Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Sitraa jos on uskominen,
kaiken kurjan alku, juuri,
syöttää Suomen nuorisolle
- oikeisto-opin mukaista,
sisältöä synnillistä
- yli kaiken ymmärryksen
hyläten sosialismin,
- tuon aatteen erinomaisen!
Joku urhea sanoisi,
- jos ei mainita nimeä:
Vastapainon muodostavat
- paperiset painajaiset;
- Tiedonantaja, Libero,
Työkansan Sanomat, Voima,
- Anarkisti ja Peruste!
Emma siellä, toinen täällä,
jokaiselle taas jotakin,
- jostakin hyvästä, syystä!
Tällä kertaa Emma-pystin
- pokkasivat, niiasivat:
Ares, Olga, Jaakko Kulta,
Kaj, Kadi Vija, Komiat,
Havukruunu ja Mirella,
Lauri Haav ja Risto Hemmi,
Ville Virtanen, Juhani,
Wille Mannila ja Asko,
Norvio ja Hilda Länsman,
Sur-rur, Kaija Koo, Koo Närvä,
- Emma, Emma ja Matilda!
”Teen tee” on jo nyt herännyt,
- silmu on ilona silmän,
hanki kantaa vielä hetken,
- raskastakin askellusta!
Vuonna kahdeksan ja neljä
sattui Pohjolan perillä,
Vuontispirtin tuntumassa,
rantamilla Vuontisjärven
- ikimuistoinen tapaus!
Tässä kerron sen sinulle,
- sinulle, uteliaalle!
Nelihenkinen porukka,
isä, äiti, kaksi lasta,
palaa hiljaa tunturista;
Savua on kaikkialla,
kanervikko, sammalmatto
- osin on tulipunainen!
Tuuli puhkuu uhkaavana:
Pari mökkiä on tuossa,
- poltan ne pahoin, poroksi,
kansanpuistoa kavennan
- hehtaarilla tai parilla!
Missä lie lähin puhelin,
- mikä on hätänumero,
missä lie paloasema,
- etäällä, takana nurkan!
Hätä on liki kädessä,
- lopulta älynväläys:
Järvessä on vettä, kyllin,
- juotavaksi, sammutteeksi.
muoviämpäri, tai kaksi,
- lainaksi mökin pihalta!
Me amatöörit, tavikset,
me emme alistu, luovu,
- ylivoimankaan edessä!
Hiki virtaa hirmuisesti,
- koko perheellä, sakilla!
Kuluu tunti, puolitoista,
paloalue ei kasva,
toivo säilyy, eikä kuole,
- tuli sammuu, huh, lopulta!
Viimeinen punakipinä,
viimeinen hikipisara
kättelevät toisiansa,
- ennen kuolon kohtaamista!
Kiitos lainaämpäreistä,
- ilman niitä kuis ois käynyt!
Kotona Keravan mailla
Minja Koskela, vasuri,
- minua lain ei edusta,
vaikka on sukunimensä
- sama kuin mun omani!
Ainoa hyvä asia
on nyt tuossa Koskelassa,
että vie hän tempuillansa,
- oman aatteensa ajolla,
ääniä pois Lindtmanilta,
- haaleapunaväriltä!
Minja Korhonen, kaveri,
hyppäämällä, hiihtämällä,
Onnellinen mä olisin,
- josko Suomen puolustaja,
sinivalkea soturi,
urheilija vertaa vaille,
- sukua minulle oisi!
Suomen sööteimmät mediat
ovat, tietty, tutkitusti
- vasemmalle kallellansa!
Kukkona on tunkiolla
- YLE, ent. Repo-Radio,
Demokraatti on nyt toinen,
Kansan Uutiset, häpeä,
- on, huh, vasta kolmosena,
Helsingin (Gazan) Sanomat
- vielä suurempi häpeä,
jäi, peräti, neljänneksi!
jää nyt täysin katsomatta
- monelta ja myös minulta,
konsa joukon johtoherra,
- ylin päättäjäporukka
kumarsi Vladimirille,
sodasta vähät välitti,
- Ukrainan unohti täysin!
