen on osaava,

isoherra Intin arjen,

eikä laisin kurja loinen,

laiska äijä äärilaidan.

20. toukokuuta 2010

Konsa äitiä ikävä

Konsa äitiä ikävä,

pimeässä pelko suuri,

konsa tyttönsä typerä,

jättänyt on jätkäraukan,

konsa mahdoton on marssi,

monttu kurja kaivettava,

munkki mielessä on aina,

alokkaalle ainut onni,

lomattoman lohtu laiha,

– ikiaikainen ilonsa.

21. toukokuuta 2010

Kulta kaukaa Suomen kiersi

Kevähällä taasen kerran,

oli haaveet haudattava,

lukittava suuret luulot.

Kulta kaukaa Suomen kiersi,

hopea ei haaviin jäänyt,

pronssipallikin pahasta,

liian korkea ”akoille”,

pehmopilttileijonille.

Viime niittinä ”somana”,

Tsekki kaatoi lammaslauman,

lailla Tanskan taaperoiden,

lailla veljemme Venäjän,

ennen taiston ehtimistä,

tositaiston tappeluita.

22. toukokuuta 2010

Turhaan Suomi syyti eurot

Turhaan Suomi syyti eurot,

markat miljoonat menetti,

Venäjälle vänkäeli,

konsa toimi ei todella,

puhdistamo Pietarissa,

paskanjauhamo parahin,

vailla nyt varaosia,

vaikka vasta viisi vuotta,

kulunut on konsa Tarja,

vihki värkin juhlavasti,

punnersi kera Putinin.

23. toukokuuta 2010

Joka toinen järkiäijä

Joka toinen järkiäijä,

sossuakka Suomenmaassa,

sanoo Gallupin kulussa,

jotta josko on demari,

jälkeen vaalin valtaherra,

johtoherra hallituksen,

on se meidän mielestämme,

herrajätkä Heinäluoma,

Piiru-Eero ehdotonna,

eikä Jutta Urpilainen,

puheenjohtaja ”parahin”.

24. toukokuuta 2010

Pakolainen ei evakko

Keravalla valtuustossa,

eivät kaikki viisaat äijät,

puhumatta nyt akoista,

tunnetusti tiedä että,

pakolainen ei evakko.

Heille tässä oppitunti,

laiskanläksy laittamaton:

Evakko on suomalainen,

rajaseudun suomalainen,

oman maansa kansalainen,

raataja ja puolustaja,

perääntyä jonk' ol' pakko,

sisä-Suomeen siirtyellä,

tieltä täysin vieraan vallan,

vieraan vallan vaarallisen.

Pakolainen toista maata,

toisen maan on kansalainen,

kurja taikka kurkottaja,

vaatija myös valmiin pöydän.

25. toukokuuta 2010

Laskeva kuin lehmän häntä

Kuluessa kolmen vuoden,

Leijonien leipätyössä,

laskeva kuin lehmän häntä,

menestys ol' meikäläisten.

Tässä taulukko tueksi:

hopealla nolla seiska,

kolmas vielä toissa vuonna,

sija viides viime vuonna.

Tänä vuonna törkeästi,

sija kurja kuudes kuului,

hännän huippuna ”hyville”,

kakkosluokan leijonille.

Jos ei tahtinsa tokene,

tyyli toinen tyttösillä,

kuluessa kolmen vuoden,

elukoilla on edessä,

pudotus perin ikävä,

sarjan vaihto sankareilla.

26. toukokuuta 2010

Kuulunut ei Kuiske Kuusta

Euroviisukarsinnassa

kuulunut ei Kuiske Kuusta,

vaikka väitti Ilta-Lehti:

finaalissa paikka varma.

Pakko kansan on kysyä,

oisko ollut onnekkaampi,

viisaampi valinta toinen,

vaikka väitti Marco-rukka:

Eläkeläiset ei menesty,

ulkomailla pärjää laisin.

Vapaan kilpailun kiritys?

Upo uusi Uusi Suomi,

Sasin suulla suunnitteli,

kera Kimmon kuulutteli,

jotta kaikki kerjäläiset,

parasta olisi panna,

yhytellä yhtä lailla,

Rautatientorille taikka

Hakaniemen vastaavalle.

Liekö syynä nyt Sasilla,

vapaan kilpailun kiritys,

vaiko vallan taka-ajatus,

lyödä kiila kokkareiden,

persujen perikadoksi.

Kuinka loppuu kerjääminen?

Vanhas-Matti, viisas äijä,

keinon keksi ja vakuutti,

jotta loppuu kerjuu tyystin,

ennen lain jo laatimista,

Eduskunnan kiusaamista,

jos ei kenkään kuppiin laita,

lantin lanttia likaista,

sentin senttiä ”suloista”.

Tyhmä äijä, akka aulis,

väki Iltaisen Sanoman,

Gallup-kansa ”kaikkinensa”,

jopa neljä kymmenestä,

uskonut ei ennustusta,

vaikka vannoo vanha väite:

Tyhjästä ei kenkään nauti,

kovin kauaa kumminkana.

27. toukokuuta 2010

Sinikka Salon sapetus

Suomen Pankin paikkehilla,

Sinikalla kiehuu sappi,

piian pakko puolustella,

Hesarissa helskytellä,

kolumnilla kärkevällä,

kokoisella kolmen palstan,

neljän ”jätkän” johtajuutta,

paremmuutta neljän pallin,

konsa nyt on konkarilla,

täti-Tarjan suosikilla,

eläkeikä edessä,

pakollinen kun ei paikka,

– seuraajaa ei välttämättä,

aiota edes valita.

Josko näin on päätettynä,

liekö ollut täysin turha,

koko antoisa uransa,

tarpeeton ja tuiki turha,

rahareikä runsaanlainen,

köyhän valtion varoilla,

Euro-aikana etenkin,

jolloin päätökset ”parahat”,

ain' on tehty Brysselissä.

28. toukokuuta 2010

Vasureilla jos on valta

Kauan sitten kuultiin kuinka,

Urpo Leppänen lupasi,

lupasi tosi lujasti,

kuuden kuukauden kulussa,

työttömyyden tyrmäellä,

pelastella Suomen suosta.

Nytpä lailla Leppäsemme,

julisteli Julma-Jutta:

Demareilla jos on voima,

vasureilla valtakirja,

Suomen kansan käskemänä,

maata hallita halusta,

kolmen kuukauden kulussa,

tyrmäämme me työttömyyden,

nuorten neitojen osalta,

sekä myöskin poikaparkain.

29. toukokuuta 2010

Päähän potkittu porukka

Päähän potkittu porukka,

sossusakki suurenmoinen,

Joensuussa joutavana,

uutta nousua uhosi,

valtavastuuta varasi.

Korkokengissä koreissa,

konsa Jutta Urpilainen,

jatkokauden kunniaksi,

otti vastaan onnittelut,

pukimissa ei punaista,

edes pientä pilkahdusta.

Muutos myöskin Jungnerilla,

oli melko merkittävä,

ennen tunnus tumpelolla:

”terva, höyhenet ja rauha”.

Nyt on varsin näyttävästi,

toinen tahti tomppelilla,

polo, parka potkitulla,

johtajalla entisellä,

akan alle astuneella,

sossukansan sihteerillä:

”ilo, rakkaus ja usko”,

– Jutan vanhan vaalivirren,

”unelmahötön” lisäksi!

Ministerin palli mieless'

jatkopaikan jallitteli,

myöskin Ilkka Kantolamme,

piispa entisen elämän,

päähän potkittu poloinen.

30. toukokuuta 2010

Mainostoimiston manaus

(tarina tämä ei totta,

vaan on kurja keksintöni)

Sossusakki suurenmoinen,

”pienipalkkainen” porukka,

päätti päästä pälkähästä,

opposition olosta.

Mietti miehet mielessänsä,

ajatteli ääneen ämmät,

mistä meille mestareille,

työn raskaan raatajille,

mainostoimisto makea,

joka laatii iskeväisen,

kansan suuhun sattuvaisen,

ikiaikain iskuveisun.

King eli ”kuningas kelpo”,

oli toimisto tomera,

mielestä useimman äijän,

johtoäijän joutavaisen.

Mutta murhe syntyi siitä,

konsa Kingi kiirehessä,

”kaverusta” sotki kaksi,

demarit ja Mikrolaksin,

joista toinen tiettävästi,

ajaa meille aatettansa,

toinen torjuu ummetusta.

Konsa koitti mainoskatko,

ensin Jutta julmisteli,

hillitysti, hallitusti,

haukuskeli hallitusta,

sitten äänessä Mikael,

mukavine ”mummoinensa”,

vakavine ”vaareinensa”,

jonka jälkeen pääsi parku,

koko kansa kauhisteli,

näyttävästi naureskeli,

mainoslauseita makeita:

”Jos on kurja sun olosi,

hätä suuri josko sulla,

tukossa jos kaikki tiesi,

kun sä käytät tuotettamme,

punatuotetta parasta,

huolta, murhetta et muista,

– suoli tyhjenee sinulta!”

31. toukokuuta 2010

Tupakaton päivä turha!

Kansakuntien välinen

”Tupakaton päivä” turha,

koska ei ole kyseessä

tupa ja sen katto puinen.

Kyseessä jos on tupakka,

koko vuosi kultaisempi,

mutta siitä ei inahda,

sanaa puolta painostele,

EeUun eikä YyKoon yrjöt.

Tasa-arvo ei toteudu!

Vasemmistoristeilyllä

tasa-arvo ei toteudu,

edes kanssa köyhälistön,

konsa matkaa ”kurja” kansa,

lohduksi lokakuun kylmän,

Tallinnaan sekä takaisin.

Varattomat vaikeroivat

neljän persoonan hyteissä.

Neljä kertaa kalliimmalla,

matkaa akka rikkahampi,

sekä ukko uljahampi,

jolla matkassa mukana,

ruplasäkki runsahampi.

Vasemmiston vaalivaltti

tasa-arvo jos on totta,

koottakoon rahat kasahan,

samaan säkkiin eurot, ruplat,

rahat rikkaiden ja köyhän.

Konsa koossa on kolikot,

kasassa setelit suuret,

arpa ratkaiskoon asukin,

kuka minnekin menevi,

kunne päänsä kallistavi,

kenen kanssa karkeloivi.

1. kesäkuuta 2010

Suomi onko uusavuton?

Palokunnan pillit soiden,

paikalle nyt ”poljettava”,

konsa siili on ojassa,

tahi alla kaivon kannen,

pää oravan on jumissa,

räystäskourun korkeudella.

Enää puutu ei pakasta,

avuttomuuden ajasta,

kuni että kohta puolin,

palokunta polvillansa,

sateen jälkeen asfaltilta,

madot siirtää sinnikkäästi,

kulkemasta, kuivumasta,

sekä että ehkä vielä,

paikalla on pollarimme,

katsojat pois käskemässä.

2. kesäkuuta 2010

Vanha röttelö rumisko

Väki vallan ”kultturelli”,

kellokas keravalainen,

vääntyy lailla tuuliviirin,

milloin myrsky on itäinen,

milloin lännestä puhuri.

Konsa ”hillitty” halunsa,

oli saada uusi laitos,

kirjasto ylen komia,

akka karjui, ärjyi äijä,

väki vaahtos' suuna päänä:

Parempi on pakko saada,

konsa vanha on vetoinen,

katto kurja, vuotavainen,

ikkunat ihan pilalla,

homettakin kaikkialla.

Konsa valmiiksi rakettu,

kirjasto ylen komia,

konsa miljoonat mätetty,

kassa tyhjä kaupungissa,

heti muuttui miehen mieli,

ajatukset akkojenkin:

Vanha röttelö rumisko,

oli hetkessä parempi,

kaunis, kelpo, kultainenkin,

taideaarre arvostettu,

joka pakko säilytellä,

sukupolvien iloksi,

perinnöksi ”perhanoitten”.

3. kesäkuuta 2010

Juha Akkanen ja Jutta

Juha Akkanen julisti,

Hesarissa helskytteli,

jotta Jutta pakko panna,

”Sinun Tuubiin” tyrkkäellä,

Tielle Taistojen lykätä,

lauseinensa, lauluinensa,

konsa muuten kaatumassa,

heikko usko uupumassa,

arvot, aatteet sammumassa,

– sossukansan keskuudessa.

Oli Akkasen ajatus,

havaintonsa tuore, tarkka:

”Väki voimakas” ei katso,

etehensä ylvähänä,

tavoittele rantaa taivon.

Katse on nyt varpahissa,

kiiltokengissä koreissa.

Sanat on nyt syövereissä,

eikä suussa ämmän, äijän.

Vatsat on nyt valtavia,

ihania ihravatsat.

---------------------

Turha on siis tyrkytellä,

vaikeata vaatiella,

nälkälauluja luvata,

tavaella Taiston Tietä,

kuultavaksi kaiken kansan,

nykyihmisen iloksi.

4. kesäkuuta 2010

Suomi on nyt onnessansa

Suomi on nyt onnessansa,

puoli Suomea peräti,

”herrat” Helsingin, etenkin,

konsa nainen näyttävästi,

parin äänen ansiosta,

piispana on ”pappilassa”,

hiippakunnassa ”Hesarin”.

Kuluessa kampanjansa,

uusi piispa uskovainen,

luvannut on tiettävästi,

pientä raukkaa puolustella,

vähemmistöjä suvaita,

olla kaikkien kaveri.

Nyt kun vaali vahvistettu,

voiton maljat maiskuteltu,

joku saattaa jurmutella,

ristiriidasta revetä,

rikki viittansa vetäistä:

Miksi puolusta ei miestä,

vähemmistön vänkyrätä,

joka naista ei hyväksy,

pappisvirkaan mielin, kielin,

eikä astu alttarille,

eteen sankan seurakunnan,

kera naisen kirkollisen?

5. kesäkuuta 2010

Pornokirja, virsikirja

Pornokirja, virsikirja,

kysyi ennen tulli tarkka,

tulli veljemme Venäjän.

Josko matkassa akalla,

kiellettyjä kirjasia,

pakko-otto paikallensa,

vailla vastahan panoa.

Toisin laita Suomessamme,

kun ”Vapaata” on ”Ajatus”,

rymistely yhden suunnan:

Keksi eukot kelvottomat,

äijät aivan armottomat:

Raamatut on oikopäätä,

Koraanit myös kaikkialta,

poistettava poikasilta,

typeriltä tyttösiltä.

Tilalle me tyrkytämme,

”miesten lehtien” lisäksi,

pornokirjoja ”kivoja”,

aikuisille antimeksi,

– lastenkin lukuiloksi.

6. kesäkuuta 2010

Kirkkoherrat kaksistansa

Äänillä ei herkutellut,

Keravamme kirkkoherra,

Hänni-Anja aikanansa,

eikä myöskään seuraajansa,

Ari Autio apea.

Sama tahti heillä taasen,

konsa keksi Keskarimme,

korotella kirkkoherrat,

tykö taivasta lykätä,

kellotorniin taivutella.

Kokemus ol' kellokkaille,

kumma kyllä kummallekin,

yhtä uusi, uskokaatte!

7. kesäkuuta 2010

Juha Metso matkaeli

Pyhäin Polkujen parissa,

Juha Metso matkaeli,

liki päivän liikuskeli,

miljoona otosta otti,

yhden julkaisi Hesari,

yhden ainoan valitsi.

Monta naista näyttäväistä,

monta miestä miehekästä,

kuvassansa kummitteli,

yksi äijä ensimmäisnä,

terävänä telmiskeli,

taapersi takarivissä:

– Koskelan Kalevin haamu.

8. kesäkuuta 2010

Tarhakarhun kallo murtui

Naaraskarhun kallo murtui,

uroskarhu konsa koitti,

Ranualla rehvastella,

äkkipäätä ärhennellä,

uhitella uhriansa.

Kuolo kohtalo ol' kurjan,

tarhakarhun tyhmänlaisen,

konsa kasvoi kaunihiksi,

tarhassa, ei kairamailla,

missä vaarojen varalta,

pakoreitti aina auki.

9. kesäkuuta 2010

Hätä ei lue lakia

Hätä josko jo kädessä,

jokaisella on luvatta,

ilman yhtään empimistä,

tehdä tarpeensa takuulla,

– sekä pieni, että suuri,

pihapiirin ulkopuolla,

kalliolle, kukkulalle,

pellolle ja pientareelle,

konsa voimassa on vielä,

laki meillä laittamaton,

sopimus iän ikuinen.

10. kesäkuuta 2010

Luinen nappi on luvaton

Isän, äidin iskemänä,

lapsen otsalle osuttu,

luinen nappi on luvaton,

– sakon arvoinen asia.

11. kesäkuuta 2010

Mäyräkoira ei mätäne

Paha on olutpaketti,

– mäyräkoiraksi manattu,

merkillinen murheenkryyni,

kaljasalkku kannettava.

Siksi heitti herttaisesti,

Lehto-Paula herjasensa:

Mäyräkoirat korvattava,

nopeasti nyt narulla,

jääpi jotta jälkehemme,

puhtoisena luonto Suomen.

12. kesäkuuta 2010

Potkupalloa pojille

ÄMäM-taiston tuoksinassa,

tuutin täydeltä tänäänkin,

pojat Suomen suurenmoiset,

viisaat miehet ”Mikkelistä”,

mekastivat mielin määrin,

kuinka kuuluu kuljetella,

manaella maaliin pallo,

omaksensa ottaa voitto.

Sitä pakko on kysyä,

miksi miehet ”Mikkelistä”,

pojat Suomen suurenmoiset,

valmenna ei vastaavasti,

hullaannuta huuhkajia,

kisakentille korota,

värkkää Afrikan aroille,

suurten miesten mittelöihin?

13. kesäkuuta 2010

Matti ei nyt maiskuttele

Suomen valtion varoilla,

Matti ei nyt maiskuttele,

pakko Vanhasen paeta,

muiden ruokihin ruveta.

Nyt on vuoro nuoren naisen,

vetää vallan vankkureita,

Kiviniemen kirkastella,

Keskustan alavirettä.

14. kesäkuuta 2010

Järki jäljellä Savossa

Järki jäljellä Savossa,

Rantasalmen rintamalla,

konsa keksi karhumerkin,

varoituksen värkkäellä,

ujutella ukko uljas,

turvaksi kesäturistin,

vaikka temppu lie luvaton,

vailla päätöstä poliisin,

virkavallan vaatimusta.

15. kesäkuuta 2010

Pyhäin Polkujen pakina

Sisäpiirin sirkutukset,

aukene ei arvaamatta,

mutta kerron niistä silti,

teitä ryyditän runolla,

suuni puhtaaksi sivallan.

Totta tässä toinen puoli,

toinen ei totuutta kestä,

satua on sattumalta.

Suollan vain sanoja kaksi,

teille päivänne pidoksi,

siitä antelen sanani,

sen mä vannon ja vakuutan,

kaksi sormea säkissä.

Santiagon sankareita,

maratonin matkanneita,

oli joukossa useita.

Joku akka ankarampi,

äijä muita mittavampi,

pani vielä villimmäksi,

satunsa sanaili muille.

Uljahasti Uosukainen,

rivakasti Riitta meidät,

taipaleelle työnteleitsi,

kera kellon matkaan määräs'.

Kalaa kaksi, leipää viisi,

riitti meille antimiksi,

meikäläisille menoksi,

Pyhäin Polkujen ajaksi.

Hätä hirmuinen käsillä,

jätös josko pieni, suuri,

joutavalla Jormallamme,

lapio ol' ain' varalla,

luonnon suojana suvessa.

Hätä hengen josko kellä,

meille sangen syntisille,

joka ilta joltisenkin,

järkevällä Jormallamme,

messu valmis' ol' varattu,

milloin kirkon kammiossa,

milloin luostarin lumossa.

Koetti Kalevi kurja,

ilmat muille ilmoitella,

sadepeikon sammutella,

piilossa pidellä pilvet,

Olli estää eksymiset,

kurimukset väärän reitin,

lisämatkan lipsaukset.

Onni Ollilla parempi,

eksytty ei ensinkänä,

sai sadetta kai Kalevi,

piristeeksi pikkuriikin,

monen mielestä enemmän.

Mika airoissa avitti,

sorehia soutajia,

venekuntaa vauhdikkaasti,

ohi Ollin onnettoman,

perämiehen toisen paatin.

Muiden muskelit masensi,

häpeälle häädön antoi,

pelasti peräpojunsa,

Keravan Kalevin kurjan,

perämiehen ”mittavimman”,

laihan luikun lappalaisen.

Veli-Matti mainiosti,

radiossa riimitteli,

matkan vaivoista valitti,

ilmi toi ilon pisarat.

Ajoi Tuomo autollansa,

sinne tänne sinnikkäästi,

kimpsut, kampsut kanniskeli,

tuvalta tupaan kuletti.

Piispa matkaamme piristi,

perässämme pystyi päivän,

Seppo-Suuri sinnikkäästi,

kevyesti kulkemahan.

Hannu kuukkelin kadotti,

”pyhän linnun” piilotteli,

varmisteli vanhat metsät,

salat tuskin meille suolsi.

Seija salli sottaella,

lakanansa puhtaanlaisen,

meille muille mittaeli,

tallattavaksi varasi,

lattaiset jalat julisti.

Johanna ”tekaisi”taulun,

pyhitti ”Polut Pyhäiset”,

mutta, mutta kaiketikin,

hinta varmaan hirveenlainen,

yli yhden yhdistyksen,

Pyhäin polkujen varojen.

Marjo ei sanoja säästä,

sanan, kaksi sai jokainen,

hymy irtosi ihana,

lihaskimpuille komeille,

langanlaiha ruipeloille,

sanansaattajille joilla,

”radio” ol' aina auki,

hiljaisille hissukoille,

suppusuuna kulkijoille.

Pomot päivät pääksätysten,

väsyneitä vastaan otti,

kätteli ja kiitteleitsi,

sanoi meitä sankareiksi,

omaa kuntaansa korotti,

sivulauseessa sirosti!

Vapaaehtoisten valitus,

kuulunut ei korvihimme,

oli antinsa avara,

sydämissä synnytetty,

ilomielin mittaeltu,

liian kanssa kanniskeltu.

Maisemista ei väliä,

kunhan seura kunnollinen,

valitus perin vähäinen,

lähiluonto kyllin kaunis,

läpimentävät pusikot,

sade kyllin säädyllinen,

sänkynä ei pelkkä sammal,

hetekasta ei pohja poissa,

lakanatkin laitettuna,

jokaiselle kenties joskus.

Kiitos kaikuu kulkijoilta,

kuninkailta, keisareilta,

matosilta maan ja mannun,

Pyhäin Polkuin polkijoilta,

kiitos kaikilta kehuva:

Kiitos Herra taivahinen,

tuki, turva taipaleemme,

maisen matkamme takaaja!

16. kesäkuuta 2010

Suuret saivat selkäsaunan

Keravalle kelpo, kaunis,

kyläpäällikkö pätevä,

piti saataman sovittu,

vaan miten kävi kisassa,

konsa vaalin ol' varassa,

varassa salaisen vaalin,

vailla puoluekuria,

kurimusta kummajaista,

päätös ilman painostusta,

– jokaisen oma valinta.

Kävi kurjasti kulussa,

demareille, kokkareille:

Vanhas-Seijaa ei valittu,

Lepistöä ei taas liioin.

Pari pientä puoluetta,

suuret simputti suruhun,

Härkä-Petrin herraksemme,

vähin äänin äänesteli,

konsa suuret surkeasti,

kahdeks' kaiketi hajosi.

17. kesäkuuta 2010

Järvenpään papit ”pulassa”

Paha mieli pappilassa,

jokaisella Järvenpäässä,

konsa konsaan ei vihitä,

kuulutella kirkossansa,

pariskuntia kesällä,

talvella ei ees' keväällä,

puhumatta syksyn säistä.

Mikä syy on syntisillä,

puhtoisilla pulmusilla,

konsa kiinnosta ei kirkko,

vihkipaikkana paraana?

Vastaus on varsin selvä:

Kirkko kenkään kieltämättä,

on kuin kurja pommisuoja,

bunkkeri pirun varalta.

Tuusulassa tahti toinen,

varattava konsa kirkko,

paljon ennen pyytämistä,

kosintaa ja varmistusta.

18. kesäkuuta 2010

Talonpoikain tappolinja

EeUu taas on surmaamassa,

yrittäjän yhden uuden.

Riittänyt ei ”raiskaajalle”,

talonpoikain tappolinja.

Nyt on vuoro kuljettajan,

oman autonsa ajajan,

ikeet saada selkähänsä,

kellokortti kainaloonsa,

vartija ajaksi yönsä.

Koikkelehtii meillä kohta,

tuhat tarkkaa, viisaanlaista,

liituraitamiestä, -naista,

joltisenkin joutavaista,

vakoomassa, vahtimassa,

kuka kulloinkin unessa,

kellä kesken illan askar,

– parissa paperipinon.

19. kesäkuuta 2010

Missä Suomen on kuningas?

Missä Suomen on kuningas,

kussa kulkee keisarinna,

prinsessa tai prinssi uljas,

sitä hullut huokailevat,

sitä viisaat vahtaamassa.

Josko Suomessa kuningas,

kuningatar kunnollinen,

kuni Ruotsin rikkahilla,

kansan köyhällä osalla,

olis' meille uutisia,

tuutin täydeltä tulossa,

leipä runsas lehdistöllä,

iloisina aina immet,

pula eikä puute kurja,

köyhälistöllä esillä.

20. kesäkuuta 2010

Majesteetti muuan missä?

Iltalehti äänestytti,

Suomen kansalta kyseli,

kuka loisti kauneimpana,

iltapukunsa imussa,

Svea-mamman mittelöissä,

kuninkaiden karkeloissa.

Mukana olivat oivat:

Madeleine, Margareta,

Silvia ja Mette-Maarit,

Letizia ja Sophie,

Mary, Maxima ja Anna.

Mutta pakko pohtiella,

majesteetti muuan missä,

miksi yksi ei ylennyt,

miksi yhtä ei omittu,

listan jatkeeksi janottu?

Onko Tarja boikotissa,

pannassa perin pahassa,

Ilta-lehden laittamana,

urpojen unohtamana?

21. kesäkuuta 2010

Mäki Arhin määräeli

Konsa koossa ”kommarimme”,

puolue perin punainen,

Mäki Arhin määräeli,

jotta tarhat tarkallensa,

kettutarhat kelvottomat,

laittomiksi laitettava,

kumottava kohtapuolin.

Muistanut ei ”nuija” nuori,

jotta työttömyys ei kaadu,

turkistarhat tappamalla,

– kiinalaista suosimalla.

Konsa koossa ”kommarimme”,

puolue perin punainen,

nuiji äijät änkyräiset,

uuden oivan ohjelmansa,

mukaan jonka kohtapuolin,

rikkaus on riittoisampi,

jaettuna kansan kesken.

Muistanut ei ”nuija” nuori,

jotta kakkumme ei kasva,

jaettava laisin kasva,

ilman töiden teettämistä,

ankeutta ahkeruuden.

Konsa koossa ”kommarimme”,

puolue perin punainen,

nälvi äijät änkyräiset,

Persuja perin pahasti,

konkretiaa kaipaeli,

valisteli vastapuolle,

sijaan pelkän piikittelyn,

Unionin uhmaelun.

Muistanut ei ”nuija” nuori,

jotta kansa kärttyisänä,

katso ei enää hyvällä,

ukaaseja uljahia,

– päin mäntyä määrättyjä.

22. kesäkuuta 2010

Yhteisrintaman ylistys

”Kommarit” sekä kokoomus,

yhdessä ja yksitellen,

huomas' jotta herkeemättä,

akat arjessa alati,

miehet maahan morkkailevat,

– niskalenkillä nykyisin.

Eduskunnan ehta miehet,

Uotila sekä Larikka,

hylkäs' akkojen asian,

omaksensa otti äijät,

miesten puolesta puhisi,

yhteisrintamaa ylisti.

Hätä suuri herrasilla,

konsa puuttuvi ”pukeilta”,

tarkastukset tarpeelliset,

rintasyöpäseulonnatkin,

konsa vaara varsinainen,

saada turpaansa tylysti,

heil' on nakkikioskilla,

konsa pakko puolustella,

juoksuhaudoissa halulla,

– isänmaata – akkojakin.

23. kesäkuuta 2010

Pakollinenko pysähdys?

Harva tietää tunnetusti,

oppinut on oikopäätä,

jotta tiellä kulkiessa,

pysähtyä on sun pakko,

konsa kohtaat sä kulussa,

merkin oudon, kummallisen,

punapohjaisen ”pelätin”,

jossa STOP on valkoisella.

Useimmilla urhoillamme,

tulkinta on toisenlainen:

hiljennä vähän, jos viitsit!

24. kesäkuuta 2010

Auennut ei paikka armas

Italian ihmenaiset,

näytti taasen kaapin paikan,

sulo-Suomen huuhkajille,

pitkän pallon potkijoille.

Turhaan potki tyttölauma,

vasten tutkainta tutusti,

auennut ei paikka armas,

paikka äMäM-mittelöihin.

25. kesäkuuta 2010

Sanat suuret suun repäisi

Sanoin suurin uskotteli,

leveästi lehdistömme,

jotta Jarkko kaataa Andyn,

kun on herra hermostunut,

konsa Wimblen katsomossa,

kuningatar Ellu Kaksi,

ottelua ootteleepi,

sirkosilmin katseleepi.

Kävi toisin tomppeleille,

sanat suuret suun repäisi:

Jarkon anti ottelusta,

anti ainoa esillä,

muistiin painuva pamaus,

oli kaksinen kumarrus,

kera Andy-aikamiehen,

senkin suunta surkeasti,

ohi Ellu-engelsmannin.

26. kesäkuuta 2010

Piiru-Eero piikitteli

Piiru-Eero piikitteli,

Vanhas-Matti konsa päätyi,

suoraa päätä sukkelasti,

kotimaamme kunnahille,

yritysten lobbariksi.

Pakko on todeta taasen,

lyhyt muisti muutamilla,

valikoiva vastapuolen.

Unohtuiko ukkoselta,

Piiru-Eerolta peräti,

Putki-Paavon ponnistelut,

kaasuputken kannattelut,

puolesta veli-Venäjän?

27. kesäkuuta 2010

Potkupallon painajainen

ÄMäM-taiston tuoksinassa,

maali ei nyt mainittuna,

lisättynä listoillensa,

vaikka melkein metrin verran,

tuolla puolen maaliviivan,

pallo pomppi paikallansa,

Engelsmannin potkijoita,

pienen hetken hemmotteli,

Saksan kiusana sapetti.

28. kesäkuuta 2010

Viimein ”aukeni” asia

Merimetso merten velho,

kalastajan kauhu kurja,

aina kakki kaikkialle,

pilasi isot apajat.

Suuttui siitä silmitönnä,

mökkiläinen melkoisesti,

kalastaja kauheasti,

lupaa vaati laillisesti,

merimetsot merkkaella,

haulipyssyllä halata.

”Vähän” ensin änkytteli,

mutisi ja murjotteli,

Unioni ”uljas, uuras”,

luvan kanssa kurnutteli,

kaatamista kauhisteli.

Viimein ”aukeni” asia,

järki päässänsä välähti,

Ely empi mut' lupasi,

sata metsoa mereltä,

luvan kanssa surmaella,

katiskoilta karkoitella,

rokasta rikan repäistä,

”lahjan” lapselle lykätä!

29. kesäkuuta 2010

Stuppisuu avasi suunsa

Sepän kolmen selkäpuolla,

punakenkäinen puhuja,

Stuppisuu avasi suunsa,

suuna päänä sinnikkäästi,

sadan naisen saartamana,

mieliksi monien miesten,

adoptiota aneli,

aplodit isot tivasi,

kalasteli kaksi ääntä.

30. kesäkuuta 2010

”Rauha Vihreä” rähisi

”Rauha Vihreä” viraton,

(Putkosen Matin mukahan,

myös mielestä monien muiden

tekopaikka terroristein)

kiven kantoi kalliolle,

edustalle Arkadian,

jotta säikkyisi isännät,

eukot ja emännät nöyrät,

kaikki kansamme valiot,

ydinvoiman yllyttäjät,

”katastrofin” kannattajat.

”Rauha Vihreä” viraton,

säikytteli säälimättä,

nimi jotta järkätähän,

kiven kylkeen kirvehellä,

motatahan moukarilla,

vasaralla viimeistellen,

jokaiselta joutavalta,

joka uskaltaa uhota,

ydinvoimaa äänestellä,

lisäsähköä likaista,

– Suomen seudulle suvaita!

1. heinäkuuta 2010

Viini-lehti juovuksissa?

Liekö liikaa maistaneena,

Viini-lehti juovuksissa,

konsa kirkuu kaikkialla,

Hesarissa ennen muuta:

Tilaa Alkon uutukaiset,

puhelimeesi purista,

Nokiaasi nouda kurja!

2. heinäkuuta 2010

Toinenko parempi toista?

Turhaan karjui törkyturpa,

turhaan itki likkalauma,

kaatunut ei kiljumalla,

enemmistön tahto tiukka,

ydinsähkö yhtä kaikki,

vaikka töllö tunnetusti,

uutisissaan uljahasti,

antoi aikaa äänekkäille,

joka paikan joutaville,

kansanvallan kaatajille,

– yli kohtuuden rajojen.

Saapa nähdä kuinka käypi,

motataanko moukarilla,

kiven kylkeen kirvehellä,

vasaralla viimeistellen,

nimi Jutta Urpilaisen,

konsa kannatti toveri,

toista kahdesta pahasta,

toisen taasen tyrmäeli,

logiikalla naisen sorjan.

3. heinäkuuta 2010

Potkupallo ol' pahasta

Svea-mamman vainioilla,

lapsen laiton tantereilla,

viime yö lie vaikeahko,

Ruotsin naisille ”rumille”,

konsa miehet mittavimmat,

sukukypsät surkujätkät,

potkupallonsa parissa,

töllöjänsä tuijotteli,

silmät kiiluen kimitti,

vaikka muuten normaalisti,

mukaan muutaman tilaston,

yö ol' ennen ilman muuta,

paras aika lemmenleikin,

lisälasten laitannaksi.

4. heinäkuuta 2010

Hätä suuri sossulassa!

Hätä suuri sossulassa,

ongelma iso Jutalla,

mistä löytyisi makoisa,

Tarjan kaltainen tätönen,

ykkösyhdokas ylevä,

pressavaalin valtiaaksi,

kuningastien kulkijaksi.

Konsa Eero empimässä,

Jutalla sukat ”risaiset”,

Paavo vanhana varova,

halua ei Erkki laisin,

pyytää pakko on demarin,

neuvot kansalta kysyä,

kuka kaikille sopisi,

kuka Saulin kaatelisi,

yli Annelin kävisi.

Demareille tässä neuvo,

anti täynnä aatettanne,

nykysuuntaa surkeata:

Timo Soini on sopiva,

perijäksi poika parhain!

5. heinäkuuta 2010

Haatais-Harri, hurja jätkä

Pariin kertaan paikkaeltu,

leikelty ja pystyyn pantu,

Haatais-Harri, hurja jätkä,

yllätti koko karonkan,

konsa keihäänsä korotti,

kohti taivasta tavoitti.

Turhaan karjuivat kaverit,

turhaan Mannio manasi,

Antti Ruuskanen rutisi,

Teemu Wirkkala vikisi,

”Tero Pitkä” pullisteli,

sillä yks' kaks' yllättäen,

Parseloonan paikka parhain,

ensi lippu ennustettu,

muille tyypeille lykätty,

”vanhan vaarin” ol' varaama.

6. heinäkuuta 2010

Juttaa kannattaa vain Jungner?

Konsa Kalluppi kyseli,

paras ken on poikasista,

untuvikoista uroista,

taikka Suomen tyttösistä,

kolmen suuren konkareista,

pätevin pääministeriksi,

ykkönen oli Katainen,

Kiviniemi kakkosena,

mutta Jutta murheellisna,

omiensa hylkäämänä,

kovin kaukana takana.

Jutan puolesta puhuivat,

yhdessä ja yksinänsä,

vanhat kommarit ja Jungner,

joka Juttansa julisti,

Putki-Paavon partneriksi,

veroiseksi vellihousun,

yhtä lailla johtajaksi,

möreäksi mörköseksi.

7. heinäkuuta 2010

Meni maine maailmalla

Tasavallan tanttasilla,

savupommista pulina,

lausunto on laadittava:

Meni maine maailmalla.

Kolmoissurmasta ei surku,

huolen häivää ei kenellä,

kyseessä on kieltämättä,

asianajajan onni,

rahareikään paikka parhain,

turva lehtien levikin.

Elinkautinen ei pitkä,

lyhyt on kuin lapsen paita,

uusi surma sallittuna,

kunhan hetki vietettynä,

– täyden palvelun talossa.

”Rutiköyhät” Ruotsin naiset

Svea-mamman maisemista,

kuuluu kummia kyliltä,

akka väittää ankarasti,

räväkästi Ruotsin akka,

jotta miljoonat on miesten,

rovot rouville jätetty,

sytytellä siks' on syytä,

kasat kruunujen kumota,

rahat akkojen repiä,

roviolle riepotella.

Siinä meille on selitys,

ratkaisu rahapulahan,

– naisten loistava logiikka!

8. heinäkuuta 2010

Kuumin Keskarin kinailu

Keskarin kesäelossa,

yli muiden yksi riita:

Kirjaimesta on kisailu,

kinailu kovin kireä.

Geekö vaiko koo on kirjain,

kun on narrein ongelmana,

Saksan syöksypommittaja.

Stuka suosikki kai suurin,

mielestä monen soturin.

Stuga ”gummempi” ei laisin,

sanojana jos on svenski,

oman pirtin pinnistäjä.

9. heinäkuuta 2010

Valittelu vainajille

Aamun ankean aluksi,

kertoi kurja Keskarimme:

”Kasvokirja” on avoinna,

valmiina parahin paikka,

jossa saapi sommitella,

”valittelun vainajille”.

Hesan herra: HOK-Elanto

Maailma on mallissansa,

konsa yksi kauppa kurja,

pikkupuoti HOK-Elanto,

Helsingin on jättiherra,

yksinvaltias varakas.

10. heinäkuuta 2010

Kuulu Kuiskaaja erehtyi!

Hesarimme helskytteli,

kuulutteli Kuiskaajansa,

Mannerheimia manasi,

elävää kuvaa kirosi,

jotta valmiina on vasta,

konsa Karjala on meillä,

Suomi potkinut sulosti,

äMäM-tittelin ominut.

Totuus sentään toisenlainen,

järjestys on tässä uusi:

Mannerheim on ensimmäinen,

Karjala meil' kakkosena,

– konsanaan ei potkupallo!

11. heinäkuuta 2010

Asianajajan arki

Mitä miettii mestarimme,

lakimies mitä parahin,

konsa kurja keplotteli,

pykäliä pyöritteli,

vapaaksi sai vankilasta,

takaa muurin murhamiehen,

vaikka varma ol' tapaus,

selvä surma suoritettu,

rikos raaka ja kamala.

Mitä miettii mestarimme,

lakimies mitä parahin,

konsa tuskin tullehena,

vapaana taas vankilasta,

taas on surma syytetyllä,

jopa kolme kaikkinensa,

tällä kertaa tunnollansa,

ja on yksi sattumoisin,

yksi uhri yhtä kaikki,

tytär meidän mestarimme.

12. heinäkuuta 2010

Palmuöljykö pahasta?

Miettii kansa kaikkialla,

rouvat, herrat Helsingissä,

jopa päättäjät ”pätevät”:

Palmuöljykö pahasta?

Tuskin, konsa suuna päänä,

syyttäjänä synkimpänä,

tulisena tuomarina,

taas on tonttu taivaallinen,

Rauha Vihreä rahakas.

13. heinäkuuta 2010

Mies on sen nyt olla pakko?

Galluppien karkeloihin,

jos on yhtään uskominen,

suurin piirtein Suomen kansa,

koko kurja kansakunta,

täysin nyt on tympiintynyt,

oloon alla akkavallan.

Liekö syynä synkimpänä,

nykypressan puutteet pienet,

vaiko järki jääräpäiden,

housuherrojen logiikka?

14. heinäkuuta 2010

Viro viel' on voimissansa

Viro viel' on voimissansa,

kansakunta kelvollinen,

oma heil' on päätösvalta,

rahanansa kun on kruunu,

oma sentti oivallinen.

Unohtuiko ukkosilta,

päättäjiltä päättömiltä,

kurimukset Ryssän ruplan,

konsa kohta vaihtumassa,

rahaksensa vieras taala,

Bryssän rupla ruokottomin,

– raha suurten surkimusten.

15. heinäkuuta 2010

Vaka vanha Väyrysemme

Vaka vanha Väyrysemme,

kahdesta Paavosta se parempi,

Lippostamme liukkahampi,

aikoo haastaa herrain herran,

”Stuppisuun” tosi lipevän,

sekä vieläpä samalla,

Timo Soinin sukkeluudet,

sanaseppomme savotat,

kyse konsa kurjimmasta,

Uudenmaan on uljaimmasta,

Eduskuntaan ehtijästä.

16. heinäkuuta 2010

Komitea korskeana

Pieni mutta pippurinen,

”satapäinen” sankarimme,

komitea valtaa vailla,

(onneksemme valtaa vailla),

”rauhan”järjestö rajaton,

tosissansa toitotteli,

vakuutti ja varmisteli,

jotta väistynyt on vaara,

sodanvaara selkeästi,

vaikk' on taisto tauotonna,

milloin missäkin menossa.

Siks' on Suomessa mukamas,

siirryttävä sukkelasti,

kohti Inttiä vapaata,

sankarlaumaa kymmenpäistä,

tuhatpäistä tynkäjäistä.

17. heinäkuuta 2010

Vankilan ovet avoinna

Konsa helppo on karata,

Keravalta keplotella,

ulos astua avutta,

matalina konsa muurit,

ovet aina aukinaisna,

päätti valtio varaton,

avoimena olkoot aina,

ovet kohta kaikkialla,

koko vankilan osalta,

eläkäämme siis ajassa,

avolaitoksen ajassa,

vailla yhtään vartijata!

18. heinäkuuta 2010

Bikiniväki ”pulassa”

Hietaniemen hietikolla,

hätä konsa on kädessä,

päästävä on pälkähästä,

pissalle on pakko päästä,

vaikka halki hautahetken,

vaikka päällä vain bikinit,

tai nauha nakuilijalla,

– pepun päällä pelkkä nauha.

19. heinäkuuta 2010

Ei savua ilman tulta!

Reipas herra ruotsalainen,

Naantalissa nautiskeli,

kupehella Kultarannan,

purjelaivalla pelehti,

Tarjan mailla mietiskeli:

Piru nyt on irti päässyt,

savu konsa on komea,

katku kauhea kamala,

tulessa koko rakennus.

Heti herra ruotsalainen,

palokunnat kutsui koolle,

kolme paikalle peräti.

Yllätys oli ylevä:

Savusauna se savusi,

– kesken lämmitys ketale!

20. heinäkuuta 2010

Svea-mamma on sodassa!

Svea-mamma on sodassa,

vastus sillä vaarallinen,

pirullisen piinallinen,

verta vaaniva vikuri,

punaverta pullottava,

- hyttysraukka raadollinen.

21. heinäkuuta 2010

Ylen määrin ystävyyttä

Kultarannan kankahilla,

valat vannottu on taasen,

ylistetty ystävyyttä,

ylen määrin muistuteltu,

ikiaikain auvoisuutta,

rajatonta rakkautta.

Ongelmista ei puhuttu,

suuna päänä surkuteltu,

koivutullien kovuutta,

katulasten karmeutta,

kysytty ei ensinkänä,

miksi surku Suomi-poika,

tullissa ain' tuntikaudet,

laskeskelee leimojansa,

kysytty ei ensinkänä,

miksi suuri Pietarinsa,

puhdista ei paskojansa.

22. heinäkuuta 2010

Aikuisten satu sinulle

Hesaripa herkutteli,

ihasteli aamusella,

kuinka kulttuuri-inehmot,

lapset sänkyyn saadaksensa

iltaisin istuvat sadulle.

Tässä tarjolla vapaasti,

aikuisten satu sinulle:

Suomen ja Venäjän suhde,

reilu on ja ongelmaton,

– tasapuolinen takuulla!

23. heinäkuuta 2010

Sankar-Sanni Utriainen

Hopea jo hallussansa,

Sanni keihään kouraan koppas',

ristiaskeleet, rykäisy,

keihäs taivoa tavoitti,

vapissut ei keihään varsi,

näkyi piste pienenevä,

kauas kantoi keihään kaari,

Utriaisen äMäM-kaari.

Iloitsi isänsä siitä,

mielessä oma osansa,

ysikymppisen ylitys:

”Pojasta” polvi ei pahempi!

24. heinäkuuta 2010

Pillastui taas Piiru-Eero

Pillastui taas Piiru-Eero,

Kiviniemi konsa ”syytti”,

sossulaumaa suurenmoista,

rasismilla flirttailusta.

Kalahteliko kalikka,

lähes täysin päin pläsiä,

konsa Eero ärjähteli,

suuna päänä surkeasti,

joka lehdessä jotenkin?

25. heinäkuuta 2010

Mammanpoika ei masennu

Mammanpoika ei masennu,

Suomi-poikaa ei sureta,

vaikka vammojen takia,

könsyksi ei kelpaa kurja,

alokkaaksi arkajalka,

konsa miljoonat tulossa,

Ameriikan kaukaloista,

missä ”vammoista” ei väliä,

huolta, murhetta kenellä.

26. heinäkuuta 2010

Kartelli on kiellettävä?

Hiljaa lailla hiirulaisen,

meill' on päättäjä pätevä,

Unioni uuras, uljas,

vaikka vallan viisahasti,

kerjäläisten kerjäläiset,

järjestöjyrät jämerät,

sopineet ovat salassa,

miten kerjätä kaduilta,

kuinka potti maksimissa,

– ilman kilpailun hiventä.

27. heinäkuuta 2010

Kirot ja ilot tupakan

Kata-Jyrki kauhuissansa

tilastoja tuijotteli,

itkusilmin ihmetteli:

Tupakkavero ei tuota,

kohtapuolin kassa tyhjä,

– valtio vararikossa!

Ilon pilke silmissänsä

tasa-arvotanttasemme

tilastoja tuijotteli:

Kaukana ei kohta aika,

tasa-arvo jolloin taattu,

nuorten naistemme osalta

tupakoinnin tantereilla,

– keuhkosyövän syövereissä.

28. heinäkuuta 2010

Jukan kohtalo taas julma

Juuri ennen juoksuansa,

EeäM-esteiden iloa,

Jukan kohtalo taas julma,

selkävaiva kaatoi kurjan,

suuren toivon Suomen kansan.

Muistissa myös ”puinen jalka”,

joka esti aikaisemmin,

viime hetken hurmoksessa

olympiaonnen annin.

Mutta ällös viel' murehdi,

nuorukainen suuta murra,

viel' on päivä paistavainen,

risuinen kasa korea,

mitalilla mainittuna,

toisen kerran kultaisena.

29. heinäkuuta 2010

Moskovan savu suloista?

Jos on yhtään uskominen

konitohtorin kehua,

ylistystä ympyrkäistä:

Moskovan savu suloista,

suurta haittaa ei savusta,

Suomeen asti yltävästä,

kyseessä vaikk' on korotus,

kymmenkertainen korotus,

normaalitilan lisäksi,

– ylitse tavanomaisen.

Toisin laita tykkänänsä,

sauna josko on kyseessä,

omat hiukkaset hituset,

pieni määrä paikallinen,

ylitse tavanomaisen,

silloin äijä äkkiväärä,

konitohtori ketale,

enää ei ole unessa,

hiljaa kuin ”kusi” sukassa,

vaan on äijä ankarana,

kuin on kelpo ukkosmyrsky.

30. heinäkuuta 2010

Kata-Jyrki meil' tokaisi

Kata-Jyrki meil' tokaisi:

Karamelli on kamala,

petollinen hammaspeikko,

vero sille pakko panna,

korotella kaksinverroin.

Toki tiedämme me kaikki:

Tosi syy on toisenlainen,

kohta puute on rahasta,

– valtio ”vararikossa”.

Sitähän minä manasin!

Konsa karsinta on käyty,

keihäskarsinta kaluttu,

taas on maat ja mannut myyty,

Suomi täynnä ”tietäjiä”,

pilkkakirveitä pahoja,

jotka äänessä alati,

suuna päänä pulputtavat:

Sitähän minä manasin,

jotta vanhaa nuorukaista,

yhden heiton yllätystä,

Harri Haataista ei koskaan nähdä,

lopputaiston tantereilla,

podiumin paikkehilla.

Ällös Harri huolta kanna,

iske keihästä kivehen.

Konsa itkut itkettynä,

nosta pääsi nokkosista,

alta piikkein pistäväisten,

vielä kerran väännä kättä,

Olympian Onneloissa,

nuorten miesten mittelöissä!

31. heinäkuuta 2010

Martti maksaa maltahia

Martti maksaa maltahia,

Tarja myös on turhan kallis,

jos on yhtään uskominen,

Kata-Jyrkin ehdotusta,

budjettia tuoreenlaista.

Suju suojelu ei Martin,

jos ei euroja enemmän,

gorilloille kanniskella,

kaksin verroin vyörytellä.

Tarjan jäljiltä on taasen,

linnaa pakko kunnostella,

miljoonia mittaella,

josko Sauli säästäväinen,

isännäksi innostuvi.

Samaan aikaan sattumalta,

havaittu on Helsingissä,

jotta köyhyys ei katoa,

vaan on vallan karkaamassa,

– yli äyräiden isoksi.

1. elokuuta 2010

Noususuhdanne nopea

Väittänyt on viisas äijä,

pörssituntija tukeva:

Pitkä jos on helma naisen,

talous on taantumassa,

jos taas reittä runsahasti,

esillä on empimättä,

silloin kurssit korkealla.

Valossa punaisen lyhdyn,

rantapoika riettahasti,

vahvisti sen ja vakuutti:

Korvissa jos naisen helma,

edessä on ilman muuta,

”noususuhdanne” nopea!

2. elokuuta 2010

Susi lampaiden asussa

Iloksensa ilman muuta,

susi vaikka surmaeli,

lammaslauman lahtaeli,

Luonto-Liitto ei lunasta,

raatoja ei riekaleita,

miljooniaan mittaele,

lammasfarmille jakele.

Ohjeena on oikopäätä:

Omillasi ollos orja,

susiaita sä rakenna,

häiritä on turha meitä,

sudet eivät häirikköjä,

asialla ilman muuta,

tavalliset tappajamme.

3. elokuuta 2010

Sossuluukku ei lukossa

Itella-lokero ahdas,

asuntona oiva paikka,

raha jos on ongelmana,

pulassa meill' perheellinen.

Sossuluukku on avoinna,

rahavirta vuolahana,

ukolla jos on osoite,

toinen kuin on eukollansa.

Pula jos on mittavampi,

lisälapsi ei pahasta,

lokero tuo lohdutusta,

Kela kunnon korvauksen.

4. elokuuta 2010

Kalakukkojen kurimus

Bryssän herra herhiläisnä,

Suomea on sortamassa,

Evira etunenässä,

nöyrää niskaa näyttämässä,

kyse konsa kukkosista,

kalakukkojen kaloista,

perkuupaikkojen pidosta.

Bryssän herra herhiläinen,

ankaran asetti kiellon:

Älä perkaa sä kaloja,

siellä missä saalis saatu,

jäällä, ei ees rantamailla.

Tapa vaikka tunnettuna,

ikiaikojen alusta,

koko Suomemme saloilla,

pakko nyt on suunnitella,

perustella perkuupaikat,

mittavat ja maksavaiset,

sillä valvojat tulossa,

EeUu-valvojat etevät,

tuhatmäärin tunkemassa,

liki miljoonan lisäksi,

joka järvemme kohalle,

rannalle joen jokaisen.

5. elokuuta 2010

Anni parempi kuin Aleksi?

Sinne-Tänne Anni armas,

tällä kertaa kieltämättä,

viisahaks' on villiintynyt,

enää ryntäile ei eukko,

sinne tänne silmitönnä,

tavoite on taivonranta,

maratonin matkaaminen,

jalkavoimilla jaloilla,

ilman taksitaipaletta,

kumipyöräin kannatusta.

Ministerismittelöissä

Sinne-Tänne Anni armas,

aikoo panna polvillensa,

itse Stuppisuu Aleksin,

johtoherran joutavaisen,

kovakuntoisen kaverin.

Osanansa jos on onni,

Anni parempi kuin Aleksi,

kovakasvo kokkareiden,

vihreä on viikkokaudet,

– kateudesta äijä kurja!

6. elokuuta 2010

Vähemmistöin tiktaduuri

Ennen vanhaan – muistaakseni,

tasavalta tarkoitteli,

enemmistöllä on valta,

valta määrätä menoista,

asioista ja elosta.

Toisin nyt on meillä kaikki,

voimassa on vääjäämättä,

vähemmistöin tiktaduuri:

Meitä ällös määräele,

sulje suusi ja suvaitse!

7. elokuuta 2010

Ei savua ilman tulta

Savu konsa saastuttava,

savu Moskovan mojova,

sutena on Suomessamme,

Helsinki on huolissansa,

konsa mielessä sanonta:

”Ei savua ilman tulta”.

Savu sangen saastuttava,

savu tänne tunkevainen,

liekö viesti viisahille,

uppiniskaukkosille,

Suomen johdolle jalolle:

Meill' on valta määräellä,

keinot tallella talossa,

Nato jos on aatoksissa,

edes pikkuisen esillä.

Savu konsa saastuttava,

savu Moskovan mojova,

sutena on Suomessamme,

Helsinki on huolissansa:

Syynä onko synti Suomen,

lapsikaappaus kavala,

isoäitien ikävä,

vaiko vallan valtaherrain

kumarrus kovin matala?

8. elokuuta 2010

Tarvita ei Tarjaa toista

Vasemmiston valtaäijät,

voimakaksikko ”väkevä”,

Piiru-Eero, Arhi-Paavo,

väkensä jos yhdistävät,

ehkä pärjäävät pelissä,

pressataiston tuoksinassa,

Timo Soinin saalihille,

kannatukselle kovalle.

Soinin kannatus komea,

yli käy jo ymmärryksen,

ylitse inehmon ällin,

yhteisrintaman ylitse,

jonka johdossa jutaavat:

Haavisto, Räsänen, Wallin.

Yhtään jos on uskominen,

HooäS-gallupin kulua,

loppupäätelmän pitoa,

tarvita ei Tarjaa toista,

konsa saalis ”akkakunnan”,

yhteensä on ”prossaa” kaksi!

9. elokuuta 2010

Helsinki hävisi taiston

Taannoin Helsinki kokeili,

töhryt tyystin torjuella,

graffitit alas ajella.

Vallitessa nollalinjan,

oli onni ensin myötä,

varmasti, vähä vähältä,

kaupunkikuva parani.

Konsa kampanja lopahti,

kaksin verroin kauheampi,

oli hetkessä elonsa,

– kuluessa vuoden, kahden.

10. elokuuta 2010

Akkamyrskyt ankarimmat

Konsa koitti korpimaille,

Suomen suurille saloille,

kesä kuuma kuin Sahara,

iski Asta ankarasti,

kuljeskeli Karjalasta,

Pohjanmaata kohti pyrki,

Veera-akka armotonna,

kohti Kuolan niemimaata,

kahta reittiä revitti, ==>

Lahja Kainuuta lävisti,

Pirkanmaata mullisteli,

Sylvi saapui viimeisenä,

Länsi-Suomea lanasi,

Pohjanmaalle asti ylsi.

Sen mitä akat murensi,

pakko miesten paikkaella,

saha, kirves kainalossa,

hehtaari hehtaarin perästä,

korjata ja kaunistella,

metsämiesten kukkaroihin,

pelastella pennit, eurot.

11. elokuuta 2010

Konsa Suomi surkeasti

Budapestin purtilossa,

Suomi konsa surkeasti,

sadan parhaan paikkehilla,

ilman Seppälää ”ilakoi”,

keksi Keskari ketale,

otsikon ihan ”osuvan”:

SKANDINAAVIT karkeloivat

EeäM-altaassa aikalailla.

12. elokuuta 2010

Lähti herrat Helsingistä

Lähti herrat Helsingistä,

valtaherrat, virkamiehet,

noloissansa nälkämaahan.

Juna jyskytti hitaasti,

kohti Kainuuta kuleksi,

lentänyt ei lailla linnun,

usutellut ulkomaille.

Oli kurja joukon kulku,

masentavaa matkustelu,

sillä tältä istunnolta,

vierahille ol' luvassa,

perillä lie pelkästänsä,

”kirppuja, luteita, täitä”,

josko yhtään joutavien,

”Hyvää Miestä” uskominen,

uneksia aivan turha,

vierasmaiden viinilöistä.

– kaviaarikaukaloista.

Viimein päästynä perille,

läpimärkinä hiestä,

lanttukukkojen lomassa,

leipäjuustot leuoissansa,

itki äijät ilkeästi:

Miks' on meillä ”vaivaisilla”,

upporikkailla ukoilla,

määränpäänä mahtavilla,

Kuhmo, Paltamo, Kajaani,

kurjat kunnat kainuulaisten?

Miksei suuntana etelä,

Lyon, Bilbao, Pariisi,

– ilopaikat ihmeelliset?

Oli vaste valmihina,

papalla paras peruste,

leikkisästi? lausuttuna,

vapahasti väännettynä:

Olemmehan sentään vielä,

urhoja ja sankareita,

– vilunälkää kestäviä!

Perjantai 13. elokuuta 2010

Jutalla hätä kädessä

Jutalla hätä kädessä,

konsa Soini suosikkina

vaaleihin on vääntymässä,

konsa uljas uimarinsa

Jani Sievinen sanaili:

Ehdokkaaksi en asetu.

Jutalla hätä kädessä,

konsa liukas lobbarinsa

Matti Putkonen manasi:

Puolue ei oo punainen,

vaan on nyt pahasti ”pöhkö”,

viherhumpan villitsemä.

– Siksi mä eroan siitä.

Niinpä Jutta julkeasti,

maahanmuutosta mutisi,

esiin astui ja julisti:

ÄSDeePee nyt keskustassa,

muut on puolueet pahasta.

Linja Annin on avara:

”Ovet auki, silmät kiinni”.

Soinin kanta taas kipakka:

”Maasta pois ja portit kiinni”.

Kokoomus on kylmä, kiero,

halvan työvoiman halaaja.

Suuttunut ei Soini siitä,

Jutan salli jaaritella,

tytön tyhmiä puhua.

Sinne-Anni arvuutteli,

josko Jutta heitteleitsi,

ohimennen miettimättä,

sanojansa sinne tänne.

Kata-Jyrki kauhisteli,

jupinoita julmettuja,

väärät väitteet tyystin torjui.

14. elokuuta 2010

Päihteettömyys on pahasta?

Päihteettömyys on pahasta,

jos on yhtään uskominen,

kantelijaa laukaalaista,

Eduskunnan ehta miestä,

valistettu jos on väärin,

väärin palkittu parahat,

varattomat jääneet vaille.

15. elokuutta 2010

Putkosesta Soinin solttu

Timo Soinin sankartöihin,

Matti mahtinsa asetti,

Jutan jätti järkisyistä,

unelmahötöt unohti.

Kohta vaalien varalta,

Putkonen panee parasta,

jotta vihreät vähissä,

punavihreät pulassa,

työmies taasen kunniassa,

perussuomi voimissansa.

16. elokuuta 2010

Tattitaisto on tulossa!

Joensuussa joutomiehet,

keksi keinon maanitella,

sata miestä meikäläistä,

sata naista naapureista,

tattitaiston tuoksinahan,

vaaran Kiihtyvän kupeille.

Sata saatamme me saada,

sata miestä mestareiksi,

sata naista sankareiksi,

parahiksi poimijoiksi,

josko kuivuus jatkuvainen,

sienisaalis täysi nolla.

”Kommarien” kansanjuhla

”Koko perheen kansanjuhla”,

oli ”oiva” otsikkonsa,

konsa Keskari kehuvi,

kirjaimilla ja kuvilla,

viiden palstan paikkehilla,

kuinka kaikki kutsuttuja,

muorit, mummot, vauvat, vaarit,

tervetulleita tenavat,

Aurinkomäen kemuihin,

konsa äänessä ämyrit,

Uotila ja Uusikumpu,

Lohikoski ja kaverit,

sekä tietysti toveri,

puheenjohtaja pätevä,

Arhi-Paavo aikanansa.

Aivan ”ilmaista” iloa,

lapset konsa mankumassa,

vasureiden vaalijuoni,

veto vaalivankkureiden,

hulluilta jäi huomiotta,

vanhemmilta lie vasiten.

17. elokuuta 2010

Kuritus on kummallista

Suomen maassa surkeassa,

ihanuuden ihmemaassa,

tottelematon jos on lapsi,

ja jos siltä istumalta,

nappi otsalle osuvi,

ovi tyrmän on raolla,

yllytys myös tuomittava,

pöytä leivätön lähellä,

vaikka varsin vankkumatta,

mukaan vanhan viisauden,

lapset jotka joltisenkin,

kuritta on kasvatettu,

kuolevat ain' kunniatta.

Talebanin tantereilla,

Afganistanin aroilla,

Pakistanin paikkehilla,

naisen käytös jos on outo,

kivi otsalle osuvi,

ennen kuolon kohtaamista,

sata muuta murhaavasti,

murskaava on vartaloa,

mikä kosketa ei meitä,

sillä tästä ”temppusesta”,

kukkahattutantta kurja,

hiljaa on kuin hiirulainen.

Paris hyljeksi Kimiä

Koko Suomi surkeana,

tippa silmässä totesi,

itki ynnä ihmetteli,

konsa kertoi Iltalehti,

ani varhain aamusella,

oikopäätä otsikossa:

Paris hyljeksi Kimiä!

Otti tunnin ehkä toista,

ennen kuin tajusi kurja:

Paris ei ole Pariisi,

eikä Kim oo Räikkösemme,

rallitähti vertaa vailla!

18. elokuuta 2010

Yrittäjän suu on auki

Yrittäjän suu on auki,

aivan apposen avoinna,

hämmennys on hirmu suuri,

konsa suulla suurimmalla,

Arhi-Paavon sakki ”sankka”,

vasen laita vänkyräinen,

julki toi sekä julisti:

Yrittäjä äänes' anna,

meille mallikelpoisille,

tovereille toisen vallan!

Hetken kesti vain hämäys,

yrittäjä menneet muisti,

muisti murhaavat tekoset,

Stalinin teot salaiset,

kolhoosit ja karkotukset.

19. elokuuta 2010

Kaksi poikaa kelvollista

Kaksi poikaa kelvollista,

Keravalta löytyi taannoin,

muiden mieli matkustella,

veroeuroilla elellä,

yli yön myös uinaella,

hotelleissa hilluella,

vaikka yhteen ynnättynä,

kaksi päivän puolikasta,

yhden päivän on pituinen,

vaikka vastuu vierahissa,

kaksin verroin kallihimpi,

kymmenkertaiset kulunsa,

vaikka tyhjinä tupansa,

kotikunnan kartanonsa.

Ketkä kaksi kelvollista,

kotikunnan kasvattia,

puolella on äänestäjän,

veronmaksajain muassa?

Valveilla jopa unessa,

nämä kaksi muistakaamme:

Iiro Silvander, ihana,

Jouni Tirkkonen, terävä.

20. elokuuta 2010

Kun pane ei itäinen halla

Kun pane ei itäinen halla,

yöpakkaset päälle paina,

Stubbisuu avasi suunsa,

toimi torvena totuuden,

uskonsa ulos sutaisi:

Venäjällä välttämättä,

talous ei vahvin valtti.

Suuttui siitä Väyrys-Paavo,

”punasteli” ja paheksui:

Kerää ällös ääniäsi,

naapuria näykkimällä,

kosimalla kansalaista,

idänsuhteita savusta.

Ehkä suuttui myös Venäjä,

konsa tuulet viestin toivat,

savusaastehen lisäksi,

itätuulet meille toivat,

idänsirkat ihmeelliset,

kymmensenttiset kamalat,

– maahanmuuttajat mukavat!

21. elokuuta 2010

Pieni lauma pippurinen

Pieni lauma pippurinen,

pitkän linjan ”puurtajia”,

keppi kourassa koetti,

käydä kimppuhun Kataisen,

konsa Jyrki järkisyistä,

kiirekeppiä kohotti,

jotta jätkät valmistuisi,

typykät tekisi työtä,

yhteisen hyvän etehen,

– ennen hautaan astumista.

Koostui lauma ”lapsistamme”,

pieni lauma piikasista,

poloisista poikasista,

joilla into ihmeellinen,

pureskella porkkanoita,

vuosi vuodelta enemmän,

vailla vaaraa valmistua,

– töihin astua ikinä.

22. elokuuta 2010

Täitä ja luteita taasen

Täitä ja luteita taasen,

Suomi kohta pullollansa,

konsa myrkyt myrkyttömät,

luontoystävää lipovat,

tehoa ei entislailla,

tapa kohdetta taatusti.

23. elokuuta 2010

Sanan väärän jos sanovi

Venäjästä, veljestämme

Aleksantereista toinen

sanan väärän jos sanovi,

heti tohkeissaan on toinen.

Toinen näistä on osaava,

ministeri mittavainen,

hymysuinen herras-äijä,

toinen taasen Instituutti,

Kremlin vartija vakava.

24. elokuuta 2010

Hesari ei hätkähtänyt

Hesari ei hätkähtänyt,

Time vaikka tyrkytteli,

Tarjaa tarjos' johtajaksi,

kahdeksanneksi korotti,

naisten sarjassa somasti.

Yksi palsta yllin kyllin,

kuvaa ilman kuitattuna,

riitti sille uutisena.

– Tarja tuskin tyytyväinen,

konsa Islanti edellä,

kakkosena jo Johanna,

tyttö tuiki tuntematon,

ilman kissojen pitoa,

hoitamista Miskan, Rontin.

25. elokuuta 2010

Kukaan ei edes halua

Kova kohtalo demarin,

konsa näyttää siltä että,

kukaan ei edes halua,

ehdokkaaksensa edetä,

tasavallan valtiutta,

tavoitella tarmokkaasti.

Erkki Liikasen lisäksi,

kielto kuului Lipposelta,

armotta myös Ahtisaari,

Ihalaisen Laurin kanssa

hullun homman hylkäeli.

Lasse Lehtisen lisäksi,

jääkö jäljelle vain Jutta,

jota kenkään ei halua,

johtajaksi Suomen kansan?

26. elokuuta 2010

Potki Suomi pontevasti

Potki Suomi pontevasti,

teki Linda hattutempun,

konsa mennyt jatkopaikka,

kauas kaikonnut kisansa,

hävinnyt ol' tyttösiltä,

jatkokarsinta jaloista.

Toisin laita Tanskan, Norjan,

Svea-mamman sankareilla,

joilla vielä paikka varma,

jatkokarsinnan kulussa.

27. elokuuta 2010

Paskat Pietarin pahasta?

Suomessa on surku suuri,

mummon paskoista pahoista,

jotka pakko puhdistella,

koko lailla kaikkialla.

Suomessa on lohtu suuri,

hymysuinen Suomen kansa,

konsa Pietarin pisuista,

paskoista perin pahoista,

nyt on ”aivan” puhtahana,

yli yhdeksän kymmenystä,

Suomenlahdella suruna,

yksi kymmenys on vainen.

Museoviraston murha?

Jos on arkkuun ahdettuna,

nyky-Aatami tukeva,

nyky-Eeva ehtoisempi,

ongelma on eessä uusi:

Kirkkokäytävä on ahdas,

aika ahdas kantajille,

lihaville liian ahdas.

Nyt on pakko painiskella,

seurakuntain surkutella,

konsa salli ei virasto,

museovirasto vinha,

levennellä käytäviä,

poistatella penkinpäitä.

Jos on jäässä äijäin järki,

luista ei akkojen ajatus,

viralta pitäisi panna,

pikimmiten hautaella,

koko kurja konkkaronkka.

28. elokuuta 2010

Ison johtajan selitys

Oli kansa kimmastunut,

konsa kerran kauan sitten

iso herra Helsingistä

oman huoneensa iloksi,

kalusteita kanniskeli,

rahat suuret surmaeli,

veroeurot ennen muuta.

Konsa kansa kiukkuisena,

vaati suoraa selvitystä,

perinpohjaista totuutta,

oli vastassa valitus,

ison johtajan selitys:

Olin silloin sairaalassa,

töiset taasen töppäeli,

asia oli rutiini,

miljoonat minusta pienet,

nappikauppaa kaikki tyynni;

nimi alle – sillä selvä.

29. elokuuta 2010

Suomi Ruotsin runttaeli

Stadikalla taasen kerran,

Suomi Ruotsin runttaeli,

manasi sen maan rakohon.

Alle uljaan Sveea-mamman,

putosivat pelkästänsä,

maamme naiset näyttäväiset,

lihavat, ei liikkuvaiset.

Mikko Lahtio latasi,

ruotsalaista rummutteli,

isoveljeä opetti,

puolesta koko porukan:

Turha meitä on töniä,

isotella pullapoikain.

Minkä mörssäri menetti,

konsa lentänyt ei kurja kuula,

sen korvasi keihäskaari,

keihäskaari kolmen miehen.

Surku suuri juoksukansan,

koska kaarteet jyrkennetty,

vuoksi pöhkön potkupallon,

kenttänsä vähän kapean.

30. elokuuta 2010

Ikuinen on optimisti

Henrik Dettman ei masennu,

vaikka voitti surku-Suomi,

yhden matsin kahdeksasta,

kyseessä kun vasta paikka,

paikka pääsystä kisoihin.

Heitti herjan Henrik Dettman,

herjan aivan hurjanlaisen:

Missio on oiva meillä,

Suomi ottava on mitalin,

ennen päättöä elämän,

ikuisuuden alkamista.

31. elokuuta 2010

Lapin kulta lahtelaista

Lapin kulta lahtelaista,

konsa kiinni on panimo,

pantu Tornion oluet.

Suuri surku lappilaisen,

jos ei innosta etelä,

muutto mielessä kenellä.

Raha suur' ei surkuttele,

työttömiä tyynnyttele:

Vähemmälläpä väellä,

pullo täyttyvi purosta,

olutpullo oikopäätä,

Lahden seudun lähtehistä.

1. syyskuuta 2010

Kata-Jyrkin synninpäästö?

Kata-Jyrki kauhistutti,

koko kansan kalpeaksi,

konsa väitti ja vakuutti,

jotta heikkona Venäjä,

taloutensa on osalta.

Jos on yhtään uskominen,

Hesarimme helskytystä,

Niemeläisen ”vuodatusta”,

päivän uutista parasta,

pisteen pannut on pelolle,

Kosatsov ja kumppaninsa,

koko puolue Putinin:

Vertaisveljensä iloksi,

Jyrki olkoon malli muille,

naapureillemme opiksi.

Venäjä ei entisensä,

syntisäkki Neuvostojen,

päälle painava pahainen,

vaan on aivan vaatimaton,

tasavertainen ”toveri”.

2. syyskuuta 2010

Taasko tyhmyys sallittava?

Kerran koitti koululaitos,

korut kieltää kaikkialta,

repimiset, rei'itykset,

tyystin torjua työpajoissa,

– paitsi korvista koreista!

Heti siltä istumalta,

Eduskunnan ehta äijä,

ylituomari terävä,

päätti päästää pälkähästä,

”koulukiusatut” kakarat:

Mitä siinä miettimistä,

kielto väärä kiellettävä,

laki kun on laitettuna,

perusoikeuden osalta.

Tuumi tyhmä torpparinsa,

vero-orja onnetonna:

Siinä meille miettimistä,

hyvin paljon pohtimista,

jos on noilla joutavilla,

kielessä koru komea,

huulessa hely hopeinen,

aina vaivat hoidettava,

tulehdukset torpattava,

tapaturmat korvattava,

veronmaksajain varoilla,

köyhän kansan kukkaroista,

rahat kaikki raavittava!

3. syyskuuta 2010

Potkut, ”potkut” pohdinnassa

Tyhmiäkö iltalehdet,

toverimme toimittajat,

kun ei tiedossa kenellä,

jotta työsuhde sovittu,

määräaikainen ajatus,

tarkoita ei toistaiseksi.

Työsuhde joka sovittu,

päättyväksi päiväelty,

päättyy ilman uudistusta:

– Turha potkuista puhua.

4. syyskuuta 2010

Suuret luulot Suomenmaassa

Suuret luulot Suomenmaassa,

tosiaan on toimittajan,

kysyy konsa kaikkialta,

ennen matsin alkamista,

suunsa virneessä vasiten:

Ken on kuullut Moldovasta,

missä kentät kelvottomat,

pottumaiksi mainittuina,

ovat Huuhkajain ”huvina”.

Konsa ottelu ohitse,

Hyypiämme hyllytetty,

Litmanen lopen väsynyt,

vaihtoon ”sankari” sysätty,

kaksi maalia omissa,

nolla päässä vierahassa,

mieli maassa meikäläisten,

otsikot on ankarimmat,

tuomio ylen tukeva:

Fiaskot sekä häpeät,

sanat kaikkein karmehimmat,

esillä on ehdotonna,

kissan korkeina kasoina,

lehmänlantaisna läjinä.

5. syyskuuta 2010

Piiru-Eerosta edusMIES!?

Konsa heikkona demarit,

vailla vahvaa johtajata,

johtajata jonkinlaista,

ilman yhtään ehdokasta,

kunnollista kulkijata,

menijätä Mäntyniemen,

päätti poikaset Hesarin,

isot herrat Helsingistä,

väellä tahi väkisin,

yhden äijän etsiskellä,

nostella tikun nenähän,

edusMIEHEKSI mitata!

Jälkeen pitkän pohdintansa,

Heinäluoma ol' valinta:

Piiru-Eero on parasta,

mitä tarjolla pojille.

Vahva äijä vankkumaton,

tässä tyrkyllä tytöille.

”Muistanut” ei raati moinen,

jotta Eero empimättä,

jätti joukkonsa Jutalle,

ilman syytä suurenlaista,

vailla pakkoa pakeni,

akan helmoihin aleni.

”Muistanut” ei raati moinen,

vanhan vaarin viisautta,

jonka Eeronsa unohti:

Johda joukkoa edestä,

älä äijä takarivistä,

älä alta akkavallan.

Vaiko vallan viisahasti,

arveliko raati kurja,

Eeron temppua pikaista,

eroansa ihmeellistä,

juoneksensa järkeväksi:

Varmaan temppu taaperolla,

kasvaa korkoa korolle,

ennen vaalin alkamista,

konsa kansa kyllästynyt,

oloon alla akkavallan?

6. syyskuuta 2010

Porvoo konttasi kotona

Josko joukkuelajissa,

jalkapallon potkinnassa,

pikkumustan murjonnassa,

reikäpallon riehunnassa,

terävämpi toinen toista,

maalin, kaksi kai parempi,

otsikko on nyt ja aina,

lehtimiehellä leveä,

kissankorkuinen korea,

yliampuva yritys,

teksti tyrmäävä, typerä:

Porvoo konttasi kotona!

Norja nöyrtyi nurmikolla!

Tanska taasen taaperteli!

Hollanti Huuhkajat häpäisi,

akkalaumaksi alensi!

Suomi-poika surkeana

teki taasen täydellisen

mahalaskun matkallansa!

7. syyskuuta 2010

Stuppisuu avasi suunsa

Stuppisuu avasi suunsa,

blogissa kehaisi meille,

kansallensa kuulutteli,

jotta Cooperin kisassa,

ennätys parani paljon.

Tulos huikea tytöistä,

uutisen arvoinen asia,

– Uuden Suomen ukkosista.

Konsa Matti Meikäläinen

saman matkan sinnitteli,

oli lehdistö levossa,

hiljaa lailla hiirulaisen,

riviä ei ensimmäistä,

ollut lehdissä, sanassa.

8. syyskuuta 2010

Yksi ol' ylitse muiden

Yksi ol' ylitse muiden;

Suomen usko suurenmoinen,

kyse konsa Huuhkajista,

suuret luulot viel' lujassa,

vaikka tappio takana,

mokaturma Moldovalle,

häntäpäässä häärivälle,

vaikka Hollanti edessä,

vastassa väki parahin,

mitalisti äMäM-taiston.

Luuli Iltaiset Ipanat,

päivälehdet päättömätkin,

jotta Hollanti hukassa,

konsa Huuhkajat kovana,

pojat Suomen pirtehinä.

Vaan kuinka kävikään taasen:

Auennut ei pistepussi,

nolla saalis on nolosti,

jälkeen kahden koitoksensa.

Ette te minusta pääse!

Uho Kallen uskomaton,

Palanderin pakkomielle:

Ette te minusta pääse,

vielä kierrän vikkelästi,

mäen mutkaisen kepakot,

podiumille puserran.

Saapa nähdä ”sattumalta”,

josko hyytynyt hymynsä,

kevät konsa koittamassa,

kepit kaikki kaadettuna,

lunta vain unikuvissa.

9. syyskuuta 2010

Tasoitteli Tarja tietä

Perlu Skoonin kutsumana,

Italian ihmemaassa,

totes' Tarja happamasti,

suunsa mutrussa mutisi:

Kiviniemen tien tasasin,

”valtakunnan valtiaalle”,

lavensin polut leveiksi,

päästä päämiehen puheille.

Lausuma ylen leveä;

tasaukseen tuskin tarve,

koska kerran Perlu Skooni,

tutkitusti, tunnetusti,

kaunista ei karsastele,

nuorta naista kaukaa kierrä.

10. syyskuuta 2010

Eero äimän on käkenä

Eero äimän on käkenä,

Piiru-Eero pillastunut,

hallitukseen hermostunut,

kun esillä ei mukamas,

demareille julkistettu,

energiaselvitystä,

veroehdotusta laisin.

Ehkä Eeron on parasta,

jättisyy nyt syynäellä,

mistä oppisi demari,

jopa tyhminkin toveri,

verkon käytön verrattoman,

konsa selvitys esillä,

ollut on jo ennestänsä,

kohta kuukauden luvussa.

Periaateko pahasta?

Periaate on pahasta,

(jopa joskus vihreälle)

pakko antaa mun periksi,

konsa kultani etäällä,

mietti muuan vihrehistä,

edustaja jalkakansan.

Autokoulu ei pahasta,

ajokortti suuri synti,

oma suuni on lähinnä,

konsa kulkuni nopeinta,

luokse kultani komean,

autollani on omalla.

11. syyskuuta 2010

Mitä miettii kurja kuski?

Mitä miettii kurja kuski,

kun hän aikana ajonsa:

kalattaa kera Nokian,

hamuelee Hampurlaista,

kasvot meikkaa kaunihiksi,

vaihtaa vaatteet vauhdikkaasti,

housuitta on hommissansa,

suvunjatko mielessänsä?

Vastaus on sulle tässä:

Aivoton ei mieti laisin,

luinen päänsä luimistele,

vaikka surmaisi sukunsa,

– puoli kansaa kärryllänsä.

12. syyskuuta 2010

Svenska ”taalande” porukka

Jaakko Lyytistä lykästi,

taito tallella toverin,

konsa kekkasi kaveri,

jotta yks' kaks' yllättäen,

Svenska ”taalande” jäpikät,

kaksikieliset kaverit,

Peter, Kasper ja Mikael,

Jonas, Tim jopa Jonatan,

parahina potkijoina,

”hulinoivat” Huuhkajissa,

Suomen puolesta sotivat,

Härmän jätkän hääriessä,

jo vähemmistöväkenä.

13. syyskuuta 2010

Vimpelin Veto vedessä

Konsa kaatui kouvolaiset,

läpilyönnin lähdettyä,

”Laaksovirran” laukomana,

pallon kauas kierittyä,

joen pohjaan jouduttua,

irtosi ilo isosti,

riemu kiiri kaikkialle,

oli kohta kultasakki,

Vimpelin Veto vedessä,

koko sakki suurenmoinen,

läpimärkänä ”meressä”.

14. syyskuuta 2010

Svenska ”taalande” porukka (2)

Kielitaiston tuoksinassa,

Svenska ”taalande” porukka,

Pär Stenbäck etunenässä,

”holokaustista” höpisi,

konsa ”hurrit” haukutahan,

tasavallan tantereilla,

ylivallan ottajiksi.

Stefan Wallin viisahasti,

varoitteli ”veljeänsä”,

kauhisteli kärjistystä,

tarkkaan virkkeensä valitsi,

jotta suutu ei ”sukunsa”,

kauas karkaile väkensä.

15. syyskuuta 2010

Svenska ”taalande” porukka (3)

Konsa koitti uusi aamu,

ärähti Pär oikopäätä:

Toimittaja ”Torvelainen”,

väärin tulkitsi sanani,

aika lailla liioitteli,

yleisteli yhtä kaikki.

Jutta päästi sammakoita

Konsa Jutta julkisesti,

hallitusta haukuskeli,

päästi suusta sammakoita,

Kata-Jyrki herjan heitti':

Älä Jutta julmistele,

jos et selvillä ajoista,

akka aikayksiköistä;

vuosi on kuukautta pidempi,

monin verroin mittavampi.

16. syyskuuta 2010

Pula, puute keisareista

Pula, puute keisareista,

johtajista joutavista,

taitaa olla Tarjallamme,

konsa kaikki kutsuttava,

pöydän ääreen pyydettävä,

jotka suinkin suostumassa,

väkisin tai vonkaamalla,

viipymään nyt vieraanansa.

==>

Pikku-uutisten seasta,

tänään näimme me kuvasta,

että urho Afrikasta,

Beninin Boni pelasti,

Tarjan suuresta pulasta,

rouvan päivän päättymästä,

ilman ”suurta” julkisuutta.

Ristiriita ratkomaton?

Keravamme kauhisteli,

Kyläilta ihmetteli,

miten ratkaista sovussa,

riidatonna ristiriita,

konsa sakki surkutteli,

sama pöytä pärrytteli:

Puistoista pahin on puute,

parkkipaikoista pahempi!

Tässä ratkaisu rivakka,

ihan ilmainen minulta:

Muuta muija maisemaasi,

astu äijä autoseesi,

häivy kurja kaupungista,

korven keskelle asetu,

puistoista ei silloin puute,

parkkipaikoista pahemmin!

Juoppojako hyysättävä?

Saapa nähdä onko meillä,

käsi kansan karttuisana,

konsa juopot ”joutumassa”,

raivoraittiiden muassa,

ulkomaille muuttamahan,

taikka kenties surman suuhun,

jos ei markat, eurot, ruplat,

suurin määrin kassaan kerry,

torju puutetta pahinta.

Konsa on kyse rotista,

juopoista ja raittihista,

tyyppimalleista inehmon,

eikä itse ihmisistä,

rahaa varmaan on tulossa,

ylen määrin kertymässä,

perustahvojen tileiltä,

normikansan kukkaroista,

väen vihreän parista:

Rotat meille rakkahia,

ilo ihmistä isompi.

17. syyskuuta 2010

Antti Kaikkosen ”kaveri”

Antti Kaikkosen ”kaveri”,

Satu-vaimo Tuusulasta,

lellikki kai Keskarimme,

konsa kauniina kuvansa,

näkyville näyttävästi,

neljän palstan mittaisena,

pääsi ilman maksamista,

– uutisena kirkkovaalin.

Oli oppinsa esillä,

kirkkokäynnit kerrottuna,

vaalilauseet vangittuna,

kaikki muukin kaivettuna.

Saapa nähdä sattumoisin,

kuinka kurjat katkerasti,

rumat, vanhat vastaavasti,

samaa vaativat vasiten,

oman itsensä osalle,

vaalimainoksen varalle.

18. syyskuuta 2010

Mäki Arhin ei masennu

Mäki Arhin ei masennu,

Tennilä täynnä on terästä,

jos on yhtään uskominen,

hymyilyä kahden herran,

kolmen naisen nauramista,

vaaliveisussa Hesarin,

joka koskee kiertuetta,

Vasemmiston matkaamista,

läpi Suomen lähteväistä,

vaikka Gallup kertoeli,

jotta vasta viidentenä,

vassarimme vääjäämättä,

”kommarimme” kieltämättä,

työläisten on suosiossa,

edellensä ehtineinä,

Jutan parkuva porukka,

Marin sakki maahan lyöty,

Timon tyhmät kannattajat,

jopa kokkarit komiat,

raharikkaat raatajamme,

tarkkakorvaiset kakarat!

19. syyskuuta 2010

Korvaako kone inehmon?

Pula konsa keittäjistä,

ruoan kuskeista ripeistä,

konsa vielä Vilkkilässä,

rahat raukoilta vähissä,

mietti miehet, pohti porhot,

naiset kaikkein näyttävimmät,

poliitikot painavimmat,

miten pääsisi pulasta,

kuinka kuolisi ei kurja,

yksinäinen ukkorukka,

ukko ruoatta kotona,

akka vailla atriata.

Päätti pohjoinen porukka,

viisas valta Vilkkilästä,

asennella automaatit,

Ruoka-Reiskat runnoella,

joka kämppään kuljetella.

Antoisa on automaatti,

Ruoka-Reiska reilu ”jätkä”,

kun sä sille kuiskaelet:

– nälkä mulla vieraanani,

hetken rutkuttaa rumilus,

kohta valmiina sapuska,

kohta kuuluu kaunihisti:

Herralle on hernekeitto,

maistukoon atria sinulle!

Taikka toisessa tuvassa:

Rouvalle on riisipuuro,

maistukoon atria sinulle!

Mutta, mutta miettikäämme,

korvaako kone inehmon,

onko siitä ystäväksi,

ikäihmisen iloksi,

konsa muulloin ei pukahda,

kone muuta ei murahda,

yksinäisemme avuksi,

– sanaa kahta kaakattele!

20. syyskuuta 2010

Kun Räikkönen rallin voitti!

Kun Räikkönen rallin voitti,

ehta äijä ensimmäisen,

ilakoitsi Pöllö-töllö,

yli kaiken kaakatteli,

kumarsi kuin keisaria.

Totuus sentään toisenlainen,

kyseessä ol' kieltämättä,

pikkuralli Ranskanmaalla.

Helppo on kenen tahansa,

kerran kärkehen kiriä,

kun on vastus vaillinainen,

eikä maailman valio,

huippukaarti kansakuntain.

Samaan aikaan sattuvasti,

puhisi Punainen Härkä,

sponsorinsa pontevasti,

Red Bull aika onnetonna:

Potkuista jo on puhetta,

konsa vailla julkisuutta,

vailla mestarin menoa,

koko kauden on Kimimme,

körötellyt kärryllämme,

hitaasti ja hillitysti,

taikka kaahannut karusti,

joskus pohjalla ojasen,

jopa joskus allikossa.

21. syyskuuta 2010

SAK on työläisen tuki ja turva

SAK on työläisen tuki ja turva,

jos oma lehmä ei ojassa,

omat eurot etsimässä,

pesää uuden uutukaista,

orjatyöläisen tililtä,

palkollisensa pakista.

Kiljui akka armotonna,

tulistuvi turhaan tyttö,

turhaan vaati palkkojansa,

oman arvion osalta,

konsa vastus vahva liitto,

keskusliitto kehnonlainen.

Käräjillä kärsivältä,

saamatta jäi suuri summa,

saamatta sata tuhatta,

tilalle tuli menoja,

kurjalle SAKin kuluja,

– sama summa sattumalta.

22. syyskuuta 2010

Palkkaturva ain' tukena!

Jos on jengi joutumassa,

korisjengi konkeloinen,

lentisjengi lepsunlainen,

tappiolle taistelussa,

vaikk' on kassa tyhjää täynnä,

varat viimeiset menossa,

poltettuna kaikki pennit,

taikka pakko on pysyä,

ihan kärjen tuntumassa,

helppo on heti luvata,

kuut ja tähdet taivahalta,

uuden urhon urkinnasta,

uuden tähden ostannasta,

konsa varma vastavoima,

Palkkaturva on tukena,

helppo käydä kärttämässä,

eurot, ruplat ruhtinaiset,

veronmaksajain vesiltä.

23. syyskuuta 2010

Monetan maku hukassa?

Monetan maku hukassa,

vaiko aiheensa vähissä,

konsa kultaisen kolikon,

ensimmäisen laatuansa,

lujaa lyödä läpsähytti,

purjehtija Multalasta,

josta konsaan ei lie kuultu,

mailla eikä mantereilla,

aidon urheilun urilla,

kilpakentillä kovilla.

24. syyskuuta 2010

Pöllö-Töllön tölvimistä

Kävi kurjasti guruille,

Pöllö-Töllön päättäjille,

konsa suuri sankarinsa,

Kimi Räikkönen katosi,

Äffä-Yhden ympyröistä,

rallireiteille lipesi.

Kukaan katso ei kesällä,

eikä syksyn synkkyydessä,

rahasta ei rakkaudesta,

Heikin vauhdin hiipumista,

kärjen kauas karkaamista,

– Kovalaisen keskeytystä.

25. syyskuuta 2010

Persut ei periksi anna

Persut ei periksi anna,

kannatus on kasvamassa,

pystysuuntaan pyrkimässä,

kuni on oravan häntä.

Kolme suurinta suloa,

kokkarit, kepu, demarit,

laskussa on laittamatta,

lailla lehmän tupsuhännän.

Punavihreä viserrys,

kiinnosta ei suomalaista,

lappi- eikä lantalaista,

– Suomen järkevää väkeä.

26. syyskuuta 2010

Turhaan Suomi tunkemassa?

Turhaan Suomi tunkemassa,

Turvaneuvoston tuville,

taivuttelee turhaan Tarja,

saarivaltioita vainen,

kalastelee ääntä kahta,

väkisin viel' viittätoista,

turhaan on tukena Stuppi,

apuna Aleksanteri.

Jos on pääsy joutavalla,

jäseneksi järkisyyttä,

tyhjää pakko tyrkytellä,

kun ei kurja kuitenkana,

jaata, eitä ehdottele,

puolueetonna esitä.

27. syyskuuta 2010

Putki-Paavon suuri pulma

Pakko Paavon puolustella,

puolesta puhua Eskon,

Matin kantaa kannatella,

konsa itse konsulttina,

rahan suuren saamamiesnä,

teki töitä tunnetusti,

jälkeen mahtavan uransa,

poliitikkopäiviensä,

vaikka ”veljet” vastapuolta,

nyt ja aina arvatenkin,

vaalivuonna voimistavat,

kaikin voimin kannattavat.

28. syyskuuta 2010

Hiljaa kuin ”kusi” sukassa

PeeäRHoo on onnetonna,

hiljaa kuin ”kusi” sukassa,

vaikka eurot ehtymättä,

valuneet on vaatimatta,

Tarjan ja Janin tueksi,

säätiöltä säätämättä,

Paavo Lipposen ”luvalla”.

Konsa Keskusta kyseessä,

sossulauman on sijasta,

mekkala on melkomoinen,

raastuvan ovi avoinna.

Pelättimet tuomiolla

Lohja kartalle kohosi,

tuli meille tunnetuksi,

konsa keksi taiston tuiman,

pelätinten äSäM-taiston.

Tuli yksi tuomituksi,

parhaimmaksi pääsi yksi,

avoimeksi jäi vain tärkein,

varaan pelkän arvauksen,

mitä mieltä ol' varikset,

pelottiko niitä parhain,

vaiko vallan viihdytteli,

kävi kutsuna pihalle,

houkutteli syömään kaikki,

mansikat ja marjat muutkin,

ohessa omenat siinä.

29. syyskuuta 2010

Neljän kuukauden ”kurimus”

Työryhmä tosi terävä,

herralauma herkullinen,

ansiokas akkalauma,

mietti, mietti päänsä puhki,

mikä on sopivin mitta,

sotataidot sommitella,

oppien perille mennä.

Konsa illat istuskeltu,

kaljatuopit kallisteltu,

konsa aivot puhki purtu,

solut harmaat hyllytetty,

järjenkäyttönsä katosi,

oli ehdotus etevä,

todella tosi typerä:

Neljän kuukauden kurimus,

riittävä on raadannaksi,

sotataidon saamiseksi.

Työryhmä ei ehkä tiennyt,

että lailla vanhan ”vitsin”

miinanpolkijapoloiset

ovat meill' jo valmihina.

Tehtävä on tarkoitettu,

sivareille suunniteltu,

joiden koulutus kepeä,

– vaativampaan ei varusta.

30. syyskuuta 2010

Lohikosken mainoskatko

Eduskuntaehdokkaana,

Lohikoski loistavasti,

Pia varsin ponnekkaasti,

kellisteli Keskarimme,

yllätti Erosen täysin,

kanveesille kaatoi kurjan,

suoraselkäisen kaverin,

ujutteli urheasti,

mainoksensa melkomoisen,

kuuden palstan mittaisena,

– pääuutiseksi panetti.

Nuorisotalon likellä,

helmassa Häkin upean,

kuvansa kovin korea,

näyttäytyy nyt graffittina,

keralla kotisivunsa.

Jylhä sentään sinnikkäämpi,

Sauvo meidän sankarimme,

kuvakulman keksi toisen,

Pian kauniit kasvot peitti,

kätkieli kotisivunsa

vahvan äijän vartalolla,

taiteilijan tarvikkeilla.

Usko sitten uutisia!

Konsa saapui Vanhas-Matti,

Eduskunnan kuultavaksi,

”valioiden” luokse ehti,

oli skuuppi Iltalehden:

”Vakavana kuultavaksi”.

Toista mieltä ol' toveri,

Iltainen Sanoma taasen:

”Hymyellen kuultavaksi”!

Usko sitten uutisia,

toimittajatorveloita!

1. lokakuuta 2010

Mainoskatkosta masennus

Pia-piian parku suuri,

Lohikosken lohtu laiha,

konsa kesti mainoksensa,

graffittinsa raadollinen,

nuorisotalon likellä,

helmassa Häkin upean,

pienen hetken vain esillä,

– runsaan yhden yön ylitse.

Nuoriso ei nurkumatta,

niele aikuisten uhoa,

oman taulunsa ”tuhoa”,

nyt on vanha vaiennettu,

päälle maalattu parempi.

Vanhat ynnä viisahimmat,

kauan katsele ei kehua,

oman itsensä iloa,

Keskari on ”kelvotonna”,

päätynyt nyt pääosaksi,

sytykkeeksi saunapuiden,

– paperiksi pihan perälle!

2. lokakuuta 2010

Ylipäällikön ylistys

Täällä Tarja ei ärähdä,

ylipäällikkö pärähdä,

vaikka koulutus väkensä,

alas ollaan ottamassa,

neljän kuukauden kuluksi,

väkimäärä mittaamassa,

ulos urhojen osalta.

Täällä Tarja ei ärähdä,

ylipäällikkö pärähdä,

puolustuksen puuttehista,

aseiden alasajosta.

Ainut huoli ”akkasella”,

sivareista surku suuri,

murhe kurjain jaksannasta,

palveluksesta, pidosta,

koko vuoden kestävästä.

Tosimiehet toista mieltä:

Läski kohde on sopiva,

ainut josta miesten miehet,

”päälliköt” perin pätevät,

valmista on vaatimassa,

vähennystä vänkäämässä.

Häkämies on huolissansa,

Korkeaoja kireä,

elleivät kilot katoa,

reservimme reisilöistä,

vatsan seudulta vähene,

pojista parane polvi.

3. lokakuuta 2010

Kahden kurjan kaksintaisto

Sinne-Tänne Anni armas,

Timo Soinin on ilona,

haastajana happamana,

konsa Persut ponnahtivat,

ohi Vihreän olennon,

puolueen perin punaisen.

Kova taisto kaksikolla,

kumman tyyli tarttuvampi,

kumman keinot kelvolliset,

kumpaa kuulee kansa Suomen.

Tyyli yksi ymmärtävä:

Suomi koht' on onnekkaampi,

jos on meillä järkevillä,

ovet apposen avoinna,

vieraan tulla viipymättä,

ottohon oman osansa,

kulttuurin kuluttajaksi,

iloksi ikihyväksi.

Tyyli kaksi tyrmääväinen:

Turha tänne tuppautua,

pakkasessa on palella,

sossuluukulla löhiä,

suvivirttä surmaella,

omat meill' on ongelmamme,

omat murheemme muassa.

Mitä mieltä äänestäjä?

Koht' on aika arvioida,

mittaella mielessänsä,

kumpi kahdesta parempi,

pienempi kahdesta pahasta,

kumman anti auvoisempi,

Timon vaiko Annin anti,

kumman viesti viisahampi,

onneksi on Suomellemme?

4. lokakuuta 2010

Monimutkaisuus on murhe

Keskiverto ihmiselle,

tahvolle tavalliselle,

monimutkaisuus on murhe.

Siksi pakko on kysyä,

miksi taskuja takissa,

vähintään on kymmenkunta,

sata remmiä repussa?

Miksi käynnisty ei värkki,

ilman että iltakaudet,

tavaelet, tutkiskelet,

sivua sata samalla,

tuhat ohjetta ohessa?

Syytä ei sinussa, meissä,

tahvoissa tavallisissa.

Totuus on ikuinen tässä:

Yksinkertainen esine

kelvoton on keksijästä,

insinööristä ikävä.

5. lokakuuta 2010

Alkon armas Alkolukko

Tässä taannoin Järvenpäässä,

Alkolle kävi karusti,

konsa ostaja ”ovela”,

ostaja alaikäinen,

kirkasta sai toistuvasti,

viinapullon vikkelästi,

ilman tietoa iästä,

”amisparran” arviota.

Nyt on liike suljettuna,

ovensa isoripainen

päivää neljä naulattuna.

Asennettu Alkolukko

etevästi estää myynnin,

– kiusana on viinakaupan.

6. lokakuuta 2010

Lupaa turha on anella

Merikotkan merkki yksi,

tuulivoiman on tuhoksi,

pesä jos on joutavalla,

kilometrin kahden päässä,

lupaa turha on anella,

rakennuslupaa rukoilla.

Energian etsinnäksi,

ennen käytä kurja vaikka,

kivihiiltä ulkolaista,

taikka kärsi ja palellu!

7. lokakuuta 2010

Nesteen ”Oili” oivallinen

Tänään torstaina totesin,

jotta lehti paikallinen,

puolue perin punainen,

köyhää kansaa kutsui koolle,

maanitteli maireasti,

tilaisuuteen, jossa sossut,

suulla Jaakob Söödermannin,

kyselevät kärkevästi,

kuinka köyhä saa apua,

osaksensa oikeutta,

– pahan maailman parissa.

Samaan aikaan sattumalta,

leveästi kertoi lehti,

kera kuuden kumppaninsa,

kuinka Jutta-ystävänsä,

saman puolueen pukari,

Nesteen ”Oiliksi” nimetty,

köyhän kansan kannattaja,

rahaa hankki raatamatta,

kokouksia kiertämättä,

ruplat miljoonat rutisi,

tekemättömästä työstä,

omaksensa otti eurot,

taalat taskuunsa panetti.

Mitä me opimme tästä?

Puolueen on ohje oiva:

Jotta pärjäät maailmassa,

puhu yhtä, tee taas toista!

8. lokakuuta 2010

Voitontahdolla tulosta?

Hätä Huuhkajain kädessä,

konsa pakko lehteen panna,

mainoksessa maanitella,

suulla melko suurehkolla,

Mikaelin suulla meitä:

Ma lupaan ja vannon että,

revanssi on mieless' meillä,

teemme kaikkemme etehen,

jottei toistu ”tappiomme”,

– ikiaikojen fiasko.

Kohta puolin saamme nähdä,

onko Suomi sattumoisin,

potkupallossa poloinen,

veljeskansansa veroinen,

yli Unkarin uroiden.

Kohta puolin saamme nähdä,

tuleeko uholla turma,

vaiko vallan viisahasti,

voitontahdolla tulosta.

9. lokakuuta 2010

Matti Putkonen manasi

Matti Putkonen manasi,

Keskarissa kärjisteli,

puoliksi puhisi totta,

monen mielestä enemmän:

Anni on liki Osama,

konsa keinot kelvottomat,

ääriryhmien osalta,

käytössä on kummallakin.

Vihreiden vika ja voima,

ekoterrorismi tiukka,

”Rauha Vihreä” viraton.

Terrorismi taas Osaman,

on autuus sekä olemus.

Yksi on ero olossa:

Toista hyysää Suomen kansa,

sotavoima vastus toisen.

10. lokakuuta 2010

Ajoissa Jutan aloite?

Kotouutisten osalta,

tänään pakko piikitellä,

Hesarista ottaa herkku,

konsa tuttua tutumpi,

”laki” meill' on luonnollinen:

paperissa kaks' on puolta.

Etupuolla vaatii Jutta,

jott' on pakko painiskella,

hillitä ja horjutella,

harmaata taloushalua.

Takapuolla taas todettu:

Hallitus on horjumatta,

aina entistä enemmän,

hillinnyt ja horjutellut

harmaata taloushalua.

Mitä me opimme tästä:

Asiassa kaks' on puolta.

puoli toinen on toverin,

totuuden taas kertoo toinen.

11. lokakuuta 2010

Halolla Halosta päähän?

Kuusi palstaa kukkuraista,

lukijoille laatulehden,

Heikki Miettinen herutti,

kyseessä kun on Kuningas,

Jari Litti-Litmasemme,

paras poika potkupallon,

– patsaan arvoinen epeli.

Laatulehden laitamilla,

Marko Junkkarin jutussa,

toimittaja torveloinen,

Rita Tainola rivakka,

arvoinen on kahden palstan,

tuhannen sanan typykkä.

Laatulehden laitamilla,

Marko Junkkarin jutussa,

Tarjalle on selkeästi,

presidentti kun kyseessä,

virkanainen valtaa vailla,

kuva pieni paikallansa,

yksi palsta yllin kyllin,

vaikka vänkäsi Halonen,

ulkomaille uljahasti,

Jordaniaan joutuisasti.

Aukeama, kaksi, kolme,

kera kymmenen kuvansa,

asia taas akkalehden,

juorulehden joutavaisen.

12. lokakuuta 2010

Junkkari pani paremmaks'

Aviisissa aamuisessa,

Junkkari pani paremmaks',

eilisen ylitti äijä,

”pakinassa” kuuden palstan,

sano ei sanan sanasta,

Tarjan suurista teoista,

saavutuksista somista,

joita kansa kaipaeli,

konsa matka maksettuna,

Jordanian joutomatka,

valtion varoilla saatu.

Otos sentään suurenmoinen,

turistikuva korea,

Petran luolilta peritty,

– tosin tyyli akkalehden,

juorulehden joutavaisen.

Aviisissa aamuisessa,

Miettinen pani paremmaks',

eilisen ylitti äijä.

Tommi Hannulan tuella,

yhden matsin mietintähän,

kulumaan sai ”sattumalta”,

palstaa kahdeksan peräti,

vaikka Huuhkajat hukassa,

tappio taas kai tulossa,

– ottelussa ja rahoissa.

Valioita viisitoista

Demarissa rehvasteli,

julisteli herra Jungner,

jotta Soinin saattueessa,

Eduskunta kohta puolin,

saamassa on sattumoisin,

kymmenen sikaa säkissä!

Missä viipyy vastaisku,

Soinin isku sattuvainen,

sanoma ylen sujuva?

Yritys on tässä yksi:

Kohta kuulet kurja kuinka,

tovereittesi tilalle,

tuekseni on tuleva,

valioita viisitoista!

13. lokakuuta 2010

Revanssista toisinnoksi!

Ennen ottelun eloa,

Forssell Suomelle vakuutti,

mainoksessa maanitteli:

Ma lupaan ja vannon että,

revanssi on mieless' meillä,

teemme kaikkemme etehen,

jottei toistu ”tappiomme”,

– ikiaikojen fiasko.

Ennen ottelun eloa,

Palloliitto painosteli,

Suomen kansalle korosti:

Tänään huudetaan hitosti!

Vaan kuinka kävikään kurjan,

konsa vastassa urohot,

urhot Unkarin upeimmat?

Jälleen kerran saimme nähdä,

jottei Suomi sattumoisin,

potkupallossa poloinen,

ole joukkuelajissa,

veljeskansansa veroinen,

yli Unkarin uroiden.

Jälleen kerran saimme nähdä,

tuli taas uholla turma,

viime hetkellä fiasko!

Eilen huudettiin hitosti,

katsomosta jo pahasti:

Aika Baxterin ohitse,

ulos ukko engelsmanni,

konsa tullut ei tulosta!

Mutta, mutta miettikäämme,

onko syytä nyt sepässä,

takojassa taitavassa,

vaiko äijissä omissa,

ikivanhoissa ukoissa,

poikasissa pronssisissa,

– jäykkäjalkajätkissämme!

14. lokakuuta 2010

Tarja katseli kateisna

Totta tässä toinen puoli,

toinen ei totuutta kestä,

satua on sattumalta.

Tarja katseli kateisna,

kuinka pääsi julkimoksi,

Sebastian sankariksi,

koko maailman mitassa,

konsa kurjat kaivosmiehet,

ylös päässehet poloiset,

”kuningasta” kaulailivat,

ylen itkivät ilosta.

Tarja mietti mielessänsä,

Chile miks' on tunnetumpi,

Suomi syrjään nyt sysätty,

kukaan miks' ei kaulassani,

itke onnesta, ilosta.

Miksi lohtuna minulla,

– vain kissani, Rontti, Miska?

Mitään kun ei kertomista

Salolaisen Pertti tiukka,

vasiten on vaatimassa,

jotta Tarjan kerrottava,

mitä tehnyt, aikaansaanut,

ulkomailla ollessansa,

saralla poliittisella.

Toive, pyyntö tiukan herran,

taitaa olla turhanlainen,

konsa kaikki kerrottuna,

kaikki ”tärkeät” tarinat,

ovat nyt jo varmuudella,

naisten lehdissä esillä,

mitään kun ei kertomista,

saralla poliittisella.

15. lokakuuta 2010

Yksi on ylitse muiden

Konsa Galluppi kyseli,

Hesarissa helskytteli,

ken on suurin Suomenmaassa,

ken on kaunein keisareista,

mikä parhain puolueista,

pakko poikasten todeta,

tyytyä tytön tylysti:

yksi on ylitse muiden,

Soinin sakki, surkusakki.

Sankareilla Soinin Timpan,

kannatus on kasvavainen,

moninkertainen menonsa,

jos on verto vuoden taakse,

kolmesta nyt kerskumatta.

Toisin laita tykkänänsä,

kolmen suuren kinkereillä:

Kokoomus on kaksi vuotta,

alas tullut aikalailla.

Sama suunta sossuloilla,

jatkunut on vääjäämättä,

vuosia jo puolitoista.

Keskusta on keplotellut,

koko jakson joutavaisen,

alamaissa arkalaisna.

Pienten sakkiin saatettuna,

viherveikot ja vasurit,

marginaalissa makaavat,

liki Wallinia, Räsästä.

16. lokakuuta 2010

Mitä me opimme tästä?

Äsken koitti ”Kasvokirja”,

Suomen kansaa ”suurenmoista”,

yleislakkoon innostella,

koska ”kansamme valiot”,

Arkadian arvoherrat,

lisäliksaa liikaa saavat.

Tuhannet ja taas tuhannet,

nurisijat nuoret, vanhat,

herramme hyväosaiset,

akat aivan arkisetkin,

nappinsa alas panivat,

lakon puolesta ”puhuivat”.

Tosipaikka konsa koitti,

ehti kymmenen esille,

ponnisteli portahille,

Arkadian etuovelle,

ämyrillä äännähteli,

suuta soitti suurellista.

Mitä me opimme tästä:

Koko kansan ”kallupeilla”,

kyselyillä kurjimmilla,

konsanaan ei virkaa laisin.

Ne on tehty tiettävästi,

Iltalehtien iloksi,

rahavirtojen varalta.

Esimerkki yksi tässä:

Ii-äS kansalta kyseli,

Jätitkö sä seurakunnan,

hylkäsitkö kirkon huoman?

Tulokseksi saatiin siitä:

Kolme neljästä katosi,

kirkon huomasta erosi,

vaikka kahdeksan kymmenestä,

yhä maksaa mielellänsä,

kirkon kassaan ”kymmenykset”!

17. lokakuuta 2010

Maailma on mallissansa

Maailma on mallissansa,

surku-Suomi etunenässä,

konsa kaikki kaakattajat,

kanat, kalkkunat ja hanhet,

ilmoitella kohta pakko,

Eviralle ennustella.

Saapa nähdä sattumoisin,

onko niskassa poliisi,

EeUu-herra Helsingistä,

jos on mummon kukko kuollut,

kana kasvanut munasta,

ilman ehta ilmoitusta,

lomaketta kelvollista!

Saapa nähdä sattumoisin,

onko kohta pakko orjain,

talonpoikien todella,

miljoonat kanat nimetä,

sossutunnus sorvaella,

keltalappu kiinnitellä,

joka helttaan hahmotella,

kuin on laita lehmillänsä,

sonneilla sivussa siinä!

18. lokakuuta 2010

Pakko Paavon ponnistella!

Konsa PerSujen perässä,

kovin kaukana takana,

vasemmisto vaanimassa,

unhoon jäämässä urohot,

”viime taiston” taapertajat,

pakko Paavon ponnistella,

”Mäki Arhin” ärhennellä,

minipalkkaa mittaella,

”ruplaa” kymmentä rutista!

Areenalla Arkadian,

pakko Paavon ponnistella,

”Mäki Arhin” ärhennellä,

puolesta vähäosaisten,

oma paikka kun uhattu,

häipymässä herrahissi.

Areenalla Arkadian,

pakko Paavon ponnistella,

”Mäki Arhin” ärhennellä,

puolesta vähäosaisten,

oma palkka kun uhattu,

oma liksa liikuttava,

köyhän kansan ”kannattama”,

kymmenkertainen kulunki,

satakertainen savotta.

19. lokakuuta 2010

Pikku vihje piispoillemme

Parempi on pyy pivossa,

yksi lintunen lihaisa,

kuin on kymmenen varista,

riekkuvaista, rääkkyväistä,

kauas poies karkaavaista!

20. lokakuuta 2010

Jos on kirkko ongelmissa

Jos on kirkko ongelmissa,

Yle konsa yllytteli,

kapinata kannatteli,

Ajankohtainen ”Kakonen”,

kirkosta ehdotti eroa,

toisin laita tykkänänsä,

Räsäsen on puolueessa,

jäseneksi tunku suuri,

viriää nyt vaalivoitto,

poloiselle puolueelle,

liki PerSujen veroinen!

21. lokakuuta 2010

Fifan ranking raukkamainen

Fifan herrat hirtettävä,

konsa Suomi syrjittynä,

häntäpäähän häädettynä,

sijalla on surkeimmalla,

rankingissa potkupallon,

koko arvion ajalla,

Huuhkajat liki hukassa,

heikompana kuin Panama,

Benin, Latvia, Libya,

jopa Bahrain ja Jamaica.

Käyköön armo oikeudessa,

olkoon köysi löysänlainen,

konsa listan häntäpäässä,

takana sentään Tansania,

Aruba ja Afganistan.

22. lokakuuta 2010

Upo uusi unelmahöttö

Urpilaisen on unelma,

hallitukseen ”äijän” päästä,

pääministeriksi peräti?

Niinpä nainen näyttävästi,

puhui varsin puuhakkaasti,

risteilyllä runsahasti,

uudisteli työelämän,

opin otti Pietarista,

maailman parhaaksi panetti!

Kimi kaahasi kiville

Kimi kaahasi kiville,

ärähteli ärräpäitä,

lopetti kisansa kurja,

jopa ennen alkamista,

itse taiston tuoksinata,

vaikka Espanjan ajojen,

rallireitin raadollisen,

piti parhaiten sopiman,

Kimin tyylille tutulle,

– ajotyyliin aikamiehen.

23. lokakuuta 2010

Kesää tee ei yksi pääsky?

Lehdistö on lääpällänsä,

komeasti konsa Jarkko,

Tukholmassa tennisteli,

Nieminen nitisti toiset:

Kympin sakki silmissänsä,

Jarkko tullut on takaisin,

tennisässämme palannut.

Puoli kansaa toista mieltä,

poikkipuolin pessimisti:

Kesää tee ei yksi pääsky,

viisi varmempi tapaus,

sitten vasta Niemisemme,

saatettu on sankariksi,

ässäksikin äänestetty.

Tuulivoiman vastatuuli

Jäässäkö on järki Suomen,

konsa saasteeton savotta,

kielletty on kaikkialla,

tulla saa ei tuulivoima,

sinne missä tuuli vahvin,

tuntureille, rannikolle.

Roottorit on rustattava,

manattava maan on alle,

missä liikahda ei lehti,

puske pohjoisen puhuri.

Alamaissa Jutta, Jungner

Alamaissa Jutta, Jungner,

konsa pelko päällimmäisnä,

uhka Persujen peräti,

pakko kaksikon ”kehua”,

vahingossa lipsautella,

Soini suureksi nimetä,

jättiläiseksi sanoa,

kun on tappio tulossa,

jos on yhtään uskominen,

galluppien kannatusta:

Torjuttu on tappiomme,

kovin pienenä pidetty,

voitoksi siis kutsuttava!

Sanonta on sattumoisin,

ihan kuin Ihantalassa,

missä vastassa Venäjä,

jättiläinen vertaa vailla,

supervalta suurenlainen.

24. lokakuuta 2010

Puhtaan uskon muistopäivä

Talvitaiston tantereilla,

Raatteen tiellä aatteen tiellä,

järkkymättä seisoi Suomi,

eessä aatteen armottoman,

aatteen vieraan, valloittajan.

Sisukkaasti silloin Suomi,

torjui tiellä taitavasti,

aatteen aivan onnettoman,

pirullisen perkeleisen,

– saatanallisen sanoman.

Syksytaiston tantereilla,

oman oppinsa osalta,

puolet piispoista pihalla,

iso kirja kiinni lyöty,

suljettu sana sanalta,

niinpä täällä näyttävästi,

ainoastaan yksi akka,

– vastassa on vainolaista.

25. lokakuuta 2010

Mutkaisen mäen mutinat

Kalle kiukkuinen kaveri,

konsa kilpa keskeytetty,

lahdattuna loistolasku,

peruttu koko revohka,

sumun vuoksi Söldenissä.

Säätä Marcus ei manaile,

Andreas vähemmän vielä,

menestys kun toisen nolla,

– toisen syy ulosajossa.

26. lokakuuta 2010

Konsa laskee naisen helma

Italian ihmemaassa,

perukoilla Perlu Skoonin,

Luiki Poppio poloinen,

tiukkana on tiettävästi,

ilot kaikki kieltämässä,

aikoo kurja armotonna,

ilot silmiltä salata:

liian pienet, pilperoiset,

minimaaliset hamoset,

napapaidat, korkokengät,

provosoivat vaatteet kaikki.

Saapa nähdä sattumoisin,

konsa laskee naisen helma,

aleneeko aikalailla,

– syntyvyys samalla siinä!

Artjärvi on akkamainen?

Artjärvi on akkamainen,

pipo tiukalla tädeillä,

veronmaksajain varoista,

konsa onnistu ei siivo,

vatsanesteiden osalta,

kera kelpo taksikuitin,

vaikka antaja ”iloinen”,

ylenantaja avara,

valtuutettu on omansa.

27. lokakuuta 2010

Väliäkö köyhän suusta?

Väliä ei köyhän suusta,

tervetulleesta kalasta,

mietti muija muukalainen,

Brysselissä EeUu-akka,

jolle maistu ei silakka,

lohi konsa kallihimpi,

mäti suussa maistuvampi,

– akan arvolle sopiva.

Niinpä kurja keisarinna,

päällepäsmäri parahin,

päätti kiintiöt kumota,

Pohjanlahdella padota,

alas saalihit ajella.

Tällä kertaa Sirkka-Liisa,

Suomen akka suurenmoinen,

ministeri mittavainen,

piti puolensa pidoissa,

sijaisensa suulla syötti,

uskottavasti osoitti:

kalakanta kasvamassa,

kutu kunnon on jamassa.

Niinpä nöyrtyi EeUu-urho,

alistui Union-akka,

kasvoi kiintiö kivasti,

parani prosentin verran!

28. lokakuuta 2010

Suututtaa nyt suuri kauppa

Kalevalan kankahilla,

perällä Viron vihassa,

asukasta kaksi, kolme,

vikisten on vaatimassa,

jotta kurja kauppaketju,

Ruokakesko ei rakenna,

uutta kauppaa viereen vanhan,

konsa miehistä mukamas,

akoista jopa enemmän,

melu siitä kasvamassa,

pilalle menossa puisto,

– läpikäymätön ryteikkö,

kauhistus koko kyläsen.

Josko vaihtuu vanha kaava,

uusi uljas on tuleva,

luvassa kai luultavasti,

– valitus on varma paikka,

pöytä leivätön edessä,

vaikka aivan varmuudella,

päätös laillinen pitävä!

29. lokakuuta 2010

Ainoastaan yksi pukki

Maailma on mallillansa,

konsa Sveitsin kantoneissa,

tarkoitus on tarjoella,

joulupukkein äMäM-taisto,

jossa joukolla mukamas,

pukit kilvan koittelevat,

paras ken on kiivennässä,

savupiippuun saavunnassa,

piparkakkujen parissa,

sekä vielä, kumma kyllä,

– joululahjojen jaossa.

Kyseessä on kieltämättä,

ihan mahdoton ajatus,

koska Suomemme saloilla,

tietää jo jokainen lapsi,

avutta ja neuvomatta,

jotta maailmaan ei mahdu,

enempää kuin yksi pukki,

joka muorinsa keralla,

asuu Pohjolan perillä,

Korvatunturin kupeessa.

Iltalehdet innoissansa!

Iltalehdet inhosilmin,

katselivat kauhuissansa,

konsa suuren sankarinsa,

”tunnetuimman suomalaisen”,

nimi vääräks' väännettynä,

jättiseinällä jäkätti,

tekemänä Ferru-tallin,

Arabilassa asusti.

Siinä kaikki sankarista,

Kimi Räikkösen osasta,

kuuluisuuden kultamailla.

30. lokakuuta 2010

Hallaisen Ahon ajatus

Stadissa kävi sähinä,

Kirjamessuilla kuhina,

konsa kolmikko kisaili,

maahanmuutosta mutisi,

Sofi konsa keskusteli,

Pekkaa, Jussia ”jututti”.

Jos on yhtään uskominen,

Hesarimme helskytystä,

muuttamassa valtavirta,

suuntansa liki samaksi,

mi ol' ennen halveksittu,

Hallaisen Ahon ajatus.

31. lokakuuta 2010

Villaiset sukat sivarin?

Täti tiukka, akka armas,

katkera on karvaisista,

sukista nyt villaisista,

joita saavat ”soltut” Suomen,

varusmiehet, neidot nuoret,

kovin konsa julkisesti,

”Talvisen sodan” tapahan,

apuna on armeijalla,

isänmaamme parhaat naiset,

sotilaskotein kutojat.

Tasa-arvon tantereilla,

täti tiukka, akka armas,

suuttui siitä silmitönnä,

antoi sukkainsa solua,

jaloista alas valua,

sataa muuta suunnitteli,

sivareille sinnitteli.

Hyvä tarkoitus hupeni,

kaivoon Kankkulan katosi,

konsa yksikään sivari,

kaupunkilainen kaveri,

sisätöihin ei suvaitse,

villasukkia valitse,

– pikkukenkiinsä purista!

1. marraskuuta 2010

Taposta raha tulossa?

Susi jos on surmattuna,

itäisen rajan ilossa,

taposta raha tulossa,

jos on ampuja Ivanov,

jos taas Seppo Suomalainen,

sakko suuri saaliinansa,

ase vaarassa kadota,

­kitaan valtion varaston.

2. marraskuuta 2010

Kirkon vaali kummallinen

Äsken jos olet eronnut,

kirkon helmasta karannut,

äänestää saat änkyröitä,

seurakunnan kaatajia.

Äsken josko armon saanut,

jäseneksi juuri päässyt,

vastassa on tiukka tantta,

lakimies ja kirkkoherra:

Tule tänne ensi vuonna,

josko silloin onnistaisi!

3. marraskuuta 2010

Ringetessä tyhmä tyyli

Ringette on taisto outo,

laji varsin suurellinen,

kisassa kun on mukana,

neljä maata ”mainiota”:

Ameriikan Yhdysvallat,

Suomi, Ruotsi ja Kanada,

hehkutellaan hullun lailla,

koko maailman kisasta,

– mestaruudesta meteli.

Yli muiden kaksi maata,

Super-Suomi ja Kanada,

rupusakkiin kaksi muuta,

kutakuinkin kuulumassa,

useasti kun on kisassa,

ottelun tulos tylysti,

kolmekymmentä ja nolla!

Kirkon vaali kummallinen (2)

Kirkon vaali kummallinen,

konsa herra kirkkoherra,

tahtoen tai tietämättä,

pykäliä tuntematta,

asetettu on esille,

etona etusivulla,

– tosin koossa pienoisessa,

yhden ryhmän kunniaksi,

– onneksi ja autuudeksi.

4. marraskuuta 2010

Kun koskaan mikään ei riitä

Kateus on kaiken alku,

kirkonmiestenkin kisassa,

palkkataiston tuoksinassa.

Kun on tuohta Tuusulassa,

kirkkoherralla vähemmän,

kuin on naisen naapureissa,

Nurmijärvellä ja Järvenpäässä,

kavereilla kahden puntin,

kahden lahkeen kantajilla,

pakko on korotus saada,

lisäliksa likkasenkin.

Konsa sitten kirkkoherrat,

naapurin pojat molemmat,

palkkakuoppansa hokaavat,

pakko alkaa on alusta:

Kun on tuohta Tuusulassa,

kirkkoherralla enemmän,

kuin on naisen naapureissa,

Nurmijärvellä ja Järvenpäässä,

kavereiden kahden puntin,

kahden lahkeen kantajien,

pakko on korotus saada,

lisäliksa poikastenkin.

Kun on tuohta Tuusulassa,

kirkkoherralla vähemmän...

5. marraskuuta 2010

Suurella parempi ”onni”?

Konsa puute kaupungeilla,

raukoilla rakennusmaasta,

tasan ei käy onnenlahjat.

Konsa Helsinki ”pulassa”,

Sipoon maata vaatimassa,

tuli ”turjan” tuomioksi,

pakkoliitos paikallansa.

Konsa Järvenpää, Kerava,

tukassa on Tuusulansa,

– entisen emäpitäjän,

tuomio on täysin toinen:

pakko ei nyt paikallansa!

6. marraskuuta 2010

Paras maako maailmassa!

Miksi Suomi ei ihastu,

ota oltta, viinaksia,

humallu ja hurmioidu,

koko kansa saa kadulle,

julistettu vaikka juuri,

Suomi akkain ansiosta,

paras maa on maailmassa,

rajussa Ringetten kisassa?

Liekö syynä synkimpänä,

lajikirjojen kisassa:

ÄMäM-taiston mittelöissä,

mukana on maata neljä,

joista kaksi kelvollista,

kaksi muuta kehnonlaista,

joiden kunto kurjanlaista,

taso on kuin piirisarjan,

taito kuin takapihalta,

pikkupoikien peleistä.

7. marraskuuta 2010

Paperinko puute syynä?

Paperinko puute syynä,

konsa ilmesty ei lehti,

postiluukusta putoa,

perästä Pyhien Päivän?

Paperin ei puute syynä,

syy on kirkon kiemuroissa,

ansioissa alkuaikain,

pyhäin miesten muistelossa.

Toimittaja Torvelaisen,

joka muiden nyt mukana,

kirkkoa on kaatamassa,

syytä ottaa on opiksi:

Ilman kirkon kimmoketta,

ansiota kirkon kurjan,

parjatun ja painostellun,

vapaapäivä ois varattu,

pyhitetty työnteolle.

8. marraskuuta 2010

Taas on Tarja tyytyväinen

Taas on aika armollinen,

kotimaa jää Tarjan taakse,

vastassa veli-Venäjä,

ystävä iki-ihana.

Taasen Tarja tyytyväinen,

mahtava on matkan anti,

luvassa on luultavasti,

hattu tohtorin haluttu,

komea ja kunniakas,

paras anti naapurille,

mitä maasta saatavissa,

– asialla kun on akka.

Toisin laita tykkänänsä,

karkeloissa kauan sitten,

asialla konsa Urkki,

kansakuntamme kuningas.

Tasa-arvo ei toteudu

Jos minun tekisi mieli,

ero ottaa valtiosta,

verot jättää maksamatta,

eloa omaa elellä,

heti oisi herhiläisnä,

verokarhu kimpussani,

avoinna poliisin putka,

vankilakin vaanimassa,

roistoa mitä pahinta.

Jos minun tekisi mieli,

kurja kirkkomme kirota,

veroin vuoksi pois paeta,

kirkon helmasta kadota,

häviäisin vain hitusen,

vankilankaan vaanimatta,

konsa palvelut parahat,

liki kaikki keskimäärin,

kirkon suotava pakosta,

joka jätkälle jotenkin.

9. marraskuuta 2010

Vihreillä vihapuheita?

Soini konsa suurenlaisen,

viemässä on vaalivoiton,

Vihreillä on vaalipelko,

hätä suuri Sinne-Annin.

Niinpä Anni vaatimassa,

maahanmuuttajan osalta,

pikkiriikin kärjistäen:

Sossuluukku suljettava,

josko äijää ”änkyräistä”,

kiinnosta ei kielikurssi,

akaltansa armahalta,

suju alkeet suomenkielen.

Joku Soinimme sakista,

saman josko joikaellut,

olis' lehdistö revennyt,

syytellyt vihapuheista!

Torkkupeitotko pahasta?

Kiinni ei ole rahasta,

Eduskunnassa kun puute,

unelmista ja unesta.

Jos on into ulkomaille,

matka mielessä kenellä,

edustusto aina eessä,

vailla ”tiukkaa” tarkastusta,

Torinossa, Timbuktussa,

– milloin missäkin kylässä.

Jos on äijäjoutavalla,

päivä tylsä, ruoka runsas,

istunto ylen ikävä,

tarjolla joka tytölle,

joka jätkälle omansa,

kallis peitto ”perhanoille”,

upouusi torkkupeitto!

Mitäpä olisi mieltä,

asiasta ankarasta,

sanoisiko köyhä kansa,

suunsa puhtaaksi puhuisi:

Nyt on aika orjakansan,

minun, meidän, surku-Suomen,

ääni jättää käyttämättä,

pysytellä alla peiton.

Sami Borg mitä sanoisi,

mitä miettisi poloinen,

kommentaattori kotoinen,

sanoisiko sattumalta:

Areenalle Arkadian,

perustettu nyt on meille,

uusi puolue parahin,

sakki nurja nukkuvien.

Prosenteissa täysi potti,

puolueelle on luvassa,

sakille sata tulossa.

10. marraskuuta 2010

Hutipotku Huttusessa?

Surku-Suomen sankareilla,

Palloliiton potkijoilla,

tilaisuus on oiva eessä,

nousta suosta sukkelasti,

konsa EeäM-karsinnassa,

vastassa on San Marino,

”supervalta” vertaa vailla.

Oli ennen taktiikkana,

pikkupoikain karkeloissa,

pitkä potku ja perässä,

koko joukkue jonossa.

Tyyli toinen Niinistöllä,

ensin potkut Baxterille,

Stuartille tuhma temppu,

sitten katsotaan kisassa,

itse ottelun perästä,

peli josko nyt parempi,

josko temppu onnistunut,

vaiko täysin tyhmänlainen,

hutipotku Huttusessa,

valinnassa valmentajan.

Kahden otsikon kapina

Iltalehti innoissansa,

Jarkon puolesta puhisi,

Niemistä ylen ylisti,

otsikon ison esitti:

”Jyrää se jyrä” (tylysti)!

Kävi kurjasti kaverin,

hävinnyt ei Roddick-ressu,

jyrän alle jäänyt Andy.

Konsa ottelu ohitse,

tasan tunti tuumaeltu,

kellossa jo toinen sointi,

oli lehden otsikkona:

”Tyly tappio” (takana).

11. marraskuuta 2010

Ahos-Joukon riskiretki

Taannoin Jouko Joutavainen,

paperipomo parahin,

AaYy-äijä änkyräinen,

jäsen Varman hallituksen,

porvareita puolusteli,

”taiteen keinoin” tulkittuna,

lataeli, lausahteli:

Miljoona minusta pieni,

”palkka” varsin vaatimaton,

konsa mies on mittavainen,

johtaja isomahainen,

työnsä laatu tyydyttävä,

tulos heikkoa parempi.

Suuttui siitä silmitönnä,

Timo otti itsehensä,

varajohtaja valisti:

Liiton linja täysin toinen,

paperiväki poloinen,

kannata ei ”poonuksia”,

pienipalkkaiset ”pohatat”,

vastassa on vaatehia,

isomahaisten iloja.

Lailla Jouko Joutavaisen

punasilmin emme itke,

huolta kanna herrasista,

köyryselkäisinä seiso,

porukassa porvareiden,

raharikkaiden rivissä.

Jo on Joukon jouduttava,

eteen Liiton liidettävä,

meidän saatava selitys,

miksi mieli miehellämme,

palkita on porvaria,

autella isomahaista,

vaikka vallan vietävästi,

samaan aikaan sattumoisin,

työtä vailla tykkänänsä,

satoja on ”serkkujamme”,

tuhat työläistä tylysti,

ilman pienintä tuloa.

Jälkikirjoitus kipakka:

Nytkö paikka ”partasuulle”,

tilaisuus Timolle oiva,

jos on äijä änkyrällä,

johtohomma kiikarissa,

Joukon jättö järjestössä,

kakkospallin paikkehille,

ellei vieläkin edemmäs?

12. marraskuuta 2010

Ehtyneet lie Liiton eurot?

Baxter-”potkujen” perästä,

kolmen tappion takia,

ehtyneet lie Liiton eurot,

senttejä ei mistään saada,

konsa ilmoitus itara,

kokoisena pienen kirpun,

tosin suulla suurimmalla,

uhon entisen keralla,

kutsuu kansaa kaikkialta,

stadionin täyttäjäksi,

jotta hurja Huuhkajansa,

vaipuisi ei maanrakohon,

konsa EeäM-karsinnassa,

vastassa on San Marino,

”supervalta” vertaa vailla.

13. marraskuuta 2010

Mistä eurot nyt otamme!

Konsa vaali koittamassa,

Arkadia monen ajatus,

äijillä hätä kädessä,

karmea akoilla kuiske:

Vaikka aate arvostettu,

kansan keskellä kehuttu,

sisään euroitta ei pääse,

rahatta ura rakennu.

Konsa kaikki kiellettynä,

lahjukset, muut laittomuudet,

mistä eurot nyt otamme,

rutistamme taalat, ruplat,

ilman kutsua Kakolan,

Katajanokan iloja.

Poikkeus on yksi äijä,

äijä varsin ”vaatimaton”,

kiistelty jopa kirottu:

”Hallaisen Ahon Juhani”.

Yhdellä vain onni oiva,

Jussilla on onni myötä:

Ilman säätiön tukea,

vailla valtion rahoja,

kuluessa kahden viikon,

oli äijällä kasassa,

povellansa jättipotti,

rahasumma suurenmoinen,

”torkkupeittojen” kokoinen.

Oli äijillä ärinä,

karmea akoilla kuiske:

Miksei meille yhtä lailla,

käsi kansan karttuisana?

Mitäpä sanoisi siihen,

vastaisi sukumme Suomen?

14. marraskuuta 2010

Koripallo ja Kerava

Kurja kohtalo Keravan,

koripallon on osalta,

vaikka turvana, tukena,

ovat eurot ehta suuret,

jotka saatu sattumoisin,

anoen tai arpomalla,

Energiayhtiöltä,

koko kaupungin omalta.

Yhteiset rahat hukassa,

ojassa ja allikossa,

kovin konsa sitkeästi,

naisten tiimi viimeisenä,

nollan pisteillä nolosti,

jumbopaikalla pysyvi.

Kakkossarjassa ”kovassa”,

paljon paini ei paremmin,

miesten joukkue mitätön,

sijaa yhtä sorjempana,

sarjassaan on sakki kurja.

.

Kertomus kovin koruton

Suomen potra poikasakki,

kuulu sakki kuuden miehen,

kepit koitti kiertäellä,

Levin rinteen lasketella,

alas tulla ankarasti,

vauhdilla ja vankkumatta.

Onni ollut ei mukana,

uho tuottanut tulosta,

ulos laski neljä nuorta,

vanhus oikaisi alussa,

yksi ylsi maaliin asti,

sijansa ol' neljä neljä,

– koulusta tutut numerot.

Niinpä meidän taas pakosta,

kierros kaksi katsottava,

ilman suomalaisuroita,

suurisuita sankareita.

15. marraskuuta 2010

Ota oppi naapurista!

Svea-mamman maisemissa,

sossuaatetta jaloa,

Mona turhaan tyrkytteli,

Sahlin kansalle korosti.

Konsa vaihtunut ei valta,

väkisin ei vääntämällä,

tyttö otti ja erosi,

teki päätöksen pikaisen.

Josko taasen tinkimättä,

Suomi seuraisi perässä,

”faijansa” vanavedessä,

kuten aina aikaisemmin,

Jutalla ois' tiukka paikka,

johtopaikalla pysyä,

porskutella päsmärinä,

eessä sortin sossulauman.

16. marraskuuta 2010

Rautarinnan riskinotto

Hurjana taas on Hesari,

Rautarinta riehakkaana,

Ernomme eturivissä,

konsa koitti kaikin voimin,

hullun lailla Huuhkajia,

arvoturneeseen töniä.

Lehti potkijat valitsi,

lukijoille listan laittoi,

mainiten jopa nimeltä,

jätkät joiden on varassa,

maamme kunnia, häpeä.

Tässä lista liikuttava,

uhkarohkea yritys:

Veli, Joona, Jukka, Jukka,

Roman, Rasmus, Niklas, Roope,

Perparim viel' Teemu, Kasper.

Toki vastaisen varalta,

pieni helpotus luvassa,

konsa päästä viiden vuoden,

joukkueita on kisassa,

kaksikymmentä ja neljä,

– nyt vain kurjat kuusitoista.

17. marraskuuta 2010

Suomi versus San Marino

Tänään pikku pakkasessa,

taisto ”raivoisa” tulossa:

Suomi versus San Marino.

Saapa nähdä sattumoisin,

niskan päällä onko Suomi,

vaiko kääpiö kepeä,

minivaltio mitätön.

Saapa nähdä sattumoisin,

onko jäässä potkupallo,

jalat potra potkijaimme,

vaiko jätkät katsomossa,

koko sakki kymmenpäinen.

18. marraskuuta 2010

Suomi näytti kaapin paikan!

Kolmen tappion takia,

menetetty konsa paikka,

potkupallon EeäM-paikka,

näytti Suomi kaapin paikan,

selätti Pyhän Marinon,

surkeimman maan maailmassa,

kyse kun on rankingista,

jalkapallon parhaimmista.

Konsa ”suuri” San Marino,

otti takkiin ja hävisi

nolla kahdeksan ”nolosti”,

hehkutti heti Hesari,

innostui ikihyväksi,

julisteli juurta jaksain,

ilouutisen isoimman,

palstan kahdeksan kokoisen!

Mikä ollut ois' tilanne,

kyse josko koitoksesta,

kahden kansan kamppailusta,

– yleisessä urheilussa?

Laakso, Tennilä ja Kuoppa

Konsa kunnon ”kommunistit”,

terävimmät taistolaiset,

Laakso, Tennilä ja Kuoppa,

ovat yksin taikka kolmin,

jättämässä jäähyväiset,

Arkadian autuudelle,

Eduskuntamme eduille,

pakko tyhmän on todeta,

viisaan vaieta visusti:

Jälkeen kunnon kurjaliston,

jää nyt aukko aikamoinen,

syvä monttu syrjä-Suomen,

jota tuskin korvaa Jutta,

vaikka äänessä alati,

monttunsa avoinna aina.

Pikku neuvo piispoillemme

Konsa katto korkealla,

leveällä pirtin seinät,

paljon pyitä on pivossa,

harva oksalla paossa.

Tila jos on loppumassa,

pirtti ahtaaksi pidetty,

vanha keino kelvollinen:

Siirrä seinät soukemmaksi,

taloasi tarpeellista,

joka suuntaan suurentele,

mutta muista neuvo nuiva,

laajennusta jos sä jatkat,

leventelet liian kauan,

katto pitkään ei korista,

pysy yllä yksinänsä,

vailla seinien tukea,

vailla varmaa kannatinta.

Romahtanut konsa katto,

nurin seinät ynnä nurkat,

pyyt on oksalla karussa,

varis raakkuu raunioilla!

19. marraskuuta 2010

Nato-pelko naurettava

Lissabonin liepehillä,

koko Suomen konkkaronkka,

Jyri, Tarja ja ”Aleksis”,

korva tarkkana on ovella,

josko kuiske kuultavissa,

mitä herrat miettimässä,

Nato-herrat nauttimassa.

Ovet aukene ei heille,

Suomen surku johtajille,

himo vaikka hirvittävä,

tunkunsa sisätiloihin,

kaameaakin karmeampi,

koska esteenä edessä,

herroilla on Helsingissä,

Nato-pelko naurettava.

Kannusta ei SAKki suuri

Tällä kertaa ”kumma kyllä”,

kannusta ei SAKki suuri,

väkeänsä vyöryttele,

vaaliuurnille usuta,

konsa pelko on pojilla,

tuntu, kauhu tyttösillä;

nyt on vaara vaanimassa,

väärät äijät äänestävät,

potin saavat soinilaiset,

Perus-Suomen surkujätkät.

20. marraskuuta 2010

Linjamme on liikkumaton!

Äänessä oli taas akka,

papukaijamme punainen,

sossutantta suurenmoinen,

suuna päänä sorvaeli,

kerran kolmannen korosti,

ihan uutena esitti,

vaaliteeman vanhanlaisen,

vuoden kahdeksan takaisen:

Saatava satatuhatta,

uutta paikkaa palkallista,

työtä, työtä tyttösille,

uurastusta ukkosille.

Vanhan virren veisannasta,

sättinyt ei sihteerinsä,

miehen puolisko punainen.

Viisas äijä änkyräinen,

käänsi voitoksi vikansa:

Taas näette te toverit,

kaikki Suomen kansalaiset,

linjamme on liikkumaton,

eikä pyöri turhanpäiten,

lailla tyhmän tuuliviirin.

Porvari heti puraisi,

väkäleuka vainolainen,

sanat suustansa sysäsi:

Typerillä tyttösillä,

poloisilla poikasilla,

sama tuttu on tavoite,

kuluessa kuukausien,

sadan vuoden vieriessä,

– perästä tuhannen vuoden.

𓃹 Hymy oikeiston ovela

Oikeisto on onnellinen,

porvari iki-iloinen,

konsa vaalissa mukana,

monta kunnon kommaria,

taiteilijaa taivaallista,

oman on listan onkijoina.

Hymy oikeiston ovela,

pirullisen on ovela,

kukaan konsa kommareista,

pääse taaskaan päättäjäksi,

asukiksi Arkadian.

Kaikki poissa on potista,

potista vasemman laidan,

– Paavon ja Jutan potista.

21. marraskuuta 2010

Kiersi taas tavara turha!

Keinon keksi Pekka Jylhä,

miten päästä ”perhanoista”,

tavaroista turhimmista,

irti kierrätyskamasta.

Sanomatalon tilahan,

potra Pekka pystytteli,

teoksensa taiteellisen,

oivan ja omaperäisen.

Ehta äijä yksiksensä,

asetteli astioita,

lattialle laitteleitsi,

kehitteli kattiloista,

ruukuista ja rukkasista,

sekä vielä vispilöistä,

kaiken maailman kamasta,

mahtimittaisen matosen,

satametrisen elukan.

Ennen kuolon kohtaamista,

”Kulutuksen käärme” kurja,

mateli vain hetken maassa,

konsa kansa kaikkialta,

rynni joukolla jonohon,

ottohon oman osansa.

Niinpä varsin näppärästi,

kuluessa puolen tunnin,

kama kaikki poistettuna,

turha roina ryövättynä,

luvan kanssa kaapattuna,

hallussa himokerääjän!

22. marraskuuta 2010

Tarjalla on tiukka paikka

Tarjalla on tiukka paikka,

konsa veljensä Venäjä,

Naton kanssa nähtävästi,

kohta on paras kaveri,

ystävä ylen ihana,

mutta surku-Suomellensa,

Nato vielä vaara suuri,

pahin peikko maailmassa.

Jyrkin paikka viel' pahempi?

Jyrkillä on tiukka paikka,

jopa Tarjaakin pahempi,

konsa Irlanti ketale,

miljardit on mittaamassa,

oppieurot ottamassa,

Kreikan jatkona jonossa,

ennen Espanjan anoa,

Portugalin pyytelyä,

Italian nöyrtymistä,

”sikamaiden” sortumista.

Toisin laita Soinin Timpan,

herkässä on hällä huuli,

edessänsä vaalivoitto,

ääntä miljoona pivossa.

Ihalaisen Lauri Armas

Pahin paikka on Jutalla,

verkkosukkaveijarilla,

konsa puolueen punaisen,

hallitukseen pakko päästä,

jottei kirves heilahtele,

korjaa viikate satoa,

päätä poista giljotiini.

Onneksensa otti Jutta,

Ihalaisen ehdokkaaksi,

Arkadiaan astujaksi,

napanuoraksi nimesi,

AaYy-linkiksi asetti.

Jos on Laurilla latinki,

kyky päästä päättäjäksi,

salin suuren istujaksi,

punaisella puolueella,

ministeri yks' on varma,

konsa Laurilla komea,

titteli jo valmihina,

taannoin Tarjalta anottu,

– iltansa iloksi saatu!

23. marraskuuta 2010

Pekka Korpisen erehdys

Uran pitkän päätyttyä,

eläkeiän edessä,

teki Pekka tyhmän tempun,

erheen ainoan elämän:

Täynnä toivoa tilasi,

kuvan muotonsa mukaisen,

ryhdikkään sekä näköisen,

taulun itsensä oloisen.

Konsa taulu paljastettu,

Merenmiehen tyylitaulu,

kovin pettyi Korpis-Pekka,

turhaan tutki äijäparka,

takaa, eestä tauluansa,

tuntenut ei itseänsä,

ja mikä pahinta vielä,

katsomosta kuului ääni,

lapsen ääni laittamaton:

Sure ällös Pekka-parka,

ankarasti arvostellen,

lempeästi lausahdellen,

taulu tehty taitavasti,

– ikä jos on maalarilla,

vähän alle viiden vuoden,

värinsä jos on vähissä,

kyseessä eka yritys,

ensimmäinen muototaulu!

Kohta köyhyys on kadonnut

Kohta köyhyys on kadonnut,

kaikki kurjat rikkahia,

konsa tiistai on takana,

ohi ”Stoppaa Köyhyys” -päivä,

syöty kurja kasviskeitto,

silavaton hernesoppa,

kurja kynttilä kytenyt,

talikynttilä taliton.

Kukaan oisiko osannut,

paremmin valita päivän,

konsa aamun uutisissa,

samaan aikaan saimme kuulla,

koko Eurooppa kuralla,

sikavaltiot lamassa,

euro ehkä kaatumassa,

nurin yhteinen rahamme.

Kukaan oisiko osannut,

paremmin valita päivän,

konsa aamun lehtisestä,

samaan aikaan saimme nähdä,

runsaat on edut eräillä,

eläke-edut SAKilla:

Lyly, Vallittu, Ahonen,

sekä myös monella muulla,

AaYy-äijällä, akalla.

Ihalainen haastaa Soinin!

Heitti lehti herjan hurjan,

itse keksi Keskarimme,

otsikon tosi terävän:

”Ihalainen haastaa Soinin”.

Tarvitse ei viisas olla,

blondi eikä järkiäijä,

kun voi kohta kuulutella:

Makaa äijä kanveesissa,

tylysti nyt tyrmättynä,

eikä äijä änkyräinen,

oikokoipinen kakara,

ole ”persujen” sakista!

24. marraskuuta 2010

Sauliko sukunimenä!

Taas on tyhmiä petetty,

luulimme lihaksi luuta,

Saulia etunimeksi,

karjui porvari pihalla,

konsa päättynyt kokous,

konsa päättänyt ”pätevä”,

Taiteen Keskustoimikunta,

jotta palkinto parahin,

valtion varat vähäiset,

jättisumma järkyttävä,

Annelille annettava,

punatähtityttöselle,

”kommarille” kannettava,

– eikä Sauli Niinistölle.

25. marraskuuta 2010

Hannu Hanhi hankittava 2!

Näin mä rustasin runosen

26. marraskuuta 2009:

Hannu Hanhi hankittava!

Konsa kurjasti Jokerit,

pakerteli puoli vuotta,

kohelteli kaukaloissa,

vaelteli vauvan lailla,

häntäpäässä hääräeli,

sijan viimeisen varasi,

Harry Harkimo ärähti,

suuttui viimein valtavasti,

Hannun Hannulla hyvitti,

korvasi koko kaverin,

Aravirrasta erosi,

Jortikalla joutavaisen,

pojan paikkasi parahan.

Jos ei Jortikka menesty,

josko diili täysin tyhmä,

tässä neuvo Harkimolle,

ihan ilmainen minulta:

Kolmas Hannu korkattava,

hankittava Hannu Hanhi!

Tämä on nykytilanne:

Konsa vuosi on kulunut,

tasavuosi torpattuna,

kolmas ”Hannu” haarukassa,

palkattu on uusi urho,

Erkka Hannuksi hosuttu.

Tässä neuvo Harkimolle,

ihan ilmainen minulta:

Jos ei Westerlund vetele,

mitaleita mittaele,

hanki ”Hjallis” viipymättä,

ihan aito Hannu Hanhi,

laitamilta Disneylandin!

27. marraskuuta 2010

Mikä brändi Ryysyrannan?

Suomi syynäs' surkeana,

mikä maassa on parasta,

mikä brändi Ryysyrannan.

Vuosikaudet mietti miehet,

pojat pohti päänsä puhki,

tytöt tuumi tyylillänsä,

pari akkaakin apuna,

nokan kuinka nostelisi,

korottaisi kissan hännän.

Tulos tuskin tyydyttävä,

paljon kehnoa parempi,

vaikka kääreensä korea,

kun on mietintö mitätön,

ehdotus ylen etova,

pelkkää silkkoa sisältä.

Taannoin nauroi kansakunta,

koko Suomi kiemurteli,

konsa Jutta kuulutteli,

toiveitansa toitotteli

unelmahötöstä höpisi.

Jos on pakko joutavia,

toiveita ja tehtäviä,

pinoon kahteen kanniskella,

paremmaksi toinen panna,

tuomioksi on tuleva,

pisteet viisi vastaan nolla,

Jorma-raasun tappioksi,

– unelmahötön hyväksi!

27. marraskuuta 2010

Soinin soitto ei suruinen!

Kansa kaikkitietäväinen,

väitti ennen ja vakuutti:

Soitto on suruista tehty,

laulu murheista rakettu.

Vanha virsi mielessänsä,

kolme suurta vääntää suuta,

silmät pyöreinä puhisten,

katseleepi galluppeja,

tajuten nyt neuvomatta,

Keskustalla, kokkareilla,

Jutan ”suurella” sakilla,

edessä on ilman muuta,

itku, hammastenkiristys.

Yksi vain ei vaikertele,

suuta väännä surkeana,

Soinin soitto on iloinen,

vahingonilosta luotu:

Kansa taasen kaiken tiesi,

Unioni uljahinkin,

on kuin kurja korttitölli,

kaatumassa tuiskun tullen!

28. marraskuuta 2010

Kerjäläisten kansanlaulu

(Helismaata matkiellen)

Me tulemme taas (takaisin),

kun on valtoimet veet, (virrat),

kun on voitettu (jää ja hanki).

Pääsi Päivi pälkähästä

Konsa Jyrki järkiäijä,

viherinnossa vikisi,

”kierrätystä” kannatteli,

vanhat aatteensa ajatti,

kaatopaikalle kadotti,

pääsi Päivi pälkähästä,

Räsäs-akka raadannasta,

vaalilauseen laadinnasta,

ilman euronkaan kulua;

kodin, uskonnon lisäksi,

isänmaasta hän iloitsi!

29. marraskuuta 2010

Pohjan poika Puotiainen

Ainut mies alamäessä,

mutkaisen mäen menossa,

taitaa olla Tanja-tyttö,

Pohjan poika Puotiainen,

muut on akkoja alati,

miehiä ei milloinkana.

Poru valtava pojilla

Poru valtava pojilla,

liituraitalintsareilla,

ihan hirveä akoilla,

hienohelmahempukoilla,

surku-Suomen valtiailla,

kyse konsa on elosta,

talonpoikain pärjännästä,

syrjäseutujen suruista.

Toisin laita tykkänänsä,

kyse kun on taidetuista,

sinfonian soitannasta,

oopperastansa omasta,

”puhtaan paskan” jauhannasta,

tuki silloin tarpeellinen,

sadat eurot ”sattumalta”,

saatava on ”sorretuille”,

jokaisen lipun osalta,

joka nautinnon tueksi!

30. marraskuuta 2010

Laitakaupungin ”lupaus”

Kimmo Oksanen opasti,

Hesarissa herkutteli,

jotta kurjat kerjäläiset,

juuri äsken ”häädettyinä”,

bensapennit plakkarissa,

tulossa ovat takaisin,

ennen joulun joutumista,

enimmillään konsa anti,

lahjamieli kieltämättä,

jokaisella alla joulun.

1. joulukuuta 2010

Sellainen on saunajooga

Tällainen on saunajooga,

sekopäinen saunajooga,

ohjeensa omintakeinen:

Säästä sähköä surutta,

älä tunge turhanpäiten,

kiukaan alle polttopuita,

älä anna lämmön nousta,

asettele astehia,

liian kanssa kaunistele,

viittä kymmentä ylitä.

Alalauteelle asetu,

ota autuas asento,

lihaksia liikuttele,

hengitä ja haukottele,

verrytä vähän lopuksi,

– hikoile vain aatoksissa.

Näinkö meitä määräeli,

”Sauna Suomesta” sohaisi,

yhdistys ylen ihana,

vanhan kulttuurin kumosi?

Jos on totta toinen puoli,

vaarassa on valtakunta,

uhattuna uusi brändi,

viralta myös vanha pantu,

Sauna-Suomi poispilattu.

Jos on totta puoli toinen,

vanha ”sauna” sallittava,

selkäsauna paikallansa,

koko kurjalle sakille,

intialaiselle ilolle.

Jotta vielä vuosikaudet,

Suomi Suomena pysyisi,

palautella meidän pakko,

ihanteemme ilmeisimmät:

sisu, sauna seuranansa,

Sibelius, sinfoniat.

2. joulukuuta 2010

Rasvaton ei suussa maistu

Suomenmaassa vielä äsken

sokeri oli pahasta,

kumijuusto kunniassa,

nyt on trendi toisenlainen,

puoli kansaa kyllästynyt,

masentunut mauttomasta,

pakkopullasta pahasta,

eron otti empimättä,

saarnamiesten sorrannasta.

Rasvaton ei suussa maistu,

voi on taasen kunniassa,

kevytruoka kelvotonta,

juusto rasvainen haluttu,

muotivillitys on mennyt,

kuolon maille kuljetettu,

paitsi piireissä paraissa,

hienohelmojen hoveissa.

3. joulukuuta 2010

Kolme suurta on hyvettä

Kumu kuului puolueille,

tarjous politrukeille:

Kolme suurta on hyvettä,

mistä teil' vara valita,

omas' olkoon yksi niistä,

yksi mielesi mukainen.

Katais-Jyrki ensin ehti,

Toivon itselle varasi,

vaalivirreksi valitsi,

Räsäs-Päivi Uskon otti,

joukollensa johdatteli,

Jutta juoksi julmetusti,

korkokengissä kovasti,

hyveen viimeisen ”valitsi”,

muille jäi muru kätehen,

käsi tyhjä tyttärille,

pelkkä luu vain poikasille.

Hyveet konsa hankittuna,

kaapattuna kaikki kolme,

kurillansa keksi kansa,

pilkkalaulun piinallisen:

Raamattu on rikki lyöty,

sammumassa Usko Suomen,

Suomen Toivo toivotonna,

eurot syytää Euroopalle,

punaiselle puolueelle,

Rakkaus on raadollista,

perustuu se pelkästänsä,

vetovoimaan verkkosukkain.

Pitkä matka Piiru-Eeron

Pitkä matka Piiru-Eeron,

tuskainen on taipaleensa,

päästä Suomen pääpomoksi,

Mäntyniemen mestariksi,

konsa Galluppi katala,

Timon, Ollin jäämistöstä,

lupailee vain pelkkää luuta,

puhumatta Niinistöstä,

Suomen kansan suosikista.

4. joulukuuta 2010

Suomessa nyt neljä suurta

Suomessa nyt neljä suurta,

puoluetta punkeroista,

neljä pientä piiperoista,

nollan arvoista noloa.

Yli muiden yksi ainut,

sakki Soinin suurenmoinen,

joka on vähä vähältä,

kuluessa kuukausien,

vieriessä neljän vuoden,

liki nollasta livennyt,

kärkikaartiin ”kamppaellut”,

– tekemättä lainkaan työtä.

Nousun syynä muiden synnit,

keskustan ja kokkareiden,

olematon oppimäärä,

erehdykset euromaiden,

direktiivit ja ukaasit,

Jutan turhat urputukset,

tasavallan toikkarointi,

kaiken maailman merillä,

raukkamainen nöyristely,

EeUu-herrojen edessä.

5. joulukuuta 2010

Kahdenlaiset ”linnanjuhlat”

(Kateellisten kansanlaulu)

Konsa kuulu hienohelma,

köyhä tyttö Kalliosta,

kutsunut ei kulkureita,

keskiluokkaa kelvotonta,

valinnut ei vierahaksi,

vaatimatonta väkeä,

Heikki poika hemmotteli,

köyhää kansaa kasvavaista,

velvoitteella Veikko Hurstin.

Hakaniemen nietoksissa,

riitti ruokaa ruhtinaista,

perusruokaa ”perhanoille”,

hyvää mieltä hylkiöille,

konsa kansa karttuisana,

kulut kaikki korvaeli,

vapaaehtoisna vasiten.

Toinen tahti askelissa,

linnanjuhlassa jalossa:

Edustaja köyhän kansan,

ukko, akka Arkadian,

kerma koolle kutsuttuna,

palellut ei pakkasessa,

kinoksissa kahlaellut,

- paitsi muutama demari,

konsa vaali on tulossa,

liksa katkolla monelta.

Pintaliitopippeloissa,

menu taatusti tukeva,

ruoat, juomat runsahammat,

paskan jauhanta parempi!

”Kiitollinen” köyhä kansa,

töllön ääressä ähelsi,

veromarkat mielessänsä,

– toisten onnesta ”iloitsi”!

6. joulukuuta 2010

Kaikki meidän kestettävä!

Jo on aikoihin eletty,

konsa Vihreät visusti,

Suomen leijonan surutta,

asuun uuteen muokattuna,

määritteli maskotiksi,

vaalivaltiksi valitsi.

Pakko kansan on kysyä,

miksi muutos melkomoinen,

eikö kelpaa kettutyttö,

tallaajaksi käyrän miekan,

kaatajaksi vanhan vallan.

Vihainen myös Uusi Suomi,

verkkolehti vertaa vailla,

nimi konsa kierrätetty,

äärilaidan änkyröille,

vaalibrändiksi bykätty,

– luvatta ja laittomasti?

Mitä siihen mä lisäisin:

Kaikki meidän kestettävä,

ja vielä kuudes joulukuuta!

Kaksi juhlaa kaupungissa

Kaupunki kovin on outo,

kaupunki paraasta päästä,

konsa suurin juhlapäivä,

jok' on kuudes joulukuuta,

pitopöydän tarjos' ”tyhjän”,

”tyhjän” pöydän tykkänänsä,

rakenteli rahvaallensa,

– veteraaneille varasi.

Kutsujuhlan kekkereistä,

juhlan ”aaton” antimista,

viime perjantain pidoista,

murua ei muille suotu,

vuohenjuustoa jätetty,

tuotu riistaterriiniä,

puhumatta tuottehista,

miedoista ja vahvemmista,

– antimista Alkon, Koffin.

Menu rahvaan raadollinen,

veteraanin lista laiha:

pieni tee- tai kahvikuppi,

janoisille ehkä kaksi,

– kera ”kelpo” leivonnaisen.

Ja mikä jopa ”parasta”,

pääsi kaupunki kuluista,

juhlan tärkeimmän kuluista,

– viisi kertaa halvemmalla!

7. joulukuuta 2010

Salibandyn tyhmä tyyli

Ringette on taisto outo,

laji varsin suurellinen,

kisassa kun on mukana,

neljä maata ”mainiota”:

Ameriikan Yhdysvallat,

Suomi, Ruotsi ja Kanada,

hehkutellaan hullun lailla,

koko maailman kisasta,

– mestaruudesta meteli.

Yli muiden kaksi maata,

Super-Suomi ja Kanada,

rupusakkiin kaksi muuta,

kutakuinkin kuulumassa,

useasti kun on kisassa,

ottelun tulos tylysti,

kolmekymmentä ja nolla!

Salibandykö parempi,

konsa taiston tuoksinassa,

paikalla on painimassa,

maata kurjaa kuusitoista?

Tuhahdella on nyt pakko:

Yli muiden kaksi maata,

Super-Suomi, riesa-Ruotsi,

loppu sakki ”suurenmoinen”,

myötätunnosta mukana,

jotta on kyse kisasta,

kapinasta kahden ämmän,

äMäM-taiston tuoksinasta!

8. joulukuuta 2010

Sanansa kuin Soinin suusta

Taasen kerran kuulu äijä,

Aa-Pee Pietilä pahainen,

Puheenvuorossa pulisi.

Sanansa kuin Soinin suusta,

jopa paljolti pahemmat,

vai mitä sanotte tästä,

”Väinön” muotoon väännetystä,

lausumasta laatulehden:

Varaa meillä ei lie laisin,

sossuturvaa suoda muille,

elon ehdan etsijöille.

Ajopuu on surku-Suomi,

Saksan, Ranskan kainalossa,

EeUu-herrojen vedessä.

Onhan se nyt irvokasta,

että voitot annettava,

sijoittajan saalihiksi,

tappio taas kuitattava,

köyhän kansan kukkarosta,

väkisin on maksettava,

veronmaksajan verellä.

9. joulukuuta 2010

Mukavaa on Meksikossa

Mukavaa on Meksikossa,

ilmastoa ihmetellä,

Cancunissa murtaa suuta,

– ääressä tequila-tuopin.

Toisin laita tykkänänsä,

herroilla ois' Helsingissä,

lumiaura kun ei kulje,

liiku auto auttamatta,

ja mikä pahinta vielä,

– jäässä juomansa jokainen.

10. joulukuuta 2010

𓃹 Pysy ei etu pysyvä

Mikä suurin nyt on uhka,

mikä vaara väijymässä,

mikä kauniin kaatamassa,

linnun siivet leikkaamassa,

onko uhka ulkopuolla;

tuhkapilvi, terroristi,

vaiko kilpa ”halpamainen”,

halpalennot vieraan vallan?

Pahin uhka uumenissa,

aivoissa lie AaYy-äijän,

konsa ymmärrä ei kurja,

oman itsensä etua:

Jääräpäinen jäykkäniska,

yksi toisensa perästä,

lakossa on ”laittomassa”,

turhassa tukilakossa.

Kurjimmankin kommunistin,

kohta ehkä kannattaisi,

heivata sanonta vanha,

sanakaksikko katala,

sillä ”kiltissä” kisassa,

nykytaiston tuoksinassa,

pysy ei etu pysyvä,

saavutettu viel' vähemmän,

se on aina ansaittava,

joka päivä joutavankin.

Helppo olla Helsingissä

Helppo olla Helsingissä,

liki vailla vaattehia,

susityttönä ”alasti”,

sudet konsa surmattuna,

kauan sitten kaadettuna,

koko kaupungin alalta,

lampaat konsa lahdattuna,

palat parhaat pakkasessa.

Toisin laita tykkänänsä,

Itä-Suomen seutuvilla,

Lapin suurilla saloilla,

missä konsaan ei kenellä,

tukena ei turvanansa,

iso rinki ”riettahia”,

kameroiden kantajia,

aitaa eessä suojaamassa,

lihalampaan kasvatusta.

11. joulukuuta 2010

Punaiset kai korvat Jyrkin?

Punaiset kai korvat Jyrkin,

kokoomuksen korvat tarkat,

kysyy konsa kansakunta,

nyky-Suomi suuttuneena,

rahat miksi rahdattava,

miksi eurot empimättä,

muille maille myönnettävä,

Kreikan kansan kantimiksi,

Irlannillekin iloksi,

olo vaikka onnetonta,

surkeata Suomen maassa,

puute kurjuus riesanamme,

oma onnemme ojassa.

Tahdotko sä uuden Suomen?

Kera kunnon tarjokkaiden,

eduskuntaehdokkaiden,

Keravan väki viherä,

mainoksessa maanitteli,

kysyi kurja kylmissänsä,

urku auki uupumatta:

Tahdotko sä uuden Suomen?

(tällä kertaa pikku-uulla)!

Vastavuoroon vaadittuna,

katsojalta on kysymys,

kysymys mikä hyvänsä.

Mukaan mahtimainoksensa,

”piparia” on luvassa,

kysyjällä jos on oiva,

kympin arvoinen kysymys!

12. joulukuuta 2010

Tule rakkaani takaisin!

Häivy euro silmistäni,

paha painu alle mullan,

äläkä tule takaisin,

älä koskaan kiusaa meitä,

oman markan mankujia,

vaikka vanha valtiaamme,

– Lipponen – mitä sanoisi!

Tule rakkaani takaisin,

palaa markka paikallesi,

kukkaroihin Suomen kansan,

päästä meidät sä pahasta,

tukemasta muita maita,

hurjapäitä, huijareita,

anna armosi akalle,

turva äijälle tukeva,

ihanuus ikiajoiksi!

13. joulukuuta 2010

Kateellisna Kollaa, Raate

(Uusi sankari on saatu)

Kateellisna Kollaa, Raate,

sankarinsa suurenmoiset,

katselivat alta kulmain,

Kaisa kuinka ampui, hiihti.

Konsa laukaus pamahti,

muuttui musta valkeaksi,

täplä toisensa perästä,

osumasta onnitteli.

Konsa suksensa sujahti,

heti taittui taipaleensa,

maali häämötti hänelle,

sekä tietysti samalla:

podium, kukat ja pytty.

14. joulukuuta 2010

Lunta tulla tuprutteli

Surku suuri Helsingissä,

hätä, hammasten kiristys,

konsa kesken alkutalven,

lunta tulla tuprutteli,

puoli metriä peräti,

– ehkäpä jopa enemmän.

Autot kaikki kaaoksessa,

liike julkinen jumissa,

teko matkain mahdotonta,

vakavissaan vaikka äsken,

vakuutteli viisas äijä,

kesä kohta kaikkialla,

ilmasto iki-ihana,

vedenpaisumus edessä.

Moni mietti mielessänsä,

ajatteli aivoillansa,

miksi uskoin empimättä,

vieraan eukon ennustusta,

oman kansan onnetarta,

viheräijän vaikerrusta,

miksi lahtasin lapion,

talonmies mihin katosi.

Jos ois' vielä jompikumpi,

tallella tääll' kaupungissa,

kaaos tuskin ois' kamala,

apu vieraan ei varassa!

Asu miksi en mä maalla,

missä kasva ei kanalja,

– tartu vihreä valistus,

vaan on veljet vierelläsi,

siskot aina auttamassa,

aivot tallella akoilla,

älli äijillä jälellä,

maalaisjärki kunniassa.

15. joulukuuta 2010

Kutsui kuolo äitiäni

Vaatteissansa valkoisissa,

kutsui kuolo äitiäni,

kultakynttilän valossa,

keskiyöllä kehno kulki,

paras paikalle tapasi,

väsyneenä sängystänsä,

löysi viimein etsimänsä,

kohti taivoa tavoitti,

onnelaan omansa otti.

16. joulukuuta 2010

On kuin Pohjoinen Korea

Suloisessa Suomessamme,

kohta joulu kiellettynä,

pakastettu paimenetkin,

puhumatta enkeleistä.

Koska kaikki kiellettynä,

isänmaamme ihmeellinen,

on kuin Pohjoinen Korea,

”sota” missä syttymässä,

konsa ”kelpo” naapurinsa,

aikoo rustata rajalle,

jouluiset valot varata,

kateellisna jotta kurjat,

vastapuolen veljeskansa,

johdon mielestä mukamas,

omaksuisi uuden ”uskon”,

kadottaisi kommunismin.

17. joulukuuta 2010

Sakon saavat syyttömätkin

Kun ei konnaa kiinni saada,

sakon saavat syyttömätkin,

ihan varmuuden varalta!

Kysy mistä onkaan tässä,

päätöksessä päättömässä?

No tietysti tunnetuista,

taiteilijain tarpehista,

hyvityksestä ”hyvästä”,

maksustamme ”mainiosta”,

jota maksan ”mielelläni”,

otoksistani omista,

kotialbumin kuvista,

konsa niitä tallentelen,

ihan vain kotioloissa,

– ulkoisen levyn uralle.

18. joulukuuta 2010

Pikkujulkkis suuta väänsi

Kateellisna katsoi kurja,

pikkujulkkis julmettuna,

kuinka kehtasi Hesari,

elukoita empimättä,

julistella julkimoiksi.

Kysyi kurja kyynisenä,

pikkujulkkis julmettuna:

Miksi en minä esillä,

minä tähti tuikkivainen,

vaan on kurjissa kuvissa,

Liekki-sonni, Miska, Rontti,

vinttikoira vierasmainen,

sekä kaikkein kauheimpana,

hullu huuhkaja Hesasta!?

19. joulukuuta 2010

Suuret luulot Suomessamme?

Kuka kuullut on kenestä,

johtajista joutavista,

naisistakaan näyttävistä,

joista helskytti Hesari,

suureen ääneen sunnuntaina?

Tässä lista lahjomaton,

pikkuriikkisen alusta,

valtioiden valtiaista,

presidenteistä peräti:

Ellen, Jadranka, Johanna,

Doris, Cristina, Dalia,

Laura, Dilma ja Julia...

Kyse kun on tunnetuista,

pätevistä päättäjistä,

hame, joilla hankittuna,

Merkel ainut mielessäni,

toki Tarjamme pakosta,

säilynyt on muistissani,

Kiviniememme keralla!

Mitä tästä oppimista:

Suomessa on suuret luulot,

josko uskomme me jotta,

”Meidän Tarja” tunnettuna,

vieraan rahvaan on parissa,

muilla mailla mantereilla,

koko maailman kaduilla.

20. joulukuuta 2010

Korppoo otti niskalenkin!

Ensin virsi viime vuoden:

Konsa Tarja kiukutteli,

hauen ruodoista rutisi,

suuttui siitä korppoolaiset,

kalastajat kansakunnan,

jätti hauen hankkimatta,

jakamatta jouluhauen.

Kanslia vähäväkinen,

herrajoukko Helsingistä,

paineen alla puntaroitsi,

päätyi kannalle kalasen,

haluujaksi hauen kurjan,

antimeksi ensi joulun.

Saapa nähdä kuinka käypi,

kalastajain kankahilla,

entisellään onko into,

perinnettä pystytellä,

halu haukea haroa,

kalastella Korppoossamme,

nostaa tyrkylle takaisin!

Konsa vuosi vaihtununna,

toinen ääni Tarjallamme,

haluttuna hieno hauki,

kalastajain kulkuetta,

vastassa on vanha vaimo.

Ehkä ennen päättymistä,

valtakauden vaihtumista,

palat parhaat paistettuna,

kalan ruodotkin kaluttu,

tyytyväisnä Miska, Rontti?

Jälkikirjoitus jämerä:

Joulun alla viime vuonna,

konsa kelvannut ei hauki,

ruotohauki ruhtinaalle,

suuttui siitä merten herra,

antoi Ahti saalihiksi,

kalan kuolleen vietäväksi,

keraamisen kelvottoman,

kaapin päälle pantavaksi,

mureheksi Miskan, Rontin.

21. joulukuutta 2010

Toinen meistä (vain) on totta!

Vaalilauseen vallattoman,

pelotonna keksi Petri:

Toinen meistä (vain) on totta.

Mainoksessa mainitussa,

kuvassa on kaksi päätä,

Sarvamaan ja joulutontun.

Saapa nähdä sattumoisin,

kumpi kahdesta pahasta,

lupaamassa on lujemmin,

kumman lahjat laatuisammat,

kumpi kahdesta pahasta,

sanansa pitää paremmin,

kumpi torvi on totuuden,

kumman paikka Arkadia,

mäki hirveän haluttu!

Suomen Pankin valtataisto

Taannoin Tarja korskeasti,

Suomen pankin päättäjiksi,

päästänyt ei ehdokkaita,

joita tarjosi pätevä,

Pankkivaltuusto viraton.

Taannoin Tarja korskeasti,

torjui varsin tyylikkäästi,

etevistä ehdokkaista,

pätevistä pyrkyreistä,

Maurin, Ilkan ynnä Eskon.

Taannoin Tarja korskeasti,

oman mielensä mukahan,

itse päätti ja valitsi,

johtopaikoille paraille,

Sinikan ja kumppaninsa.

Vähän ehkä viisaampana,

aiemmasta oppineena,

keksi valtuusto ketale,

tempun oivan ja ovelan:

Erkki nyt on ehdokkaana,

jotta vaihtais' Tarja taasen,

vahingossa vaatimatta,

poroporvarin tilalle,

korvais' Erkin yhtä lailla,

– vaikka Niinistön Salella!

22. joulukuuta 2010

Itki päivän, itki illan

Itki päivän, itki illan,

keskiviikon itki kurja,

konsa maammonsa makasi,

arkussansa autuaana,

vailla vanhoja suruja,

ilman tuskan tuntemusta.

Mitä mietti tyttörukka,

aivonsa ajattelevi?

Näinkö mietti mielessänsä,

sisko tutki tuntojansa?

Taaton luokse laskettuna,

kun on maammo maan povessa,

mitä tehdä mä osaisin,

minne kulkisin mä kurja,

oloni on arvotonta,

vailla varmaa määränpäätä,

osanani onko onni,

enää mulla milloinkana?

23. joulukuuta 2010

Riittain kaksi kertomusta

Joulun alla Riittaa kaksi,

Vainio ja Suomalainen,

toinen tyttö Keskarista,

Hesarista tyttö toinen,

kulki kurjana katuja,

etsi aihetta toreilta,

jutun juurta hautuumailta:

Kalmismaalla kulkiessa,

totesi tädeistä toinen:

Lumitöitä tyttösillä,

riesana polopojilla.

Toinen taasen toitotteli:

tyttärillä, poikasilla,

eivät kiusana kinokset!

24. joulukuuta 2010

Joulurauha nyt rakettu

Joulurauha nyt rakettu,

runosuoni suljettuna,

yhden päivän on ajaksi.

25. joulukuuta 2010

Esty tauti tarttumasta

Esty tauti tarttumasta,

räkätauti kaukaa kierrä,

pysy poissa sä minusta,

paha kaukana kadulla,

ällös astu armotonna,

tunkeudu älä tupaani,

alle vällyn väänteleitse,

nenänieluuni ihastu,

pilaa ällös Jouluani,

Tapaniksi tyhmä työnny,

älä ennen Uutta Vuotta,

vaihtumista vanhan vuoden,

kuristele kurkkuani,

hengitystäni himoitse,

pysy poissa potkimasta,

kurjaa miestä kiusaamasta,

koko kuukausi kuluva,

vuosi vastahan valuva.

26. joulukuutta 2010

Nimeni mun on Tapani

Oi te ihmiset ihanat,

alokkaani armahaiset,

terve teille te tulijat,

surkimukset suurenmoiset.

Oi sä onneton olio,

äidin rinnoilta revitty,

keskenkasvuinen kakara,

tässä tiedoksi sinulle:

Nimeni mun on Tapani,

Suutari sukunimeni,

tuntemaan tulet tapani,

ennen päivän päättymistä,

kulumista kuukausien,

ikuisuuden saapumista,

siviilisi siintämistä.

27. joulukuuta 2010

Miksi ei mitattu miestä?

Konsa koolla kurjalisto,

suuren piirin parhaimmisto,

sadan hengen sossusakki,

välillä Hyvinkää Hanko,

radan varressa vasiten,

esiin astui empimättä,

herra Jungner juhlavasti,

käsi päällä ”Pöydän Kulman”,

lupas' kiskoille kavuta,

junan alle aikoella,

jos ei muista sossusakki,

jos ei kerro kurjalisto,

mitkä nyt ovat demarin,

kolme keskeistä kalua,

vaaliaihetta arinta.

Vaalitappion valossa,

liekö aikomus akoilla,

puuhamiehillä apeilla,

eroon päästä Jungnerista,

änkyrästä, ”ääliöstä”,

konsa nousseet ei kätöset,

pystyssä ei kättä yhtä,

yhtä ainutta esillä.

Mikä Jungnerin pelasti,

miksi ei mitattu miestä,

päätä vaadittu vadille,

miksei poistunut poloinen,

puoli päätä pätkempänä,

kaula poikki katkaistuna?

No tietysti siksi että,

välillä Hyvinkää Hanko,

juna kurja ei kulussa,

vuosikausiin ei virassa,

rata konsa raakattuna,

torpattu on tarpeetonna,

– valtion rahapulassa.

Jälkikirjoitus jämäkkä

Kävi armo oikeudessa,

pääsi äijä pälkähästä,

vähän ennen surman suuta,

TAVARAjunan tuloa,

mistä tiennyt ei toveri,

konsaan kuullut Jungner-rukka.

28. joulukuuta 2010

Vegaani vereslihalla

Vegaani vereslihalla,

suru suuri kasvissyöjän,

konsa kuuli kurja että,

todettu on tutkitusti:

Jos ei aikojen alussa,

alkukantainen apina,

selkäjatkeensa avulla,

keksinyt ois' sattumalta,

paistaa hiirtä hiilloksella,

panna paistia vetehen,

keitellä kivenkolossa,

olis' kurja ”kuutamolla”,

viherveikko vielä nytkin,

vegaanina pöhkö puussa,

banaanin varassa vainen,

sormi suussa surkeana,

vailla kunnon kännyköitä,

”Sinun Tuubin” tuuttausta,

”Kasvokirjaa” kaunehinta,

liha kun on tutkitusti,

keitettynä kelvollista,

suoliston sulattamana,

paras anti aivoillemme,

ainut keino kasvatella,

yläpäämme nystyröitä!

29. joulukuuta 2010

Sama paska, eri paketti

Konsa hinta kallihimpi,

ekosähkö on eräille,

paremmuuden näyttöpaikka,

statussymboli sopiva.

Köyhä kansa, kurjalisto,

miettinee taas mielessänsä:

Helppo olla herraskainen,

oiva ja omahyväinen,

josko kiusana ei puute,

josko kulta ei vähene,

heimon hienon hinkaloista,

suvun rikkaan sammioista,

josko eurot joutavia,

taalat pappansa peruja.

Mitä siihen mä lisäisin,

sanoisinko suu supussa,

vaiko apposen avoinna:

Huvit halvat hölmölässä,

sama paska, eri paketti,

yksi johto, yksi sähkö,

vihertaksa taiturmainen,

varakkaiden on varalle,

hyväuskoisten osana!

𓁲 Syöpäkääryle kädessä

Syöpäkääryle kädessä,

otti maljaa muikee kinkku,

homovissy ol' hänestä,

sivaria ja lirua,

sairasta taas beeri, birra,

saippuavesi samaten,

jumalten ol' huippujuoma.

Taikajuoma kun tukassa,

nuppi bissestä sekaisin,

erkit, eskot ehtymässä,

imutella aika kinkun,

räkää vaihtaa kanssa kollin,

kielaroida kippurassa,

kanssa jäätävän hevosen,

kera eeppisen orinsa,

lippatukkakuumakkeensa.

30. joulukuuta 2010

Koska pääsen mä pahasta?

Vastaa viisas toimittaja,

päällepäsmäri pätevä,

koska pääsen mä pahasta,

öistäni unettomista.

Minulla on pitkä piina,

kun ei helskytä Hesari,

Matin juttua esille,

nähtäväksi kaiken kansan.

Anna armosi minulle,

minulle mitättömälle,

karun kairan kulkijalle,

kadun kaidan kahlaajalle.

Vapauta vanha juttu,

päästä Huuskonen pulasta,

”paavin pannasta” pahasta,

kurjan kundin kiusannasta,

Väinämöisen murjonnasta!

Soinilla suu on hymyssä

Soinilla suu on hymyssä,

kuusi paikkaa kun tulossa,

Uusimaa on antamassa,

kahden entisen sijasta,

jos on yhtään uskominen,

HooäS-gallupin kehua.

Prosenteissa prognoosien,

muilla kannatus menossa,

alas lailla lehmän hännän,

paikat sentään entislaiset,

– opposition osalta.

31. joulukuuta 2010

𓃹 Matti ei vähästä säiky

Matti ei vähästä säiky,

Huuskonen heti hätäänny,

”vanha” valmis on sotahan,

– paukkupommien parihin,

konsa käsky käy Hesarin,

pomoilta kova komento.

Mitäpä mies ei tekisi,

toimittaja toimittaisi,

konsa vaara vaanimassa,

jotta kansa kännisenä,

ilman oivaa ohjaamista,

arat sormet amputoisi,

silmänsä sokeuttaisi.

Talvisäässä testattuina,

Matin neuvot oivat tässä:

Tutki ohjeet oikopäätä,

silmät suojaa sä laseilla,

käytä tikkua tulista,

pitkää, mutta turvallista,

katso ettei kantamassa,

vaarassa ole sukusi,

tuntematon taikka tuttu,

siivoa lumesta sotkut,

omat jäljet järjestele,

ihan kuin kotipihasi.

Pani Peltonen pahasti!

Pani Peltonen pahasti,

Timo toitotti totuuden,

puhujista konsa puhkui,

parhaimmista kautta aikain.

Oli alkunsa ovela:

Uuden vuoden kunniaksi,

tasavallan tuttu Tarja,

puhuu meille lauantaina,

koko kansan katsellessa,

töllön antia ”pakosta”.

Sitten seurasi sivulla,

lista täysin laittamaton,

puhujista parhaimmista:

Martin Luther King, Perikles,

John F. Kennedy, komea,

Nelson Mandela, mukava,

sekä vielä viimeisenä,

Edvard Kahdeksas, etevä.