Konsa
kerran kauan sitten
-
inha ilmastoinehmo
vitivihreä
vasuri,
-
komea kuni Adonis,
saapui
Pohjolan perille,
-
maahan mummon muusin, mämmin,
oli
herralla, hänellä,
-
vastaanotto taattu, lämmin!
Haltioissaan
herranterttu,
-
yksi-, oikeakätinen,
tyttöparka,
Suomi-neito,
-
vannoutunut vanhapiika
perui
entiset puheensa:
-
Naimisiin nyt
mulla matka!
Konsa
arvoisa Adonis
-
hetken korvaan kuiskutteli
kauniin
kauniita sanoja,
-
tähdet taivaalta lupasi,
oli
tyttö täysin myyty,
-
antautui lopullisesti!
Tyttöparka,
Suomi-neito,
-
vannoutunut vanhapiika,
uskoi
änkyrän puheita,
sanoja
piti totena,
-
totuutena ainoana!
Oitis
sillä seisomalla
tapahtui,
tuli todeksi
ikiaikojen
katalin
-
huijaus, petos ja ryöstö!
Tyttöparka,
Suomi-neito,
-
”vannoutunut
vanhapiika”,
kauppasi,
myi tappiolla,
Siperian
tuntureille,
-
Grönlannin lumimajoihin
koko
pakkasvaatetuksen
-
huopatossut, talviturkit,
kaikki
talven tarvikkeensa
lumikengät,
metsäsukset,
-
lumilingot, aura-autot!
Ja
lopulta, viimeiseksi,
-
saunapuut, pahat pahikset!
Tilalle
tuo tyttöparka
-
”vannoutunut
vanhapiika”,
osti
suurella rahalla
-
päivävarjon ja bikinit!
Vaan
kuinka kävikään kurjan;
Tapahtui,
tuli todeksi,
-
tuore ennustus, parempi!
Vanha
Suomen lämmittäjä
Golf,
tuo virta valtava ja suuri,
-
suunnan muutti ja pysähtyi!
Muutti
maan pakastimeksi,
-
maan sisun ja kuuman saunan!
Jäljelle
jäi neitoselle
-
onneksi vähän sisua!
Sitä
tarvittiin todella!