Viiva vaaleanpunainen!

Minä neito näyttäväinen,

- vaimo vaaleanpunainen,

vanhus, vielä viittä vaille,

- nuoruus-, vanhuusvaltuutettu

kaupungille ”lahjoittelin”,

- vesiliukulaskuvuoren

ansioillani omilla,

- muita turhaan vaivaamatta,

kehumatta itseäni,

- vaivoja valittamatta!

Jotta liuku kiinnostaisi

- muitakin kuin lapsosia,

veden vaihdan vuoroviikoin

- oluiksi ja viinaksiksi!

Jotta uurnille tulisit,

- liki täysin järjissäsi,

jotta viivasi vetäisit,

- viivan vaaleanpunaisen,

minulle ”mitättömälle”,

- liukuvuoren järkkääjälle,

vesi on mäessä voide,

päivän, kaksi, ehkä kolme,

- ennen vaalitoimitusta!

Matemaattiset älyköt!

Stalin, pappa aurinkoinen

- arvuutteli aikoinansa;

Viikossa tahi parissa

- pienen Suomen valloitamme!

Vladimir Putin taas taannoin

- pohdiskeli pääkopalla;

kuluessa kolmen päivän

- kuuluu Ukraina minulle!

Pakko tyhmän on todeta;

olisipa kaksikolla

- ollut käytössä, apuna,

matemaatikot, älyköt,

Kovalevskaja, Tsebysov,

- Lobatsevski ja Perelman,

niin toisin maa nyt makaisi,

- Tellus oisi turvatumpi!

Tasan ei käy onnenlahjat!

Keskellä kesälomien

vitivihreä vasuri,

- sinnikäs Sofia Virta,

keralla parin toverin,

- Kaikkosen ja kumppaneiden,

vaati vallan vimmatusti:

Eduskunta joutuin koolle

roviolle oitis Orpo,

- kumoon kurja konkkaronkka!

Syynä kaikkein synkimpänä

on nyt arvon akkasilla

Garden Helsinki -kysymys,

- miljoonamenoeränen,

(joka, tällä tietämällä,

- toteutua lain ei taida)

Muuan äijä änkyräinen

muisteli ”sika hyvällä”

- tapaus T Tuppuraista,

jossa hetkessä tapahtui

(eikä vain lähellä ollut)

satakertainen menetys,

- kerrottuna kakkosella!

Silloin, hurjin huutamatta,

- Eduskunnan kuppilassa

kumottiin, ei hallitusta,

- vaan vainen olutlaseja!

Putte ei totuutta kestä!

Putte ei totuutta kestä:

Kirja toisensa perästä

- roviolle päätyy maassa!

Äsken vuorossa olivat

Mannerheim, Ryti ja Intti,

Isänmaan isot soturit!

Greta, ilmastoinehmo!

Greta, ilmastoinehmo,

- itkemällä, iskemällä,

pelasti tahi tuhosi

- koko kurjan Telluksemme!

Nyt on vuorossa tytöllä,

- tuho, surma juutalaisten,

jos on yhtään uskominen

- Gretan paidan rintamusta!

Saapa nähdä, saako syystä,

- Greta, täällä Suomenmaassa,

vanhan virttyneen lisäksi

- tohtoripipon, siis toisen,

tiedekuntatoimijoilta,

- imaameilta ja papeilta!

Parahin pakanapappi!

Ihalaisen ihme-Sanna

- Hesarissa äsken äityi

toitottajaksi totuuden,

- peräti papilliseksi!

Kun moni, väen väkisin,

- veisi virret vetten alle,

jyräisi, jopa pyhimmät,

- täytemaaksi maanrakoihin,

sekä tyrmään tuomitsisi

- veisaajat vähä-älyiset,

niin nyt tuo pakanapappi

kertasi oman elonsa,

luetteli vanhat veisut,

- hyvät puolet harrasteesta!

Koulun penkillä opimme,

- seuraten sanoja virren,

tavaajiksi taitaviksi,

- lukijoiksi vikkeliksi!

Virsimerkkikamppailussa,

- kilpakentillä isoilla,

rimakauhut jäivät taakse,

- ylitse riman hypimme

me myös myöhemmin elossa,

- kirjoituksissa ja töissä!

Virrenveisuurintamalla

ainut, kurja, heikko puoli,

- muita en minä nyt muista,

syntiselle taisi olla,

- journalistiksi mä jouduin!

Likimain samannimiset! (hengeltään eri paria)

Pohjustus lyhyt, sekava:

Pohjolan kisaparilla

arvon AAltolAn ELIsa,

palloilija ErLIng HAALAnd

nimissä on yhteisenä;

- ”ELI A ALA”, trigoni!

Älykkäänä sen kai keksit,

- oitis sotkuni tajusit!

Ylitse jäi rustaajalta

- pieni joukko kirjaimia,

taisi olla yksitoista:

- T, O, L, S, A, R, N, G, H, N, D!

Kirjaimistani Gemini,

- tarmokas tekoälyni,

oitis, melkein pyytämättä,

- väänsi uudeksi nimeksi;

”Thorn Glands”, mi’ on tiettävästi

- ”Piikki Rauhaset”, på finska!

Tässä, vasta, on tarina,

- elävä. ja uskomaton!

Pesukarhu kaulassansa,

konsa jälkeen ÄM-äM-taiston

- palloilija Erling Haaland

kotiin, Norjaan, käyskenteli,

suuttui siitä suomalainen,

- arvon Aaltolan Elisa,

panetteli poikaa, miestä,

- eläimestä ostetusta!

Panisitko seinällesi

kuolleen, rakkaan ystäväsi,

- parkittuna, täytettynä!

Kuulu on jo toinen näistä,

toinen, vielä toistaiseksi

- ”miesi” melkeinpä mitätön!

Toinen, siis se kuuluisampi,

- piikistä vähät välitti,

toinen nautti, hetken pienen,

- julkisuudesta, ”isosta”

Jälkikirjoitus kipakka:

Pesukarhu, herra Haaland

ovat pitkään, kai iäti,

- piikki Aaltolan lihassa!

Davy Crockett, metsästäjä,

- poliitikko ja sotilas,

pesukarhulakkeinensa,

- joissa roikkuu kuulu häntä,

käänsi hiljaa haudassansa,

- kylkeänsä, ja hymyili!